En ymmärrä ihmisiä jotka haluavat elää parisuhteessa
Mikä siinä niin kiehtoo? Kaikki tuntemani parsuhde-eläjät eivät muuta tee kuin valita elämästään ja elämänkumppanistaan, harvoin kuulee että kehuisivat. Kuulostaa siltä että moni taitaa valita parisuhteen elämäntavakseen ihan sen takia, että olisi kotona aikuinen jolle voi kokoajan valittaa ja jonka kanssa voi riidellä. Toinen syy on luultavasti raha, monet parisuhteessa elävät ottavat paljon lainaa jne.
Mutta en kyllä itse hakeutuisi tollasten asioitten vuoksi parisuhde-elämään, en jaksa turhaa draamaa, ja jos haluan valittaa, voin tehdä sen perheelle, siihen ei tarvita parisuhdetta.
Kommentit (17)
Mä ymmärrän mikä siinä ehkä joitakin kiehtoo, mutta en itse sitä kaipaa.
Monellahan se tuntuu olevan vaan se, ettei yksin tarvitse olla. Sitten ollaan kyllästyneitä siihen omaan kumppaniin joka ei oikeasti edes kiinnostaisi ja kuolataan muita, tosi reilu peli.
No, minä tykkään miehestäni ja hän minusta. Ollaan toistemme parhaat kaverit, meitä naurattaa samat asiat, viihdytään yhdessä ja nukutaan kaikki yöt toisissamme kiinni. On mukavaa jakaa tämä elämä ja istuksia yhdessä keittiössä kahvilla.
Vaikea sanoa niistä jotka haluaa parisuhteen parisuhteen takia. En ymmärrä. Eri juttu, johon aplla ei ole näkökulmaa ilmeisesti, on se jos haluaa elää jonkun tietyn ihmisen kanssa.
Eivät osaa olla ilman "kumppania", ajattelevat että aikuisen pitää asua toisen aikuisen kanssa, tai ei ole kunnon kansalainen.
joku sellanen vanhanaikanen ajatus siinä on.
tai ovat vain sitten niin nössökä, että pelkäävät jos ei ole toinen aikuinen taloudessa. vaikka useimmiten se on juuri kaikkein vaarallisinta elää parisuhteessa. eniten ihmiset tappavat puolisoitaan.
Pyydän heti alkuun anteeksi että käytän yleensä avlla käsittämättömiä sanoja.
Rakkaus. Tunteet. Kumppanuus.
No joo.. Rupesin tässä miettimään omaa parisuhdetta, jossa muuten olen todella onnellinen. Silti huomaan, että itsekin sorrun siihen, että saatan kavereille tuhahtaa herkemmin jostain asiasta mikä sillä hetkellä ottaa päähän, kuin että kokoajan hehkuttaisin kuinka onnellinen oikeasti olen. Voip olla että valittaminen on tällaselle suomineidolle helpompaa ja tuntuisi myös vähän kiusalliselta hieroa omaa onnea kavereiden naamaan (jotka kipuilevat Tinder-viritystensä kanssa). Tästä tosiaan voi tulla väärä kuva parisuhteesta.. Mutta tosiaan ehkä voisi enempi tuoda myös positiivisia asioita esiin niin kavereille kuin itse kumppanillekin, kiitos näistä ajatuksista ketjun aloittajalle! :)
"Kun kaikki muutkin". Nuorena ajatteli että se on jotenkin hienoa. Näin parinkymmenen vuoden jälkeen ei kyllä voin todeta ettei kyllä ole ja aikansa olis voinut käyttää paremminkin kuin ukon alla vuodesta toiseen, ei ole edes mitään yhteistä, muuta kuin sänky, jota en todellakaan halausisi jakaa himonussijan kanssa, kun ei nappaa enää ollenkaan se touhu.
Vierailija kirjoitti:
No, minä tykkään miehestäni ja hän minusta. Ollaan toistemme parhaat kaverit, meitä naurattaa samat asiat, viihdytään yhdessä ja nukutaan kaikki yöt toisissamme kiinni. On mukavaa jakaa tämä elämä ja istuksia yhdessä keittiössä kahvilla.
ja ikä oli? veikkaan 20-30 vee.
Olisin mielelläni sinkku edes jonkin aikaa eroni jälkeen, mutta ystävät (parisuhteissa olevat) painostavat etsimään miestä. Pitäisi mennä tinderiin ja baariin ja joka paikassa kuikuilla sopivanoloisia kumppaneita. En jaksa, en halua.
Erikoinen tuttavapiiri sinulla. Et taida olla kovin vanha? Minä olen, ja mulla on todella laaja tuttavapiiri. Suurin osa on enimmän osan ajasta oikein tyytyväisiä elämäänsä ja parisuhteeseensa. Tottakai välillä on huonompia päiviä, ihan kuten sinkuillakin.
Me mentiin naimisiin jotta saatais seksiä :) Haluttiin myös elämänkumppani. Sitten haluttiin myös lapsia. Laina ja muu tulee siinä sivussa.
Oon ollut parisuhteessa nyt 7 kuukautta ja täytyy sanoa, että mulle sinkkuus oli ihan p*seestä. Toisen rakkaus ja läheisyys täydentää mua enemmän kun yksinolo.
Minä haluan olla parisuhteessa koska satuin löytämään ihmisen jonka kanssa haluan olla, en siis mitenkään etsimällä etsinyt ketään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, minä tykkään miehestäni ja hän minusta. Ollaan toistemme parhaat kaverit, meitä naurattaa samat asiat, viihdytään yhdessä ja nukutaan kaikki yöt toisissamme kiinni. On mukavaa jakaa tämä elämä ja istuksia yhdessä keittiössä kahvilla.
ja ikä oli? veikkaan 20-30 vee.
Sinustako yli kolmikymppisillä ei voi olla onnellista ja hyvää parisuhdetta?
Juju on varmaankin siinä, ettei "ole parisuhteessa" jonkun kanssa vaan yhdessä sellaisen ihmisen kanssa, josta oikeasti tykkää. Silloin ei haittaa, vaikka tulisi jostain kinaa tai tylsää tai muuta normaalia elämään kuuluvaa. Se kumppani ON perhettä.
Ok.