Lue keskustelun säännöt.
Onko ihastuminen pettämistä?
kannattaako kertoa?
27.03.2018 |
Mitä jos pitkäaikainen puolisosi kertoisi sinulle että oli ollut taannoin voimakkaasti ihastunut toiseen henkilöön. Puolisosi vakuuttaisi että mitään fyysistä ei koskaan tapahtunut ja koska asia on häntä vaivannut halusi hän asian sinulle kertoa. Olit pari vuotta aiemmin kysynyt oliko puolisolle jotain toista henkilöä kiikarissa, koska puolison käytös oli muuttunut, tuolloin hän vannoitti ettei mitään suhdetta ollut. Hän kertoisi sinulle nyt myös totena sen että tunne toista kohtaan olisi edelleen olemassa.
Miten suhtautuisit asiaan: Olisiko asia sinulle ok, koska mitään ei tapahtunut? Kokisitko puolisosi pettäneen sinua ja parisuhteen olevan tuomittu eroon? Näetkö mitään mahdollisuutta päästä liitossasi eteenpäin?
Kommentit (42)
Ihastuminen on pahempaa kuin pettäminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki ihastuvat välillä pitkässä suhteessa. Sen suhteen ei kuulu tehdä mitään, se menee aikanaan ohi. Sitä ei saa kertoa ihastuksen kohteelle, eikä minusta pitäisi turhaan kertoa puolisollekaan. Miksi pahoittaa toisen mieli?
Ei pidä paikkaansa. Läheskään kaikki eivät ihastu muihin pitkässä suhteessa. Esim. mina.
Olen edellisen kirjoittajan kanssa samaa mieltä, mutta sanotaan sitten, että LÄHES kaikki. Jopa minä, vaikka olenkin ollut uskollisista uskollisin puoliso jo 30 vuoden ajan. EIkä tässä vaiheessa ajatus, että miehenikin on varmasti muihin ihastunut matkan varrella enää haittaa. Nuorempana oli vähän eri juttu - oletko sinä vielä kovin nuori?
Vierailija kirjoitti:
Ihastuminen on pahempaa kuin pettäminen.
Miten perustelet tämän? Ei aukea minulle.
Ihastuminen ja seurustelu ei vielä otsessään ole pettämistä, esimerkiksi ihastuminen on hormonitoiminnasta johtuva alitajunnan reaktio joka ei ole ihmissen itsensä hallittavissa. Sensijaan jos poistutte frendzonelta tai menette sänkyyn, kyse on jo pettämisestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihastuminen on pahempaa kuin pettäminen.
Miten perustelet tämän? Ei aukea minulle.
Se on katsos ajatusrikos, rikoksista pahin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihastuminen ei ole pettämistä, mutta ihastumisen ruokkiminen on. Pitäisi ihastuksen tajutessaan ottaa etäisyyttä, esim. lopettaa viestittely ja kaikki paitsi pakollinen näkeminen. Jos edelleen viestittelee ja pyrkii saamaan yhteistä aikaa, se on jo pettämistä.
Voihan sen noinkin nähdä (kts. tummentamani kohta), mutta tässä ollaan harmaalla alueella. Jos on kyse vaikkapa työkaverista, silloin tapaamisia ja yhteistä aikaa ei ehkä pysty täysin välttelemään. Kai niistä yhteisistä hetkistä saa pikkuisen nauttiakin, vaikka tuntisi toista kohtaan sopimattomia ihastuksen tunteita?
Hölmöä minusta kertoa puolisolle. Itse en haluaisi että mieheni kertoisi minulle jos ihastuu toiseen, enkä itsekään ole kertonut. Ne ovat ajatuksia, ja yleensä ne menevät ohi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki ihastuvat välillä pitkässä suhteessa. Sen suhteen ei kuulu tehdä mitään, se menee aikanaan ohi. Sitä ei saa kertoa ihastuksen kohteelle, eikä minusta pitäisi turhaan kertoa puolisollekaan. Miksi pahoittaa toisen mieli?
Ei pidä paikkaansa. Läheskään kaikki eivät ihastu muihin pitkässä suhteessa. Esim. mina.
Onneksi olkoon, olet säännön vahvistava poikkeus.
Ihastumista on kahta eri lajia. On kevyttä, ei niin vakavastiotettavaa ihastumista, minkä itse hallitsee ja mikä ei mene viatonta flirttiä pidemmälle. Se on pinnallista ja leikkimielistä, piristää päivää ja antaa itseluottamusta. Sitten on se vakava ihastuminen, jopa rakastuminen, jossa ajatus jatkuvasti harhailee ihastuksen kohteessa.
Pinnallista ihastumistaan ihminen ei edes yleensä käsitä ihastumisena. hän vain pitää toista ihastuttavana mutta ei itseään ihastuneena. siksi epäilen, että miehesi on rakastunut toiseen naiseen ja on tienristeyksessä. Hän on valinnut sinut järjellä mutta ei voi ristiriitaisille tunteilleen mitään. häntä raastaa vaikea tilanne ja hän tuntee syyllisyyttä pyörittäessään, vaikka vain päässään, kahta ihanaa naista, jotka kumpikin ansatsisivat aidon, "100%" suhteen. Hän tuntee pettävänsä kumpaakin naista ainakin tunnetasolla kun ei pysty täysillä sitoutumaan kumpaankaan suhteeseen. Hän rakastaa sinua mutta hän rakastaa myös sitä toista. Hän saa sinulta jotain, mitä se toinen ei pysty tarjoamaan mutta suhde siihen toiseen tarjoaa jotain, mitä sinä et pysty tarjoamaan. erilaiset ihmiset tavallaan avaavat meissä itsessä uusia puolia. hän saattaa olla sen toisen seurassa täysin toinen ihminen kuin sinun kanssasi. Kaksoiselämä on usein yhtä kidutusta sellaiselle joka ei ole tunnevammainen. Syyllisyydentunteet ja tieto, että pettää kahta suurenmoista henkilöä, joita ei kumpaakaan haluaisi ikinä satuttaa, on sydäntäraastavaa.
hän on ilmeisesti tehnyt valintansa ja on sinun omasi. se ei välttämättä ole lopullinen päätös. Hän saattaa ikävöidä sitä toista vielä pitkään. Hän saattaa soitella tälle yms.
Voit reagoida kahdella tavalla: Voit alkaa pistää miestäsi selkä seinää vasten, kuulustella, stalkata, vahtia tivailla, udella, itkupotkuraivota, katkeroitua, uhkailla tehdä itsestäsi täys-bitch, heittäytyä marttyyriksi tai supertarvitsevaksi köynnöskasviksi, ahdistella miestäsi avautumispakolla ja terapeuteilla ja jankata mejameidänsuhde...jne... Tehdä hänen elämästään niin helvettiä, että hän päättää lähteä. Tai voit toivoa, että hänen ihastuksensa alkaa sekoilla ja käyttäytyä hullun köynnöskasvin tavoin kun kyllästyy miehesi jahkailuihin ja miehesi "mielenhäiriö" paranee lopullisesti ja hän palaa luoksesi 100%.
Älä ajattele tulevaisuutta tai mennyttä. Vietä miehesi kanssa laatuaikaa. Ajattele, että tutustut häneen uudestaan. Mieti, että et välttämättä menetä miestäsi toiselle naiselle vaan hänen päähänsä voi yhtä hyvin huomenna pudota meteoriitti. On vain tämä hetki, älä sotke siihen parisuhdetilityksiä tyyliin mäjamunloukatuttunteet. Tehkää asioita yhdessä, josta kumpikin nauttivat. Anna hänen muistaa, kuinka teillä on hauskaa yhdessä ja kuinka teillä oli tapana nauraa yhdessä. Älä vahtaa hänen puheluitaan. Hän varmasti haluaa olla yhteydessä siihen toiseen naiseen. Sekin toimii hyödyksesi, koska "saavuttamaton tai kielletty rakkaus" on rakkauden voimakkain laji ja tekee hulluksi kaipuusta. mikään ei laimenna rakkautta niin tehokkaasti, kuin tieto siitä, että se "rakkaus" on vain puhelinsoiton päässä ja ehkä jopa vahtaa neuroottisesti puhelintaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun mielestäni ihastuminen johonkin toiseen ei ole pettämistä. Sitten jos ajatuksista siirtyy tekoihin, se on pettämistä.
No voi hyvä luoja, rankaise nyt puolisoasi vielä aivastamisestakin. Tekojaan voi kukin yrittää hallita, mutta tunteilleen on mahdotonta tehdä mitään. (Tunteiden kohdetta voi esimerkiksi yrittää vältellä.) On vain äärimmäisen rehellistä ja kunnioittavaa puolisoltasi että hän myöntää tunteensa, eikä se varmasti helppoa ole.
Itsekö ihastut vain silloin, kun tietoisesti päätät niin tehdä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihastumista on kahta eri lajia. On kevyttä, ei niin vakavastiotettavaa ihastumista, minkä itse hallitsee ja mikä ei mene viatonta flirttiä pidemmälle. Se on pinnallista ja leikkimielistä, piristää päivää ja antaa itseluottamusta. Sitten on se vakava ihastuminen, jopa rakastuminen, jossa ajatus jatkuvasti harhailee ihastuksen kohteessa.
Pinnallista ihastumistaan ihminen ei edes yleensä käsitä ihastumisena. hän vain pitää toista ihastuttavana mutta ei itseään ihastuneena. siksi epäilen, että miehesi on rakastunut toiseen naiseen ja on tienristeyksessä. Hän on valinnut sinut järjellä mutta ei voi ristiriitaisille tunteilleen mitään. häntä raastaa vaikea tilanne ja hän tuntee syyllisyyttä pyörittäessään, vaikka vain päässään, kahta ihanaa naista, jotka kumpikin ansatsisivat aidon, "100%" suhteen. Hän tuntee pettävänsä kumpaakin naista ainakin tunnetasolla kun ei pysty täysillä sitoutumaan kumpaankaan suhteeseen. Hän rakastaa sinua mutta hän rakastaa myös sitä toista. Hän saa sinulta jotain, mitä se toinen ei pysty tarjoamaan mutta suhde siihen toiseen tarjoaa jotain, mitä sinä et pysty tarjoamaan. erilaiset ihmiset tavallaan avaavat meissä itsessä uusia puolia. hän saattaa olla sen toisen seurassa täysin toinen ihminen kuin sinun kanssasi. Kaksoiselämä on usein yhtä kidutusta sellaiselle joka ei ole tunnevammainen. Syyllisyydentunteet ja tieto, että pettää kahta suurenmoista henkilöä, joita ei kumpaakaan haluaisi ikinä satuttaa, on sydäntäraastavaa.
hän on ilmeisesti tehnyt valintansa ja on sinun omasi. se ei välttämättä ole lopullinen päätös. Hän saattaa ikävöidä sitä toista vielä pitkään. Hän saattaa soitella tälle yms.
Voit reagoida kahdella tavalla: Voit alkaa pistää miestäsi selkä seinää vasten, kuulustella, stalkata, vahtia tivailla, udella, itkupotkuraivota, katkeroitua, uhkailla tehdä itsestäsi täys-bitch, heittäytyä marttyyriksi tai supertarvitsevaksi köynnöskasviksi, ahdistella miestäsi avautumispakolla ja terapeuteilla ja jankata mejameidänsuhde...jne... Tehdä hänen elämästään niin helvettiä, että hän päättää lähteä. Tai voit toivoa, että hänen ihastuksensa alkaa sekoilla ja käyttäytyä hullun köynnöskasvin tavoin kun kyllästyy miehesi jahkailuihin ja miehesi "mielenhäiriö" paranee lopullisesti ja hän palaa luoksesi 100%.
Älä ajattele tulevaisuutta tai mennyttä. Vietä miehesi kanssa laatuaikaa. Ajattele, että tutustut häneen uudestaan. Mieti, että et välttämättä menetä miestäsi toiselle naiselle vaan hänen päähänsä voi yhtä hyvin huomenna pudota meteoriitti. On vain tämä hetki, älä sotke siihen parisuhdetilityksiä tyyliin mäjamunloukatuttunteet. Tehkää asioita yhdessä, josta kumpikin nauttivat. Anna hänen muistaa, kuinka teillä on hauskaa yhdessä ja kuinka teillä oli tapana nauraa yhdessä. Älä vahtaa hänen puheluitaan. Hän varmasti haluaa olla yhteydessä siihen toiseen naiseen. Sekin toimii hyödyksesi, koska "saavuttamaton tai kielletty rakkaus" on rakkauden voimakkain laji ja tekee hulluksi kaipuusta. mikään ei laimenna rakkautta niin tehokkaasti, kuin tieto siitä, että se "rakkaus" on vain puhelinsoiton päässä ja ehkä jopa vahtaa neuroottisesti puhelintaan.
Kuka nyt haluaisi tällaista miestä? Taitaapa luulla itsestään vähän liikoja.
Vierailija kirjoitti:
No voi hyvä luoja, rankaise nyt puolisoasi vielä aivastamisestakin. Tekojaan voi kukin yrittää hallita, mutta tunteilleen on mahdotonta tehdä mitään. (Tunteiden kohdetta voi esimerkiksi yrittää vältellä.) On vain äärimmäisen rehellistä ja kunnioittavaa puolisoltasi että hän myöntää tunteensa, eikä se varmasti helppoa ole.
Itsekö ihastut vain silloin, kun tietoisesti päätät niin tehdä?
Miksi ihmeessä niitä omia tunteitaan jotain toista kohtaan pitäisi puolisolle syytää? Jos ihastuisin johonkuhun toiseen, voisi olla ihan hyvä suojella puolisoa tältä tiedolta. Hän ei voi asialle mitään ja mitä puhuttavaa meillä olisi asiasta. Nyt joku kysyy, että miten toisin päin? Haluaisit varmaan tietää, jos puolisosi ihastuisi. Onkin ihastunut ja on tämän myös myöntänyt. Puolisoa se tuntui hieman vaivaavan ja pystyttiin asiasta keskustelemaan. Itse en kuitenkaan tarvinnut tietoa mihinkään, omasta puolestani olisi saanut puoliso pitää omana tietonaan, jos olisi nähnyt tarpeelliseksi.
Ehkä olen sen verran kyyninen, että elän ajatuksella: "jos paremman luulee löytävänsä, saa mennäkin..." vaikka puolisoa syvästi rakastankin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihastuminen ei ole pettämistä, mutta ihastumisen ruokkiminen on. Pitäisi ihastuksen tajutessaan ottaa etäisyyttä, esim. lopettaa viestittely ja kaikki paitsi pakollinen näkeminen. Jos edelleen viestittelee ja pyrkii saamaan yhteistä aikaa, se on jo pettämistä.
Voihan sen noinkin nähdä (kts. tummentamani kohta), mutta tässä ollaan harmaalla alueella. Jos on kyse vaikkapa työkaverista, silloin tapaamisia ja yhteistä aikaa ei ehkä pysty täysin välttelemään. Kai niistä yhteisistä hetkistä saa pikkuisen nauttiakin, vaikka tuntisi toista kohtaan sopimattomia ihastuksen tunteita?
Työkaverin kanssa tehdään töitä, ei pyritä saamaan yhteistä aikaa. Ja kyllä, niistä yhteisistä (työ-)hetkistä nauttiminen on sitä ihastuksen ruokkimista. Puhumattakaan siitä, että haluaa viettää vapaa-aikaa ihastuksensa kanssa (esim. työmatkalla illalla)
Miten suhtautuisin mieheni ihastumiseen? Riippuu täysin siitä miten mieheni tästä minulle kertoo. Jos tarkoituksena olisi olla avoin, ja syventää meidän suhdettamme, asian kertominen olisi hyvä.
Tietenkin se herättäisi minussa epävarmuutta, mutta ei se automaattisesti suhdetta tuhoaisi. Olisi syytä pohtia, mitä me voisimme tehdä toisin, että kipinä polttelisi minuun eikä johonkuhun kolmanteen.
Olen täysin samaa mieltä siitä, että ihastuksen kanssa ei saa alkaa suhdesäätöön. Jos ihastuu ystävään tai työkaveriin, voi normaalia kanssakäymistä minusta jatkaa. Edellytyksenä tietenkin, että kännisekoilut tms. ei kuulu siihen.
Aloitemielessä ei kannata ihastumistaan kertoa. Olen kuitenkin kerran rohkaissut ujoa ihastustani lähestymään naisia (muita kuin minua) sillä perusteella, että hän on minunkin mielestäni niin ihastuttava.
Jos jollekin käytännössä pettäminen on kompastuskivi, niin voi olla hyvä vältellä ihastuksen kohdetta.
Ei ole pettämistä. Itsekin välillä ihastun muihin. Mutta ei tulisi mieleenkään kertoa niistä puolisolle. En haluaisi kuulla hänenkään ihastuksistaan, vaikka niitä olisikin. Mitä sillä tiedolla teen? Miksi turhaan loukata?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihastuminen ei ole pettämistä, mutta ihastumisen ruokkiminen on. Pitäisi ihastuksen tajutessaan ottaa etäisyyttä, esim. lopettaa viestittely ja kaikki paitsi pakollinen näkeminen. Jos edelleen viestittelee ja pyrkii saamaan yhteistä aikaa, se on jo pettämistä.
Voihan sen noinkin nähdä (kts. tummentamani kohta), mutta tässä ollaan harmaalla alueella. Jos on kyse vaikkapa työkaverista, silloin tapaamisia ja yhteistä aikaa ei ehkä pysty täysin välttelemään. Kai niistä yhteisistä hetkistä saa pikkuisen nauttiakin, vaikka tuntisi toista kohtaan sopimattomia ihastuksen tunteita?
Työkaverin kanssa tehdään töitä, ei pyritä saamaan yhteistä aikaa. Ja kyllä, niistä yhteisistä (työ-)hetkistä nauttiminen on sitä ihastuksen ruokkimista. Puhumattakaan siitä, että haluaa viettää vapaa-aikaa ihastuksensa kanssa (esim. työmatkalla illalla)
"Yhteisistä työhetkistä nauttiminen on ihastuksen ruokkimista"? Mitvitt*a? Ajatusrikos!!!
Jos siis joutuu vahingossa ihastuksen seuraan, ei saisi nauttia tilanteesta edes salaa eikä tilanne saisi olla kiva? Pitäisikö siinä hokea hampaat irvessä "tää on ihan p*rseestä", järjestää joku kohtaus että kaikkien paikallaolijoiden päivä menee pilalle, ja pisteenä i:n päälle irtisanoutua töistä?
Sekin on varmaan pettämistä, että näkee seksiunia muusta kuin puolisostaan tai seurustelukumppanistaan. Ajatusrikos!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki ihastuvat välillä pitkässä suhteessa. Sen suhteen ei kuulu tehdä mitään, se menee aikanaan ohi. Sitä ei saa kertoa ihastuksen kohteelle, eikä minusta pitäisi turhaan kertoa puolisollekaan. Miksi pahoittaa toisen mieli?
Ei pidä paikkaansa. Läheskään kaikki eivät ihastu muihin pitkässä suhteessa. Esim. mina.
Olen edellisen kirjoittajan kanssa samaa mieltä, mutta sanotaan sitten, että LÄHES kaikki. Jopa minä, vaikka olenkin ollut uskollisista uskollisin puoliso jo 30 vuoden ajan. EIkä tässä vaiheessa ajatus, että miehenikin on varmasti muihin ihastunut matkan varrella enää haittaa. Nuorempana oli vähän eri juttu - oletko sinä vielä kovin nuori?
Takana yli 20 v avioliittoa, joten en ihan kovin nuori ole. Kyseessä on ensimmäinen kerta kun kolahtaa ja kovaa.
Ihastuminen ei ole pettämistä, mutta ihastumisen ruokkiminen on. Pitäisi ihastuksen tajutessaan ottaa etäisyyttä, esim. lopettaa viestittely ja kaikki paitsi pakollinen näkeminen. Jos edelleen viestittelee ja pyrkii saamaan yhteistä aikaa, se on jo pettämistä.