"Vanhemmat" ei tue opiskelussa/elämässä
Tilanne on se, että minun olisi jo pitänyt valmistua lukiosta. Sen sijaan olen ollut 3 vuotta jatkuvilla sairasloma-kuukausilla kroonisen masennuksen takia. Joka jakson alussa lähden kursseille, välillä yritin vain lukiota ja sitten kaksoistutkintoa. Isääni ei voi mainita edes vanhemmaksi, tunnen kyllä ja tiedän missä asuu, siihen se sitten jääkin. Äitini sai juuri potkut 8. YT-helvetin jälkeen. Nyt olen siis täysin yksin. Itsenäisesti olen yrittänyt pärjätä 15-v. asti. Masennuksen otteessa itsemurha ei ole enää pelottava valinta.
Kommentit (22)
Et sä voi masennuksesta vanhempias syyttää. Jokainen on oman onnensa seppä.
Olet ilmeisesti täysi-ikäinen?
Unohda lukio, hae töihin. Mihin vaan mihin pääset.
Työtä tekemällä saat itse rahaa ja saat vastuuta ja säännöllisyyttä elämään.
Palaa opintoja miettimään sitten kun on tullut hieman vuosia alle ja varallisuutta taskuun.
Tuo sun masennus johtuu sun työttömyydestä. Työ on tärkeämpää kun opiskelu. Jätä lukio kesken ja hae kiireesti töitä. Ilman työtä ihminen ei tule toimeen eikä pysty elämään.
Vaikka olisit nuori, niin on vain sulle itselle vahingollista syyllistää vanhempiasi. Voit muuttaa vain itseäsi, ja syyttely ei auta sua millään tavalla eteenpäin. Sitten kun pääset omin voimin eteenpäin, tuntuu helvetin hyvältä. Saman olen itsekin käynyt läpi ja elämä alkoi muuttua paremmaksi vasta siinä vaiheessa kun otin vastuun itsestäni. Ja tuolloin olin alaikäinen. Opinnot rahoitin työllä, nyt maisteri.
Vierailija kirjoitti:
Tuo sun masennus johtuu sun työttömyydestä. Työ on tärkeämpää kun opiskelu. Jätä lukio kesken ja hae kiireesti töitä. Ilman työtä ihminen ei tule toimeen eikä pysty elämään.
Miten sä kuvittelet että peruskoulupohjalta saa täit tässä maassa? Ei saa koulutetutkaan. Nyt voi opiskella ja odottaa näin parempia aikoja kun töitä alkaisi olemaan. Kukaan täysjärkinen ei tässä kohtaa neuvo lopettamaan koulua!
Vierailija kirjoitti:
Tuo sun masennus johtuu sun työttömyydestä. Työ on tärkeämpää kun opiskelu. Jätä lukio kesken ja hae kiireesti töitä. Ilman työtä ihminen ei tule toimeen eikä pysty elämään.
Opiskelija ei ole työtön. Menisit sinä kouluun niin saisit vähän pohjaa kommentoida.
Älä itke, pärjäät kyllä, kun niin päätät! Vanhempien syyttely on turhaa ja noloa. Nyt häntä pystyyn, olet hieno ihminen!
Äitisi on masentunut, älä syyllitä häntä. Nyt lopetatmärehtimisen ja lähdet elämässäsi eteenpäin.
Tiedänkyllä, että tämä oli täysin turha kommentti, mutta siitä huolimatta,; yritä!
Voin kun se olisikin noin helppoa. Vaan ihmiset jotka on kokeneet oikeasti saman tietävät mitä se on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo sun masennus johtuu sun työttömyydestä. Työ on tärkeämpää kun opiskelu. Jätä lukio kesken ja hae kiireesti töitä. Ilman työtä ihminen ei tule toimeen eikä pysty elämään.
Miten sä kuvittelet että peruskoulupohjalta saa täit tässä maassa? Ei saa koulutetutkaan. Nyt voi opiskella ja odottaa näin parempia aikoja kun töitä alkaisi olemaan. Kukaan täysjärkinen ei tässä kohtaa neuvo lopettamaan koulua!
Täitä saa sieltä missä täitä on, oli koulutustausta sitten mikä tahansa. Kannattaa vaikka seurata uustisia ja katsoa missä on pahin täi epidemia.
Vierailija kirjoitti:
Voin kun se olisikin noin helppoa. Vaan ihmiset jotka on kokeneet oikeasti saman tietävät mitä se on.
Miten niin helppoa ja kenelle? En ole ap, uteliaisuutani kysyn. Mikä h.lvetti tässä elämässä yleensäkään helppoa olis? Elämä ei ole haavemaa kenellekään. Kokenut olen ihan kaiken.
Oletko hakenut apua? Kaverilla puhkesi masennus lukiossa (merkkejä oli aikaisemminkin) ja kaikki kurssit jäivät kesken. Lopulta haki apua, pääsi tuettuun asumiseen ja kävi lukion loppuun iltalukiossa. Nyt opiskelee yliopistossa
Olet täysi-ikäinen ihminen. Olet ihan itse vastuussa itsestäsi ja tekemisistäsi.
En oikein ymmärrä, miten äitisi potkut vaikuttavat siihen, että hän ei ole läsnä elämässäsi. Oletko pitänyt häneen yhteyttä vain siksi, että hän on ollut töissä? Oletpa hieno ihminen.
Onpa negatiivisia vastauksia, ikäänkuin olisi normaalia hylätä lapsensa henkisesti nuoruudessa! Kyllä vanhemmuus jatkuu vielä lukioiässäkin, silloinhan sitä tukea tarvitsee kun pitäisi suuntautua itsenäiseen elämään. Ja ap:n kirjoituksen perusteella hän ei ole saanut vanhemmiltaan tukea ja välittämistä riittävästi ennenkään. Harmi että niin on käynyt. Hae keskusteluapua masennukseen. Yritä pitää kiinni opintosuunnitelmasta. Juttele opon/kuraattorin kanssa. Tsemppiä!
Kuten edellä sanottua, niin täällä pitää pärjätä omillaan! Jos siihen ei pysty, niin aina voi vaihtaa hiippakuntaa.
Sh25vM kirjoitti:
Kuten edellä sanottua, niin täällä pitää pärjätä omillaan! Jos siihen ei pysty, niin aina voi vaihtaa hiippakuntaa.
Only in Finland. Vaikka asuukin Suomessa, voi silti välittää perheestään.
Vierailija kirjoitti:
Vaikka olisit nuori, niin on vain sulle itselle vahingollista syyllistää vanhempiasi. Voit muuttaa vain itseäsi, ja syyttely ei auta sua millään tavalla eteenpäin. Sitten kun pääset omin voimin eteenpäin, tuntuu helvetin hyvältä. Saman olen itsekin käynyt läpi ja elämä alkoi muuttua paremmaksi vasta siinä vaiheessa kun otin vastuun itsestäni. Ja tuolloin olin alaikäinen. Opinnot rahoitin työllä, nyt maisteri.
Eli on oikein kokea vääryyttä ja syyttää siitä itseään?
Törkeitä kommentteja. Eli noin paljon vastaajat välittävät ilmeisesti itse lapsistaan.
t.kristallikissa
Itse samassa jamassa, onneksi huostaanotettiin. Mutta, terapiaan vaan, ehkä voit lopettaa lukion ja ottaa saikkua. Selvitä mitä tukia voit saada. Yritä hakea tukiasuntoa, itse asun sellaisessa. Pliis, pidä huolta itestäs! Kouluun ei kannata haaskata energiaa silloin kun voimavarat on vähissä. Käy lääkärissä, selvitä mitä diagnooseja sinulla mahdollisesti on. Tsemppiä kovasti!!!❤️
Jokainen pärjää omillaan. Ei vanhempien tehtävä ole imettää lastaan hautaan asti.