Parantuuko raiskauksesta henkisesti?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Totta puhuen ei, niin kauan kun sen muistaa. Sen kanssa voi kyllä oppia elämään ja olla onnellinen, mutta niin sanotusti särö jää. Sitten jotkut ihmiset katkeroituu ja haluaa kostaa tekijälle, ja jos ei pysty siihen, niin sitten se satuttaa vielä enemmän. Ja vaikka pystyisikin kostamaan niin ei siitä "parannu" koska mikään ei tuo entistä elämää ja mieltä ennen raiskausta takaisin.

Ymmärrän ja pohdin mikä siitä tekee sellaisen kun teko kuuluu kuitenkin toiselle ihmiselle?

Ei sitä voi selittää. Muutenhan kaikkia ihmisiä voisi kohdella miten vaan, jos teko kuuluu aina tekijälle, eikä kosketa kohdetta mitenkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua auttoi, kun puhuin asiat halki uhrini kanssa ja pyysin anteeksi. Sovittiin, että asia on siinä.

Oletko pakoloinen?

En ole. Olen ihan Suomessa syntynyt suomalaisille vanhemmille, enkä ole täältä paennut minnekään.

Mikä siihen tekoon oli syynä?

Teki mieli seksiä, mutta kumppanini ei ollut jutussa mukana. Tuloksena oli raiskaus. Ei raiskaaminen tapahdu niin, että vetää kotona panohanskat käteen ja pohtii: "Tänäänpä raikaisen jonkun"

Paitsi tietyn värisillä ihmisillä se menee juuri noin☻

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua auttoi, kun puhuin asiat halki uhrini kanssa ja pyysin anteeksi. Sovittiin, että asia on siinä.

Oletko pakoloinen?

En ole. Olen ihan Suomessa syntynyt suomalaisille vanhemmille, enkä ole täältä paennut minnekään.

Mikä siihen tekoon oli syynä?

Teki mieli seksiä, mutta kumppanini ei ollut jutussa mukana. Tuloksena oli raiskaus. Ei raiskaaminen tapahdu niin, että vetää kotona panohanskat käteen ja pohtii: "Tänäänpä raikaisen jonkun"

Erositteko?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua auttoi, kun puhuin asiat halki uhrini kanssa ja pyysin anteeksi. Sovittiin, että asia on siinä.

Oletko pakoloinen?

En ole. Olen ihan Suomessa syntynyt suomalaisille vanhemmille, enkä ole täältä paennut minnekään.

Mikä siihen tekoon oli syynä?

Teki mieli seksiä, mutta kumppanini ei ollut jutussa mukana. Tuloksena oli raiskaus. Ei raiskaaminen tapahdu niin, että vetää kotona panohanskat käteen ja pohtii: "Tänäänpä raikaisen jonkun"

Erositteko?

Kyseessä oli seksikumppani, ei seurustelukumppani. Emme olleet tuon jälkeen enää tekemisissä, kun asia oli selvitetty.

Varmasti hankalampaa parantua jos raiskaaja oli tuttu ja on näin ollen rikkonut luottamuksen pahasti muita ihmisiä kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua auttoi, kun puhuin asiat halki uhrini kanssa ja pyysin anteeksi. Sovittiin, että asia on siinä.

Oletko pakoloinen?

En ole. Olen ihan Suomessa syntynyt suomalaisille vanhemmille, enkä ole täältä paennut minnekään.

Mikä siihen tekoon oli syynä?

Teki mieli seksiä, mutta kumppanini ei ollut jutussa mukana. Tuloksena oli raiskaus. Ei raiskaaminen tapahdu niin, että vetää kotona panohanskat käteen ja pohtii: "Tänäänpä raikaisen jonkun"

Erositteko?

Kyseessä oli seksikumppani, ei seurustelukumppani. Emme olleet tuon jälkeen enää tekemisissä, kun asia oli selvitetty.

Aiotko salata asian tulevilta kumppaneiltasi?

Tottakai voi. Ja suurin osa paraneekin, ei tietysti kaikki. Riippuu omasta henkisestä kapasiteetista. Itsellä raiskaus vaivasi mieltä pari vuotta, nykyään jos asia tulee mieleen (esim tämmösten keskustelujen kautta eli ääriharvoin), ei koko asia aiheuta minkäänlaisia tunteita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua auttoi, kun puhuin asiat halki uhrini kanssa ja pyysin anteeksi. Sovittiin, että asia on siinä.

Oletko pakoloinen?

En ole. Olen ihan Suomessa syntynyt suomalaisille vanhemmille, enkä ole täältä paennut minnekään.

Mikä siihen tekoon oli syynä?

Teki mieli seksiä, mutta kumppanini ei ollut jutussa mukana. Tuloksena oli raiskaus. Ei raiskaaminen tapahdu niin, että vetää kotona panohanskat käteen ja pohtii: "Tänäänpä raikaisen jonkun"

Erositteko?

Kyseessä oli seksikumppani, ei seurustelukumppani. Emme olleet tuon jälkeen enää tekemisissä, kun asia oli selvitetty.

Aiotko salata asian tulevilta kumppaneiltasi?

En puhu asiasta kenellekään missään tilanteessa. Se jäi minun ja uhrini väliseksi.

Kyllä voi, mutta siihen varmasti vaikuttaa monet asiat, Kuten ihmisen persoonallisuus, omat voimavarat yms..

Itse koen parantuneeni henkisesti, että enää en säiky niin helposti eikä tapahtumat pyöri mielessä enkä saa paniikkikohtauksia seksuaalisissa tilanteissa. Aikaa tähän meni, ja sen takia on väärin että raiskaajien tuomiot ovat niin olemattomia, kun uhreilla jo pelkkä toipuminen usein kestää kauemmin.

Minua siis hyväksikäytettiin seksuaalisesti (monin tavoin ja toistuvasti) lapsuudessani 12 vuoden ajan, lisäksi oli myös henkistä ja fyysistä väkivaltaa päivittäin.

Voimia jokaiselle samojen kokemusten kanssa kamppaileville!

Vierailija kirjoitti:

Varmasti hankalampaa parantua jos raiskaaja oli tuttu ja on näin ollen rikkonut luottamuksen pahasti muita ihmisiä kohtaan.

Olin juuri tulossa sanomaan tätä. Minua ei ole raiskattu. Sanon sen jo tässä. Mutta minua muilla tavoilla pahoinpideltiin kotioloissa. En kuitenkaan koskaan antanut sen mennä ns. nahkani alle, koska opin pitämään itseni emotionaalisesti etäisenä. Kuitenkin myöhemmin elämässä sitten avauduin eräälle henkilölle, jonka oletin ymmärrtävän minua, koska hänellä oli psykologin ammattitausta. En sen paremmin avaudu mitä tapahtui, mutta tämä henkilö petti minun luottamukseni ja sai minut kokemaan että olen syyllinen tapahtuneelle. Tiedän toki että näin ei ole, mutta se että minä olin luottanut ja ns. valinnut tämän henkilön jolle kerron näistä kipeistä asioista, tavallaan onnistui tuolla tavalla kääntämään minut itseäni vastaan. Vielä vuosienkin päästä olen ihan jumissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua auttoi, kun puhuin asiat halki uhrini kanssa ja pyysin anteeksi. Sovittiin, että asia on siinä.

Oletko pakoloinen?

En ole. Olen ihan Suomessa syntynyt suomalaisille vanhemmille, enkä ole täältä paennut minnekään.

Mikä siihen tekoon oli syynä?

Teki mieli seksiä, mutta kumppanini ei ollut jutussa mukana. Tuloksena oli raiskaus. Ei raiskaaminen tapahdu niin, että vetää kotona panohanskat käteen ja pohtii: "Tänäänpä raikaisen jonkun"

Erositteko?

Kyseessä oli seksikumppani, ei seurustelukumppani. Emme olleet tuon jälkeen enää tekemisissä, kun asia oli selvitetty.

Aiotko salata asian tulevilta kumppaneiltasi?

En puhu asiasta kenellekään missään tilanteessa. Se jäi minun ja uhrini väliseksi.

Mitä ajattelet siitä, että jos olisit rehellinen, tuskin yksikään nainen ei olisi enää kanssasi? Katsotko, että sinulla on oikeus salata tämä asia kumppaniltasi, vaikka tiedät suhteellisen varmasti, että se vaikuttaisi voimakkaasti hänen käsitykseensä sinusta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua auttoi, kun puhuin asiat halki uhrini kanssa ja pyysin anteeksi. Sovittiin, että asia on siinä.

Oletko pakoloinen?

En ole. Olen ihan Suomessa syntynyt suomalaisille vanhemmille, enkä ole täältä paennut minnekään.

Mikä siihen tekoon oli syynä?

Teki mieli seksiä, mutta kumppanini ei ollut jutussa mukana. Tuloksena oli raiskaus. Ei raiskaaminen tapahdu niin, että vetää kotona panohanskat käteen ja pohtii: "Tänäänpä raikaisen jonkun"

Eli vihaisena ja harkitsematta?

Mä paranin, mutta se vei pitkään. Nyt voin puhua tapahtumasta yhtä kivuttomasti kuin säästä. Se vaati vuosia kuntoutumista ja terapiaa, koska sairastuin ptsd, vaikeaan masennukseen ja ahdistuneisuushäiriöön. Meni melkein yhdeksän vuotta ennenkuin osasin olla syyllistämättä itseäni. Pidin uhriksi joutumista omana syynäni, koska isäni oli tarjoutunut hakemaan minut koulusta mutta koska en jaksanut odottaa niin kävelin kotiin. Tuon matkan aikana se tapahtui. N27

Vierailija kirjoitti:

Varmasti hankalampaa parantua jos raiskaaja oli tuttu ja on näin ollen rikkonut luottamuksen pahasti muita ihmisiä kohtaan.

Minun raiskaajani ei ollut tuttu. Ei kai voi sanoa että mitään luottamusta olisi rikkonut, minua vaan ei yleisesti kiinnosta muut ihmiset kikkareen vertaa.

Vierailija kirjoitti:

Raiskaten kerron sen saatan olla pakoloinen ja kuka ties olen mies jolla ihon väri rusehtaa☻🎶🎵☻

Oho. Joukossamme on vitsiniekka.

En usko että tulen koskaan parantumaan. Jouduin kahden miehen raiskaamaksi, ottivat kadulta väkisin autoon. Tämän vuoksi pelkään vaaleita miehiä kuollakseni. Toki haava on tuore, tapahtumasta on aikaa neljä kuukautta mutta olen todella ahdistunut kokoajan.

Kaipa traumoista nyt ylipäänsä voi parantua. On täysin tilanteesta ja ihmisestä kiinni, kuinka vaikea trauma syntyy. Itse sain kahden-kolmen vuoden ajan satunnaisesti paniikkikohtauksia seksin aikana, saatoin alkaa potkia/töniä kumppania ja huusin suoraa huutoa. Tämä loppui onneksi.

Inhottavinta, kipeän muiston lisäksi, mitä asian takia saa vielä mukanaan kantaa on epäluuloisuus ja välillä suorainen viha miehiä kohtaan. Tämä kun ei istu lainkaan ajatusmaailmaani, vihata nyt jotakuta sukupuolen takia. Pystyn asian kuitenkin järkeilemään itselleni, etteivät ne tuntemukset ole ns oikeita eivätkä oikeutettuja. Aiemmin vihasin jokaista miestä jonka kanssa harrastin seksiä. Siis seksin jälkeen vihani syttyi. En koskaan yhdellekkään miehelle tietenkään ollut inha, ystävällisesti kehotin vain poistumaan enkä vastannut yhteydenottoihin. Vuosien ajan kuvittelin, etten voisi koskaan rakastaa ihmistä jonka kanssa harrastan seksiä. Irtoseksi tuntemattomien kanssa kävi kuitenkin aika uuvuttavaksi, selibaattikaan ei ollut vaihtoehto ja minullakin oli tarve rakastaa, ja tulla rakastetuksi. Tapasin ihanan miehen jolle kerroin että seksiä ei muuten tule ennen kuin sanon hep. Kuukauden tapailun jälkeen sanoin hep, karkasin hetkeksi toiselle paikkakunnalle setvimään päätäni ja nyt 6 vuotta myöhemmin, olen onnellisesti parisuhteessa samaisen ihanan miehen kanssa.