Lue keskustelun säännöt.
abortista
21.04.2006 |
Hei!
Minulle tehtiin abortti n 5 vuotta sitten, ei mistään lääketieteellisistä, vaan ihan " järki" syistä. Abortti tehtiin lääkkeillä, joten näin siis sen sikiön siinä " potassa" , ja yhä vieläkin muistan ennenkaikkea sen pikkuisen käden. Se pieni, valkoinen olio oli minun vauvani, jolla sydän löi, jolla oli pienen pienet kädet ja jonka minä sitten tapoin. Uh, vieläkin itkettää kun sitä muistelee.
En minä enää tuota aborttia ajattele päivittäin tai edes viikoittain, en kai edes kuukausittain, mutta silloin kun se mieleen tulee, on päällimmäisenä ajatus, että olisin silti voinut tehdä toisin. Kyllä elämä olisi varmaan jatkunut, vaikka esim silloista työpaikkaa ei olisikaan raskauden takia vakinaistettu.
Itse olen ns vahinkolapsi, ja monesti mietin, että jos äitini olisi ollut yhtä raukkamainen kuin minä, ei minuakaan tässä maailmassa olisi olemassa. Ja siitä taas ajatukset takaisin pikku sikiöön, ja kaikkeen siihen mitä hänestä olisi voinut (ja pitänyt) tulla.
Harkitkaa hyvät ihmiset ennen kuin teette abortin. Jälkeepäin mieltä kun ei enää voi muuttaa. Minä en enää tuota murhaamani vauvaa takaisin saa, vaikka kuinka katuisin.
Kommentit (27)
Kiitos sentään kun uskot..
Mutta kyllä siitä sikiöstä jo kädet erottaa. Minulle se sikiö oli ihan totta järkytys juuri siksi, että miten hyvin sen sitten näkikään. Nähtävästi sikiö tulee monesti ulos juuri verimössän seassa, ja siksi kai ne hoitajat niitä verikimpaleita kaivelevatkin. Minun " vauvani" kellui siinä mössön pinnalla, ja siksi sen siitä niin hyvin näin. Eikä itse sikiö ole edes verinen tai mitään. Oudon valkoinen, ei siis edes minkään ihon värinen, vaan maidon valkoinen. Ei olisi kyllä tullut mieleenikään rueta itsesiinä niitä kimpaleita kaivelemaan tai hajottamaan.
Mutta joo, antaa nyt olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tosin se sikiö oli 9 viikonikäinen. Oli siis kuollut mahaan. Ja hälle tuli keskenmeno eli ei tehnyt aborttia. Oisko se sitten syy?
en halunnut tällä kirjoituksella päivitellä noilla käsillä tai sillä, että sikiö on jo " oikea" vauva. Lähinnä vain kertoa kokemukseni siitä, että lääkkeellinen keskeytys on abortti sekin (itse olin tuudittauntunut ajattelemaan, että eihän se nyt edes oikeastaan abortti ole) ja kyse ennen kaikkea siitä, että pieneltä ihmisenalulta riistetään oikeus elämään. Valitettavan hepposista syistä joissakin tapauksissa, kuten omassani. Miksei enmmän sairaaloissakin kannustettaisi lapsen pitämiseen. Esim kommentti hoitajalta tyyliin " no, töitähän on muitakin, mutta kantamiasi lapsia vain yksi" olisi varmaankin auttanut minua ratkaisemaan toisin. Tai nuorilla, suurperheisillä ym, miksei kannusteta synnyttämään lasta, ja vaikka sitten antaa adoptoitavaksi? Minua tuo pieni, liikkumaton ihmisenalku sai näkemään asiat toiselta kantilta, mutta valitettavasti piti mennä sinne saakka, ennenkuin ymmärsin mistä abortissa on itse asiassa kyse.
Meni kesken viikolla 12. En ikinä pystyisi lopettamaan pienen ihmisen elämää. Onhan se niin avuton siellä äidin sydämen alla.
ja sikiö vastasi rv 9+6. Pönttöön räjähti koko paketti,en sieltä bongannut muuta kuin isohkon luunpalasen. Uteliaana yritin kyllä tutkia..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikä tarvii edes kovin " tarkkaan katsoa" .
Minulle tehtiin myös muutama vuosi sitten lääkkeellinen keskeytys, viikkoja oli 8+2. Kyseessä oli tietenkin vahinkoraskaus. Näin sekä kädet sormineen että jalat koska katsoin tarkasti.
Jos se olisi tapahtunut sairaalassa, tuskin olisin katsonut, mutta saamani lääke vaikutti arvioitua nopeammin. Aioin mennä yöllä vessaan kun jotain muljahti housuihin heti kun nousin sängystä. Olin ihan pökkerössä kun vessassa aloin tutkia asiaa. Verisen mössön sisällä oli pieni vaalea pussi joka hajosi pian, sisällä alkio/sikiö. Enpä oikein osannut kuin tuijottaa, ajatus ei kulkenut.
Paniikki ja suru iskivät rajuina vasta paria päivää myöhemmin, loppujen lopuksi tarvitsin unilääkkeitä parin viikon ajan.
En juurikaan mieti asiaa enää, mitä nyt aina silloin kun esim. joku ystävä tuttu kertoo raskausuutisia.