Lue keskustelun säännöt.
Lapsen tunteiden sanoittaminen
Perhekerhon täti selitti, että nykyään ei suosita esim. lapsen jäähylle laittamista tai tukistamista vaan sen sijaan pitäisi sanoittaa lapsen tunteita. Siis jos vaikka lapsi riehuu, niin lapselle kerrotaan, että olet nyt vihainen, mutta silti ei saa esim. hajottaa paikkoja.
Rupesin vaan miettimään, että voiko tuo "tunteiden sanoittaminen" oikeasti toimia? Eli lapsi lakkaa toimimasta väärin ihan vaan sillä, kun sille kertoo mitä se todennäköisesti tuntee (vihainen, pettynyt, kateellinen tms) ja sitten kertoo jonkun paremman toimintatavan siihen tilanteeseen?
Kommentit (90)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Selvästi av:lla ei ymmärretä eikä haluta ymmärtää sanoittamisen perustarkoitusta.
Pieni lapsi ei tiedä tunteiden nimiä, ei osaa käsitellä niitä. Sanoittamisella autetaan lasta tunnistamaan ja käsittelemään se tunne. Mitä lapsi oppii siitä, jos hänet heitetään raivonpuuskassa yksin jäähylle? No, esimerkiksi sen että ei, kielteisiä tunteita ei ole ok ilmaista. Ja sitten ihmetellään vanhempana että miksi patoutumat saattavat yhtäkkiä purkautua tai esimerkiksi negatiivisten tunteiden käsittely on ihan nolla.
Tunteita pelätään ihan liikaa, kun ne kuitenkin kuuluvat olennaisena osana elämään. Myös ne negatiiviset. Omaa kaksivuotiastani yritän sanoittamisella kannustaa siihen, että kaikki tunteet ovat saman arvoisia ja tärkeitä, ja että häntä kuunnellaan niin negatiivisessa kuin positiivisessakin mielentilassa.
Ei lapsen ole ok ilmaista esim. kateellisuuttaan siten, että hajottaa sisaruksen leikit tai pilaa ne ruinaamalla ja häiriköimällä. Jos kielletty käytös ei muuten lopu niin sitten kokeillaan vaikka sitä jäähyä. Yllättävän pienetkin lapset ymmärtävät syy-seuraus-suhteen kielletyn tekemisen ja rangaistuksen välillä, jos ne ovat ajallisesti riittävän lähellä toisiaan ja rangaistuksen syy kerrotaan sekä ennen että jälkeen rangaistuksen.
Mikään tunne tai mielentila ei lähtökohtaisesti oikeuta kiellettyä käytöstä.
Se että vaikkapa 2-vuotiaalle sanoo, sinua nyt selvästi suututtaa, koska olet nälkäinen/haluaisit leikkiä ja nyt ei voida jne., ei tarkoita huonon käytöksen hyväksyntää. Näet vastakohtia siellä missä niitä ei ole.
Omalle 2-vuotiaalle sanoitan näin: Ei, sinä et saa lyödä, se sattuu kipeää. Sinulla nyt suututtaa ja harmittaa, koska tulimme sisälle. Sinä et silti saa lyödä (ja estän fyysisesti lyönnin). Sitten aletaan miettimään, mitä sisällä voisi tehdä.
Ja ymmärrän kyllä jäähyn kun tuntuu ettei kertakaikkiaan keinot riitä, jopa hetkellisen äidin hermoromahduksen seuraaman tukkapöllyn (ymmärrän, en hyväksy), mutta en kumpaakaan ymmärrä systemaattisena ja tietoisesti käytettynä kasvatustapana. Paitsi jäähy kyllä on ihan ok, jos lasta ei jätetä yksin/eristetä. Harva vanhempi kuitenkin selviää tyylipuhtaasti pahimmista lapsen kausista.. mutta joka tapauksessa, ei tunteiden sanoittaminen sitä tarkoita, että pikkupiltti saa tehdä mitä huvittaa.
Fyysisesti et pysty estämään kaikkea kiellettyä käytöstä, joten veikkaanpa, että jossain vaiheessa tulee valinta: joko rangaista tai sitten vaan totuttautua siihen, että lapsi tekee kiellettyjä juttuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Selvästi av:lla ei ymmärretä eikä haluta ymmärtää sanoittamisen perustarkoitusta.
Pieni lapsi ei tiedä tunteiden nimiä, ei osaa käsitellä niitä. Sanoittamisella autetaan lasta tunnistamaan ja käsittelemään se tunne. Mitä lapsi oppii siitä, jos hänet heitetään raivonpuuskassa yksin jäähylle? No, esimerkiksi sen että ei, kielteisiä tunteita ei ole ok ilmaista. Ja sitten ihmetellään vanhempana että miksi patoutumat saattavat yhtäkkiä purkautua tai esimerkiksi negatiivisten tunteiden käsittely on ihan nolla.
Tunteita pelätään ihan liikaa, kun ne kuitenkin kuuluvat olennaisena osana elämään. Myös ne negatiiviset. Omaa kaksivuotiastani yritän sanoittamisella kannustaa siihen, että kaikki tunteet ovat saman arvoisia ja tärkeitä, ja että häntä kuunnellaan niin negatiivisessa kuin positiivisessakin mielentilassa.
Ei lapsen ole ok ilmaista esim. kateellisuuttaan siten, että hajottaa sisaruksen leikit tai pilaa ne ruinaamalla ja häiriköimällä. Jos kielletty käytös ei muuten lopu niin sitten kokeillaan vaikka sitä jäähyä. Yllättävän pienetkin lapset ymmärtävät syy-seuraus-suhteen kielletyn tekemisen ja rangaistuksen välillä, jos ne ovat ajallisesti riittävän lähellä toisiaan ja rangaistuksen syy kerrotaan sekä ennen että jälkeen rangaistuksen.
Mikään tunne tai mielentila ei lähtökohtaisesti oikeuta kiellettyä käytöstä.
Se että vaikkapa 2-vuotiaalle sanoo, sinua nyt selvästi suututtaa, koska olet nälkäinen/haluaisit leikkiä ja nyt ei voida jne., ei tarkoita huonon käytöksen hyväksyntää. Näet vastakohtia siellä missä niitä ei ole.
Omalle 2-vuotiaalle sanoitan näin: Ei, sinä et saa lyödä, se sattuu kipeää. Sinulla nyt suututtaa ja harmittaa, koska tulimme sisälle. Sinä et silti saa lyödä (ja estän fyysisesti lyönnin). Sitten aletaan miettimään, mitä sisällä voisi tehdä.
Ja ymmärrän kyllä jäähyn kun tuntuu ettei kertakaikkiaan keinot riitä, jopa hetkellisen äidin hermoromahduksen seuraaman tukkapöllyn (ymmärrän, en hyväksy), mutta en kumpaakaan ymmärrä systemaattisena ja tietoisesti käytettynä kasvatustapana. Paitsi jäähy kyllä on ihan ok, jos lasta ei jätetä yksin/eristetä. Harva vanhempi kuitenkin selviää tyylipuhtaasti pahimmista lapsen kausista.. mutta joka tapauksessa, ei tunteiden sanoittaminen sitä tarkoita, että pikkupiltti saa tehdä mitä huvittaa.
Voi luoja. Toivottavasti sun lasta sanoittaa (=puhuu lapselle) myös joku joka osaa puhua suomea....
Sattuu kipeää. Sinulla nyt suututtaa ja harmittaa.
Oot muuten kirjoittanut näihin ketjuihin aikaisemminkin. Muistan ton "sinulla nyt suututtaa" "sinulla nyt harmittaa". Mitä hemmettiä se tarkoittaa???
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Selvästi av:lla ei ymmärretä eikä haluta ymmärtää sanoittamisen perustarkoitusta.
Pieni lapsi ei tiedä tunteiden nimiä, ei osaa käsitellä niitä. Sanoittamisella autetaan lasta tunnistamaan ja käsittelemään se tunne. Mitä lapsi oppii siitä, jos hänet heitetään raivonpuuskassa yksin jäähylle? No, esimerkiksi sen että ei, kielteisiä tunteita ei ole ok ilmaista. Ja sitten ihmetellään vanhempana että miksi patoutumat saattavat yhtäkkiä purkautua tai esimerkiksi negatiivisten tunteiden käsittely on ihan nolla.
Tunteita pelätään ihan liikaa, kun ne kuitenkin kuuluvat olennaisena osana elämään. Myös ne negatiiviset. Omaa kaksivuotiastani yritän sanoittamisella kannustaa siihen, että kaikki tunteet ovat saman arvoisia ja tärkeitä, ja että häntä kuunnellaan niin negatiivisessa kuin positiivisessakin mielentilassa.
Ei lapsen ole ok ilmaista esim. kateellisuuttaan siten, että hajottaa sisaruksen leikit tai pilaa ne ruinaamalla ja häiriköimällä. Jos kielletty käytös ei muuten lopu niin sitten kokeillaan vaikka sitä jäähyä. Yllättävän pienetkin lapset ymmärtävät syy-seuraus-suhteen kielletyn tekemisen ja rangaistuksen välillä, jos ne ovat ajallisesti riittävän lähellä toisiaan ja rangaistuksen syy kerrotaan sekä ennen että jälkeen rangaistuksen.
Mikään tunne tai mielentila ei lähtökohtaisesti oikeuta kiellettyä käytöstä.
Se että vaikkapa 2-vuotiaalle sanoo, sinua nyt selvästi suututtaa, koska olet nälkäinen/haluaisit leikkiä ja nyt ei voida jne., ei tarkoita huonon käytöksen hyväksyntää. Näet vastakohtia siellä missä niitä ei ole.
Omalle 2-vuotiaalle sanoitan näin: Ei, sinä et saa lyödä, se sattuu kipeää. Sinulla nyt suututtaa ja harmittaa, koska tulimme sisälle. Sinä et silti saa lyödä (ja estän fyysisesti lyönnin). Sitten aletaan miettimään, mitä sisällä voisi tehdä.
Ja ymmärrän kyllä jäähyn kun tuntuu ettei kertakaikkiaan keinot riitä, jopa hetkellisen äidin hermoromahduksen seuraaman tukkapöllyn (ymmärrän, en hyväksy), mutta en kumpaakaan ymmärrä systemaattisena ja tietoisesti käytettynä kasvatustapana. Paitsi jäähy kyllä on ihan ok, jos lasta ei jätetä yksin/eristetä. Harva vanhempi kuitenkin selviää tyylipuhtaasti pahimmista lapsen kausista.. mutta joka tapauksessa, ei tunteiden sanoittaminen sitä tarkoita, että pikkupiltti saa tehdä mitä huvittaa.
Fyysisesti et pysty estämään kaikkea kiellettyä käytöstä, joten veikkaanpa, että jossain vaiheessa tulee valinta: joko rangaista tai sitten vaan totuttautua siihen, että lapsi tekee kiellettyjä juttuja.
Olen jo "rankaissutkin", mm. ottamalla lelun pois, viemällä sisälle ulkona karkuun juoksevan lapsen, jne. Miten nyt tuon ikäistä voi "rankaissa", niin että se on loogista ja siinä on selvä syy-seuraussuhde. Mielestäni tunteiden sanoittaminen ei poissulje rajojen vetämistä, ja se tuntuu olevan sinulle vaikeaa ymmärtää. Kuten myös ilmeisesti sekin, että jäähy ei ole ainoa tapa opettaa rajoja.
Ja mitä pienempi lapsi, niin sen fyysisempää on rajanveto. Parivuotiasta on ihan tyhjää istuttaa jäähyllä tai uhkailla sillä ettei katsota iltapäivällä piirrettyjä jos et tottele. Tuon ikäistä pitää konkreettisesti estää toimimasta, unohtamatta puheyhteyttä, tunteiden sanoittamista ja opastamista parempaan toimintaan. Viisivuotiaalta puolestaan jo kysytään, mikä tunne sinulla on ja miksi teet noin. Sitten osoitetaan, että ymmärrän tunteesi mutta se ei oikeuta sinua toimimaan noin, voisit kokeilla toimia mieluummin näin. Sen ikäiseltä vaaditaan myös anteeksipyyntö ja annetaan ikätason mukainen looginen seuraamus, niistä asioista joista vanhempi on päättänyt ehdottoman säännön.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Selvästi av:lla ei ymmärretä eikä haluta ymmärtää sanoittamisen perustarkoitusta.
Pieni lapsi ei tiedä tunteiden nimiä, ei osaa käsitellä niitä. Sanoittamisella autetaan lasta tunnistamaan ja käsittelemään se tunne. Mitä lapsi oppii siitä, jos hänet heitetään raivonpuuskassa yksin jäähylle? No, esimerkiksi sen että ei, kielteisiä tunteita ei ole ok ilmaista. Ja sitten ihmetellään vanhempana että miksi patoutumat saattavat yhtäkkiä purkautua tai esimerkiksi negatiivisten tunteiden käsittely on ihan nolla.
Tunteita pelätään ihan liikaa, kun ne kuitenkin kuuluvat olennaisena osana elämään. Myös ne negatiiviset. Omaa kaksivuotiastani yritän sanoittamisella kannustaa siihen, että kaikki tunteet ovat saman arvoisia ja tärkeitä, ja että häntä kuunnellaan niin negatiivisessa kuin positiivisessakin mielentilassa.
Ei lapsen ole ok ilmaista esim. kateellisuuttaan siten, että hajottaa sisaruksen leikit tai pilaa ne ruinaamalla ja häiriköimällä. Jos kielletty käytös ei muuten lopu niin sitten kokeillaan vaikka sitä jäähyä. Yllättävän pienetkin lapset ymmärtävät syy-seuraus-suhteen kielletyn tekemisen ja rangaistuksen välillä, jos ne ovat ajallisesti riittävän lähellä toisiaan ja rangaistuksen syy kerrotaan sekä ennen että jälkeen rangaistuksen.
Mikään tunne tai mielentila ei lähtökohtaisesti oikeuta kiellettyä käytöstä.
Se että vaikkapa 2-vuotiaalle sanoo, sinua nyt selvästi suututtaa, koska olet nälkäinen/haluaisit leikkiä ja nyt ei voida jne., ei tarkoita huonon käytöksen hyväksyntää. Näet vastakohtia siellä missä niitä ei ole.
Omalle 2-vuotiaalle sanoitan näin: Ei, sinä et saa lyödä, se sattuu kipeää. Sinulla nyt suututtaa ja harmittaa, koska tulimme sisälle. Sinä et silti saa lyödä (ja estän fyysisesti lyönnin). Sitten aletaan miettimään, mitä sisällä voisi tehdä.
Ja ymmärrän kyllä jäähyn kun tuntuu ettei kertakaikkiaan keinot riitä, jopa hetkellisen äidin hermoromahduksen seuraaman tukkapöllyn (ymmärrän, en hyväksy), mutta en kumpaakaan ymmärrä systemaattisena ja tietoisesti käytettynä kasvatustapana. Paitsi jäähy kyllä on ihan ok, jos lasta ei jätetä yksin/eristetä. Harva vanhempi kuitenkin selviää tyylipuhtaasti pahimmista lapsen kausista.. mutta joka tapauksessa, ei tunteiden sanoittaminen sitä tarkoita, että pikkupiltti saa tehdä mitä huvittaa.
Voi luoja. Toivottavasti sun lasta sanoittaa (=puhuu lapselle) myös joku joka osaa puhua suomea....
Sattuu kipeää. Sinulla nyt suututtaa ja harmittaa.
Oot muuten kirjoittanut näihin ketjuihin aikaisemminkin. Muistan ton "sinulla nyt suututtaa" "sinulla nyt harmittaa". Mitä hemmettiä se tarkoittaa???
Meinaatko että sille 2-vuotiaalle uhmakiukkuilijalle kannattaa kovin hienoa ja monimutkaista monologia vetää? :D joo-o, huomaa että joko lapsettomat tai lapsia täysin ymmärtämättömät taas on eniten äänessä, mitä tulee lapsiin. Onneksi et sanoita minun puolitoistavuotiasta, olisi siinä tenava ihmeissään, kun tarhassa tulee itkupotkuraivarit ja täti tulee juttelemaan kuin aikuiselle.
Kyllä kai pienelle lapselle on ihan fiksua kertoa että miksi sitä suututtaa, ei parivuotias vielä osaa jäsentää fiiliksiä niin kovasti. Minä ainakin joskus sanon lapselle että "olet nyt vähän kiukkuinen, taidat olla vähän väsynyt kun on ollut niin pitkä päivä. Aletaanpa kohta nukkumaan niin helpottaa!". Mielestäni tuohon sanoittamiseen kuuluu myös jonkinlaisen ratkaisun tarjoaminen, en ihan ymmärrä mitä ideaa on lapselle todeta että "olet nyt vihainen" ja jättää lapsi sitten itseksensä asian kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Selvästi av:lla ei ymmärretä eikä haluta ymmärtää sanoittamisen perustarkoitusta.
Pieni lapsi ei tiedä tunteiden nimiä, ei osaa käsitellä niitä. Sanoittamisella autetaan lasta tunnistamaan ja käsittelemään se tunne. Mitä lapsi oppii siitä, jos hänet heitetään raivonpuuskassa yksin jäähylle? No, esimerkiksi sen että ei, kielteisiä tunteita ei ole ok ilmaista. Ja sitten ihmetellään vanhempana että miksi patoutumat saattavat yhtäkkiä purkautua tai esimerkiksi negatiivisten tunteiden käsittely on ihan nolla.
Tunteita pelätään ihan liikaa, kun ne kuitenkin kuuluvat olennaisena osana elämään. Myös ne negatiiviset. Omaa kaksivuotiastani yritän sanoittamisella kannustaa siihen, että kaikki tunteet ovat saman arvoisia ja tärkeitä, ja että häntä kuunnellaan niin negatiivisessa kuin positiivisessakin mielentilassa.
Ei lapsen ole ok ilmaista esim. kateellisuuttaan siten, että hajottaa sisaruksen leikit tai pilaa ne ruinaamalla ja häiriköimällä. Jos kielletty käytös ei muuten lopu niin sitten kokeillaan vaikka sitä jäähyä. Yllättävän pienetkin lapset ymmärtävät syy-seuraus-suhteen kielletyn tekemisen ja rangaistuksen välillä, jos ne ovat ajallisesti riittävän lähellä toisiaan ja rangaistuksen syy kerrotaan sekä ennen että jälkeen rangaistuksen.
Mikään tunne tai mielentila ei lähtökohtaisesti oikeuta kiellettyä käytöstä.
Se että vaikkapa 2-vuotiaalle sanoo, sinua nyt selvästi suututtaa, koska olet nälkäinen/haluaisit leikkiä ja nyt ei voida jne., ei tarkoita huonon käytöksen hyväksyntää. Näet vastakohtia siellä missä niitä ei ole.
Omalle 2-vuotiaalle sanoitan näin: Ei, sinä et saa lyödä, se sattuu kipeää. Sinulla nyt suututtaa ja harmittaa, koska tulimme sisälle. Sinä et silti saa lyödä (ja estän fyysisesti lyönnin). Sitten aletaan miettimään, mitä sisällä voisi tehdä.
Ja ymmärrän kyllä jäähyn kun tuntuu ettei kertakaikkiaan keinot riitä, jopa hetkellisen äidin hermoromahduksen seuraaman tukkapöllyn (ymmärrän, en hyväksy), mutta en kumpaakaan ymmärrä systemaattisena ja tietoisesti käytettynä kasvatustapana. Paitsi jäähy kyllä on ihan ok, jos lasta ei jätetä yksin/eristetä. Harva vanhempi kuitenkin selviää tyylipuhtaasti pahimmista lapsen kausista.. mutta joka tapauksessa, ei tunteiden sanoittaminen sitä tarkoita, että pikkupiltti saa tehdä mitä huvittaa.
Voi luoja. Toivottavasti sun lasta sanoittaa (=puhuu lapselle) myös joku joka osaa puhua suomea....
Sattuu kipeää. Sinulla nyt suututtaa ja harmittaa.
Oot muuten kirjoittanut näihin ketjuihin aikaisemminkin. Muistan ton "sinulla nyt suututtaa" "sinulla nyt harmittaa". Mitä hemmettiä se tarkoittaa???
Ei se sunkaan suomen kielen taito taida kovin huipussa olla. Mutta itsepä kysyit, mitä tarkoittaa:
Sinulla nyt suututtaa=sinä koet nyt tunnetta, jota kutsutaan suomen kielessä vihaksi. Tämä ilmenee voimakkaana tunnereaktiona, kun tapahtuu jotain mielestäsi vastenmielistä.
Sinulla nyt harmittaa=Sinä koet tunnetta, jota kutsutaan harmiksi. Tämä on mielipahaa/kiukunsekaista tunnetta, kun jokin ei mennyt niin kuin olisit toivonut sen menevän.
Kyllä niitä tunnetaitoja tarvitaan, jos aikuinen ihminen ei tiedä mitä tarkoittaa suomen kielellä viha tai harmi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Selvästi av:lla ei ymmärretä eikä haluta ymmärtää sanoittamisen perustarkoitusta.
Pieni lapsi ei tiedä tunteiden nimiä, ei osaa käsitellä niitä. Sanoittamisella autetaan lasta tunnistamaan ja käsittelemään se tunne. Mitä lapsi oppii siitä, jos hänet heitetään raivonpuuskassa yksin jäähylle? No, esimerkiksi sen että ei, kielteisiä tunteita ei ole ok ilmaista. Ja sitten ihmetellään vanhempana että miksi patoutumat saattavat yhtäkkiä purkautua tai esimerkiksi negatiivisten tunteiden käsittely on ihan nolla.
Tunteita pelätään ihan liikaa, kun ne kuitenkin kuuluvat olennaisena osana elämään. Myös ne negatiiviset. Omaa kaksivuotiastani yritän sanoittamisella kannustaa siihen, että kaikki tunteet ovat saman arvoisia ja tärkeitä, ja että häntä kuunnellaan niin negatiivisessa kuin positiivisessakin mielentilassa.
Ei lapsen ole ok ilmaista esim. kateellisuuttaan siten, että hajottaa sisaruksen leikit tai pilaa ne ruinaamalla ja häiriköimällä. Jos kielletty käytös ei muuten lopu niin sitten kokeillaan vaikka sitä jäähyä. Yllättävän pienetkin lapset ymmärtävät syy-seuraus-suhteen kielletyn tekemisen ja rangaistuksen välillä, jos ne ovat ajallisesti riittävän lähellä toisiaan ja rangaistuksen syy kerrotaan sekä ennen että jälkeen rangaistuksen.
Mikään tunne tai mielentila ei lähtökohtaisesti oikeuta kiellettyä käytöstä.
Se että vaikkapa 2-vuotiaalle sanoo, sinua nyt selvästi suututtaa, koska olet nälkäinen/haluaisit leikkiä ja nyt ei voida jne., ei tarkoita huonon käytöksen hyväksyntää. Näet vastakohtia siellä missä niitä ei ole.
Omalle 2-vuotiaalle sanoitan näin: Ei, sinä et saa lyödä, se sattuu kipeää. Sinulla nyt suututtaa ja harmittaa, koska tulimme sisälle. Sinä et silti saa lyödä (ja estän fyysisesti lyönnin). Sitten aletaan miettimään, mitä sisällä voisi tehdä.
Ja ymmärrän kyllä jäähyn kun tuntuu ettei kertakaikkiaan keinot riitä, jopa hetkellisen äidin hermoromahduksen seuraaman tukkapöllyn (ymmärrän, en hyväksy), mutta en kumpaakaan ymmärrä systemaattisena ja tietoisesti käytettynä kasvatustapana. Paitsi jäähy kyllä on ihan ok, jos lasta ei jätetä yksin/eristetä. Harva vanhempi kuitenkin selviää tyylipuhtaasti pahimmista lapsen kausista.. mutta joka tapauksessa, ei tunteiden sanoittaminen sitä tarkoita, että pikkupiltti saa tehdä mitä huvittaa.
Voi luoja. Toivottavasti sun lasta sanoittaa (=puhuu lapselle) myös joku joka osaa puhua suomea....
Sattuu kipeää. Sinulla nyt suututtaa ja harmittaa.
Oot muuten kirjoittanut näihin ketjuihin aikaisemminkin. Muistan ton "sinulla nyt suututtaa" "sinulla nyt harmittaa". Mitä hemmettiä se tarkoittaa???
Meinaatko että sille 2-vuotiaalle uhmakiukkuilijalle kannattaa kovin hienoa ja monimutkaista monologia vetää? :D joo-o, huomaa että joko lapsettomat tai lapsia täysin ymmärtämättömät taas on eniten äänessä, mitä tulee lapsiin. Onneksi et sanoita minun puolitoistavuotiasta, olisi siinä tenava ihmeissään, kun tarhassa tulee itkupotkuraivarit ja täti tulee juttelemaan kuin aikuiselle.
Juu, kolme lasta on jo teinejä. Ei oo tarvinnu lässyttää että "sulla nyt suututtaa". On ihan normaalisti voinut puhua. Kyllä lapselle voi sen kiukunkin aikana puhua ihan normaalisti, ei tarvii puhua outoa lässyn lässyn kieltä.
ja onhan noi sanoittajat todella hupaisia, kakara rääkyy keskellä Prisman lattiaa ja äippä vaan siinä sanoittaa. Nyt sulla harmittaa, kun ei osteta suffelia. Lauantaina sitten ostetaan suffelia niin sulla ei tartte kiukuttaa. Kylläpä sulla nyt harmittaa kun ei osteta suffelia. Ostetaan kuule porkkanoita niin saat kuule porkkanaa kotona ja sitten sulla ei enää harmita yhtään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Selvästi av:lla ei ymmärretä eikä haluta ymmärtää sanoittamisen perustarkoitusta.
Pieni lapsi ei tiedä tunteiden nimiä, ei osaa käsitellä niitä. Sanoittamisella autetaan lasta tunnistamaan ja käsittelemään se tunne. Mitä lapsi oppii siitä, jos hänet heitetään raivonpuuskassa yksin jäähylle? No, esimerkiksi sen että ei, kielteisiä tunteita ei ole ok ilmaista. Ja sitten ihmetellään vanhempana että miksi patoutumat saattavat yhtäkkiä purkautua tai esimerkiksi negatiivisten tunteiden käsittely on ihan nolla.
Tunteita pelätään ihan liikaa, kun ne kuitenkin kuuluvat olennaisena osana elämään. Myös ne negatiiviset. Omaa kaksivuotiastani yritän sanoittamisella kannustaa siihen, että kaikki tunteet ovat saman arvoisia ja tärkeitä, ja että häntä kuunnellaan niin negatiivisessa kuin positiivisessakin mielentilassa.
Ei lapsen ole ok ilmaista esim. kateellisuuttaan siten, että hajottaa sisaruksen leikit tai pilaa ne ruinaamalla ja häiriköimällä. Jos kielletty käytös ei muuten lopu niin sitten kokeillaan vaikka sitä jäähyä. Yllättävän pienetkin lapset ymmärtävät syy-seuraus-suhteen kielletyn tekemisen ja rangaistuksen välillä, jos ne ovat ajallisesti riittävän lähellä toisiaan ja rangaistuksen syy kerrotaan sekä ennen että jälkeen rangaistuksen.
Mikään tunne tai mielentila ei lähtökohtaisesti oikeuta kiellettyä käytöstä.
Se että vaikkapa 2-vuotiaalle sanoo, sinua nyt selvästi suututtaa, koska olet nälkäinen/haluaisit leikkiä ja nyt ei voida jne., ei tarkoita huonon käytöksen hyväksyntää. Näet vastakohtia siellä missä niitä ei ole.
Omalle 2-vuotiaalle sanoitan näin: Ei, sinä et saa lyödä, se sattuu kipeää. Sinulla nyt suututtaa ja harmittaa, koska tulimme sisälle. Sinä et silti saa lyödä (ja estän fyysisesti lyönnin). Sitten aletaan miettimään, mitä sisällä voisi tehdä.
Ja ymmärrän kyllä jäähyn kun tuntuu ettei kertakaikkiaan keinot riitä, jopa hetkellisen äidin hermoromahduksen seuraaman tukkapöllyn (ymmärrän, en hyväksy), mutta en kumpaakaan ymmärrä systemaattisena ja tietoisesti käytettynä kasvatustapana. Paitsi jäähy kyllä on ihan ok, jos lasta ei jätetä yksin/eristetä. Harva vanhempi kuitenkin selviää tyylipuhtaasti pahimmista lapsen kausista.. mutta joka tapauksessa, ei tunteiden sanoittaminen sitä tarkoita, että pikkupiltti saa tehdä mitä huvittaa.
Voi luoja. Toivottavasti sun lasta sanoittaa (=puhuu lapselle) myös joku joka osaa puhua suomea....
Sattuu kipeää. Sinulla nyt suututtaa ja harmittaa.
Oot muuten kirjoittanut näihin ketjuihin aikaisemminkin. Muistan ton "sinulla nyt suututtaa" "sinulla nyt harmittaa". Mitä hemmettiä se tarkoittaa???
Ei se sunkaan suomen kielen taito taida kovin huipussa olla. Mutta itsepä kysyit, mitä tarkoittaa:
Sinulla nyt suututtaa=sinä koet nyt tunnetta, jota kutsutaan suomen kielessä vihaksi. Tämä ilmenee voimakkaana tunnereaktiona, kun tapahtuu jotain mielestäsi vastenmielistä.
Sinulla nyt harmittaa=Sinä koet tunnetta, jota kutsutaan harmiksi. Tämä on mielipahaa/kiukunsekaista tunnetta, kun jokin ei mennyt niin kuin olisit toivonut sen menevän.
Kyllä niitä tunnetaitoja tarvitaan, jos aikuinen ihminen ei tiedä mitä tarkoittaa suomen kielellä viha tai harmi.
Miksi et voi sanoa: "sinua (sua) nyt harmittaa" tai "sinua (sua) nyt suututtaa".
Miksi pitää puhua noin omituisesti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei voi kyllä oikeasti kukaan sanoa, että "sinulla suututtaa" :D .
Se on joko, että "sinua suututtaa" tai "sinä olet suuttunut".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Selvästi av:lla ei ymmärretä eikä haluta ymmärtää sanoittamisen perustarkoitusta.
Pieni lapsi ei tiedä tunteiden nimiä, ei osaa käsitellä niitä. Sanoittamisella autetaan lasta tunnistamaan ja käsittelemään se tunne. Mitä lapsi oppii siitä, jos hänet heitetään raivonpuuskassa yksin jäähylle? No, esimerkiksi sen että ei, kielteisiä tunteita ei ole ok ilmaista. Ja sitten ihmetellään vanhempana että miksi patoutumat saattavat yhtäkkiä purkautua tai esimerkiksi negatiivisten tunteiden käsittely on ihan nolla.
Tunteita pelätään ihan liikaa, kun ne kuitenkin kuuluvat olennaisena osana elämään. Myös ne negatiiviset. Omaa kaksivuotiastani yritän sanoittamisella kannustaa siihen, että kaikki tunteet ovat saman arvoisia ja tärkeitä, ja että häntä kuunnellaan niin negatiivisessa kuin positiivisessakin mielentilassa.
Ei lapsen ole ok ilmaista esim. kateellisuuttaan siten, että hajottaa sisaruksen leikit tai pilaa ne ruinaamalla ja häiriköimällä. Jos kielletty käytös ei muuten lopu niin sitten kokeillaan vaikka sitä jäähyä. Yllättävän pienetkin lapset ymmärtävät syy-seuraus-suhteen kielletyn tekemisen ja rangaistuksen välillä, jos ne ovat ajallisesti riittävän lähellä toisiaan ja rangaistuksen syy kerrotaan sekä ennen että jälkeen rangaistuksen.
Mikään tunne tai mielentila ei lähtökohtaisesti oikeuta kiellettyä käytöstä.
Se että vaikkapa 2-vuotiaalle sanoo, sinua nyt selvästi suututtaa, koska olet nälkäinen/haluaisit leikkiä ja nyt ei voida jne., ei tarkoita huonon käytöksen hyväksyntää. Näet vastakohtia siellä missä niitä ei ole.
Omalle 2-vuotiaalle sanoitan näin: Ei, sinä et saa lyödä, se sattuu kipeää. Sinulla nyt suututtaa ja harmittaa, koska tulimme sisälle. Sinä et silti saa lyödä (ja estän fyysisesti lyönnin). Sitten aletaan miettimään, mitä sisällä voisi tehdä.
Ja ymmärrän kyllä jäähyn kun tuntuu ettei kertakaikkiaan keinot riitä, jopa hetkellisen äidin hermoromahduksen seuraaman tukkapöllyn (ymmärrän, en hyväksy), mutta en kumpaakaan ymmärrä systemaattisena ja tietoisesti käytettynä kasvatustapana. Paitsi jäähy kyllä on ihan ok, jos lasta ei jätetä yksin/eristetä. Harva vanhempi kuitenkin selviää tyylipuhtaasti pahimmista lapsen kausista.. mutta joka tapauksessa, ei tunteiden sanoittaminen sitä tarkoita, että pikkupiltti saa tehdä mitä huvittaa.
Voi luoja. Toivottavasti sun lasta sanoittaa (=puhuu lapselle) myös joku joka osaa puhua suomea....
Sattuu kipeää. Sinulla nyt suututtaa ja harmittaa.
Oot muuten kirjoittanut näihin ketjuihin aikaisemminkin. Muistan ton "sinulla nyt suututtaa" "sinulla nyt harmittaa". Mitä hemmettiä se tarkoittaa???
Ei se sunkaan suomen kielen taito taida kovin huipussa olla. Mutta itsepä kysyit, mitä tarkoittaa:
Sinulla nyt suututtaa=sinä koet nyt tunnetta, jota kutsutaan suomen kielessä vihaksi. Tämä ilmenee voimakkaana tunnereaktiona, kun tapahtuu jotain mielestäsi vastenmielistä.
Sinulla nyt harmittaa=Sinä koet tunnetta, jota kutsutaan harmiksi. Tämä on mielipahaa/kiukunsekaista tunnetta, kun jokin ei mennyt niin kuin olisit toivonut sen menevän.
Kyllä niitä tunnetaitoja tarvitaan, jos aikuinen ihminen ei tiedä mitä tarkoittaa suomen kielellä viha tai harmi.
Ei kai tästä ollut tuossa kyse, vaan täysin kummallisesta muodosta "SINULLA nyt harmittaa". Onhan tuo aika oudosti sanottu minunkin mielestäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei voi kyllä oikeasti kukaan sanoa, että "sinulla suututtaa" :D .
Se on joko, että "sinua suututtaa" tai "sinä olet suuttunut".
Miten sanot omasta vihastasi?
Minä sanon kyllä aika usein, että mulla nyt suututtaa. En ole jota lainasit, mutta ei tuo mun korvaan oudolta kuulosta.
Vai onko murrekysymys?
Joka tapauksessa aika irrelevanttia nyt aiheeseen nähden. Eihän se tunteiden sanoitus yhdestä sanasta kiinni ole, vaan se pointti on kuitenkin siinä, että lapselle sanotaan sen hetkinen tunnetilansa. Jos sitä haluaa kritisoida, niin ei varmaan pointti ole siinä miten sanotaan.
Vai eikö se sitten ole tunteiden sanoitusta, jos sanot sua harmittaa? Se liittyy sinun mielestäsi vain omaan korvaasi hassuihin sanamuotoihin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei voi kyllä oikeasti kukaan sanoa, että "sinulla suututtaa" :D .
Se on joko, että "sinua suututtaa" tai "sinä olet suuttunut".
Miten sanot omasta vihastasi?
Minä sanon kyllä aika usein, että mulla nyt suututtaa. En ole jota lainasit, mutta ei tuo mun korvaan oudolta kuulosta.
Vai onko murrekysymys?
Joka tapauksessa aika irrelevanttia nyt aiheeseen nähden. Eihän se tunteiden sanoitus yhdestä sanasta kiinni ole, vaan se pointti on kuitenkin siinä, että lapselle sanotaan sen hetkinen tunnetilansa. Jos sitä haluaa kritisoida, niin ei varmaan pointti ole siinä miten sanotaan.
Vai eikö se sitten ole tunteiden sanoitusta, jos sanot sua harmittaa? Se liittyy sinun mielestäsi vain omaan korvaasi hassuihin sanamuotoihin?
Sanotko oikeasti myös, että "mulla nyt ilostuttaa" tai "mulla nyt nautituttaa" tms??
Itse sanon, että "mua suututtaa" tai "olen iloinen" tai "nautin".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei voi kyllä oikeasti kukaan sanoa, että "sinulla suututtaa" :D .
Se on joko, että "sinua suututtaa" tai "sinä olet suuttunut".
Miten sanot omasta vihastasi?
Minä sanon kyllä aika usein, että mulla nyt suututtaa. En ole jota lainasit, mutta ei tuo mun korvaan oudolta kuulosta.
Vai onko murrekysymys?
Joka tapauksessa aika irrelevanttia nyt aiheeseen nähden. Eihän se tunteiden sanoitus yhdestä sanasta kiinni ole, vaan se pointti on kuitenkin siinä, että lapselle sanotaan sen hetkinen tunnetilansa. Jos sitä haluaa kritisoida, niin ei varmaan pointti ole siinä miten sanotaan.
Vai eikö se sitten ole tunteiden sanoitusta, jos sanot sua harmittaa? Se liittyy sinun mielestäsi vain omaan korvaasi hassuihin sanamuotoihin?
En ole tuo jolle vastasit, mutta kyllä toi kuulostaa todella omituiselta. Lapselle pitäis kuitenkin pyrkiä puhumaan oikeaa ja hyvää kieltä, ikätason mukaisesti.
Missä tuolla lailla puhutaan?
Sinänsä itse olen tottakai sanonut lapselle että "ymmärrän että sua harmittaa että..." Sanon noin 16-vuotiaallekin, viimeksi tänään ja olen sanonut noin pikkulapsesta lähtien. En tajua miten se on jotain "sanoittamista", joku uusi muotisana vissiin.
Ja oli tuossa joku muukin outous. Ai niin, "sattuu kipeää".
Pienellekin lapselle voi puhua ihan tavallista kieltä. Lapsi oppii puhumaan matkimalla. Mutta ehkä tuokin on sitten jotain murretta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei voi kyllä oikeasti kukaan sanoa, että "sinulla suututtaa" :D .
Se on joko, että "sinua suututtaa" tai "sinä olet suuttunut".
Miten sanot omasta vihastasi?
Minä sanon kyllä aika usein, että mulla nyt suututtaa. En ole jota lainasit, mutta ei tuo mun korvaan oudolta kuulosta.
Vai onko murrekysymys?
Joka tapauksessa aika irrelevanttia nyt aiheeseen nähden. Eihän se tunteiden sanoitus yhdestä sanasta kiinni ole, vaan se pointti on kuitenkin siinä, että lapselle sanotaan sen hetkinen tunnetilansa. Jos sitä haluaa kritisoida, niin ei varmaan pointti ole siinä miten sanotaan.
Vai eikö se sitten ole tunteiden sanoitusta, jos sanot sua harmittaa? Se liittyy sinun mielestäsi vain omaan korvaasi hassuihin sanamuotoihin?
Sanotko oikeasti myös, että "mulla nyt ilostuttaa" tai "mulla nyt nautituttaa" tms??
Itse sanon, että "mua suututtaa" tai "olen iloinen" tai "nautin".
Joo saatan sanoa, että "mulla on iloinen olo" tai "mulla ainakin on hauskaa" tai vaikkapa että "mulla nyt niin v*tuttaa"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei voi kyllä oikeasti kukaan sanoa, että "sinulla suututtaa" :D .
Se on joko, että "sinua suututtaa" tai "sinä olet suuttunut".
Miten sanot omasta vihastasi?
Minä sanon kyllä aika usein, että mulla nyt suututtaa. En ole jota lainasit, mutta ei tuo mun korvaan oudolta kuulosta.
Vai onko murrekysymys?
Joka tapauksessa aika irrelevanttia nyt aiheeseen nähden. Eihän se tunteiden sanoitus yhdestä sanasta kiinni ole, vaan se pointti on kuitenkin siinä, että lapselle sanotaan sen hetkinen tunnetilansa. Jos sitä haluaa kritisoida, niin ei varmaan pointti ole siinä miten sanotaan.
Vai eikö se sitten ole tunteiden sanoitusta, jos sanot sua harmittaa? Se liittyy sinun mielestäsi vain omaan korvaasi hassuihin sanamuotoihin?
Sanotko oikeasti myös, että "mulla nyt ilostuttaa" tai "mulla nyt nautituttaa" tms??
Itse sanon, että "mua suututtaa" tai "olen iloinen" tai "nautin".
Joo saatan sanoa, että "mulla on iloinen olo" tai "mulla ainakin on hauskaa" tai vaikkapa että "mulla nyt niin v*tuttaa"
"Mulla on iloinen olo" ja "mulla ainakin on hauskaa" on ihan normaaleita ja oikeita ilmaisuja.
Mutta "mulla nyt niin v*ituttaa" on kyllä tosi outo tapa sanoa ja kielellisesti ihan väärin, en ole kuullut että missään murteessa sanottaisiin noin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei voi kyllä oikeasti kukaan sanoa, että "sinulla suututtaa" :D .
Se on joko, että "sinua suututtaa" tai "sinä olet suuttunut".
Miten sanot omasta vihastasi?
Minä sanon kyllä aika usein, että mulla nyt suututtaa. En ole jota lainasit, mutta ei tuo mun korvaan oudolta kuulosta.
Vai onko murrekysymys?
Joka tapauksessa aika irrelevanttia nyt aiheeseen nähden. Eihän se tunteiden sanoitus yhdestä sanasta kiinni ole, vaan se pointti on kuitenkin siinä, että lapselle sanotaan sen hetkinen tunnetilansa. Jos sitä haluaa kritisoida, niin ei varmaan pointti ole siinä miten sanotaan.
Vai eikö se sitten ole tunteiden sanoitusta, jos sanot sua harmittaa? Se liittyy sinun mielestäsi vain omaan korvaasi hassuihin sanamuotoihin?
En ole tuo jolle vastasit, mutta kyllä toi kuulostaa todella omituiselta. Lapselle pitäis kuitenkin pyrkiä puhumaan oikeaa ja hyvää kieltä, ikätason mukaisesti.
Missä tuolla lailla puhutaan?
Sinänsä itse olen tottakai sanonut lapselle että "ymmärrän että sua harmittaa että..." Sanon noin 16-vuotiaallekin, viimeksi tänään ja olen sanonut noin pikkulapsesta lähtien. En tajua miten se on jotain "sanoittamista", joku uusi muotisana vissiin.
Ja oli tuossa joku muukin outous. Ai niin, "sattuu kipeää".
Pienellekin lapselle voi puhua ihan tavallista kieltä. Lapsi oppii puhumaan matkimalla. Mutta ehkä tuokin on sitten jotain murretta.
Nyt menee vähän jo ohi aiheen. Oliko SULLA itse aiheeseen jotain kommentoitavaa?
OT, mut ystäväni on Kuusamon seudulta ja käyttää muotoa "mulla haluttaa, mulla nälättää" jne. Olisko murrejuttu?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei voi kyllä oikeasti kukaan sanoa, että "sinulla suututtaa" :D .
Se on joko, että "sinua suututtaa" tai "sinä olet suuttunut".
Miten sanot omasta vihastasi?
Minä sanon kyllä aika usein, että mulla nyt suututtaa. En ole jota lainasit, mutta ei tuo mun korvaan oudolta kuulosta.
Vai onko murrekysymys?
Joka tapauksessa aika irrelevanttia nyt aiheeseen nähden. Eihän se tunteiden sanoitus yhdestä sanasta kiinni ole, vaan se pointti on kuitenkin siinä, että lapselle sanotaan sen hetkinen tunnetilansa. Jos sitä haluaa kritisoida, niin ei varmaan pointti ole siinä miten sanotaan.
Vai eikö se sitten ole tunteiden sanoitusta, jos sanot sua harmittaa? Se liittyy sinun mielestäsi vain omaan korvaasi hassuihin sanamuotoihin?
Sanotko oikeasti myös, että "mulla nyt ilostuttaa" tai "mulla nyt nautituttaa" tms??
Itse sanon, että "mua suututtaa" tai "olen iloinen" tai "nautin".
Joo saatan sanoa, että "mulla on iloinen olo" tai "mulla ainakin on hauskaa" tai vaikkapa että "mulla nyt niin v*tuttaa"
"Mulla on iloinen olo" ja "mulla ainakin on hauskaa" on ihan normaaleita ja oikeita ilmaisuja.
Mutta "mulla nyt niin v*ituttaa" on kyllä tosi outo tapa sanoa ja kielellisesti ihan väärin, en ole kuullut että missään murteessa sanottaisiin noin.
Voi olla että kielellisesti väärin, mutta ei kyllä mitenkään tavaton tapa. Monet ystävänikin sanovat noin, ja Lapissa asun.
Mutta turha tätä on nyt sen enempää jankata.
Se että vaikkapa 2-vuotiaalle sanoo, sinua nyt selvästi suututtaa, koska olet nälkäinen/haluaisit leikkiä ja nyt ei voida jne., ei tarkoita huonon käytöksen hyväksyntää. Näet vastakohtia siellä missä niitä ei ole.
Omalle 2-vuotiaalle sanoitan näin: Ei, sinä et saa lyödä, se sattuu kipeää. Sinulla nyt suututtaa ja harmittaa, koska tulimme sisälle. Sinä et silti saa lyödä (ja estän fyysisesti lyönnin). Sitten aletaan miettimään, mitä sisällä voisi tehdä.
Ja ymmärrän kyllä jäähyn kun tuntuu ettei kertakaikkiaan keinot riitä, jopa hetkellisen äidin hermoromahduksen seuraaman tukkapöllyn (ymmärrän, en hyväksy), mutta en kumpaakaan ymmärrä systemaattisena ja tietoisesti käytettynä kasvatustapana. Paitsi jäähy kyllä on ihan ok, jos lasta ei jätetä yksin/eristetä. Harva vanhempi kuitenkin selviää tyylipuhtaasti pahimmista lapsen kausista.. mutta joka tapauksessa, ei tunteiden sanoittaminen sitä tarkoita, että pikkupiltti saa tehdä mitä huvittaa.