Muukalaisia itsellemme - yksinäisyydestä/yksinolosta :)

Rakkaat ihmiset, olen kokenut tarpeelliseksi kertoa näkemyksiäni yksinäisyydestä täällä palstalla, sillä näkemäni, kokemani ja lukemani perusteella, niin monet ihmiset kärsivät elämässään. Itsekin olen kärsinyt todella paljon, mutta olen lopulta vapautunut siitä ja löytänyt ilon elämään. :)
Monet henkiset kirjat ovat olleet se avain löytämään ne oikeat ja vapauden tuovat näkökulmat elämään, sillä kasvamme ja elämme emotionaalisesti epärehellisessä ympäristössä.

Lainaan tähän Oshon kirjasta "Rakkaus, vapaus, yksinolo" pienen pätkän yksinoloon liittyen.
Sen enempää en enää keksi miten voisin auttaa ihmisiä tällä palstalla, olen osani tehnyt, mutta uskon, että löydätte tien vapauteen ja iloon! :)

" Muukalaisa itsellemme

Synnymme yksin, elämme yksin ja kuolemme yksin. Yksinolo on todellinen luontomme, mutta emme ole siitä tietoisia. Koska emme ole siitä tietoisia, pysymme muukalaisina itsellemme, ja sen sijaan, että näkisimme yksin olemisen kauneuden ja autuuden, sen tuoman suuren hiljaisuuden ja rauhan, että näkisimme sen rentoutumisena olemassaoloon, käsitämme sen väärin ja luulemme sitä yksinäisyydeksi.

Yksinolo käsitetään väärin ja sitä luullaan yksinäisyydeksi. Tämän väärinkäsityksen myötä koko asia muuttuu toiseksi. Yksinolossa on kauneutta ja suurutta, se on myönteistä; yksinäisyys on kurjaa, synkkää ja lohdutonta, se on kielteistä.
Yksinäisyys on kuin kuilu. Jotain puuttuu, tarvitaan jotain täyttämään se, mutta mikään ei voi koskaan täyttää sitä, koska yksinäisyys syntyy väärinkäsityksestä. Vanhetessa kuilu vain syvenee. Ihmiset pelkäävät niin paljon olla itsekseen, että he tekevät mitä tahansa typerää. Olen nähnyt ihmisiä pelaamassa korttia yksin, vaikka heillä ei ole pelikaveria. On keksitty pelejä, joissa ei tarvita toista.
Ne, jotka ovat tutustuneet yksinoloon syvällisesti, näkevät asian aivan toisin. He sanovat, ettei ole mitään kauniimpaa, mitään levollisempaa kuin yksinolo, ettei mikään tuota suurempaa iloa.
Tavallinen ihminen yrittää unohtaa yksinäisyytensä; meditoija sen sijaan tutustuu yksinoloonsa syvemmin. Hän on jättänyt maailman; hän on mennyt luolaan tai vuorille tai metsään vain ollakseen yksin. Hän haluaa tietää, kuka hän on. Laumassa se on vaikeaa; siellä on niin paljon häiriötekijöitä. Ne, jotka tutustuvat itseensä yksinolon kautta, saavat tuntea suurimman autuuden, joka ihmiselle on mahdollista - sillä ihmisen syvin olemus on silkkaa autuutta.

Jos olet sopusoinnussa itsesi kanssa yksin ollessasi, voit muodostaa yhteyden myös toiseen; silloin suhde tuottaa suurta iloa, sillä se ei synny pelosta. Kun löydät yksinolon, voit olla luova ja ilmaista itseäsi, voit olla mukana niin monessa asiassa kuin haluat, sillä se ei ole pakenemista itsesi luota. Kyse on itsesi ilmaisemisesta; kaikkien lahjojesi ja mahdollisuuksiesi ilmentämistä.
Mutta tärkeintä on, että tunnet yksinolosi täydesti.
Muistutan sinua, älä erehdy luulemaan yksinoloa yksinäisyydeksi. Yksinäisyys johtaa pahoinvointiin; yksinolo hyvinvointiin. Ensimmäinen ja tärkein askeleesi, jonka voit ottaa löytääksesi elämän merkityksen ja tarkoituksen, on olla yksin. Yksinolo on temppelisi; siellä Jumalasi asuu, etkä voi löytää sitä temppeliä mistään muualta."

Rakkautta ja hyvää kevättä, luottakaa itseenne ja elämään!