Häpeän vanhempiani

Minun isäni oli sodan käynyt kouluttamaton mies. Hän ryppäsi surujaan koko lapsuuteni. Muistan kuinka päätin jo lapsena, että isääni en häpeä, koskaan. Hän oli rikki mennyt ihminen ja paljon kärsinyt ja jo nuorena liian koville joutunut. Hänen tilansa herätti minussa suunnattomasti surua, mutta ei niinkään häpeää. 

Ei meillekään kavereita voinut viedä, koska ikinä ei tiennyt mikä kotona odotti. Kyse ei silti ollut häpeästä, vaan selvästä järjestä. Miksi turhaan mennä meille, kun muualla oli kivaa ja sai leikkiä rauhassa?

Isäni suhteen en voi sanoa muuta kuin, että hän teki parhaansa, vaikka se ei aina kovin pitkälle riittänytkään. Levätköön rauhassa.

Vierailija kirjoitti:

Ap, olet reilu, kun toteat, etteivät vanhempasi ole pahoja ihmisiä - heikkoja vain joidenkin asioiden suhteen.

Kuitenkin ovat pysyneet yhdessä, ja ilmeisesti ei ole ollut väkivaltaa alkoholista huolimatta.

Ja kuten toteat, veljistäsi ja sinusta on kasvanut vastuullisia aikuisia! Olette saaneet tehdä matkojakin äidin ja tädin kanssa eli äiti on yrittänyt resurssiensa mukaan järjestää teille hyvän ja kivan lapsuuden.

Kyllä tämä on kakun ja kukkasten paikka taas äitienpäivänä :)

Fyysistä väkivaltaa ei ollut ainakaan meitä lapsia kohtaan ikinä. Mutta henkistä mollaamista on kyllä ollut ja on edelleen. Monesti olen kyllä nähnyt, kun vanhemmat molemmat kännipäissään riitelevät ja huutavat ja siinä ei varmaan ole ollut nyrkki kaukana kummaltakaan osapuolelta. En kyllä ikinä ole yhtään lyöntiä nähnyt, mutta olen kuullut isäni huorittelevan äitiä eikä äitikään mikään hempeilijä ollut sanoissaan... Riidat alkoi monesti esimerkiksi siitä, että äiti sammui lauantai-iltana nojatuoliin ja isäni aloitti piikittelyn.

Äiti kyllä yritti ja on töissä käynyt, mutta ei hänkään mitään vuoden äiti palkintoa saa. Alkoholi on maistunut reippaalla kädellä lähes aina, kun on ollut vapaata.

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa tutulta, koin perheeni ja sukuni juuri noin nuorena aikuisena.

Luulen, että toisten arvosteleminen ja "paremmaksi ihmiseksi" haukkuminen johtuu heidän omasta huonommuuden tunteesta ja häpeästä itseä kohtaan. Selvästikään he eivät osaa käsitellä tilannettaan, eikä sinun tehtäväsi ole kääntää heidän päätään vaan suojella itseäsi.

Minä olen tehnyt tämän pesäeron oman hyvinvointini takia. Siihen on mennyt melkein parivuosikymmentä kaikkineen, mutta nykyään en oikeasti elättele toiveita normaalista äidistä tai isästä, en elä toivossa heidän muutoksrn suhteen enkä koe pettymyksiäkään enää sen takia. Osaan tarvittaessa käydä asiallisen keskustelun jos jotain hoidettavia asioita on, mutta se on siinä. Toki olen ollut tosi surullinen ja kateellinen tästä, mutta elän nykyään sen kanssa hyvinkin tasapainossa.

Minäkin luulen, että tuo muiden arvostelu on juurikin sitä, että ollaan katkeria siitä, että jollain on asiat paremmin. Toisaalta luulen, että äitini ajattelee asian näin, mutta isäni on ihan tyytyväinen nykyiseen. Muistan, kun hänellä oli jotain työpätkiä joskus, niin soitti aamulla, että on vatsatauti, ettei tule nyt töihin, vaikka oikeasti oli krapula ja piti saada lisää viinaa koneeseen. Luulen, että lapsuus olisi ollut erilaista, jos isä olisi ollut normaali. Tuskinpa äitikään tuollainen juoppo olisi, kun hänellä kuitenkin oli hyvin kannustavat ja rehdit vanhemmat ja hän kävi aina töissä eikä juominen ole ikinä vaikuttanut hänen työkykyynsä. Ihmettelen lähinnä miten hän tuollaista äijää on viitsinyt katsella ja se kyllä huokuu katkeruutena vieläkin, kun hän yleensä on se, joka on kateellinen muille normaalista elämästä. Ap

Sitten jos saat omia lapsia, niin varmasti saat vuoden äiti-palkinnon. Ja urhoollisuusmitalin, kun olet niin huolissasi omista vanhemmistasi. Omien lastesi tulevaisuus näyttää ihanalta, onnea etukäteen. Tai ethän sinä onnea tarvitse, kaikkihan on ihanasti ikuisesti. Mitään pahaa ei voi tapahtua, eihän?

Ja äitini teki myös KAIKKI kotityöt (siivoaminen, ruuat, lumityöt, ruohonleikkuu jne.), vaikka kävi töissä ja isä makasi päivät pitkät kotona ryypiskellen. Oltiin myös paljon mummolla hoidossa, vaikka isä oli kotona. Ei hän meidän kanssa halunnut olla. Eli hän yksinkertaisesti on vaan laiska juoppo, kuten vaarini asian ilmaisi. Ap

Vierailija kirjoitti:

Sitten jos saat omia lapsia, niin varmasti saat vuoden äiti-palkinnon. Ja urhoollisuusmitalin, kun olet niin huolissasi omista vanhemmistasi. Omien lastesi tulevaisuus näyttää ihanalta, onnea etukäteen. Tai ethän sinä onnea tarvitse, kaikkihan on ihanasti ikuisesti. Mitään pahaa ei voi tapahtua, eihän?

Mitä tarkoitat? Toki elämässä voi tapahtua mitä vaan, mutta ensialkuun nyt haluan taata tuleville lapsille erilaisen lapsuuden, kuin minulla ihan jo sillä, etten valitse lasten isäksi mitään laiskaa juoppoa. Ap

Ei isäsi syntynyt laiskana juppona.

Vierailija kirjoitti:

Ei isäsi syntynyt laiskana juppona.

Ap:n tavoin minullakin on hieman käsitystä alkoholismista lapsen näkökulmasta. Olen myös nähnyt näitä alkoholistimiestä tukevia ja ymmärtäviä ja sääliviä naisuhrautujia, jotka toiminnallaan ainoastaan mahdollistavat sen, että alkoholisti voi rauhassa jatkaa juhlintaansa. Viis siitä, onko kenelläkään kivaa - varsinkaan omilla lapsilla.

Asiat eivät koskaan ole mustavalkoisia, mutta valitettavasti alkoholisti, joka ei tajua tilaansa eli ei halua irrottautua omaa ja kaikkien läheisten elämää haittaavasta riippuvuudestaan, ei saa sympatiapisteitäni.

Vierailija kirjoitti:

Ei isäsi syntynyt laiskana juppona.

Ei varmasti syntynytkään, mutta kyllä hän on ollut sellainen laiska juoppo jo ennen meitä lapsia. Hänenkin vanhempansa olivat ihan kunnollisia ja hänen sisarukset ovat ihan kunnollisia, joten hän taitaa olla perheensä mustalammas. Hänen nuoruutensa oli villiä biletystä ja äitini meni parikymppisenä siihen mukaan ja sille tielle jäivät... Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kai sinne pakko ketään ole viedä. Ehkä jossain kohtaa elämääsi innostut tukemaan heitä häpeämisen sijaan. Siihen asti pysyttele pois vaan.

Tukemaan? Miten? Kyllä olen näin aikuisena puhunut heille tuosta runsaasta alkoholinkäytöstä, mutta menee ihan kuuroille korville tai tulee hyökkäävä asenne, että "mitä sinä puutut meidän juomiseen". Niin... ap

Ei kukaan halua kuunnella paasaamista, varsinkaan joltakulta jolle pitäisi itse toimia esimerkkinä. Houkuttele heidät mukaan terveellisimpiin harrastuksiin ja ole läsnä näyttäen esimerkkiä miten toivoisit heidän käyttäytyvän. Älä nöyryytä tai yritä ottaa ylempää asemaa, sillä aiheuttaa vain vastareaktioita. Ajattele niitä tarinoita joissa koira pelastaa ihmisen terveyden sinnikkäästi vetämällä sitä talutushihnassa ympäri kaupunkia.

Huomaa ettet ole kokenut ap:n esimerkkiä, mikä on tietysti hyvä. Mutta kuinka ihmeessä kuvittelet, että kaksi elämäänsä tyytymätöntä alkoholistia saa rehattua jonnekin hiton joogaan tai "esimerkkiä näyttäen" saa heidät lopettamaan vuosikymmeniä (?) jatkuneen juopottelun, ryhdistäytymään, huolehtimaan itsestään paremmin, olemaan tyytyväisempi elämäänsä ja oloonsa jne.? Toisaalta suloisen naiivia.

ohis

Ei kannata lähtee kiipeemään kilimanjarolle jonkun kanssa kuka ei osaa kävellä. Täytyy itse mennä "toisen tasolle" jos sen toisen tasoa haluaa nostaa. Tai sitten voi vaan tyytyä häpeämään vanhempiaan koko elämänsä. Ihan kummin vaan.

Tuo viina on juopolle niin rakasta, ettei siitä kovin helposti luovuta. Jokaisella on mahdollisuus elää omaa elämäänsä. Juopot saavat juoda eikä sitä kukaan toinen pysty estämään. Toisen juominen ei ole häpeä kenellekään muulle.

Vierailija kirjoitti:

Olen hävennyt lapsuudesta saakka. Molemmat ovat reippaasti alkoholiin meneviä ja isä ollut melkein koko elämänsä ryyppäävä elämäntapatyötön. Lapsuuteni oli köyhä, ikinä ei ollut varaa mihinkään enkä kehdannut tuoda ystäviäni meille kylään, kun varsinkin isä oli aina kännissä.

En ole ikinä kehdannut esitellä seurustelukumppaneita perheelleni ja kyllähän sitä on ihmetelty miksen vie tapaamaan vanhempiani... Ruma sotkuinen pieni omakotitalo ja molemmat vanhemmat kännissä (äiti juo vapaa-aikansa, muttei arkena, kun käy töissä siivoojana).

Onko muilla samaa? Toisaalta haluan olla heidän kanssa väleissä, kun eivät he mitään pahoja ihmisiä ole pohjimmiltaan ja aina olen apua saanut, jos olen tarvinnut.

Olet saanut alkoholistin geenit..onneksi olkoon.

Itselläni puhkesi vasta keski-ikäisenä.

Inhottavaa että ei ole turvassa koskaan...

Sinut hylätään ja sinua hävetään kun olet keski ikäinen känni äiti.

Isäni on kuollut. Valitettavasti häpeän äitiäni hyvinkin paljon. Hänelle kaikkien muiden elämä merkitsee enemmän kuin omansa. Hän saa päivittäisen energiansa arvostelemalla tai haukkumalla tuntemiaan ihmisiä. Pidän huolta, että hän pärjää. Soittelen kuulumisia yms... Mutta en halua vain viettää aikaa hänen kanssaan. En kertakaikkiaan kestä sitä negatiivisuutta, mikä syntymäkodissani vallitsee. Olen yrittänyt usuttaa häntä vaikka jonnekkin terapiaan purkamaan sitä vihamielisyyttä/katkeruutta mutta eihän ihminen itse sitä maailmankuvaansa tajua. Niin ja vielä loppuun, hän haukkuu myös meitä, omia lapsia.

Itse en häpeä vanhempiani, mutta välillä ajattelen heistä hyvinkin pahasti sillä jättivät minut aikoinaan ihan ilman apua, vaikka olisin sitä tarvinnut. Nykyään ovat myös ihan pihalla elämästäni ja eivät ole koskaan ihan oikeasta välittäneet. Aina olisi pitänyt tehdä niinkuin he sanovat ja mikään ei ikinä riittänyt. Heille olin kuin joku "robotti", joka ei välilä mistään ikävistä kokemuksista. Mitään virheitään eivät ole myöntäneet ja eivät ymmärrä kuinka paljon nuo menneisyyden asiat vaikuttavat nykyiseen elämääni. Olen aina ollut todella "kiltti" heitä kohtaan ja silti mitään en ole saanut takaisin ja itse on pitänyt selvitä. Välillä nykyisinkin haluaisin huutaa, että herätys molemmille. Että herätkää ja tajutkaa mitä olette tehneet tai pikemminkin jättäneet tekemättä silloin kuin olisin teitä tarvinnut. Molemmat jotenkin ihan poissaolevia ja elävät kuin "koneet" omaa elämäänsä oikein mitään ajattelematta. Itse en pystyisi siihen. Ehkä heillä on vähän narsismiakin mukana. Sori valitus, mutta olen vasta nuori ja en voi heille plussaa antaa. Minulla on tuttuja jotka ovat todella ilkeitäkin vanhemmilleen ja eläneet "villin" nuoruuden ja silti ovat  vanhempiensa palvomia ja välit olleet aina muutenkin kunnossa. Välillä ajattelen miten hienoja vanhempia heille on. Omat vanhempani ovat myös halunneet välttää omien vanhempiensa virheet.Ovat näin kertoneet. Silti ovat huomaamatta toistaneet kaiken minun kanssani ja tehneet juuri samalla lailla. 

Isäni on juoppo. Hänet olen sulkenut elämästäni, mutta sinä päivänä kun hän on selvinpäin, toivotan hänet avosylin takaisin.

Alkoholistivanhemman tai läheisen häpeäminen on normaalia. Ikävä kyllä sama kokemus on ihan liian monella lapsella ja nuorella ollut. Omassa lapsuudessa mentiin sen kaverin luo, jonka vanhemmat olivat vähiten päissään, omassa lapsuuden lähiössäni kasvaneilla on vähintään isä, joka juo...

Sinä et ole vanhempasi, ja voit todellakin ottaa etäisyyttä juuri niin paljon kuin koet tarpeelliseksi.

Ap, on olemassa järjestö Alkoholistien omaiset, sieltä voisit saada muiden, vastaavassa tilanteessa olevien, kokemuksia.

On ihan ymmärrettävää, että häpeät heitä. Jokainen lapsi ja nuori toivoisi itselleen tavallisen kodin. Juominen pilaa kaikkien läheisten elämän. Alkoholisti on itsekäs loppuun asti, ja ainut rakkaus hänelle on pullo. Teet ihan oikein, jos et ole heidän kanssaan tekemisissä. Neuvot kaikuvat kuuroille korville, kuten olet jo huomannut. Keskity omaan elämääsi; et voi muuttaa mennyttä etkä nykyisyyttä. Keskity siis tekemään loppuelämästäsi onnellinen ja sinun näköinen, ilman häpeän taakkaa. Kerro suoraan ystävillesi, miksi vanhempiesi luo ei voi mennä. Tuskin haluavat hekään joutua tekemisiin ryyppäävien vanhempiesi kanssa. Joskus pitää vain hyväksyä tosiasiat. Sukulaisten kanssa ei tarvitse olla tekemisissä vain siksi, että ovat sukua, vaikka kyse olisi omista vanhemmista. He ovat käyttäytyneet väärin sinua kohtaan koko lapsuutesi; miksi sinun nyt pitäisi heitä miellyttää?

Samat, paitsi tuo alkoholin käyttö. Elämäntapatyöttömyys, sotkuisuus ja muut asenteet. Hävettää viedä kumppania lapsuudenkotiin ja muutenkin esitellä heitä. Tuntuu että olisi helpompi sanoa häpeävänsä heitä, jos he olisivat alkoholisteja, tai pistää nuö nykyiset ongelmat vain sen piikkiin.

Vierailija kirjoitti:

Luulen että vanhempasi ovat katkeria koska eivät ole pärjänneet elämässä niinkuin ovat ehkä toivoneet. Sanoit että he eivät ole pahoja ja ovat kuitenkin auttaneet teitä lapsia parhaansa mukaan. Ja kertomasi perusteella te lapset olette pärjänneet ihan hyvin. Mitä jos joskus kertoisitte vanhemmillenne kuinka hyvin he ovat kuitenkin kaikista vaikeuksista huolimatta teitä auttaneet ja muutenkin keskittyisitte moittimisen sijaan niihin parempiin puoliin? Älkää nyt hävetkö niin kauheasti,

suurin osa suomalaisista on ihan samanlaista porukkaa.

No ei varmasti ole. Suurin osa suomalaisista käy työssä, ja alkoholinkäyttö on hallinnassa.