Voiko naisen eropäätöksestä esittää eriävän mielipiteensä? Tässä minun kirjeeni lapseni äidille.

Vierailija kirjoitti:

Älä hyvä mies tuhlaa ja pilaa elämääsi suomalaisen ämmän kanssa. Hanki nainen aasiasta, niin saat elää lopun elämääsi oikeasti onnellisena.

Tulee mies kertomaan suomalaisten ämmien palstalle sen sijaan, että olisi onnellisena aasialaisen naisensa kanssa. #eimitäänlogiikkaa

Leavethatpig kirjoitti:

Asiat olisi pitänyt ottaa vakavammin aiemmin, mutta olin tyhmä. Naisille pitää antaa siimaa, ei kiristää sitä.

Itse en kyllä mieluusti olisi miehen kanssa, joka ei hahmota naisia ensisijaisesti yksilöinä, vaan kuvittelee että puoleen ihmiskunnasta voi soveltaa onnistuneesti jotain yhtenäisiä toimintamalleja.

Vierailija kirjoitti:

Leavethatpig kirjoitti:

Asiat olisi pitänyt ottaa vakavammin aiemmin, mutta olin tyhmä. Naisille pitää antaa siimaa, ei kiristää sitä.

Itse en kyllä mieluusti olisi miehen kanssa, joka ei hahmota naisia ensisijaisesti yksilöinä, vaan kuvittelee että puoleen ihmiskunnasta voi soveltaa onnistuneesti jotain yhtenäisiä toimintamalleja.

Naiset ovat yksilöitä, mutta käyttäytyvät tietyissä asioissa hyvin samankaltaisesti. Johtuen esim. sosiaalisesta ympäristöstä ja viihdeohjelmien vaikutuksesta.

-ohis-

Se on nykypäivää. Naiset ottaa erot 70-80% tapauksista. Ensiksi petti alfan kanssa ja sitten eroaa, ihan oppikirjasta " naisen elämänvaiheet" sinun tehtäväsi on täytetty ja nyt on naisen ihanan oman kevyen ajan aika tullut.

Jos jotain lohduttaa niin minut jätettiin juuri noin. Ei mitään neuvottelunvaraa. Ja olen nainen sekä tätä nykyä myös pienten lasten totaaliyh.

Eniten yllättää miten noin olemattomilla verbaaleilla kyvyillä on päästy parisuhteeseen alun perinkään. Kyllähän eropäätöksestä voi olla eri mieltä, mutta ei se sen eroa haluavan päätä käännä välttämättä. Ei eroaminen ole joku oikeuspäätös, jos toinen lähtee, se lähtee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Leavethatpig kirjoitti:

Asiat olisi pitänyt ottaa vakavammin aiemmin, mutta olin tyhmä. Naisille pitää antaa siimaa, ei kiristää sitä.

Itse en kyllä mieluusti olisi miehen kanssa, joka ei hahmota naisia ensisijaisesti yksilöinä, vaan kuvittelee että puoleen ihmiskunnasta voi soveltaa onnistuneesti jotain yhtenäisiä toimintamalleja.

Naiset ovat yksilöitä, mutta käyttäytyvät tietyissä asioissa hyvin samankaltaisesti. Johtuen esim. sosiaalisesta ympäristöstä ja viihdeohjelmien vaikutuksesta.

-ohis-

Koskeeko sama miehiä? Jos ei, niin miksi ei? Minkälainen on tämä kaikille naisille yhteinen sosiaalinen ympäristö ja onko sen todettu olevan kausaalisessa yhteydessä joihinkin nimenomaan naisille tyypillisiin, tieteellisesti tutkittuihin käytösmalleihin? Sama kysymys viihdeohjelmia koskien, ja onko näyttöä siitä, että kaikki naiset katsovat näitä viihdeohjelmia? Onko kysymys kaikista maailman naisista, vain länsimaisista vai vain suomalaisista naisista? Miten naisen ikä, yhteiskuntaluokka, koulutustaso, asuinpaikka, ammatti, etninen tausta, seksuaalinen suuntautuminen, siviilisääty tai terveydentila vaikuttavat näihin käyttäytymismalleihin?

Tässä muutama kysymys aiheesta noin alkajaisiksi.

AP ja uusi versio tämän ketjun ensimmäisestä kirjeestä.

Minusta tuntuu, että olen sivustaseuraaja, kun meidän kolmen elämää kirjoitetaan uusiksi. Välistä tuntuu, että olenko oikeasti mokannut tässä mittakaavassa ja ollut sokea kaikelle. Onhan mulla kymmeniä ystäviä vuosikymmenien ajalta. En mä voi ihan täystuho olla. Olen tehnyt enemmän hyvää. Olen osannut hoitaa ystävyyssuhteita, joista suurin osa on kestänyt kaksi vuosikymmentä. Sitten se tärkein ihmissuhde on jäänyt tällaiseksi. Kadun sitä.

Koen nyt keskustelussa vaihtoehdottomuutta. Tiedän, että mittasi on täynnä, mutta mitä se on lopulta täynnä? Mitkä ovat ne asiat spesifisti, joita ei voi korjata? Miksi niitä ei voi korjata? Mikä meni ja milloin liian pitkälle? Mitä et voi antaa koskaan anteeksi?

Asemasota ja sen hatarat tulitauot jatkuvat eron jälkeenkin, jos emme pääse sopuun, jos emme ymmärrä toisiamme. Lapsen etu on siellä missä me olemme oikeasti kasvaneet aikuisiksi.

Olen ollut kaksi vuotta täysin valmis kehityskeskusteluihin ja osoittanut sen sinulle. Tiedät sen, en ole niin myöhässä. Olemme löytäneet kuitenkin vuosia myöhässä rakentavan sohvakeskusteluyhteyden, jota molemmat pitävät ihmeenä.

Reaktioni sinun ehdottomaan päätökseen ei ole sirkustemppu. Olet minulle tärkeä, ei se tässä miksikään muutu. Pieniä tekoja, niissä se on ollut. Kun muuten en ole päässyt läpi. Kahvi sönkyyn. Kömpelöitä yrityksiä ihmiseltä, joka ei hahmota kokonaisuutta ja toivoo vain idioottina hyvää.

Eli kaipaamasi konkrettinen teko: Selittäisitkö päätöksesi minulle auki, niin että voisin sen ymmärtää.

Leavethatpig kirjoitti:

AP ja uusi versio tämän ketjun ensimmäisestä kirjeestä.

Minusta tuntuu, että olen sivustaseuraaja, kun meidän kolmen elämää kirjoitetaan uusiksi. Välistä tuntuu, että olenko oikeasti mokannut tässä mittakaavassa ja ollut sokea kaikelle. Onhan mulla kymmeniä ystäviä vuosikymmenien ajalta. En mä voi ihan täystuho olla. Olen tehnyt enemmän hyvää. Olen osannut hoitaa ystävyyssuhteita, joista suurin osa on kestänyt kaksi vuosikymmentä. Sitten se tärkein ihmissuhde on jäänyt tällaiseksi. Kadun sitä.

Koen nyt keskustelussa vaihtoehdottomuutta. Tiedän, että mittasi on täynnä, mutta mitä se on lopulta täynnä? Mitkä ovat ne asiat spesifisti, joita ei voi korjata? Miksi niitä ei voi korjata? Mikä meni ja milloin liian pitkälle? Mitä et voi antaa koskaan anteeksi?

Asemasota ja sen hatarat tulitauot jatkuvat eron jälkeenkin, jos emme pääse sopuun, jos emme ymmärrä toisiamme. Lapsen etu on siellä missä me olemme oikeasti kasvaneet aikuisiksi.

Olen ollut kaksi vuotta täysin valmis kehityskeskusteluihin ja osoittanut sen sinulle. Tiedät sen, en ole niin myöhässä. Olemme löytäneet kuitenkin vuosia myöhässä rakentavan sohvakeskusteluyhteyden, jota molemmat pitävät ihmeenä.

Reaktioni sinun ehdottomaan päätökseen ei ole sirkustemppu. Olet minulle tärkeä, ei se tässä miksikään muutu. Pieniä tekoja, niissä se on ollut. Kun muuten en ole päässyt läpi. Kahvi sönkyyn. Kömpelöitä yrityksiä ihmiseltä, joka ei hahmota kokonaisuutta ja toivoo vain idioottina hyvää.

Eli kaipaamasi konkrettinen teko: Selittäisitkö päätöksesi minulle auki, niin että voisin sen ymmärtää.

Tiesithän, että minä-puhe kertoo siitä, että et oikeasti välitä! Sinä vaadit, sinä haluat, sinä olet tehnyt pieniä tekoja. Kirjeessäsi ei ole mitään rakentavaa, koska sen fokus on sinussa ja sinun vaatimuksissasi.

Vetoaminen lapseen on ala-arvoista, sen tiedät itsekin,koska kyse on parisuhteen loppumisesta, ei vanhemmuuden.

Jos joutuu kysymään, miksi toisen mitta on täynnä, niin ei ole koskaan oikeasti kuunnellut puolisoaan! Miksi kukaan jatkaisi noin itsekkään, itsekehuisen ihmisen kanssa?

Vaikutat narsistilta. Et ota vastuuta mistään.

Mitään et ole tehnyt, vaimon vika mutta ei hän yksin ole ollut avioliitossa. Vastuu molemmilla.

Tunnen erään joka vaimoaan kohteli vuosikymmeniä kuin märkää rättiä, sitten vaimo vihdoin lähti ja mies aloitti tollaisen samanlaisen "olenhan sentään arvostettu mies, kaikki muut pitää fiksuna" jne. Välillä ex-vaimoa haukkui, välillä kerjäsi takaisin mutta koko ajan syytti erosta vaimoa. Se että vaimoa kohteli koko liittonsa ajan todella huonosti, tuntui olevan toisarvoista ja ex:n sai kuulostamaan "hullulta", kerta kehtasi rikkoa avioliiton.

Onhan se tietty mukavaa kun saa jotain alistaa, mutta tuntuuhan se huonolta kun se alistettu uskaltaa lähteä.

Vierailija kirjoitti:

Leavethatpig kirjoitti:

AP ja uusi versio tämän ketjun ensimmäisestä kirjeestä.

Minusta tuntuu, että olen sivustaseuraaja, kun meidän kolmen elämää kirjoitetaan uusiksi. Välistä tuntuu, että olenko oikeasti mokannut tässä mittakaavassa ja ollut sokea kaikelle. Onhan mulla kymmeniä ystäviä vuosikymmenien ajalta. En mä voi ihan täystuho olla. Olen tehnyt enemmän hyvää. Olen osannut hoitaa ystävyyssuhteita, joista suurin osa on kestänyt kaksi vuosikymmentä. Sitten se tärkein ihmissuhde on jäänyt tällaiseksi. Kadun sitä.

Koen nyt keskustelussa vaihtoehdottomuutta. Tiedän, että mittasi on täynnä, mutta mitä se on lopulta täynnä? Mitkä ovat ne asiat spesifisti, joita ei voi korjata? Miksi niitä ei voi korjata? Mikä meni ja milloin liian pitkälle? Mitä et voi antaa koskaan anteeksi?

Asemasota ja sen hatarat tulitauot jatkuvat eron jälkeenkin, jos emme pääse sopuun, jos emme ymmärrä toisiamme. Lapsen etu on siellä missä me olemme oikeasti kasvaneet aikuisiksi.

Olen ollut kaksi vuotta täysin valmis kehityskeskusteluihin ja osoittanut sen sinulle. Tiedät sen, en ole niin myöhässä. Olemme löytäneet kuitenkin vuosia myöhässä rakentavan sohvakeskusteluyhteyden, jota molemmat pitävät ihmeenä.

Reaktioni sinun ehdottomaan päätökseen ei ole sirkustemppu. Olet minulle tärkeä, ei se tässä miksikään muutu. Pieniä tekoja, niissä se on ollut. Kun muuten en ole päässyt läpi. Kahvi sönkyyn. Kömpelöitä yrityksiä ihmiseltä, joka ei hahmota kokonaisuutta ja toivoo vain idioottina hyvää.

Eli kaipaamasi konkrettinen teko: Selittäisitkö päätöksesi minulle auki, niin että voisin sen ymmärtää.

Tiesithän, että minä-puhe kertoo siitä, että et oikeasti välitä! Sinä vaadit, sinä haluat, sinä olet tehnyt pieniä tekoja. Kirjeessäsi ei ole mitään rakentavaa, koska sen fokus on sinussa ja sinun vaatimuksissasi.

Vetoaminen lapseen on ala-arvoista, sen tiedät itsekin,koska kyse on parisuhteen loppumisesta, ei vanhemmuuden.

Jos joutuu kysymään, miksi toisen mitta on täynnä, niin ei ole koskaan oikeasti kuunnellut puolisoaan! Miksi kukaan jatkaisi noin itsekkään, itsekehuisen ihmisen kanssa?

Miten erilailla voikaan saman tekstin lukea. Minä luen kirjettä, jossa mies oikeasti yrittää.

Vierailija kirjoitti:

Se on nykypäivää. Naiset ottaa erot 70-80% tapauksista. Ensiksi petti alfan kanssa ja sitten eroaa, ihan oppikirjasta " naisen elämänvaiheet" sinun tehtäväsi on täytetty ja nyt on naisen ihanan oman kevyen ajan aika tullut.

Naiset eroavat, koska heillä on rohkeutta lähteä pois liitosta, joka ei toimi. Miehet kituuttavat toimimattomissa liitoissa ja korkeintaan hankkivat sivusuhteen arjen piristykseksi. 

Ei se, joka nostaa kissan pöydälle ole yksinään syypää eroon. Avioliitto on kahden ihmisen yritys ja se joko onnistuu yhdessä tai se sössitään yhdessä.

Huomattavasi parempi mutta edelleen vaativa ja negatiivinen sävy. Jotta oma sanomasi säilyy, ehdotan vain muutamia korjauksia. Silti olen edelleen sitä mieltä, että odottaisit pariterapiaa etkä laittaisi mitään viestiä.

"Minusta tuntuu, että olen sivustaseuraaja, kun meidän kolmen elämää kirjoitetaan uusiksi. Välistä tuntuu, että olenko oikeasti mokannut tässä mittakaavassa ja ollut sokea kaikelle. Onhan mulla kymmeniä ystäviä vuosikymmenien ajalta. En mä voi ihan täystuho olla. Olen tehnyt enemmän hyvää. Olen osannut hoitaa ystävyyssuhteita, joista suurin osa on kestänyt kaksi vuosikymmentä. Sitten se tärkein ihmissuhde on jäänyt tällaiseksi. Kadun sitä."

Tunnen itseni tällä hetkellä sivustaseuraajaksi. Minua pelottaa, että meidän kolmen elämää kirjoitetaan uusiksi. Välillä tuntuu, että olenko oikeasti mokannut tässä mittakaavassa ja ollut näin sokea kaikelle. Olen osannut kyllä hoitaa ystävyyssuhteita, pitkiäkin, mutta elämäni tärkein ihmissuhde on jäänyt tällaiseksi. Kadun sitä.

"Koen nyt keskustelussa vaihtoehdottomuutta. Tiedän, että mittasi on täynnä, mutta mitä se on lopulta täynnä? Mitkä ovat ne asiat spesifisti, joita ei voi korjata? Miksi niitä ei voi korjata? Mikä meni ja milloin liian pitkälle? Mitä et voi antaa koskaan anteeksi?"

Juuri tällä hetkellä, kun olen hädissäni, koen keskustelussamme vaihtoehdottomuutta. Mielessäni on monia kysymyksiä, joihin kaipaisin vastausta. (Ehdottomasti ei tuollaista kysymystulitusta, joka kuulostaa vaatimiselta!)

"Asemasota ja sen hatarat tulitauot jatkuvat eron jälkeenkin, jos emme pääse sopuun, jos emme ymmärrä toisiamme. Lapsen etu on siellä missä me olemme oikeasti kasvaneet aikuisiksi."

Pelkään, että juutumme asemasotaan, ja hatarat tulitauot jatkuvat eron jälkeenkin, jos emme pääse sopuun ja ymmärrä toisiamme. Lapsen etu on siellä, missä me olemme oikeasti kasvaneet aikuisiksi.

"Olen ollut kaksi vuotta täysin valmis kehityskeskusteluihin ja osoittanut sen sinulle. Tiedät sen, en ole niin myöhässä. Olemme löytäneet kuitenkin vuosia myöhässä rakentavan sohvakeskusteluyhteyden, jota molemmat pitävät ihmeenä."

Olen ollut kaksi vuotta valmis kehityskeskusteluihin ja yrittänyt osoittaa sen sinulle. Me olemme myös onnistuneet löytämään rakentavan sohvakeskusteluyhteyden, joka molemmat pidämme ihmeenä. Haluan siksi uskoa, että pystymme jatkamaan keskustelemista edelleen.

"Reaktioni sinun ehdottomaan päätökseen ei ole sirkustemppu. Olet minulle tärkeä, ei se tässä miksikään muutu. Pieniä tekoja, niissä se on ollut. Kun muuten en ole päässyt läpi. Kahvi sönkyyn. Kömpelöitä yrityksiä ihmiseltä, joka ei hahmota kokonaisuutta ja toivoo vain idioottina hyvää.

Eli kaipaamasi konkrettinen teko: Selittäisitkö päätöksesi minulle auki, niin että voisin sen ymmärtää."

Reaktioni on nyt voimakas, koska olen hädissäni. Olet minulle tärkeä, ei se tässä miksikään muutu. Pieniä tekoja, niissä se on ollut; kahvi sänkyyn ja muita kömpelöitä yrityksiä ihmiseltä, joka ei hahmota kokonaisuutta mutta toivoo koko ajan hyvää.

Se, mitä nyt kaipaisin, olisi keskusteluyhteyden palauttaminen. Tiedät, että olen halukas ja sitoutunut käymään näitä asioita läpi pariterapiassa, mutta aika sen alkamiseen tuntuu pitkältä ja siksi yritän jo nyt tavoittaa sinun huomiotasi.

Leavethatpig kirjoitti:

Tähän mennessä olemme keskustelleet jo viikkoja. Olen pyytänyt asioita anteeksi ja myöntänyt virheeni. Kertonut, että minulla on edelleen tunteita. Naistenlehtitermein olen kasvanut. Nainen on aloittanut vastaavaa, mutta kun toinen puhuu erosta ja toinen sen pelastamisesta, on aika tehdä korjausliike ja selvittää naisen motiivit putkiaivolle.

Kukaan ei kontrolloi ketään.

Kuvio on ihan tavallinen 13 vuoden liitto. Ihan perussetti. Kommunikaatiovaikeuksia, stressiä, , päättömiä riitoja, välinpitämöttömyyttä, pettämistä.

Meillä on perussettiä, takana 15v. Kumpikaan ei ole pettänyt, se ei todellakaan kuulu normaaliin parisuhteeseen. Kuten ei välinpitämättömyyskään.

Ymmärrän miksi vaimosi haluaa erota.

Mielestäni narsisti ei kirjoita näitä kahta sanaa: minä kadun. Tai sitä, että myöntää virheitään asiassa, joka on kahdenkauppa.

Toka versio on paljon parempi! Kai se riippuu omista kokemuksista miten näitä lukee. Mut pysäyttäisi. Jättäisin ainakin osan kysymyksistä, sen sijaan kehityskeskustelu ehdottomasti pois. Äläkä ota suoraan tekstiä tääktä: Aggressiivisuus pois mutta oman näköinen kirje

Vierailija kirjoitti:

Toka versio on paljon parempi! Kai se riippuu omista kokemuksista miten näitä lukee. Mut pysäyttäisi. Jättäisin ainakin osan kysymyksistä, sen sijaan kehityskeskustelu ehdottomasti pois. Äläkä ota suoraan tekstiä tääktä: Aggressiivisuus pois mutta oman näköinen kirje

Entä jos aloittaja vain yksinkertaisesti on aggressiivinen eikä kykene katsomaan asioita muulta kuin omalta kantiltaan? Turha kirjoittaa sellaista tekstiä, joka ei heijasta hänen omaa olemustaan, sehän on naisen huijaamista uskomaan, että mies on jotenkin muuttunut toisenlaiseksi.

Ap

Viestin 54 kirjoittanut ihminen. Mikään ei liikuttanut minua noin vuosikausiin , kuin pyyteettömät sanasi meistä. Miten jostain voi tulla niin paha ja hyvä olo. Et voi tajuta millä mittakaavalla.

Järisyttävällä.

Kiitos.

AP, vastaavan eron läpikäyneenä miehenä tunnistan että sinulla on akuuttivaiheen kriisi päällä. Et oikein ymmärrä, että miten tässä kävi näin ja haluaisit vielä yrittää. Ihan sama kävi minulle. On luonnollista, että yrität etsiä syitä erolle ja perustella omaa toimintaasi, mutta loppuviimein syy voi olla se että toinen ei vaan halua.

Kriisi meni niin pitkälle, että jouduin sairaalahoitoon. Totaalisen romahduksen, sanoisinko egoni räjähdyksen, kautta voin nyt paljon paremmin. Ei huonosta suhteesta tarvitse pitää kiinni, eikä voikaan, jos toinen ei niin halua. Mitä sinä sellaisella naisella teet? Sinullahan on jo lapsi. Pidä huolta hänestä ja keskity kasvamaan paremmaksi vanhemmaksi.

Jos kumppanisi haluaa erota niin sinuna ennemminkin kuuntelisin häntä kun ohjailisin, vaatisin tai päsmäröisin. Syyttely siitä että hän kirjoittaa elämääsi; juurihan yrität kirjeelläsi sanella ja manipuloida hänen päätöstään omasta elämästään. Jos oikeasti haluat olla hänen kanssaan niin kuuntele ja anna aikaa, anna vaikka se ero ja pyydä palaamaan luoksesi. Nyt uhkailet ja manipuloit. Muistuta, että haluaisit edelleen jatkaa yhdessä ja tarjoa hänelle mukava ja turvallinen ympäristö luonasi niin hän saattaa jopa palata. Tai sitten ei, voi olla että on menettänyt luottamuksensa sinuun niin pahasti ettet onnistu sitä elinaikanasi korjaamaan.

Suhde jossa toinen kulkee takana ruoskan kanssa tai edessä narun kanssa on aivan ajantuhlausta. Täytyy olla tasavertainen ja hyväksyä toisen oikeus ja mahdollisuus lähteä tai vaihtaa kumppania koska tahansa ja olla vaan yksinkertaisesti niin mahtava tyyppi ettei kannata vaihtaa. Kulkea rinnakkain ja pitää huolta toisen tunteista ja viihtyvyydestä yhtä paljon kuin omastaan.