Lue keskustelun säännöt.
Miten parantua masennuksesta, jos ei oikeasti jaksa tehdä mitään?
27.03.2018 |
En pysty noudattamaan hoitajan ja lääkärin antamia neuvoja, koska en vaan jaksa tehdä muuta kuin hoitaa ihanihan pakolliset arkijutut. Tää paska ei etene mihinkään. Suunnittelen vaan itsemurhaa jatkuvasti kuitenkaan uskaltamatta tehdä sitä. Jou.
Kommentit (60)
Olen jo keski-ikäinen nainen, lopetin masennuslääkkeet 2 vuotta sitten, tilanteen parannuttua. Nyt ahdistus, pakko-oireet ovat palanneet, työttömäksi jäädessäni. Laatikossa on lääkkeitä 3:kuukauden satsi. Kannattaako/uskaltaako aloittaa uudelleen omin päin? Lopetusoireet olivat melkoiset, vaikka tein sen todella hitaasti. Kiitos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen jo keski-ikäinen nainen, lopetin masennuslääkkeet 2 vuotta sitten, tilanteen parannuttua. Nyt ahdistus, pakko-oireet ovat palanneet, työttömäksi jäädessäni. Laatikossa on lääkkeitä 3:kuukauden satsi. Kannattaako/uskaltaako aloittaa uudelleen omin päin? Lopetusoireet olivat melkoiset, vaikka tein sen todella hitaasti. Kiitos.
Lääkkeiden aloittamisesta kannattaa aina keskustella lääkärin kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama täällä. Alan olla niin pohjalla että tulee enää mieleen ainoa vaihtoehto päättää päivänsä. Mutta kun en voi tehdä sitäkään.
Olen ollut niin kauan paskana että kaikki asiat on kasaantuneet. Kun mulle tulee vähän parempi päivä/jakso alan hulluna miettiä miten hoidan nämä kaikki rästiin jääneet asiat ihan kun en tajuais että en ole terve. En kertakaikkiaan pysty myöntämään itselleni miten sairas olen. Syyllistän, inhoan ja haukun itseäni jatkuvasti kun en pysty ja pilaan muiden elämää. Tämä kierre ei nähtävästi katkea koskaan. Olen niin pettynyt itseeni ja tähän elämään.Ethän sä nyt muiden elämää pilaa, kaikki on vastuussa itestään, ja ethän sä voi noille jutuille mtn, et sä ite sun elämää oo pilannu, ei kaikki vaan saa hyviä kortteja.
Nimenomaan "kaikki on vastuussa itsestään". Eli omaan elämäänsä ja sen suuntaan voi jokainen vaikuttaa, oli lähtökohdat mitä tahansa. Kannattaa lukea Selviytyjät – kirja elämästä (Teemu Potapoff, Julius Konttinen)
Uskomattomia tarinoita miten selvitä todella vaikeista asioista ja syvistä vesistä.Noi on ääritapauksia, äärimmäisen surullisia ihmiskohtaloita, he ovat asioista selvinneet, mutta ei keskivertoihmisen kuuluisi joutua kokemaan mitään tuollaista.
Niin. Ei kuuluisi, mutta asioita mitä todella moni ikävä kyllä joutuu kokemaan. Kuitenkin ihmiset myös selviää monenlaisistakin kohtaloista ja pystyy elämään onnellista elämää ennemmin tai myöhemmin, jos on valmis ottamaan apua vastaan ja jatkamaan elämää. Silti olen edelleen vahvasti sitä mieltä, että täältä palstalta aloittaja ei löydä sellaista apua mikä auttaisi eteenpäin. Ammattiauttajat ja niiden tarjoama apu on hyvä alku.
Niin joutuu, mutta jos on ite tehnyt hyviä valintoja, ollut aina normityyppi, ja tälleen, niin tuntuu äärimmäisen nöyryyttävältä hakea apua ammattiauttajalta yms. Siitähän saa hullun leiman, kuuluu ties mihin mt-ongelmaisten ihmisryhmään yms. Se oli sitten siinä. :D
Jos on tarpeeksi masentunut ja elämänhalu kadonnut täysin niin ei siinä paljoa mikään mahdollinen mt-ongelmaisen leima paljoa hetkauta. Kun on tarpeeksi pohjalla niin tuollaisilla asioilla ei ole väliä. Mutta jos ei halua apua vastaanottaa niin turha kuvitella että joku yhtäkkinen parannus jostain tyhjästä ilmaantuisi.
Kiva, mulle lyötiin mt-ongelmaisen leima siinä pisteessä, kun menin hengitysvaikeuksien, yskösten ja yleiskunnon romahtamisen takia lääkärille. Tipuin siis pohjalle sekunnissa normaalista työssäkäyvästä opiskelijasta. :D Ja vielä kun toi leima johtui v*ttu siitä, ettei pässit osannu diagnosoida mua fyysisesti.
Tähystäjä kirjoitti:
Ihminen ei kuntoudu pelkästään olemalla kotona. Työkokeilu olisi hyvä aloittaa kolmena päivänä viikossa n.neljä tuntia kerrallaan. Tätä voisi jatkaa vaikka 4-6 kk. Sitten taas lisätä tunteja vaikka 6h/pv viitenä päivänä viikossa. Kelasta voi hakea ammatillista kuntoutusta. Sieltä voi saada tuekseen työhönvalmentajan. Työ kuntouttaa Hyvä malli. Testattu ja moni kuntoutunut työelämään.
Mä olen yllä kirjoittanut lääke/keskusteluresistentti. Pystyn osa-aikatyöhön ja voin paremmin kuin pelkästään kotona ollessa. Valitettavasti en kuitenkaan kovin hääppöisesti.
Sähköpostia suosittelevalle: olen vähän kysellyt kyseisessä hoidossa olleilta. Vaikutukset muistiin ovat arvaamattomia, joku esim.unohti englanninkieliset sanat, toinen oman ammattisanastonsa, eivätkä nämä todellakaan kaikilla palaudu. Eräs hyvä kommentti oli: "muisti meni mutta ei haittaa!" Hyvä juttu että mieliala nousi, mutta eri asia on selviytyykö enää minkäänlaisesta työstä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tähystäjä kirjoitti:
Ihminen ei kuntoudu pelkästään olemalla kotona. Työkokeilu olisi hyvä aloittaa kolmena päivänä viikossa n.neljä tuntia kerrallaan. Tätä voisi jatkaa vaikka 4-6 kk. Sitten taas lisätä tunteja vaikka 6h/pv viitenä päivänä viikossa. Kelasta voi hakea ammatillista kuntoutusta. Sieltä voi saada tuekseen työhönvalmentajan. Työ kuntouttaa Hyvä malli. Testattu ja moni kuntoutunut työelämään.
Mä olen yllä kirjoittanut lääke/keskusteluresistentti. Pystyn osa-aikatyöhön ja voin paremmin kuin pelkästään kotona ollessa. Valitettavasti en kuitenkaan kovin hääppöisesti.
Sähköpostia suosittelevalle: olen vähän kysellyt kyseisessä hoidossa olleilta. Vaikutukset muistiin ovat arvaamattomia, joku esim.unohti englanninkieliset sanat, toinen oman ammattisanastonsa, eivätkä nämä todellakaan kaikilla palaudu. Eräs hyvä kommentti oli: "muisti meni mutta ei haittaa!" Hyvä juttu että mieliala nousi, mutta eri asia on selviytyykö enää minkäänlaisesta työstä.
No, te/sinä saatatte olla näistä viesteistä päätellen jotain +40v. ongelmatapauksia, osalla ihmisistä kuitenkin elämä vasta siinä vaiheessa, että sitä aletaan niinku menemään eteenpäin, opiskelukuviot, kämpät ja tämmöset. Tottakai noi asiat sopii kuntoutukseen, jos on tolleen vanhempi, ja ryssinyt koko elämänsä. Tai sit kannattaa vaan päättää päivänsä. :)
Anna kun arvaan, olet yksi näistä, joka on saanut "turhaan" mt-potilaan leiman. Juu toki.
-ohis
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tähystäjä kirjoitti:
Ihminen ei kuntoudu pelkästään olemalla kotona. Työkokeilu olisi hyvä aloittaa kolmena päivänä viikossa n.neljä tuntia kerrallaan. Tätä voisi jatkaa vaikka 4-6 kk. Sitten taas lisätä tunteja vaikka 6h/pv viitenä päivänä viikossa. Kelasta voi hakea ammatillista kuntoutusta. Sieltä voi saada tuekseen työhönvalmentajan. Työ kuntouttaa Hyvä malli. Testattu ja moni kuntoutunut työelämään.
Mä olen yllä kirjoittanut lääke/keskusteluresistentti. Pystyn osa-aikatyöhön ja voin paremmin kuin pelkästään kotona ollessa. Valitettavasti en kuitenkaan kovin hääppöisesti.
Sähköpostia suosittelevalle: olen vähän kysellyt kyseisessä hoidossa olleilta. Vaikutukset muistiin ovat arvaamattomia, joku esim.unohti englanninkieliset sanat, toinen oman ammattisanastonsa, eivätkä nämä todellakaan kaikilla palaudu. Eräs hyvä kommentti oli: "muisti meni mutta ei haittaa!" Hyvä juttu että mieliala nousi, mutta eri asia on selviytyykö enää minkäänlaisesta työstä.
No, te/sinä saatatte olla näistä viesteistä päätellen jotain +40v. ongelmatapauksia, osalla ihmisistä kuitenkin elämä vasta siinä vaiheessa, että sitä aletaan niinku menemään eteenpäin, opiskelukuviot, kämpät ja tämmöset. Tottakai noi asiat sopii kuntoutukseen, jos on tolleen vanhempi, ja ryssinyt koko elämänsä. Tai sit kannattaa vaan päättää päivänsä. :)
Se mitä sinun kannattaa tehdä on lopettaa tänne palstalle kommentointi kokonaan, kun et selvästi ole tarpeeksi kypsä siihen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tähystäjä kirjoitti:
Ihminen ei kuntoudu pelkästään olemalla kotona. Työkokeilu olisi hyvä aloittaa kolmena päivänä viikossa n.neljä tuntia kerrallaan. Tätä voisi jatkaa vaikka 4-6 kk. Sitten taas lisätä tunteja vaikka 6h/pv viitenä päivänä viikossa. Kelasta voi hakea ammatillista kuntoutusta. Sieltä voi saada tuekseen työhönvalmentajan. Työ kuntouttaa Hyvä malli. Testattu ja moni kuntoutunut työelämään.
Tässä kohtaa pitää olla jo toipuminen hyvällä mallilla. Ei auta sairasta lähteä töihin heikoilla voimilla. Kokemusta on, kun piiskasin itseäni osapäiväisenä ja mun fysiikka petti jo parin kk sisällä täysin. En tiedä onko masennus tehnyt minulle jotain fyysistä sairautta, vai onko masennus reaktio fyysiseen sairauteen vai onko tämä vain masennus.
-26
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1. Oikeat lääkkeet
2. Keskustelut hoitaja/terapia
3. Joka aamu ylös ennen klo 9; unta 8-9 tuntia
4. Kunnon ruoka
5. Ulkoliikunta
6. Stressitaso alas
7. Tällä menetelmällä vuoden kuluttua olet parantunut; usko pois, kokemusta onEtkö tajua?
Kun ei jaksa nousta sängystä kun pesemään hampaita ja käymään vessassa , toi lista on yhtä mahdoton kuin kuukävely.
Jos oikeasi ei jaksa, niin ei jaksa nousta sitten vessaankaan. Se vain olisi epämiellyttävää maata kuspaskoissaan, joten sitä PAKOTTAA itsensä vessaan. Näin sitävoi pakottaa moneen muuhunkin asiaan itsensä. Se on vain harhaa ja itsellee selittelyä ettei jaksa. Varsinkin masentunut käyttää sanaa väärin. oikeampi sana olisi vaikka ryhtymisestymä. Jos minä en vaikka jaksa nostaa jotakin painavaa tavaraa, niin se tavara jää niille sijoilleen. Jos en jaksa syödä yhtään enempää, niin se väkisin syöty ruoka tulee jos suusta ennen nielaisuau ulos oksennuksen mukana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sama täällä. Alan olla niin pohjalla että tulee enää mieleen ainoa vaihtoehto päättää päivänsä. Mutta kun en voi tehdä sitäkään.
Olen ollut niin kauan paskana että kaikki asiat on kasaantuneet. Kun mulle tulee vähän parempi päivä/jakso alan hulluna miettiä miten hoidan nämä kaikki rästiin jääneet asiat ihan kun en tajuais että en ole terve. En kertakaikkiaan pysty myöntämään itselleni miten sairas olen. Syyllistän, inhoan ja haukun itseäni jatkuvasti kun en pysty ja pilaan muiden elämää. Tämä kierre ei nähtävästi katkea koskaan. Olen niin pettynyt itseeni ja tähän elämään.
Mulla oli tällaista, kun syytin fyysistä sairauttani kaikesta, huomaamatta että psyykkinen vointi oli jo todella surkea. Ramppasin somatiikalla polilta toiselle, eikä kukaan löytänyt mitään uutta vikaa. Silti olen sairas, minulla on siis perussairaus, mutta sen lisäksi alkoi outo väsymys jatkuva sairastelu ja kuumeilu "terveinäkin" päivinä. Yöllä heräsin selkäkipuun, polvikipuun mihin tahansa. Oikeastaan ainoa paikka mikä ei ole ollut kipeänä on pää. Vatsa vesilöysällä, kunnes yhtäkkiä taas kovalla jne.
Muutin tuokavaliotani, muutin liikkumistapoja, arjen rutiineja, hommasin apua selkätuen muodossa, ja koko ajan olin varma että syöpä se on, vaikka tutkittiin kyllä eikä mikään viitannutsiihen.
Sitten eräänä kipuisana päivänä päätin että otan hetken aikaan fyysiset oireet psyykkisinä ongelmina, ja sillä tiellä ollaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä sun pitäisi tehdä? Mä jaksan tehdä kaikenlaista, mutta en silti parannu
Muuttaa omia ajattelumalleja, keskittyä tietoiseen läsnäoloon, syödä säännöllisesti, pitää yhteyttä tuttuihin jne.
Ap
Aloita pienin askelin. Aloita vaikka syömisestä. Masentuneena ei aina muista syödä, eikä nälkäisenä jaksa tietenkään tehdä yhtään mitään. Pidä huoli, että syöt ensin vaikka yhden aterian päivässä. Lisää aterioiden määrää vähitellen sen mukaan, miten saat voimia takaisin.
Tietoista läsnäoloa voit harjoitella vaikka sen aterian äärellä. Istu pöydän ääreen ja ole tietoinen syömästäsi ruuasta. Lisää tietoisia hetkiä vähitellen. Jossakin vaiheessa huomaat, että oletkin tietoisesti läsnäoleva usean tunnin ajan vuorokaudesta.
Ota ensiksi yhteyttä vaikkapa yhteen tuttavaan, jonka seurassa sinun on helppo olla. Sellainen tuttava voisi olla hyvä, joka ei tee hankalia kysymyksiä eikä ole kovin vaativa luonteeltaan. Kuuntele itseäsi. Jos väsyt aluksi hänen seuraansa, vietä vain lyhyen ajan ja pyydä häntä lähtemään kotiinsa.
Ajattelumallien muuttaminen voi olla ehkä vaikein tehtävä. Toivottavasti sinulle on annettu ohjeita, miten niitä voi muuttaa. Omin päin et siihen pysty.
Ennen kaikkea ole armollinen itsellesi. Älä moiti itseäsi, jos et onnistu päivittäisissä tavoitteissasi vaan muista kiittää itseäsi joka kerta, kun olet onnistunut niissä. Aluksi voisit kehua itseäsi jokaisesta päivästä, jotka olet jaksanut olla elossa.
Tsemppiä!
Terveisin toinen, jolla on erinäisiä masennukseen liittyviä läksyjä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen jo keski-ikäinen nainen, lopetin masennuslääkkeet 2 vuotta sitten, tilanteen parannuttua. Nyt ahdistus, pakko-oireet ovat palanneet, työttömäksi jäädessäni. Laatikossa on lääkkeitä 3:kuukauden satsi. Kannattaako/uskaltaako aloittaa uudelleen omin päin? Lopetusoireet olivat melkoiset, vaikka tein sen todella hitaasti. Kiitos.
Lääkkeiden aloittamisesta kannattaa aina keskustella lääkärin kanssa.
Se kolmen kuukauden satsi on hätätapauksia varten. Niin minulle ainakin psykiatri selitti, kun lopettelin ensimmäisen kerran masennuslääkettäni. Jos oireet palaavat, sitä tipahtaa melkoiseen kuoppaan eikä välttämättä heti jaksa hakea itselleen lääkärin apua.
Minun hoitosuhteeni oli jo päättynyt, kun oireeni palasivat. Söin hätävaraksi hankitut lääkkeeni ja tokenin niiden avulla sen verran, että jaksoin hakeutua terveyskeskuslääkärin puheille hakemaan lisää lääkkeitä.
Joten joo, mielestäni voit aloittaa lääkityksen. Muista kuitenkin soittaa lääkärillesi tai terveyskeskukseen. Sinun pitää hakeutua ammattiavun pariin.
Joo tuo "tietoinen läsnäolo!" Mitä se edes on?!
MInullekin jankutetaan että tapaa ystäviä, syö hyvin, keskity tietoiseen läsnäoloon.
Mutta jaksan vain nousta puolen päivän tienoilla, keittää kahvin, ehkä täyttää tiskikoneen ja vaihtaa kissanhiekan.. Ilman lääkitystä en pystyisi tuohonkaan vähään ! Ystävät ovat kaikonneet, kukaan ei jaksa kiskoa mukana innotonta kiviriippaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1. Oikeat lääkkeet
2. Keskustelut hoitaja/terapia
3. Joka aamu ylös ennen klo 9; unta 8-9 tuntia
4. Kunnon ruoka
5. Ulkoliikunta
6. Stressitaso alas
7. Tällä menetelmällä vuoden kuluttua olet parantunut; usko pois, kokemusta onEtkö tajua?
Kun ei jaksa nousta sängystä kun pesemään hampaita ja käymään vessassa , toi lista on yhtä mahdoton kuin kuukävely.Jos oikeasi ei jaksa, niin ei jaksa nousta sitten vessaankaan. Se vain olisi epämiellyttävää maata kuspaskoissaan, joten sitä PAKOTTAA itsensä vessaan. Näin sitävoi pakottaa moneen muuhunkin asiaan itsensä. Se on vain harhaa ja itsellee selittelyä ettei jaksa. Varsinkin masentunut käyttää sanaa väärin. oikeampi sana olisi vaikka ryhtymisestymä. Jos minä en vaikka jaksa nostaa jotakin painavaa tavaraa, niin se tavara jää niille sijoilleen. Jos en jaksa syödä yhtään enempää, niin se väkisin syöty ruoka tulee jos suusta ennen nielaisuau ulos oksennuksen mukana.
Minulla onkin ämpäri sängyn vieressä, koska vessaan kävely on liian rankkaa. Ilman ämpäriä kusisin sänkyyn.
Revi itsesi sängystä ylös koska 10.00 on mt-hoitajan aika. Haistele vaatteita läpi ja etsi jotain suht.koht. puhdasta, tajua bussissa että unohdit pestä hampaat . Kuuntele hoitajan selitystä ihanasta auringosta ja siitä miten mukavaa olisi mennä vaikka kävelylle ystävien kanssa! Ai minkä? Ystävien, onko se jotain syötävää?
Pääse pois, käy juomassa kalja ja mene kotiin. Tajua että vessanpaperi on loppu. Pyyhi pikkareihin, heitå pikkarit likapyykkikasan jatkoksi ja mene nukkumaan. Herää keskellä yötä, käy röökillä, , katso loppuyö leffoja.
Tämä on esimerkki päivästäni. En ymmärrä, miksi oletetaan ettå pahasti masentunut paranisi jollain saamarin lenkkeilyllä?!
Vierailija kirjoitti:
1. Oikeat lääkkeet
2. Keskustelut hoitaja/terapia
3. Joka aamu ylös ennen klo 9; unta 8-9 tuntia
4. Kunnon ruoka
5. Ulkoliikunta
6. Stressitaso alas
7. Tällä menetelmällä vuoden kuluttua olet parantunut; usko pois, kokemusta on
Lääkkeistä nyt ei ole yhtään mihinkään, ja tämä ei sitten perustu ainoastaan omaan kokemukseen niistä. Lääkkeillä on tutkitustikin lukuisia haittavaikutuksia, jotka voivat jatkua hyvinkin pitkään jopa niiden lopettamisen jälkeen. Myös niiden käytön aikana voi ilmaantua epämiellyttäviä sivuoireita, jotka tekevät elämästä vieläkin hankalampaa ja vain pahentavat sairauden oireita. Näin kävi minullekin.
Sinä fyysisen sairauden kanssa masentunut, pystytkö löytämään vertaistukea? Vaikea paikka, mutta jossain vaiheessa kuitenkin joutuu päättämään elääkö asian kanssa vai ei ja varmaan muilta saisi asioihin perspektiiviä.
Tähystäjä kirjoitti:
Ihminen ei kuntoudu pelkästään olemalla kotona. Työkokeilu olisi hyvä aloittaa kolmena päivänä viikossa n.neljä tuntia kerrallaan. Tätä voisi jatkaa vaikka 4-6 kk. Sitten taas lisätä tunteja vaikka 6h/pv viitenä päivänä viikossa. Kelasta voi hakea ammatillista kuntoutusta. Sieltä voi saada tuekseen työhönvalmentajan. Työ kuntouttaa Hyvä malli. Testattu ja moni kuntoutunut työelämään.
Miksi sitten työssäkäyvät masentuvat ihan yhtä lailla? Minä masennuin yliopiston toisena vuotena ja taistelin vuosien aikana tutkinnon loppuun enkä kuntoutunut yhtään. Välillä pääsin kouluun sen kerran viikossa pariksi tunniksi ja välillä useammin
Olisko sulla mahdollisuus matkustaa ihan uuteen ympäristöön edes hetkeksi? Ymmärrän että on vaikea jaksaa mitään, mutta mulla fyysinen siirtyminen on aina auttanut alkuun.
5-HTP ja ginseng auttoivat selvästi energiatasoon ja sitä kautta mielialaan. Olen aina pelännyt "oikeita" masennuslääkkeitä.
Itse olen saanut apua sähköhoidosta, kun mikään muu ei tuntunut auttavan.