Yle: Moni herää lapsitoiveeseen liian myöhään – 35 vuotta on naisen hedelmällisyyden valomerkki,

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän naiset ovat tietoisia, mutta miehet eivät halua lapsia, eivätkä halua edes parisuhdetta. En halua yksinhuoltajaksi.

Ei pidä paikkaansa. Miesten ja naisten välillä ei ole eroa siinä, halutaanko lapsia vai ei. Katso vaikka perhebarometri 2015.

Taitaa olla niin, että ne miehet, joista sinä olisit kiinnostunut, eivät halua parisuhdetta, koska heillä on valinnanvaraa muutenkin.

Valinnanvaraa? Onko parisuhde miehille siis jokin korvike tai lohdutuspalkinto joka kelpaa vain jos ei ole valinnanvaraa? 

On. Jos Perus-Peralla olisi valinnanvaraa,yhteen ei todellakaan jämähdettäisi vaan heiluttaisiin kuin heinämies.

Säännöllisen seksin "hinta" on vakiintunut, vastentahtoinen parisuhde ja sen avioseksin ongelmajätettä on lapset.

Miksi ryssiä elämänsä alkamalla perheelliseksi, etenkin kuin nykyaika mahdollistaa vaikka kuinka mielenkiintoisen ja värikkään elämän ihan itselleen?

Aiheena mielenkiintoinen, vaikka tuossa jutussa ei sinänsä mitään uutta ollutkaan. Tapasin nykyisen mieheni 24-vuotiaana, nyt ikää 27. Vielä haluttaisiin elellä hetki kahdestaan eikä mulla ole edes lukion jälkeistä koulutusta, joten tuskin lapsia tehdään ennen kolmeakymppiä. Nykyään on vain pakko ajatella näitä ikäviä tosiasioita, kuten että kouluttamaton perheenäiti tuskin pääsee kauhean helposti takaisin työelämään perhevapaiden jälkeen. :/

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän naiset ovat tietoisia, mutta miehet eivät halua lapsia, eivätkä halua edes parisuhdetta. En halua yksinhuoltajaksi.

Ei pidä paikkaansa. Miesten ja naisten välillä ei ole eroa siinä, halutaanko lapsia vai ei. Katso vaikka perhebarometri 2015.

Taitaa olla niin, että ne miehet, joista sinä olisit kiinnostunut, eivät halua parisuhdetta, koska heillä on valinnanvaraa muutenkin.

Valinnanvaraa? Onko parisuhde miehille siis jokin korvike tai lohdutuspalkinto joka kelpaa vain jos ei ole valinnanvaraa? 

On. Jos Perus-Peralla olisi valinnanvaraa,yhteen ei todellakaan jämähdettäisi vaan heiluttaisiin kuin heinämies.

Säännöllisen seksin "hinta" on vakiintunut, vastentahtoinen parisuhde ja sen avioseksin ongelmajätettä on lapset.

Miksi ryssiä elämänsä alkamalla perheelliseksi, etenkin kuin nykyaika mahdollistaa vaikka kuinka mielenkiintoisen ja värikkään elämän ihan itselleen?

Touché !

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paljonko hedelmöityskartoitus maksaa ja mitä siihen sisältyy?

Tulos: varhaiset vaihdevuodet, luomuraskaus ei ole mahdollinen. Oon sen jälkeen saanut kolme lasta, kaikki luomusti ja yhden niistä vasta 37-vuotiaana.

Mutkin tutkittu ja todettu matala amh-taso. Papereihin oli kirjoitettu että siirtyy luovutettujen munasolujen jonoon ja olin leimattu toivottomaksi tapaukseksi koska en reagoinut ivf-hoitoihin. Ei tarvinnut siirtyä jonoon, koska ongelma oli matala keltarauhashormonitaso mitä lääkäri ei uskonut kun olin viitearvojen alapäässä. Raskauduin kuitenkin ensimmäisessä kierrossa jossa sain luteaalivaiheessa keltarauhashormonia.  Mun luotto noihin lapsettomuushoitoihin on aika pieni. Oikeasti lääkäreillä ei ole mitään hajua, miksi joku ei tule raskaaksi ja jonkun matalan / viitearvoissa olevan arvon perusteella todetaan, että ei onnistu / Pitäisi onnistua. Pelkkää kallista arvailua.

Olimme lapsettomuushoidoissa ja minulla arvot olivat kai ok mutta meille tehtiin vain yksi ovulaatio induktio ja inseminaatio. ikää minulla oli silloin 38 mutta 1,5kk päästä täytin jo 39 inseminaatiosta eli ovulaatiosta kuukautiset alkoivat jo alle 14 päivän päästä ja hoitaja joka soitti tuloksia plussa vai nega, vain sitten arveli että keltarauhasongelmaa. Meidät laitettiin suoraan koeputkijonoon joka oli puolen vuoden mittainen. Seuraavassa luomukierrossa teimme dual hormone ovulaatiotesterillä oviksen bongaus ja seksiä oli vain kaksi kertaa. Tulin raskaaksi ja sain lapsen ennenkuin täytin 40. Yritin parantaa raskauden jatkumista ja söin alkuraskaudessa tyrniöljykapseleita sillä keltarauhanen tarvitsee a-vitamiinia toimiakseen kunnolla. Öljyssä se oli karotenoidina joten se oli turvallinen koska elimistö itse muuntaa sen a-vitamiiniksi tarpeen mukaan.

Eli vaikka arvot olivat ok niin laitettiin järeämpään hoitojonoon.

Mua ärsyttää nämä "herätään liian myöhään lapsitoiveisiin".... mä olisin hommannut lapset aiemmin jos olisi ollut mies jonka kanssa ne hommata!!! ei kaikki roiku parisuhteissa vuosikausia vaan on myös yli kolmekymppisiä sinkkuja - haloo! 

No, minä olen onnekas ja tulin raskaaksi ensikierrosta vaikka olin jo 35v  ja kuopuksestakin kolmannesta kierrosta kun ikää oli 38v.  Ei onnistu kaikilla, tiedän ja olen onnellinen että näin kävi. Miehen löysin 32-vuotiaana, hänen kanssaan halusin lapset ja onneksi ne sain. 

Vierailija kirjoitti:

Kimmo 30v kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän naiset ovat tietoisia, mutta miehet eivät halua lapsia, eivätkä halua edes parisuhdetta. En halua yksinhuoltajaksi.

Pitää liian hyvin paikkansa. Olen kääntynyt puolustamaan naisia tässä asiassa. Monet ikätovereistani ovat täysin epäkelpoja isäksi. Moni aikuistuu 40 vuotiaana. Naisilla ei ole kovinkaan helppoa jos haluaa lisääntyä eikä kumppania ole.

Ei pidä ollenkaan paikkaansa. Kannattaisi tarkistaa faktat

Mitkä sun faktat on?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin?

Onhan tuo tiedossa varmasti ihan oikeasti suurimmalla osalla. Huvittaa, kun tuossakin jutussa asiantuntijat taas kommentoivat, että pitäisi vaan valistaa asiasta vielä enemmän. Ihan kuin se sillä muuttuisi, kyllä ihmiset tietävät. Ei kyse ole siitä.

En mä tiedä onko tälle nykyään hirveästi tehtävissä mitään pelkästään valistamisella. Tarvittaisiin ihan konkreettisia apuja, kuten tukia, työelämän ja yhteiskunnan asenteen muutosta perheellistymiseen, vastuun jakoa molemmille vanhemmille (ei vain äidille ja äidin työnantajalle), riittävästi laadukasta pävähoitoa jne.

Jos lapsen saaminen tarkoittaa muun elämän loppumista, paineita olla vanhempi juuri tietyllä tavalla, työelämään palaamisen vaikeutta ja uran katkeamista, niin ei ihme ettei kiinnosta. Puhumattakaan, että sitä sopivaa puolisoa ei välttämättä löydy. Ihmiset ovat itsenäisempiä nykyään ja haluavat pariutua aidosta rakkaudesta, eivät vain tyytyä johonkin, joka on vähän sinne päin.

Ihmiset kouluttautuvat korkeasti ja elämä on aika erilaista kuin ennen, jolloin perhe perustettiin nuorempana. Työelämään pääsy on haastavaa ja lapsiperheiden asemaa heikennetään, mikä nyt ei varmasti houkuta lisääntymään sitäkään vähää.

Nykyään perheellistyminen ainakin näin naisnäkökulmasta saattaa tuntua taakalta, joka heikentää jatkossa mahdollisuuksia ansaita itse elantosi mielekkäällä työllä, muuttaa persoonallisuutesi villasukan tasolle ja asettaa sinut ihan eri tavalla suurennuslasin alle ja yhteiskunnan kontrolliin kuin lapsettoman naisen.

Jep. Eiköhän moni tiedä, että 35-vuotiaana alkaa hedelmällisyys laskemaan. Ei sille silti minkään voi että koulussa ollaan 25-26-vuotiaaks ja opintotuella ei lapsia hankita, sitten pitää alkaa luomaan uraa ja jossain vaiheessa se mieskin pitäisi löytää. Tarkennan - mies, joka tahtoo sitoutua parisuhteeseen sekä hankkimaan niitä lapsia. Ja mieluiten myös osallistua elätykseen ja kasvatukseen. Ja ekstrana se että pysyy vierellä pidempään kuin puolet vauva-ajasta. Mutta kun iso osa 20-34-vuotiaista miehistä edelleen istuu mielummin pelaamassa pleikkaria ja ryyppäämässä kavereiden kanssa kuin perustaisi perhettä.  

Mutta jotenkin tämäkin saadaan naisten syyksi. Olen 28-vuotias sinkku ja haluaisin lapsia, mutta kun ne sinkkumiehet jotka eivät ole alkoholisoituneita tai persoonallisuushäiriöisiä eivät tahdo tehdä lapsia ennen kuin naiselle on jo liian myöhäistä. Naiset ovat kyllä biologiastaan tietoisia, miehistä taas iso osa ei tunnu edes tietävän lapsen hankkimisen rajoituksista. 

Olen itse täysin samoilla ajatuksilla. Monelle potentiaaliselle miehelle olen myös selittänyt, että itseni ja lapsen terveyden vuoksi haluaisin lapsia heti kun se on taloudellisesti ja henkisesti mahdollista ja järkevää. Mutta ongelma on juuri se, että miehillä ei tunnu olevan kiire, ja kyllähän heilläkin tosiaan on runsaasti aikaa venyttää lapsensaantia, itselläni ei. Olen nyt 25-vuotias sinkkunainen, ja alkaa tässä iskemään ikäkriisi päälle :D

Myös usealle miehelle saanut selittää, että ei, munasoluja ei tule lisää, kaikki on saatu syntyessä ja ne vähenevät joka kuukausi ja ihan oikeastikin loppuvat joskus. Ovat olleet aidosti hämmentyneitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin?

Onhan tuo tiedossa varmasti ihan oikeasti suurimmalla osalla. Huvittaa, kun tuossakin jutussa asiantuntijat taas kommentoivat, että pitäisi vaan valistaa asiasta vielä enemmän. Ihan kuin se sillä muuttuisi, kyllä ihmiset tietävät. Ei kyse ole siitä.

En mä tiedä onko tälle nykyään hirveästi tehtävissä mitään pelkästään valistamisella. Tarvittaisiin ihan konkreettisia apuja, kuten tukia, työelämän ja yhteiskunnan asenteen muutosta perheellistymiseen, vastuun jakoa molemmille vanhemmille (ei vain äidille ja äidin työnantajalle), riittävästi laadukasta pävähoitoa jne.

Jos lapsen saaminen tarkoittaa muun elämän loppumista, paineita olla vanhempi juuri tietyllä tavalla, työelämään palaamisen vaikeutta ja uran katkeamista, niin ei ihme ettei kiinnosta. Puhumattakaan, että sitä sopivaa puolisoa ei välttämättä löydy. Ihmiset ovat itsenäisempiä nykyään ja haluavat pariutua aidosta rakkaudesta, eivät vain tyytyä johonkin, joka on vähän sinne päin.

Ihmiset kouluttautuvat korkeasti ja elämä on aika erilaista kuin ennen, jolloin perhe perustettiin nuorempana. Työelämään pääsy on haastavaa ja lapsiperheiden asemaa heikennetään, mikä nyt ei varmasti houkuta lisääntymään sitäkään vähää.

Nykyään perheellistyminen ainakin näin naisnäkökulmasta saattaa tuntua taakalta, joka heikentää jatkossa mahdollisuuksia ansaita itse elantosi mielekkäällä työllä, muuttaa persoonallisuutesi villasukan tasolle ja asettaa sinut ihan eri tavalla suurennuslasin alle ja yhteiskunnan kontrolliin kuin lapsettoman naisen.

Jep. Eiköhän moni tiedä, että 35-vuotiaana alkaa hedelmällisyys laskemaan. Ei sille silti minkään voi että koulussa ollaan 25-26-vuotiaaks ja opintotuella ei lapsia hankita, sitten pitää alkaa luomaan uraa ja jossain vaiheessa se mieskin pitäisi löytää. Tarkennan - mies, joka tahtoo sitoutua parisuhteeseen sekä hankkimaan niitä lapsia. Ja mieluiten myös osallistua elätykseen ja kasvatukseen. Ja ekstrana se että pysyy vierellä pidempään kuin puolet vauva-ajasta. Mutta kun iso osa 20-34-vuotiaista miehistä edelleen istuu mielummin pelaamassa pleikkaria ja ryyppäämässä kavereiden kanssa kuin perustaisi perhettä.  

Mutta jotenkin tämäkin saadaan naisten syyksi. Olen 28-vuotias sinkku ja haluaisin lapsia, mutta kun ne sinkkumiehet jotka eivät ole alkoholisoituneita tai persoonallisuushäiriöisiä eivät tahdo tehdä lapsia ennen kuin naiselle on jo liian myöhäistä. Naiset ovat kyllä biologiastaan tietoisia, miehistä taas iso osa ei tunnu edes tietävän lapsen hankkimisen rajoituksista. 

Olen itse täysin samoilla ajatuksilla. Monelle potentiaaliselle miehelle olen myös selittänyt, että itseni ja lapsen terveyden vuoksi haluaisin lapsia heti kun se on taloudellisesti ja henkisesti mahdollista ja järkevää. Mutta ongelma on juuri se, että miehillä ei tunnu olevan kiire, ja kyllähän heilläkin tosiaan on runsaasti aikaa venyttää lapsensaantia, itselläni ei. Olen nyt 25-vuotias sinkkunainen, ja alkaa tässä iskemään ikäkriisi päälle :D

Myös usealle miehelle saanut selittää, että ei, munasoluja ei tule lisää, kaikki on saatu syntyessä ja ne vähenevät joka kuukausi ja ihan oikeastikin loppuvat joskus. Ovat olleet aidosti hämmentyneitä.

Toisaalta nettiaikana miehet ovat entistä enemmän tietoisempia asioistaan ja perheenperustamisen riskeistä. Entistä enemmän on tiedossa, että suurimman osan lapsia tehneiden parisuhteiden laatu huononee dramaattisesti ja päätyy eroon anyways. Meneekö siis se oman jälkeläisen saaminen kaiken muun mukavan yläpuolelle elämässä ja onko valmis tekemään sen tietoisena, että suurimmalla todennäköisyydellä tulee olemaan ero isä kaikkine hankaluuksineen on ollut se kysymys ainakin itsellä ja tuskimpa olen ainut. Tämä saattaa myös selittää osaltaan sitä, että miksi kiirettä/ halua lisääntymiseen monilla miehillä ei ole nykyään. 

"Tuossa kaverin kanssa saunassa jutellessa kysäisin mites muuten tyttärellä menee koulussa.

Se oli oliko toisella vai kolmannella luokalla tullut koulusta kotiin iloisena. "Iskä, mä oon ainoa meidän luokalla kenen vanhemmat ei ole eronneet."

Niin. Siinä meni sitten alle vuosi, kun tuokin status muuttui. Ehkä tuo on vain sattumaa ja näin, mutta kun miettii omia kavereita, niin eihän kukaan ole yhdessä lasten äitien kanssa. Tai yksi kaveri on millä on 3-vuotias yhteinen muksu, mutta sielläkin saman katon alla asuu muualta tullut lapsi.

Onhan tämä touhu nyt aivan pimeää sekoilua"

Te muutamat naiset ketjussa puhutte ihan asiaa.

Jotain on tapahtunut ihan jossain 15-20 vuodessa. Oma tuttavapiirini sai lapset 2000-luvun molemmin puolin. Kaikilla oli vakaa parisuhde ja maisteria sekä insinööriä oli joukossa. Moni kipuili, kun eka vauva syntyi "vasta" kolmekymppisenä.

Minulla oli yksi tutkinto ja toisen opiskelin lasten ollessa pieniä. Mies oli halunnut isäksi tosi paljon.

Olen nyt 43 ja lapset 17 ja 13.

Ja olen miettinyt tuota nykyajan miesten ikuista nuoruutta....

Vierailija kirjoitti:

Tällä palstalla on aiheesta aivan turha puhua. Täällä on vain luonnonoikkuja 45v. raskaaksi tulleita tai lapsettomia, jotka kuvittelevat olevansa ikuisesti hedelmällisiä. On se jännä, että tuolta lapsettomuus-puolelta ei ikinä näihin ketjuihin kukaan tule kirjoittamaan. 

Mutta kun nykyään on niin paljon niitä jotka oikeasti saavat lapsensa lähempänä 40 ikävuotta.

Omilla lapsillani on 7 serkkua. Yksi heistä on syntynyt 26v äidille ja 6 serkkua 37-40 v. äideille. 4 luomuna ja 2 hedelmöitys hoidoilla.

Minusta tämä aihe on otsikoissa pitämisen arvoinen, mutta ihan tällainen "haaveisiin herätään liian myöhään" on ihan olkiukkoilua. Tässäkin jutussa mainittiin se todellinen syy, miksi "herätään myöhään", eli työelämän muutos ja epävarmat taloustilanteet. Parisuhdetilanteetkin varmasti ovat epävarmoja, mutta asiat liittyvät toisiinsa. Itse en ainakaan nuoruudensuhteeni jälkeen kokenut edes järkeväksi aloittaa yhteiselämää kenenkään kanssa, kun en tiennyt missä (maassa, puhumattakaan kaupungissa...) asuisin puolen vuoden päästä.

Nykyaika tarjoaa ihan mielettömiä mahdollisuuksia jokaiselle. Matkoja, kokemuksia ja ammatillisia täyttymyksiä on jokaisen ulottuvilla. Mutta jotta ne mahdollisuudet ovat avoinna, on oltava käytettävissä ja sitouduttava täydellisesti mihin määräaikaisuuteen milloinkin, ilman tietoa tulevasta. Kyllä tämä monen naisen ja parinkin kohdalla tarkoittaa, että pitää pelata riskillä ja lykätä lastenhankintaa siinä toivossa, että jonain päivänä tilanne olisi parempi. Valinnastahan siinä on kysymys, mutta kyllä tässä nykyisessä maailmassa näen sen ihan selvästi asetelmana, jossa on vastakkain lapsettomuus ja mielenkiintoinen työelämä tai oma lapsi, mutta epätyydyttävä työelämä ja/tai taloudellinen tilanne.

En tavallaan näe yhtään ristiriitaisena sitä, että äskettäin maailman onnellisimmaksi maaksi listatun maan kansalaiset lisääntyvät niin vähän. Monessa heikommin pärjäävässä maassa jokaisen ulottuvilla on edes yksi arpa tulevaisuuteen, lapset, joten siihen kannattaa ilman muuta tarttua. Toisaalta Suomessakin heikoimmin taloudellisesti pärjäävät henkilöt voivat luottaa siihen, että tukitoimet kyllä auttavat säilyttämään vähintään saman elintason ja mahdollisuudet lapsesta huolimatta. Koulutetummilla on pahimmassa tapauksessa huomattavasti enemmän menetettävää. Tuo on asia, johon kannattaisi kaikin tavoin puuttua ennen kuin on liian myöhäistä - ehkä erityisesti helpottamalla nuorten aikuisten ja etenkin naisten tietä pois pätkätöistä, vakituisiin työsuhteisiin.

Vierailija kirjoitti:

Te muutamat naiset ketjussa puhutte ihan asiaa.
Jotain on tapahtunut ihan jossain 15-20 vuodessa. Oma tuttavapiirini sai lapset 2000-luvun molemmin puolin. Kaikilla oli vakaa parisuhde ja maisteria sekä insinööriä oli joukossa. Moni kipuili, kun eka vauva syntyi "vasta" kolmekymppisenä.

Minulla oli yksi tutkinto ja toisen opiskelin lasten ollessa pieniä. Mies oli halunnut isäksi tosi paljon.

Olen nyt 43 ja lapset 17 ja 13.

Ja olen miettinyt tuota nykyajan miesten ikuista nuoruutta....

Se jotain on työelämän muutos. Maisterin papereillakin saa pyyhkiä takapuolensa, jos pienten lasten äitinä lähtee etsimään työpaikkaa ja CV:ssä on vain määräaikainen työsuhde Alepan kassalla, pari palkatonta työharjoittelujaksoa omalla alalla ja ehkä pari muutaman viikon tai kuukauden palkallista pätkähommaa omalta alalta. Oma asema työelämässä on vakiinnutettava edes jollain tasolla ennenkuin hankkii lapsia. 

Aivan sama

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kamalaa olisi, jos olisin persaukisena parikymppisenä tehnyt lapset! Niiden isäkin rupesi sitten alkoholistiksi, ja onko näppärästi jättänyt jo yhden perheen, toivottavasti tajuaa jättää tämän nykyisensäkin, muijansa kun ei uskalla hievahtaa.

Naiset hedelmällisyys muuten ei romahda dramaattisesti 35-vuotiaana, ja yleensä lisääntymisongelmat johtuu vähäisestä siittiömäärästä.

Toisaalta niillä vähemmillä siittiöilläkin pärjää mainiosti, jos nainen on nuori ja/tai hedelmällisempi.

Ei pärjää.

Vanhat miehet on tosi ongelmallisia mitä tulee lisääntymiseen ja siitä ei puhuta paljon mitään, mm. tietyt syövät on vanhojen isien aiheuttamia, alhainen äo, autismi, tietyt syndroomat jne.

Miehet tuottaa spermaa koko ajan, ja vanha mies tuottaa koko ajan viallista spermaa. Jokainen siittiö on vanhalla miehellä viallinen, koska kivekset tavallaan "pilaantuu" vanhetessa.

Naisten munasolut on valmiina jo syntyessä, eli tilanne on ihan eri.

Eikö tässä keskustelussa puhuttu 35-40-vuotiaista ihmisistä? Totta kai aina joku luonnonoikku haluaa tehdä lapsia oman (iso)isänsä ikäisen miehen kanssa, mutta yleensä pariskunnat on suurin piirtein saman ikäisiä eli n. +-5 vuoden ikäerolla. Silloin ne vaikkapa 35-vuotiaan vähät siittiöt pelittää ihan mainiosti 30-vuotiaan naisen kanssa toisin kuin samanikäisen saati 40-vuotiaan naisen kanssa. 

Lisäksi ne naisen munasolut nimenomaan vanhenee koska ne on kaikki valmiina jo syntyessä, mutta mies tuottaa ihan uutta spermaa. Sen laatuun sitten tietysti vaikuttaa elämäntavat, mutta ei ne huonot elämäntavat tietenkään naisen munasolujen laatuakaan paranna. Ikääntyneenä miehen vehkeet alkaa tuottaa sitten kakkoslaadun kamaa, mutta siinä iässä ei enää ole tarkoitustakaan lisääntyä joten sinänsä sillä ei ole merkitystä. Etenkin kun se puoliso on samaa ikäluokkaa niin ei niitä lapsia enää tulisi priimallakaan spermalla. Ja hyvä niin, aika aikaansa kutakin.

Kalliiksi tulee suomalaisten lisääntyminen kun lapsettomuushoidoissa käy jo vähän joka toinen pariskunta.

Vierailija kirjoitti:

Kalliiksi tulee suomalaisten lisääntyminen kun lapsettomuushoidoissa käy jo vähän joka toinen pariskunta.

Näinhän se on, että hyvinvointi maksaa. 

Ihan sama vaikka tulisi valomerkki huomenna. En ole koskaan halunnut lapsia, eiköhän se ole luontoäidin tapa kertoa että en edes ole sopiva äidiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän naiset ovat tietoisia, mutta miehet eivät halua lapsia, eivätkä halua edes parisuhdetta. En halua yksinhuoltajaksi.

Ei pidä paikkaansa. Miesten ja naisten välillä ei ole eroa siinä, halutaanko lapsia vai ei. Katso vaikka perhebarometri 2015.

Taitaa olla niin, että ne miehet, joista sinä olisit kiinnostunut, eivät halua parisuhdetta, koska heillä on valinnanvaraa muutenkin.

Valinnanvaraa? Onko parisuhde miehille siis jokin korvike tai lohdutuspalkinto joka kelpaa vain jos ei ole valinnanvaraa? 

On. Jos Perus-Peralla olisi valinnanvaraa,yhteen ei todellakaan jämähdettäisi vaan heiluttaisiin kuin heinämies.

Säännöllisen seksin "hinta" on vakiintunut, vastentahtoinen parisuhde ja sen avioseksin ongelmajätettä on lapset.

Miksi ryssiä elämänsä alkamalla perheelliseksi, etenkin kuin nykyaika mahdollistaa vaikka kuinka mielenkiintoisen ja värikkään elämän ihan itselleen?

Touché !

Siinähän alapeukuttavat, kun tietävät että asia on näin. Ellen väärin ole lukenut jopa tästä ketjusta naisten valitusta siitä, kun miehiä ei kiinnosta perheily tai jos kiinnostaa niin vasta 40-vuotiaana jos silloinkaan. Enkä yhtään ihmettele, kun saavat vihdoinkin ensikäden oikeaa tietoa mitä touhu loppujen lopuksi on - vain typerys on ottamatta onkeensa.