Voiko naisen eropäätöksestä esittää eriävän mielipiteensä? Tässä minun kirjeeni lapseni äidille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on nykypäivää. Naiset ottaa erot 70-80% tapauksista. Ensiksi petti alfan kanssa ja sitten eroaa, ihan oppikirjasta " naisen elämänvaiheet" sinun tehtäväsi on täytetty ja nyt on naisen ihanan oman kevyen ajan aika tullut.

Naiset eroavat, koska heillä on rohkeutta lähteä pois liitosta, joka ei toimi. Miehet kituuttavat toimimattomissa liitoissa ja korkeintaan hankkivat sivusuhteen arjen piristykseksi. 

Ei se, joka nostaa kissan pöydälle ole yksinään syypää eroon. Avioliitto on kahden ihmisen yritys ja se joko onnistuu yhdessä tai se sössitään yhdessä.

70-80%.. jos menisi tasaisemmin niin voisi olla noin.

Älkää miehet sitoutui.

Leavethatpig kirjoitti:

Mitkä ovat ne asiat spesifisti, joita ei voi korjata? Miksi niitä ei korjata? Mikä meni ja milloin liian pitkälle? Mitä et voi antaa koskaan anteeksi? Mitkä teot ovat sitä hirveysluokkaa? Ovatko erot joka puolella vahvistaneet päätöstäsi?

Sinä päätät, että tämä on ero, me emme päätä. Elämä on sanelua, vaihtoehdottomuutta ja pakottamista. Yhden ihmisen päätös kolmen elämästä.

Olen ollut kaksi vuotta täysin valmis kehityskeskusteluihin ja osoittanut sen sinulle. Olen kirjoittanut sinusta lämpimästi viimeksi marraskuussa, ennen akuuttia kriisiä. Totta kai olin paskana jo tuolloin, mutta etsin tietä. Sitä etsin Vauva-palstalta! Hain sieltä tukea ajatuksilleni, koska en saanut sinuun mitään otetta. Eikä ollut ensimmäinen kerta. Mitä tällainen toiminta on, ellei pyhää hyvää tahtoa?

Eli kaipaamasi konkrettinen teko: Selitä päätös auki. Ja tukena voit käyttää tämän viestin ensimmäiset kysymykset.

Suhteellisen kuumottavalla asenteella kirjoitettua tekstiä. Jotenkin tulee mieleen eräs Jarmo B. takavuosilta...

Jokaisellahan täytyy olla edes sellainen oikeus, että voi päättää onko parisuhteessa vai ei. Ei se ole mitään sanelua vaan ihmisoikeus.

Miten joku voisi olla sinulle sellaisen selityksen velkaa, jonka kelpoisuusvaatimuksena on se, että sinä voit sen hyväksyä? Kai sinä ymmärrät, että "kysymyksesi" sisältävät tämän vaatimuksen?

Hyytävää tekstiä ap:lta ja jos olisin vaimo, niin lapsi kainaloon ja juoksisin lujaa. Koko ajan pohjavireenä uhkailu eli minä olen yrittänyt, minä olen päättänyt liiton jatkuvan ja jos sinä olet eri mieltä, niin arvaa kahdesti, miten käy lapsen.

Kertaakaan mies ei ole miettinyt sitä, miltä naisesta tuntuu, ainoa ajatus on se, että jos perkele lähdet ja minut häpäiset, niin saat kantaa siitä seuraukset.

Huh, kuulostaa ihan mun mieheltä, ei tämä kyllä ole kun lapsiakin on jo kolme, mutta ihan samaa tekstiä :O

Leavethatpig kirjoitti:

Suhteessa ei ollut väkivaltaa, alkoholiongelmia, ei mielisairauksia tai muuta vastaavaa oikeaa syytä erota.

toim. huom.

Oletko ajatellut, että vaimosi ei enää rakasta sinua?

Ehkä hän vain haluaa erota?

Mitä ihmeellisiä perusteluja vielä tarvitset? Hyväksy tilanne, sure ja jatka elämääsi.

T. M

Mua kiinnostaa tietää, että oletko sinä ap todella niin täysin tietämätön niistä syistä, mitkä vaimosi eropäätökseen ovat johtaneet? Siis eikö sulla oikeasti ole hajuakaan, mitä sinä olet mahdollisesti tehnyt väärin ja missä vaiheessa? Kirjeesi molemmista versioista tulee siinä mielessä kummallinen fiilis, että myönnät tehneesi virheitä, mutta et mainitse yhtään ainutta sellaista ja sen sijaan kyselet niitä vaimoltasi, pyytäen häneltä eriteltyjä ja spesifejä esimerkkejä.

Tuntuu vaan hämmästyttävältä, että 13 vuoden avioliitto voisi kulua niin, että vasta kun nainen haluaa erota, mies tajuaa tehneensä jotain joskus väärin, mutta ei lainkaan tiedä mitä. Eikö vaimo muka missään vaiheessa ole mitään vihjeitäkään antanut siitä, mikä häntä mättää? Vai oletko sinä unohtanut kuunnella häntä silloin, kun hän on yrittänyt kertoa? Onko sinulla mitään omaa arvausta siitä missä olet vaimosi mielestä mokannut?

Tätä kysyn siksi, että eräs minun exäni suurimmista virheistä meidän liitossamme, oli hänen kyvyttömyytensä tunnistaa ja tunnustaa omia virheitään. Hänkin halusi usein että minä kerron suoraan, mistä olen pettynyt ja vihainen, mutta vaikka niin tein, hän ei jotenkin noteerannut sitä. Lopullinen niitti tuli pariterapiassa. Siellä mies sanoi yhdessä vaiheessa hermostuneen oloisena tietävänsä kyllä tehneensä virheitä, mutta ihmettelee miksi niitä ei voi antaa anteeksi. Terapeutti kysyi häneltä, että mitä virheitä hän on tehnyt, eikä hän osannut nimetä yhtäkään. Silloin minä päätin että eropäätös on lopullinen. Miten olisin voinut jatkaa, kun toinen ei selvästikään oikeasti mieltänyt tehneensä virheitä, hän vain arveli tehneensä sellaisia, koska minä halusin erota. Miten voi antaa anteeksi virheet, joita toinen ei vilpittömästi kadu, koska ei ymmärrä tehneensä sellaisia?

Jos sinä pystyt itsekin erittelemään, miten olet väärin toiminut, niin tee se sen sijaan että vaadit sitä vaimoltasi. Jos taas et pysty yhtään tekemääsi virhettä nimeämään, niin mieti tosi tarkkaan miksi et. Onko kyse siitä, että vaimosi ei koskaan ole vihjaissutkaan mitään, vai voisiko olla, että sinä et ole halukas pysähtymään miettimään omaa osuuttasi kunnolla?

Vierailija kirjoitti:

Leavethatpig kirjoitti:

Nainen petti, hoidamme kotiasiat puoliksi. Hoidan enemmän lasta ja teen enemmän ruokaa. Ei kiinnosta Tinder-maailma. Kiinnostaa perheeni ja haluan laittaa suhteeni kuntoon. Tavoitteeni on kaksi vanhaa varista, nuhjuista, mutta kaksi.

Viimeisin lauseesi on pelottava. Minun mieheni halusi vihkikaavaan sen kunnnes kuolema teidät erottaa. Kenenkään muiden häissä en ole sitä kuullut. 

Minusta ainoa oikea kaava on se missä luvataan rakastaa kunnes kuolema erottaa. Se kertoo todellisesta sitoutumisesta, eikä siitä että ollaan yhdessä vain niin kauan kuin on mukavaa. Yllättävää jos se on niin harvinainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Leavethatpig kirjoitti:

Nainen petti, hoidamme kotiasiat puoliksi. Hoidan enemmän lasta ja teen enemmän ruokaa. Ei kiinnosta Tinder-maailma. Kiinnostaa perheeni ja haluan laittaa suhteeni kuntoon. Tavoitteeni on kaksi vanhaa varista, nuhjuista, mutta kaksi.

Viimeisin lauseesi on pelottava. Minun mieheni halusi vihkikaavaan sen kunnnes kuolema teidät erottaa. Kenenkään muiden häissä en ole sitä kuullut. 

Minusta ainoa oikea kaava on se missä luvataan rakastaa kunnes kuolema erottaa. Se kertoo todellisesta sitoutumisesta, eikä siitä että ollaan yhdessä vain niin kauan kuin on mukavaa. Yllättävää jos se on niin harvinainen.

Minä en ollut kuin vasta alttarilla tietoinen, että tämä tulee vihkikaavaan. Ymmärrätkö, mitä tämä pahimmillaan tarkoittaa?