Masentava ylipaino

Syömisestä pitää oppia pois, eli psykiatri auttaa. Minä olen käynyt lihavuusleikkauksen läpi, mutta mahanahkoja ei kiritty, koska tapahtui jotakin ennalta arvaamatonta ja lääkäri kieltäytyi siitä, minun turvallisuuteni takia. Nyt olen sitten keksinyt syömiselle korvaavia toimintoja, käsityöt, netti ja sitä rataa. Kesällä pihahommat pitävät minut kiireisenä ja en tuo herkkuja kotiin. Helppoa kuin heinänteko, kun niitä herkkuja ei vain ole. Nyt uuden ammatin opiskelukin on pitänyt niin kiireisenä, etten ole ehtinyt leipomaankaan, joten sekin on helpottanut elämää. 

Masennus on ehkä vain ensin saatava hoidettua ja sitten uutta tilalle. 

Mitä syöt? Syötkö lisäksi vitamiineja, entsyymejä ja maitohappobakteereja? Onko huono bakteerikanta (candida albicans) päässyt valloilleen?

Kyllä täytyy olla täysin luuseri, jos kaiken tuon jälkeenkään ei malta olla mättämättä itseään läskiksi. Anteeksi, mutta täältä ei tule sympatiaa.

Kuullostaa, että sinulla on vaikea, hoitamaton syömishäiriö. Suhteesi ruokaan ei ole normaali, eikä kyse ole tuossa mittakaavassa enää mistään itsekuriongelmasta.

Kuten varmaan itsekin tässä vaiheessa huomaat, jotta leikkauksesta olisi hyötyä, kannattaa hoitaa myös se itse lihomisen perimmäinen aiheuttaja, eli syömishäiriö ja masennus, pois tieltä. Tuo on pitkä prosessi, mutta onnistuessaan myös elämän mullistava.

Jos sulla on ollut varaa kaikkiin noihin leikkauksiin ja hoitoihin niin sulla on varaa terapiaan. Laitat ylipainon nyt hyllylle pariksi vuodeksi ja keskityt hoitamaan tunne-elämääsi/ pääsi sisältöä/ ajatusratojasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kylla se lahtee lopulta...........

Mulla ei ainakaan lähde, leikkaus on ollut ainoa, millä paino on lähtenyt, mutta senkään vaikutus ei ole pysyvä. Harmittaa kun käynyt läpi vaikeat isot ihonkorjausleikkauksetkin ja ihan turhaan.

Jos on käynyt läpi kaikki nuo leikkaukset, niin missä he*vetissä on itsekuri, ettei pysty lupaamaan itselleen, että "never again"? Homma hoidetaan vaikka väkisin.

Täytyy olla todella paha addiktio syömiseen.

Tai yksinäisyys tai masennus tai lapsuudentrauma, jota lääkitään ruoalla. Laajenna vähän ajattelumalliasi.

Yksinkertainen keino laihtua... Ei saa syödä lihottavia herkkuja ja ruokaa syödään normaali annos. Varmasti paino putoaa.

Vierailija kirjoitti:

Mitä syöt? Syötkö lisäksi vitamiineja, entsyymejä ja maitohappobakteereja? Onko huono bakteerikanta (candida albicans) päässyt valloilleen?

En syö roskaruokaa, vaan kotiruokaa, mutta kieltämättä napostelen paljon. Eli sipsejä, jäätelöä, sitä siideriä mistä joku sanoi... Ja ihan leivonnaisia.

Niille, jotka ihmettelee, miten voi lihoa uudelleen, niin noin puolelle leikkauksessa käyneille käy näin.

Vierailija kirjoitti:

Jos sulla on ollut varaa kaikkiin noihin leikkauksiin ja hoitoihin niin sulla on varaa terapiaan. Laitat ylipainon nyt hyllylle pariksi vuodeksi ja keskityt hoitamaan tunne-elämääsi/ pääsi sisältöä/ ajatusratojasi.

Olet ihan oikeassa. Mun vaan on pakko laihtua nopeesti, koska muuten on edessä vielä ero. Mies on aivan kyllästynyt mun kiloihin (sanoo, että ei minuun ihmisenä, mutta ei vaan näe enää mua viehättävänä) ja tiedän että käy nettipalstoilla juttelemassa naisten kanssa.

Täällä myös yksi masennuskausina lihova. Ylipainoa ei pääse kertymään 10 kiloa enempää, koska välillä on pakko skarpata. Alkoholia en käytä, koska se sekä pahentaa masennusta että lihottaa. Minulla auttaa ruokapäiväkirja, kun siitä näkee että koko päivä on mennyt hyvin, niin ei viitsi illalla sabotoida dieettiä.

Parin vuoden välein on pakko tehdä raaka vieroitus sokeriherkuista (syön suruun suklaata...) ja tänä vuonna oli taas pakko, koska painoa tuli viime vuonna 6 kg. Viikon oli hermot kireällä, mutta sitten alkoi helpottaa eikä ole enää tarttunut kauppareissulla herkkuja mukaan. Lisäksi olen ryhdistäytynyt sen verran että vaikka masentaa, ahdistaa, väsyttää ja v-tuttaa, teen oikeaa ruokaa muutaman päivän välein enkä syö eineksiä. 3 kg saanut pois parissa kuukaudessa. Makeanhimoon syön salmiakkipurkkaa, appelsiinia ja ananasta.

Komppaan edellisiä että kannattaa kokeilla terapiaa syömishäiriöön. Entä lääkitykset? Jotkut mielialalääkkeet voivat jopa vähentää ruokahalua, ainakin Seronilia käytetään bulimian/ahmimishäiriön hoitona.

Ihana kun jaatte kokemuksianne, niistä voi aina poimia jotain hyödyllistä :)

Miten tuo on edes mahdollista? Luulisi, että leikkaukseen valikoidaan ne ihmiset, joilla on mitivaatio laihtua ja myös pitää kilot poissa? Tosin syömisen pitää olla todellinen ongelma, jos on ylipäätään päädytty siihen pisteeseen, että leikkausta joudutaan käyttämään painonhallinnan keinona. Jonkilainen terapia on selvästikin tarpeen jos syömistä ei saa itsekseen kuriin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos sulla on ollut varaa kaikkiin noihin leikkauksiin ja hoitoihin niin sulla on varaa terapiaan. Laitat ylipainon nyt hyllylle pariksi vuodeksi ja keskityt hoitamaan tunne-elämääsi/ pääsi sisältöä/ ajatusratojasi.

Olet ihan oikeassa. Mun vaan on pakko laihtua nopeesti, koska muuten on edessä vielä ero. Mies on aivan kyllästynyt mun kiloihin (sanoo, että ei minuun ihmisenä, mutta ei vaan näe enää mua viehättävänä) ja tiedän että käy nettipalstoilla juttelemassa naisten kanssa.

Saattaa olla että ero tulee, jos mies jo etsii muita naisia. Jos neuvotteluvaraa vielä on, voisit kertoa miehelle, että pussikeitto-kitukuurit eivät ole terveellisiä eikä niillä saa pysyviä tuloksia. Voisitte esimerkiksi sopia että teet yhden muutoksen joka toinen viikko, sipsit/leivokset/alkoholi pois yksi kerrallaan. Jos mies hoitaa teidän ruokaostokset, niin jättää vaan herkut ja alkoholin pois. Miten mies muuten syö ja juo?

WTF? Voisitte sopia miehen kanssa, että jätät yhden herkun pois??? Eikö olisi järkevämpää sopia ITSENSÄ kanssa, että valitsee oman elämän ja potkasee sen äijän niiden muiden naisten sekaan ja keskittyy omaan liikuntaan.

Vierailija kirjoitti:

WTF? Voisitte sopia miehen kanssa, että jätät yhden herkun pois??? Eikö olisi järkevämpää sopia ITSENSÄ kanssa, että valitsee oman elämän ja potkasee sen äijän niiden muiden naisten sekaan ja keskittyy omaan liikuntaan.

Niin, varmaan tämä löysässä hirressä roikkuminen miehen kanssa ei ainakaan paranna tilannetta. On vähän se tilanne mitä täällä palstallakin joskus jotkut ihmettelee, että miksi hauskannäköinen menestyvä mies on lihavan naisen kanssa. Hänellä varmaan kysyjiä riittää nettipalstoilla, on kuvauksellinen, mutta minä en ikinä löytäisi ketään tilalle, koska kaikki miehet haluavat hoikan naisen, ja urheilullisen. En haluaisi jäädä yksin :(

Taas näitä. Löysäperseisiä itsekurittomia maistelijoita, joita hyysätään yhteiskunnan varoilla. Toivottavasti puoltoa leikkaukseen ei enää anneta. Oletko edes työelämässä vai makaako kotona.

Mitkä mitat tällä hetkellä?

163 pituus ja painoa 105 suunnilleen.

-tuosta en tiedä miten tuo työssäkäyntikysymys tähän asiaan liittyy. Käyn satunnaisesti töissä jos jotain on, vaikka ei se taloudellisesti oikein kannatakaan. Ehkä pari työkeikkaa kuukaudessa olen saanut.

Vierailija kirjoitti:

163 pituus ja painoa 105 suunnilleen.

-tuosta en tiedä miten tuo työssäkäyntikysymys tähän asiaan liittyy. Käyn satunnaisesti töissä jos jotain on, vaikka ei se taloudellisesti oikein kannatakaan. Ehkä pari työkeikkaa kuukaudessa olen saanut.

Eihän tuo edes ole mikään valtava paino.

Mutta tätä ihmettelen: eikö sinulle lihavuus- ja muiden leikkausten jälkihoidoksi tarjottu mitään seurantaa, kontrrollikäyntejä, ravitsemusneuvontaa, terapiaa? Oletko ollut ihan omillasi tähän asti, kun nyt sanot että lääkäriin meno jännittää? Olisihan se lääkärienkin intresseissä, että lihavuusleikkauksen läpikäyneistä pidetään huolta vielä operaation jälkeenkin, varsinkin jos on suht yleistä että lihotaan uudelleen!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos sulla on ollut varaa kaikkiin noihin leikkauksiin ja hoitoihin niin sulla on varaa terapiaan. Laitat ylipainon nyt hyllylle pariksi vuodeksi ja keskityt hoitamaan tunne-elämääsi/ pääsi sisältöä/ ajatusratojasi.

Olet ihan oikeassa. Mun vaan on pakko laihtua nopeesti, koska muuten on edessä vielä ero. Mies on aivan kyllästynyt mun kiloihin (sanoo, että ei minuun ihmisenä, mutta ei vaan näe enää mua viehättävänä) ja tiedän että käy nettipalstoilla juttelemassa naisten kanssa.

Saattaa olla että ero tulee, jos mies jo etsii muita naisia. Jos neuvotteluvaraa vielä on, voisit kertoa miehelle, että pussikeitto-kitukuurit eivät ole terveellisiä eikä niillä saa pysyviä tuloksia. Voisitte esimerkiksi sopia että teet yhden muutoksen joka toinen viikko, sipsit/leivokset/alkoholi pois yksi kerrallaan. Jos mies hoitaa teidän ruokaostokset, niin jättää vaan herkut ja alkoholin pois. Miten mies muuten syö ja juo?

Eikun kaikki herkut heti pois, siitä alkaa nopea painonputoaminen....