Lue keskustelun säännöt.
Onko ihastuminen pettämistä?
kannattaako kertoa?
27.03.2018 |
Mitä jos pitkäaikainen puolisosi kertoisi sinulle että oli ollut taannoin voimakkaasti ihastunut toiseen henkilöön. Puolisosi vakuuttaisi että mitään fyysistä ei koskaan tapahtunut ja koska asia on häntä vaivannut halusi hän asian sinulle kertoa. Olit pari vuotta aiemmin kysynyt oliko puolisolle jotain toista henkilöä kiikarissa, koska puolison käytös oli muuttunut, tuolloin hän vannoitti ettei mitään suhdetta ollut. Hän kertoisi sinulle nyt myös totena sen että tunne toista kohtaan olisi edelleen olemassa.
Miten suhtautuisit asiaan: Olisiko asia sinulle ok, koska mitään ei tapahtunut? Kokisitko puolisosi pettäneen sinua ja parisuhteen olevan tuomittu eroon? Näetkö mitään mahdollisuutta päästä liitossasi eteenpäin?
Kommentit (42)
Sillehän ei kukaan mitään voi jos ihastuu johonkin. Se miten asiaan reagoi on jokaisesta itsestään kiinni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En mä tiedä... Ihastuksia tulee ja menee... Whatever. Toisaalta tulis ainakin rehellinen kuva puolisosta, mut mitä sillä tiedolla toisaalta tekee...
Minusta ihastuminen ei ole suoraan rinnastettavissa pettämiseen. Ihastumistakin on erilaista, sen ei aina tarvitse olla seksuaalista vaan enemmänkin jonkun toisen henkilön ihailua.
Ajatuksen tasolla kyllä, mutta jos ei mitään tee, niin käytännössä ei.
Miten itse suhtautuisit jos puolisosi kertoisi sinulle ihastuneensa johonkin toiseen?
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki ihastuvat välillä pitkässä suhteessa. Sen suhteen ei kuulu tehdä mitään, se menee aikanaan ohi. Sitä ei saa kertoa ihastuksen kohteelle, eikä minusta pitäisi turhaan kertoa puolisollekaan. Miksi pahoittaa toisen mieli?
Pettäminen on vieraasta pöydästä syömistä.
Ihastuminen on vierasta pöytää nälkäisenä katsominen.
Normaali ihminen jatkaa omassa pöydässä syömistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kertoisi, enkä haluaisi minulle kerrottavan.
Voi jäädä mieleen kummittelemaan vuosiksikin, vaikkei mitään olisi tapahtunutkaan.
Eihän ihastumiselle voi mtn. Se ei siis ole pettämistä, kunhan se ei oikeesti mee sen pidemmälle, eli siihen tyyppiin ei sitten oteta mtn ylimääräistä kontaktia tai yhteyttä, voi vaan vähän katsoa. Mulla menis raja tässä. Ja se ihastus sais sitten oikeesti tulla ja mennä. Mutta, en ees tiiä, haluisinko, että mulle kerrottaisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihastumisesta kertominen on harvoin rakentavaa, mutta se kyllä voi olla sitä. Lähinnä silloin, jos ihastuminen on oire epäkohdista omassa suhteessa. Tällöin näiden korjaamisen osana voi olla tämän ihastuksen paljastaminen. Suurin osa ihastuksista on kuitenkin syytä pitää omana tietonaan ja antaa mennä ohi.
Ei ole. Nyrkkisääntönä on se, että sukuelinkontakti on pettämistä; kaikki muu on sallittua. Kyllähän monissa etelänmaissakin annetaan poskisuudelmia. Miksi ei siis suullekin? Nyt ei enää eletä 1800-lukua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lyhyestä ihastumisesta en kertoisi, mutta tuo on kestänyt jo aika kauan. Meneekö edes ohi?
Meillä kävi juuri näin kuin aloittajalle.
Meillä mies sitoutui sanoin ja teoin avioliittoon.
Luotan häneen enemmän kun uskalsi kertoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen ihastunut toiseen. Sellaista tapahtuu. Kohde tai puolisoni ei tiedä asiasta mitään. Miksi tarvitsisikaan?
Vierailija kirjoitti:
Kaikki ihastuvat välillä pitkässä suhteessa. Sen suhteen ei kuulu tehdä mitään, se menee aikanaan ohi. Sitä ei saa kertoa ihastuksen kohteelle, eikä minusta pitäisi turhaan kertoa puolisollekaan. Miksi pahoittaa toisen mieli?
Ei pidä paikkaansa. Läheskään kaikki eivät ihastu muihin pitkässä suhteessa. Esim. mina.
Ei kaikkia ajatuksia ja tekoja ole tarkoitettu kerrottavaksi sille puolisolle. Sulla on itsemääräämisoikeus omiin tunteisiin ja haluihin. Parempi kun annat sille intohimolle tilaa kukkia niin sulla on asiat paremmin.
Ihatuminen ei ole pettämistä, sille ei mitään voi. Kyse on tosiaan siitä, antaako ihastuksen vaikuttaa tekoihin. En tiedä kannattaako ihastumisista kertoa, se aiheuttaa vain ahdistusta kumppanille vaikka tilanne yleensä menee ohi omalla painollaan, jos suhteessa on kaikki kunnossa. Aika kivestä saa olla, jos ei koskaan elämässään koe ihastusta keneenkään muuhun kuin omaan kumppaniin.
Ei ole pettämistä.
Tämä on minusta jotenkin - anteeksi vain - lapsellinen kysymys. Itse mietin tuollaisia juttuja parikymppisenä ensimmäisessä seurustelusuhteessani ja hölmöyksissäni menin vieläpä tunnustamaan muihin kohdistuvat ihastuksen tunteeni silloiselle seurustelukumppanilleni. Tietysti poikkis käsitti kaiken ihan väärin, syytti minua ties mistä ja minä tunsin musertavaa syyllisyyttä. Aivan turhaan!
Ihastumisia tulee ja menee, eivätkä ajatukset ole pettämistä.
Jos ihastuja tuntee pakonomaista tarvetta tunnustaa ihastumisensa muihin, tähän on kaksi mahdollista syytä:
1. Ihastuja on hyvin herkkä, pakonomaisen rehellinen ja helposti syyllisyyttä tunteva ihminen. Saattaa mennä jopa pakko-oireisuuden puolelle.
2. Suhteessa on ongelmia, tai ihastuja ei ole varma tunteistaan.
Minun kohdallani kumpikin näistä toteutui. Toisaalta, kumpikin näistä asioista on hoidettavissa esim. terapialla. Se seurustelusuhde kariutui sittemmin (emme sopineet yhteen), mutta ap:lle sanoisin, että mikäli suhteenne on yleisesti ottaen hyvä ja sovitte yhteen, hyvää suhdetta ei kannata heittää hukkaan jonkin ihastumisen takia. Selvittäkää asia, jos voitte.
Ihastuminen on ihan luonnollista, sitä sattuu pitkässä parisuhteessa. Ei ole sama asia kuin pettäminen.
Minusta tuollaista ei kyllä kannattaisi mennä puolisolle kertomaan, siitä ei tule kuin paha mieli.
up