Pelkasitko enemman ensimmaista synnytystasi, kun et tiennyt millaista se on, vai seuraavia, kun tiesit mita on odotettavissa?

mutta nyt toista en pelkää, koska ei ekassa ollutkaan mitään pelättävää.

En uskonut, että saisin lapsen minusta ulos. Ensimmäinen synnytys oli vaikea ja sitten pelkäsin toistakin synnytystä. Siinäkin oli jännitysmomentteja, mutta helpompi kuitenkin ja enää en pelkäisi synnytystä. Mutta lapsia en halua enempää.

hyvin, onko vauva terve, selviänkö itse hengissä..eli pelkkä kipu ei hirvitä, vaan koko synnytys.



Tai no oikeastaan vaan välillä..eli onneksi en ole mitenkään paniikissa, mutta jos rupeaa liikaa miettimään..



rv 36+4

Toista pelkäsin suunnattomasti, kun ensimmäinen ei mennytkään oppikirjojen mukaan

Olihan se hurjaa, mutta nyt tosiaan tietää mitä tuleman pitää. Mun eka synnytys oli ainakin pitkällä kaavalla, käynnistettiin tipalla, pitkä ponnistusvaihe, imukuppia jne, tietysti se voi olla paljon paljon pahempaakin, mutta jos on tuollaista kuin eka tai jopa vähän helpompaa, niin ei siinä mitään.

Toka oli pelottavampi, onneksi sitten kaikki meni kuitenkin hyvin (toisin kuin ekassa).

Vaikka koitin olla rohkee niin ponnistusvaihe teki huonoa. Avautuminen kesti 22 h ja ponnistus 20 minsaa.



Sain kuumeen, pöpöt iski, repeydyin muttei laitettu tikkejä. Istuminen sattui.



Kakkosen syntyessä juttelin matkan synnytyssaliin. Ekasta en muista mitään siitä matkasta..



Olin reippaampi ja rauhallisempi kun tiesi mitä odottaa.. Avautuminen kesti 5 h ja ponnistus 5 minsaa vajaana. Ei repeytymiä, ei sattunu istuminen tai kävely.



Kolmatta kuumeilen mutta koitan pidätellä hetken intoilua, se toka synnytys oli upee juttu mut siinä oli parantelun varaa kun supistukset vaimeni yhessä välissä.

suoraan oppikirjoista.

Ensimmäistä en jotenkaan osannut pelätä yhtään. Toista sitten jännitin toosi paljon, koska ensimmäinen päättyi hätäsektioon. Toinen synnytys sujui kuitenkin hyvin ja kolmatta en sitten taas osannut jännittää, koska oli positiivinen kokemus edellisestä.

Lähinnä jännään että jos tää tuleva synnytys on kauheempi. Esikoisen syntymä oli helppo vaikka repesinkin pahasti. Mutten ollut tikkien tms. osalta kipeä eikä ponnistuvaihe ollu kauhea.



Nyt siis mietityttää että jos taas repeen (tikkien ompelu oli synnytyksen kauhein vaihea!) tai jos muuten on vaikea synnytys. Jos se ois samanlainen ku eka (tosin repeämää en haluais, mutta muuten) niin oisin oikeen tyytyväinen=)

oli just vähän aikaa sitten juttu että yleensä kolmatta synnytystä pelätään eniten (ja varmaan neljättä vielä enemmän)

joten mitään traumoja ei jäänyt. Kakkosta odotellaan todella tyynellä mielellä.

Toka ei pelottanut ollenkaan.

erittäin kipeä ja ilman kivunlievitystä. Siitä jäi kammo. Kolmas sujui kuitenkin hyvin, osasin vaatia kivunlievitystä ajoissa ja tiesin, mitä on odotettavissa. Eli neljäs jos tulee, niin sitä en pelkää yhtään niin paljon.

Ekaa sektiota en osannut pelätä, kun ajattelin, että varmasti se on helpompi kuin ensimmäinen normaalisynnytys, joka kesti 38 tuntia. Väärässä olin. Normaalisynnytykset olivat lastenleikkiä sektioihin verrattuna, enkä niitä pelännyt, jännitin vain. Toista sektiota tosiaan pelkäsin.

toista pelkäsin niin paljon, että vaadin jotain uutta ja sitten minut puuduttettiin kunnolla ja lapsi vedettiin imukupilla. Kolmatta - jos olisi tullut - ei olisi tarvinnut pelätä, koska luvattiin sama kohtelu kuin toiseen ja se toinen oli minun kannalta i-h-a-n-a ja helppo, VAIKKA vielä käynnistyksellä höystettynä sain puolituntia kokea sellaisia supistuksia, että piti pitää sängyn laidoista kiinni - odotellessa puudutusta. En tiedä, miksi noihin supistuksiin niin tykästyin.

ja uskoin kaikki Vauva-lehtien auvoisat synnytyskokemukset. Synnytys oli painajaista, kaikki meni pieleen, ainoa positiivinen asia oli, että lapsi ei vammautunut. Näin painajaisia pari vuotta. Seuraavaa synnytystä pelkäsin niin, etten uskaltanut edes raskautua. Kun tulin raskaaksi pyysin päästä pelkopolille, jossa käytiin läpi edellinen " epäonnistunut" synnytys tarkkaan läpi.

Toinen synnytys oli ennakkopeloista huolimatta todella helppo ja uskomattoman positiivinen kokemus.

Mahdollista kolmatta synnytystä en pelkäisi, nyt tiedän miten onnistuneen synnytyksen tulee sujua ja mahdollisissa vaikeuksissa osaisin vaatia apua (vaikka sitten sektiota, joka eka synnyksessä olisi ollut aiheellinen, oli oma ja lapsen hyvinvointi vaarassa).



Mikäli synnytys mietityttää tai pelottaa " normaalia enemmän" , suosittelen käyntiä pelkopolilla, siellä käydään läpi huolella kaikki mieltä painavat asiat.

koska tiesin miten HIRVEÄN KIPEÄÄ se oikeasti tekee. Jos kolmas kerta tulisi (ei ole ainakaan tarkoitus tulla) pelkäisin luultavasti eniten ponnistuvaihetta, se on ollut vaikea molemmissa aikaisemmissa, vaikka muuten ovatkin olleet ns. helppoja synnytyksiä (jos kipua ei lasketa).

ekan vauvan kanssa mä en edes jotenkin tajunnut ennen sen syntymää, että siellä vatsassa todella on vauva :) JOs ymmärrätte mitä tarkoitan, siis toki tiesin sen, mutta asia pysyi aika epätodellisena vauvan syntymään asti.



Tokan kanssa sitten jo tiesinkin millainen maailman mahtavin paketti on tulossa, ja vauvan puolesta pelotti.



Mutta synnytykset siis menneet mulla ihan loistavasti, mulla no luomukonstit on tosi hyvin auttaneet, ja ilman kivunlievitystä ovat syntyneet molemmat.