Lapsellani on mielikuvituskaveri. Mua alkoi surettaa :/
Mietin onko hän oikeasti niin yksin, että keksii mielikuvituskavereita. :/ Ollaan oltu nyt 1,5 viikkoa kipeänä ja päivät kahdestaan kotona. Olen yrittänyt leikkiä ja pitää seuraa, mutta lapsi on itse halunnut olla myös yksin. Nyt kertoi, että on halunnut leikkiä muelikuvituskaverin kanssa. Pitääkö tästä huolestua, vai meneekö ohi?
Kommentit (24)
Mielikuvituskavereita on aikuisillakin. Eivät ne aina ole itse luotujakaan eikä niissä ole mitään pahaa lastenkaan kohdalla. Antakaa lastenne leikkiä sekä käyttää mielikuvitusta. Monille avautuu luovuutta omalla uniikilla tavallansa myöskin. Joillakin lapsilla on jo varhaislapsuudessa hyvin selkeitä mielenkiinnon kohteita tai kiinnostusta yleisesti elämää kohtaan monellakin tavalla. Ei haittaa vaikka lapsi olisi kokeilevampi, aina ei heti löydy vain yhtä tiettyä kohdetta tai sellaista ei löydy koskaan. Jokainen tapa on oikea.
Mulla oli lapsena mielikuvituskaveri, Poika. Kulki mukana aika pitkään. Ihan normaali aikuinen mustakin tuli.
Aivan normaalia, ei tarvii surra.
Omalla lapsellani paljon oikeita kavereita ja silti ollut monta vuotta mielikuvituskavereitakin.
Nyt lapsi kakkosella ja nykyään vähän vähemmän tuo mieliluvituskaveri enää touhuissa mukana. Välillä oikein kysyn että mitäs sille kuuluu. 😀