Ärsyttää kun muut naiset valittavat isoista rinnoistaan

Vierailija kirjoitti:

Mä olin täysin lauta 23-vuotiaaksi asti. Siis kuppikoko oli max. 70aa. Hävetti valtavasti ja se söi voimavaroja, koin olevani jälkeenjäänyt ja viallinen.

Kouluaikoina tytöt haukkuivat mun olematonta rintavarustusta.

Otin silikonit. Nyt on 70DD. Olen tyytyväinen. En mieti tissejä enää. Onhan noi kivat, mutten käytä tissitoppeja tms, mitkä tuo esille rinnat. Tai postaa tissikuviani mihinkään, en mä sillä tavalla hae huomiota. Vaikka on ymmärrettävää miksi joku tekee niin.

Olen miettinyt että miksi menin leikkaukseen. Halu olla normaali lienee suurin syy. Teininä oli kova paikka, sillä tunsin olevani porukan rumin, pojat eivät kiinnostuneet minusta. Enkä mä silloin vielä tajunnut että kauneimpiakin naisia petetään.

Mun elämä ei ole muilta osin ulkoisesti muuttunut mitenkään. Mulla on edelleen sama tosi köyhä (ja välillä tosi vittumainen) mies kuin ennen rintaleikkausta.

Mä itsekin olen rahallisesti köyhä, ja mun perhe oli köyhä, myös henkisesti, kun olin lapsi.

Mulla on paljon ideoita, muttei ole varaa toteuttaa niitä, sillä täytyy käydä töissä, jotta voin maksaa pakolliset kulut. En uskalla hypätä pois oravanpyörästä. Eli tosi tylsä tavallinen elämä. Haluan olla taiteilija, mutta sillä alalla on paljon kilpailua, ja todennäköisesti pienet tulot.

Yhteiskunta antaa ymmärtää että kaikki on mahdollista kaikille, Suomessa syntyperä ei välttämättä määrää tulevaisuuden asemaa. Mutta kaikki eivät voi menestyä. Onko tämä kirjoittamaton tosiasia? Sitä ei voida sanoa ääneen, sillä se voi horjuttaa yhteiskuntajärjestystä! Miettikää jos mainosten sijaan valotauluilla lukisi miten turhaa ponnistelu voi olla, vain harva menestyy, te muut olette orjia, yheiskunnan aivopesemää sakkia. Samasta syystä huumeita ei laillisteta? Jos porukkaa ei kiinnosta enää (tuottavan) työn tekeminen, vaan mieluummin kelluvat pää pilvessä, yhteiskunta vaarantuu.

Menestys tarkoittaisi minulle vakaita ja riittäviä tuloja, se on epävarmuuden vastakohta, varmuutta pärjäämisestä. Kaikille ei voida taata vakaita tuloja.

Sotaa meillä ei ole, mutta leipäjono pitkä. Kenen vika se on?

Mä olin ap:n ikäisenä tosi epävarma itsestäni. En mä osaa antaa ratkaisevaa neuvoa.

Omalla kohdallani olen miettinyt paljon vaille jäämisen tunnetta itsessäni.

Kiinnostava kirjoitus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo, pitäisi olla kiitollinen pahoista niska-hartia-kivuista, ihan vaan sen takia kun ap:lla on itsetunto-ongelma. Ärsyttää, kun ihmiset valittavat vaikka ovat terveitä.

Miksi olisin kiitollinen siitä että olen lauta jota kukaan ei halua?

-ap

Aloittaja, osaat näemmä kirjoittaa, mutta osaatko lukea? Jos osaat, lue, mitä sinulle on tässä keskustelussa vastattu sen sijaan, että jankutat tuota. 18-vuotias ei ole enää uhmaikäinen, eikä kyllä murrosikäinenkään. Sinun ei siis tarvitse käyttäytyä murrosikäisen tavalla.

Osaan kyllä lukea. Mutta jos et ole pienirintainen, et voi tietää miltä tämä tuntuu.

-ap

Olen pienirintainen, mutta en tiedä, miltä tuo sinun tunteesi tuntuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo, pitäisi olla kiitollinen pahoista niska-hartia-kivuista, ihan vaan sen takia kun ap:lla on itsetunto-ongelma. Ärsyttää, kun ihmiset valittavat vaikka ovat terveitä.

Miksi olisin kiitollinen siitä että olen lauta jota kukaan ei halua?

-ap

Aloittaja, osaat näemmä kirjoittaa, mutta osaatko lukea? Jos osaat, lue, mitä sinulle on tässä keskustelussa vastattu sen sijaan, että jankutat tuota. 18-vuotias ei ole enää uhmaikäinen, eikä kyllä murrosikäinenkään. Sinun ei siis tarvitse käyttäytyä murrosikäisen tavalla.

Osaan kyllä lukea. Mutta jos et ole pienirintainen, et voi tietää miltä tämä tuntuu.

-ap

Olen pienirintainen, mutta en tiedä, miltä tuo sinun tunteesi tuntuu.

Olet siis tyytyväinen kroppaasi, hienoa!

-ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo, pitäisi olla kiitollinen pahoista niska-hartia-kivuista, ihan vaan sen takia kun ap:lla on itsetunto-ongelma. Ärsyttää, kun ihmiset valittavat vaikka ovat terveitä.

Miksi olisin kiitollinen siitä että olen lauta jota kukaan ei halua?

-ap

Aloittaja, osaat näemmä kirjoittaa, mutta osaatko lukea? Jos osaat, lue, mitä sinulle on tässä keskustelussa vastattu sen sijaan, että jankutat tuota. 18-vuotias ei ole enää uhmaikäinen, eikä kyllä murrosikäinenkään. Sinun ei siis tarvitse käyttäytyä murrosikäisen tavalla.

Osaan kyllä lukea. Mutta jos et ole pienirintainen, et voi tietää miltä tämä tuntuu.

-ap

Olen pienirintainen, mutta en tiedä, miltä tuo sinun tunteesi tuntuu.

Olet siis tyytyväinen kroppaasi, hienoa!

-ap

Ja sinulla on se sama mahdollisuus, kun lopetat tuon jankuttamisen ja lakkaat kuvittelemasta, että rintasi ovat este pariutumiselle. Eivät ole. Se voi kyllä olla este, että negatiivinen ajattelu saa sinut vaikuttamaan vaikeasti lähestyttävältä.

On olemassa niitä tyttöjä ja poikia, myöhemmin naisia ja miehiä, joilla on jatkuvasti suhteita. Kun edellinen suhde loppuu, uusi alkaa. Useimmat ihmiset ovat toisenlaisia. Jos ajattelen omaa kaveriporukkaani yläasteella ja lukiossa, aika harvalla oli seurustelukumppania. Pariutuminen on lopulta aika vaivalloista. Minulla oli yläaste- ja lukioaikanani kaksi poikaystävää (ajattele, vaikka olin pienirintainen!!!!), molemmat suhteet kestivät aika lyhyen aikaa. Se ei ole mitenkään epänormaalia, ettei 18 vuoden ikään mennessä ole vielä ollut parisuhteessa.

Kun lukee tätä ketjua läpi, tulee sellainen olo, niin kuin sinulla olisi jonkin asteisia mielenterveysongelmia, joiden takia sinusta tuntuu, että maailma pyörii rintojesi ympärillä. Jos nyt kuitenkin mielenterveytesi on suhteellisen normaalilla tasolla, suosittelen, että lopetat tähän ketjuun vastailun ja aloitat etäisyyden ottamisen oman kehosi vihaamiseen. Se keho on mitä on, parempi olla ystävä sen kanssa kuin viettää nuoruutesi surkutellen, ettei tästä mitään tule, kun ei mulla ole tarpeeksi rasvakudosta rinnoissa. Oikeasti! Mene ja tee jotain merkityksellistä elämässäsi sen sijaan, että surkuttelet rasvakudoksen puutetta.

Suurin osa vaatteista näyttää paremmilta kun on pienet rinnat. Jopa bikinit. Mutta ei se nyt ole niin tärkeää. Itselläni on 75F. Kahden lapsen imetys on tehnyt tehtävänsä ja haluaisin oikeastaan rintojen kohotuksen, mutta en koe voivani tehdä sitä kun pitäisi toimia esikuvana hyvästä itsetunnosta omille lapsille. Millaisen viestin siinä antaa, jos alkaa leikkelemään? Minusta vähän nurinkurisen. Tulee pian tyttärelle tuollaisia pakkomielteitä kuin ap:lla.

Olen lähes rinnaton nainen, mutta päässyt kerran avioliittoon saakka ja nyt eronneena miehet kiinnostuvat minusta edelleen. Itse viihdyn sinkkuna.

Joku täällä palstalla muotoili sen kerran hyvin, ei naisen tehtävä ole olla olemassa siksi ja sillä tavalla että maksimoisi jonkun miehen elimen jöpötyksen. Se ei ole yhdenkään naisen tarkoitus. Keksikää sisältöä elämäänne.

Miksi hörökorvat leikataan julkisista varoista muttei pieniä rintoja? Pienistä rinnoista voi olla henkistä haittaa. Vaikka molemmista saatetaan kiusata koulussa.

Vierailija kirjoitti:

Miksi hörökorvat leikataan julkisista varoista muttei pieniä rintoja? Pienistä rinnoista voi olla henkistä haittaa. Vaikka molemmista saatetaan kiusata koulussa.

Suuristakin rinnoista voi olla henkistä haittaa. Ei kato tiedä onko leikkauksesta edes hyötyä. Mitä sitten kun on tissit ja edelleenkään ei tule poikaystävää? Mitä sitten leikataan? Takapuoli? Laitetaan huuliin täytettä? Maksetaan salikortti? Yhteiskunta kustantaa kuitenkin pääterapiaa jos tuntuu että elämän tarkoitus on olla jokin näyttelyesine.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo, pitäisi olla kiitollinen pahoista niska-hartia-kivuista, ihan vaan sen takia kun ap:lla on itsetunto-ongelma. Ärsyttää, kun ihmiset valittavat vaikka ovat terveitä.

Miksi olisin kiitollinen siitä että olen lauta jota kukaan ei halua?

-ap

Aloittaja, osaat näemmä kirjoittaa, mutta osaatko lukea? Jos osaat, lue, mitä sinulle on tässä keskustelussa vastattu sen sijaan, että jankutat tuota. 18-vuotias ei ole enää uhmaikäinen, eikä kyllä murrosikäinenkään. Sinun ei siis tarvitse käyttäytyä murrosikäisen tavalla.

Osaan kyllä lukea. Mutta jos et ole pienirintainen, et voi tietää miltä tämä tuntuu.

-ap

Olen pienirintainen, mutta en tiedä, miltä tuo sinun tunteesi tuntuu.

Olet siis tyytyväinen kroppaasi, hienoa!

-ap

Ja sinulla on se sama mahdollisuus, kun lopetat tuon jankuttamisen ja lakkaat kuvittelemasta, että rintasi ovat este pariutumiselle. Eivät ole. Se voi kyllä olla este, että negatiivinen ajattelu saa sinut vaikuttamaan vaikeasti lähestyttävältä.

On olemassa niitä tyttöjä ja poikia, myöhemmin naisia ja miehiä, joilla on jatkuvasti suhteita. Kun edellinen suhde loppuu, uusi alkaa. Useimmat ihmiset ovat toisenlaisia. Jos ajattelen omaa kaveriporukkaani yläasteella ja lukiossa, aika harvalla oli seurustelukumppania. Pariutuminen on lopulta aika vaivalloista. Minulla oli yläaste- ja lukioaikanani kaksi poikaystävää (ajattele, vaikka olin pienirintainen!!!!), molemmat suhteet kestivät aika lyhyen aikaa. Se ei ole mitenkään epänormaalia, ettei 18 vuoden ikään mennessä ole vielä ollut parisuhteessa.

Kun lukee tätä ketjua läpi, tulee sellainen olo, niin kuin sinulla olisi jonkin asteisia mielenterveysongelmia, joiden takia sinusta tuntuu, että maailma pyörii rintojesi ympärillä. Jos nyt kuitenkin mielenterveytesi on suhteellisen normaalilla tasolla, suosittelen, että lopetat tähän ketjuun vastailun ja aloitat etäisyyden ottamisen oman kehosi vihaamiseen. Se keho on mitä on, parempi olla ystävä sen kanssa kuin viettää nuoruutesi surkutellen, ettei tästä mitään tule, kun ei mulla ole tarpeeksi rasvakudosta rinnoissa. Oikeasti! Mene ja tee jotain merkityksellistä elämässäsi sen sijaan, että surkuttelet rasvakudoksen puutetta.

Ei ole mielenterveys ok ja sitä ei ainakaan auta se, ettei kelpaa kenellekään. Ehkä tämän joskus voi hyväksyä, mutta tällä hetkellä tuntuu pahalta kun olis kiva olla hyvännäköinen ja naisellinen.

-ap

Minäkin ostin ensimmäiset "rintaliivit" vasta lukiossa (häpeästä/paineesta, en tarpeesta) ja harkitsin silikoneja 21-vuotiaaksi asti, jolloin tapasin ensimmäisen poikaystäväni. Hän on nykyään aviomieheni, joka saa minut tuntemaan itseni kauniiksi joka päivä. Rinnat on edelleen tosi pienet ja kroppa päärynä, mutta loppujen lopuksi aika söpö sellainen! En edes koe enää tarvetta pitää topattuja rintaliivejä, vaikka onhan nekin välillä piristäviä. Tiedän miten korostaa hyviä ulkoisia piirteitäni, mikä näyttääkin olevan kaiken salaisuus. Voisinpa kertoa tämän sille 16-20-vuotiaalle itselleni, joka melkein sairastui syömishäiriöön, kun näki itsessään vaan virheitä.

Ap, sun rinnat voi vielä muuttua, raskauden aikana viimeistään. Mutta älä anna tämän olla missään nimessä syy miksi hankkia lapsi.

Kuuntele näitä ohjeita mitä sulle on annettu, ne jotka kannustaa sinua rakastamaan itseäsi sellaisena kuin olet ovat niin oikeassa.

Ja voin kertoa sinulle miksi, sillä itselläni on olleet aina isohkot rinnat.

-Saat kyllä huomiota, mutta todellakin vääränlaista. Sinua hipelöidään ohimennen tai baarissa ihan suoraankin.

-Sinun rintojasi töllötetään joko epäsuorasti tai avoimesti. Monia ei kiinnosta mitä sinulla on sanottavaa.

-olet monien mielestä bimbo rintojesi takia. Sanojasi vähätellään, olethan vaan isotissinen tyhjäpää ja ällitys on suuri kun huomaavat omaavasi aivot. Silti kyseinen asia voidaan sivuuttaa ja naureskella puheillesi. Et ole vakavasti otettava.

-olet apteekin vakio asiakas. Särkylääkkeitä kuluu.

- söpöjä rintaliiveja ei ole. Yksinkertaisesti ei vaan, ainoastaan mummomalleja.

-useimmat paidat ja takit eivät istu päällesi.

-ne jotka istuvat, muuttuvat monesti pornopaidoiksi tai armeijateltoiksi.

Eli eivät isommat rinnat anna sitä mitä kaipaat. Nauttimalla omasta kehostasi ja elämästäsi, olemalla iloinen ja onnellinen vetää muita puoleensa, varsinkin niitä poikia. Mutta siihen parisuhteeseen asti nautit elämästäsi.

Up

En ymmärrä miksi täällä pienitissiset haukkuu isoja tissejä. Olkaa jokainen tyytyväinen omiin tisseihin. Ei toisen tissit ole sulta pois, eikä toisten tissien haukkuminen paranna sun itsetuntoa.

Vierailija kirjoitti:

Ap, sun rinnat voi vielä muuttua, raskauden aikana viimeistään. Mutta älä anna tämän olla missään nimessä syy miksi hankkia lapsi.

Kuuntele näitä ohjeita mitä sulle on annettu, ne jotka kannustaa sinua rakastamaan itseäsi sellaisena kuin olet ovat niin oikeassa.

Ja voin kertoa sinulle miksi, sillä itselläni on olleet aina isohkot rinnat.

-Saat kyllä huomiota, mutta todellakin vääränlaista. Sinua hipelöidään ohimennen tai baarissa ihan suoraankin.

-Sinun rintojasi töllötetään joko epäsuorasti tai avoimesti. Monia ei kiinnosta mitä sinulla on sanottavaa.

-olet monien mielestä bimbo rintojesi takia. Sanojasi vähätellään, olethan vaan isotissinen tyhjäpää ja ällitys on suuri kun huomaavat omaavasi aivot. Silti kyseinen asia voidaan sivuuttaa ja naureskella puheillesi. Et ole vakavasti otettava.

-olet apteekin vakio asiakas. Särkylääkkeitä kuluu.

- söpöjä rintaliiveja ei ole. Yksinkertaisesti ei vaan, ainoastaan mummomalleja.

-useimmat paidat ja takit eivät istu päällesi.

-ne jotka istuvat, muuttuvat monesti pornopaidoiksi tai armeijateltoiksi.

Eli eivät isommat rinnat anna sitä mitä kaipaat. Nauttimalla omasta kehostasi ja elämästäsi, olemalla iloinen ja onnellinen vetää muita puoleensa, varsinkin niitä poikia. Mutta siihen parisuhteeseen asti nautit elämästäsi.

Kiitos sanoistasi. Vaikea kuitenkaan uskoa että joku tykkäsi musta kun naama on ruma ja keho ei näytä siltä mitä naiselta odotetaan.

-ap

up

Vierailija kirjoitti:

Pitkäselkäisillä on pyöreä lantio.

Pitkäjalkaisilla on suora lantio ja rinnat.

Valitusoikeutta ei ole.

Siis mitä? En nyt tajunnut, pitkäjalkaisilla suora lantio ja RINNAT? Enpä ole kuullutkaan suorista rinnoista. Kyllä ne on pyöreät ihan kaikilla vaikka korkeutta ei olisikaan 😀 pitkäselkäisilläkään ei välttämättä ole suora lantio vaan sekin on kyllä muista seikoista kiinni kuin selän pituudesta/lyhyydestä onko lantio kaareva.

Pahoittelen. Minä luulin, että meillä on oikeus valittaa ihan samalla tavalla kuin sinulla.

Ottaisin rintojen pienennysleikkauksen heti, jos sen vaan saisin. Jatkuva päänsärky, niskat jumissa, juoksuharrastus tulee kalliiksi erikoisrintsikoilla, mikään yläosa ei tunnu istuvan, miehet katsovat rintoihin, eivät silmiin.... lautaa ainakin miehet kuuntelevat tai ainakin viitsivät esittää kuuntelevansa.

Voi älä huoli! Pienet, kiinteät rinnat on erittäin kauniit. Ne ei ala roikkumaan niinkuin isot rinnat.

Rakastan omiani, jotka ovat erittäin pienet. Selkäänkään ei satu, ja kuntoilu on helppoa :)

Jättäkää ne laudaksi haukkumiset omaan arvoon älkääkä antako niin pinnallisten tyyppien naulata teidän arvokasta "lautaanne" fyysisesti tai henkisesti. ✌