Lue keskustelun säännöt.
Te jotka tunnette että teitä painostetaan tekemään sitä ja tätä, miten se konkreettisesti tapahtuu?
25.03.2018 |
Täällä puhutaan aina että on paine tehdä jotain tai olla tekemättä. Minä en muista että minua olisi koskaan kukaan painostanut tekemään mitään, ei yhteiskunta tai kukaan muukaan. Toki opettajat koulussa käskivät tehdä kaikenlaista, mutta ei nekään oikeasti voineet pakottaa mihinkään.
En usko että minä olisin jotenkin erikoisen vahva persoona niin että sen takia minuun ei kohdistuisi paineita, luulen että suurimmaksi osaksi se johtuu siitä että en "lue rivien välistä" mitä muka muut minun haluaisivat tekevän. Jos joku kysyy minulta vaikka että, miksi et laihduta tai sanoo että sinä kyllä voisit laihduttaa ihan vaan oman terveytes takia, niin en ota sitä mitenkään painostuksena, vaan normaalina keskusteluna, läheiseni ovat huolissaan terveydestäni, ja toki olen itsekin. Jos en pysty laihduttamaan niin en pysty, sille ei kukaan muu mitään voi.
Vai onko tämä taas yksi sana jolle nykyään on ladattu erilainen merkitys mitä se oikeasti on? Esim. nykyään sanotaan että se ja se vihaa sitä ja tätä, vaikka oikeasti se henkilö ei vaan tykkäää jostain asiasta, hyvin harva oikeasti vihaa mitään.
Sanotaan että yhteiskunta painostaa minua tekemään lapsia vaikka en halua, niin totuus on se, että monessa asiassa yhteiskunta olettaa että luultavasti teet lapsia koska lasten tekeminen on aina ollut tosi yleistä, mutta mitään painostusta eli pakottamista ei ole olemassakaan.
Jotkut sanoo että jos ei juo alkoholia niin "kaikki muut painostaa koko ajan juomaan", miksi ihmeessä? En keksi mitään syytä miksi joku oikeasti painostaisi toista juomaan alkoholia, kaikki eivät juo alkoholia ja sillä selvä, kaikki eivät polta myöskään tupakkaa, eikä siitäkään kukaan painosta. Minä en juo kahviakaan, eikä kukaan minua ole koskaan painostanut juomaan kahvia vaikka kaikki muutkin juovat, ystävättären mies aina vahingossa laittaa mullekin kahvia kuppiin vaikka ollaan tunnettu 30 vuotta, hän ei vaan millään muista että minä en juo kahvia, en koe sitä painostamisena.
Kommentit (55)
Mun mies toimii niin, että jos teen yhtä kun hän haluaisi että teen toista, hän alkaa murjottaa ja kommentoida tekemistäni äksysti.
Eli jos teen mitä hän haluaa, hän on hyväntuulinen ja tekee minulle kaikkea kivaa. Kun en tee, hän kiukuttelee, mököttää,, ehkä lähtee siitä paikasta ovesta, lähettelee kryptisiä loukkaantuneita viestejä, ylipäätään ei sitten tee minun kanssa niitä kivoja juttuja.
Jos tinkaan, että enkö saa tehdä näin, ei myönnä. Mutta kyllä tuo minun mielestä painostusta on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puhelinmyyjä painostia minua kerran mutta olen vahva itsenäinen nainen joten pidin pääni mutta kuitenkin sulkematta puhelinta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja, hyvin kirjoitettu!!
No ei todellakaan ole. Vähätellään todellista ongelmaa ja syytetään uhreja kun "kokevat painostusta" jonka ap:n mielestä voi kuitata olemalla tajuamatta mitä tapahtuu.
Ap:lla on alikehittyneet sosiaaliset vaistot.
Jaha, että alikehittyneet sosiaaliset vaistot :D no ehkä ne joillakin on sitten ylikehittyneet kun kokevat jatkuvaa painostusta milloin mihinkin... Miksi ne jotka kokevat painostusta elämässään voi olla myös "tajuamatta mitä tapahtuu" sillähän siitä ongelmasta pääsee?
Varmasti todellinen ongelmakin on olemassa, jotkut ihmiset yrittävät painostaa toisia joissain asioissa, mutta se on kuitenkin vain yritystä, siitä voi kieltäytyä kuten suuri osa ihmisistä tekeekin.
Kuten monessa muussakin asiassa, ihmiset kohtelevat sinua niinkuin annat itseäsi kohdeltavan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki eivät tunne ja ajattele sinun laillasi.
No ei niin. Sitäpä varten tässä asiasta kyselenkin.
Kun sinua joku painostaa: "Jos et tee niinkuin minä sanon niin...." Pui nyrkkiä naamasi edessä? Ja sitten sinun on vaan pakko tehdä jotain mitä et haluaisi, sitten huomaat että sulla on kolme lasta, juot kahvia ja viinaa, poltat tupakkaa, laihdutat, asut omakotitalossa, omistat kultaisen noutajan, farmariauton, tylsän puolison, teet tylsää työtä huonolla palkalla... ja tulet tänne valittamaan että et halunnut tälläistä elämää mutta kun kaikki painostivat.
No mua on painostettu ihan puhumalla. Esim henkilö, jolla on valta päättää jatko-opinnoistani, rahoituksestani ja tulevasta urastani koko Suomen laajuisssti sanoo, ”sun pitää ymmärrä, että tässä päätökseessä on nyt kyse siitä, haluatko jatkaa alalla”. Ymmärsin, että on parasta päättää tehdä niin kuin hän haluaa. En tosin tullut siitä palstalle valittamaan, mutta elin vuoden verran p*skaa ja herätin suurta ihmetystä kun en suostunut hakeutumaan siihen enää viideksi seuraavaksi vuodeksi.
Samanlaisia tilanteita on ollut elämänvarrella erilaisia. Kaveripiiri pienellä paikkakunnalla, jossa mitään muuta ei ollut tarjolla, päätti jotain ja totesi, ettei me olla sun kanssa jollet säkin tee näin. Jossain vaiheessa joku kertoi tulevansa hyvin onnettomaksi, jollen tee noin. Kolmannessa vaiheessa joku antoi ymmärtää, että tietynlaisen käytäksen sietäminen oli edellytys työpaikan säilymiselle. Jne. Ei aina kovin isoja juttuja, enkä aina suostunut, mutta kyllä painostusta tapahtuu.
Tapahtuiko sinulle jotain kauheaa kun et taipunut painostukseen?
No usein juuri se, millä uhattiinkin. Jäin yläasteaikana yksin ja koulukiusatuksi. Kerran jäin työtttömäksi. Nyt joku sanoo, että no mitä sitten, jäit eloon ja myöhemmin sait uusia kavereita ja uuden työpaikan ja p*skojahan nuo olikin joten ei ollut suuri menetys. Totta. Mutta huomaa, että vaikka nuo oli p*skoja työpaikkoja ja kaveeita, ne oli ainoita, mitä mulla silloin oli. Ja vaikka sain myöhemmin uusia, se vaati paljon eikä välttämättä olisikaan onnistunut.
Yhteisöissä on erilaisia normeja, joita halutaan yhteisön jäsenen noudattavan. Jos ei taivu normeihin, eristetään yhteisön ulkopuolelle (kaveripiiri, uskonnollinen yhteisö jne.) Näissä tilanteissa ihminen voi helposti kokea painostusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun mies toimii niin, että jos teen yhtä kun hän haluaisi että teen toista, hän alkaa murjottaa ja kommentoida tekemistäni äksysti.
Eli jos teen mitä hän haluaa, hän on hyväntuulinen ja tekee minulle kaikkea kivaa. Kun en tee, hän kiukuttelee, mököttää,, ehkä lähtee siitä paikasta ovesta, lähettelee kryptisiä loukkaantuneita viestejä, ylipäätään ei sitten tee minun kanssa niitä kivoja juttuja.
Jos tinkaan, että enkö saa tehdä näin, ei myönnä. Mutta kyllä tuo minun mielestä painostusta on.
Tuo kuulostaa 5-vuotiaan lapsen touhulta. Miksi alistut tuollaiseen pelleilyyn?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki eivät tunne ja ajattele sinun laillasi.
No ei niin. Sitäpä varten tässä asiasta kyselenkin.
Kun sinua joku painostaa: "Jos et tee niinkuin minä sanon niin...." Pui nyrkkiä naamasi edessä? Ja sitten sinun on vaan pakko tehdä jotain mitä et haluaisi, sitten huomaat että sulla on kolme lasta, juot kahvia ja viinaa, poltat tupakkaa, laihdutat, asut omakotitalossa, omistat kultaisen noutajan, farmariauton, tylsän puolison, teet tylsää työtä huonolla palkalla... ja tulet tänne valittamaan että et halunnut tälläistä elämää mutta kun kaikki painostivat.
No mua on painostettu ihan puhumalla. Esim henkilö, jolla on valta päättää jatko-opinnoistani, rahoituksestani ja tulevasta urastani koko Suomen laajuisssti sanoo, ”sun pitää ymmärrä, että tässä päätökseessä on nyt kyse siitä, haluatko jatkaa alalla”. Ymmärsin, että on parasta päättää tehdä niin kuin hän haluaa. En tosin tullut siitä palstalle valittamaan, mutta elin vuoden verran p*skaa ja herätin suurta ihmetystä kun en suostunut hakeutumaan siihen enää viideksi seuraavaksi vuodeksi.
Samanlaisia tilanteita on ollut elämänvarrella erilaisia. Kaveripiiri pienellä paikkakunnalla, jossa mitään muuta ei ollut tarjolla, päätti jotain ja totesi, ettei me olla sun kanssa jollet säkin tee näin. Jossain vaiheessa joku kertoi tulevansa hyvin onnettomaksi, jollen tee noin. Kolmannessa vaiheessa joku antoi ymmärtää, että tietynlaisen käytäksen sietäminen oli edellytys työpaikan säilymiselle. Jne. Ei aina kovin isoja juttuja, enkä aina suostunut, mutta kyllä painostusta tapahtuu.
Tapahtuiko sinulle jotain kauheaa kun et taipunut painostukseen?
No usein juuri se, millä uhattiinkin. Jäin yläasteaikana yksin ja koulukiusatuksi. Kerran jäin työtttömäksi. Nyt joku sanoo, että no mitä sitten, jäit eloon ja myöhemmin sait uusia kavereita ja uuden työpaikan ja p*skojahan nuo olikin joten ei ollut suuri menetys. Totta. Mutta huomaa, että vaikka nuo oli p*skoja työpaikkoja ja kaveeita, ne oli ainoita, mitä mulla silloin oli. Ja vaikka sain myöhemmin uusia, se vaati paljon eikä välttämättä olisikaan onnistunut.
Tuo on totta. Mutta varmasti elämäsi ei olisi juurikaan parempaa silloin ollut jos olisit alistunut painostukselle. Nyt voit kuitenkin olla ylpeä itsestäsi että olet tehnyt omat valintasi elämässä, juuri niin kuin kaikilla on oikeus tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Te jotka tunnette että teitä painostetaan tekemään sitä ja tätä, miten se konkreettisesti tapahtuu?
Tyyppiesimerkki on mielestäni jokseenkin sellainen että toinen yrittää päästä keskustelussa kontrolliin ja puhelee jostain mistä lie moraalisista asioista tai yhteiskunnan ongelmista, ja sitten seuraavaksi hyppääkin siihe että nyt sitten minun tarttis tehdä sitä tai tätä ihan ilman että mitään edes sovitaan.
Kas kun se prosessi oikeastaan kaikkialla on yleensä niin, että kaikesta sovitaan.
Minun mielestäni näin käyttäytyvät ihmiset koen jokseenkin loukkaavina, eli pyrkivät kohtelemaan minua jonkinlaisena typeryksenä joka ei ymmärtäisi sitä miten asiat toimii.
Painostusyrityksistä pitäisi mielestäni rankaista jotenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tyttö on aina uhri.
Miten tämä liittyy erityisesti tyttöihin?
Vierailija kirjoitti:
Onko painostus sama asia kuin pakottaminen?
Onko se pakottaminenkaan loppujen lopuksi oikeaa pakottamista? Jos vaikka toinen uhkaa aseella jotakuta tekemään jotain, niin eihän tämän tarvitse, kun voi myös valita sen, että saa luodista.
Ei tässä maailmassa ole mikään loppujen lopuksi pakollista. Pitää vain hyväksyä seuraukset. Eikö se painostaminen ole juuri sitä, että annetaan olettaa, että jos ei tee tietyllä tavalla, niin siitä seuraa jotain epämiellyttävää, kuten vaikka työpaikan menetys.
No kaipa se aika lähelle on sama asia, painostamalla pakottaa tekemään jotain tai olemaan tekemättä.
Se on totta että muuta pakollista ei elämässä ole kuin kuolla.
Mutta se että joku "antaa olettaa" ja sitten toiset taipuu hänen tahtoonsa on kauhea ajatus, siis se että pelkästään joku vihjaus jo riittää siihen että toiset taipuu, ilman että pitää edes oikeasti uhata jollain konkreettisella... miksi ihmiset taipuu niin helposti? Mulla herää kysymys, että onko se painostaja oikeasti edes tietoisesti painostanut muita, vai tuleeko joidenkin puheista tai toimista muille aina sellainen olo että tuo nyt painostaa jotain kun sanoo noin tai tekee noin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Painostuksessa siis hivutellaan hyvin lähellä esim. kiristämistä tai muuta vastaavaa, ja olisi mielestäni ihan asiallista että tällainen typerä asioiden ajamisen tapa saisi rankaisua. En tiedä miten se laillisesti menee, pitäisi ehkä mennä ihan heikoimman lenkin kautta ja kysyä kohteelta kokiko tilanteen painostavana, ja jos koki, tällöin automaattisesti sanktioita kehiin ja samalla kaikki sopimukset yms. mitä tilanteeseen liittyy automaattisesti jäävätään pätemättömiksi.
Painostaminen toimii vain ihmisissä jotka ovat riippuvaisia muista tai heikossa asemassa muuten. Eihän vahvalla ja itsenäisellä ihmisellä ole syytä taipua muiden tahtoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko painostus sama asia kuin pakottaminen?
Onko se pakottaminenkaan loppujen lopuksi oikeaa pakottamista? Jos vaikka toinen uhkaa aseella jotakuta tekemään jotain, niin eihän tämän tarvitse, kun voi myös valita sen, että saa luodista.
Ei tässä maailmassa ole mikään loppujen lopuksi pakollista. Pitää vain hyväksyä seuraukset. Eikö se painostaminen ole juuri sitä, että annetaan olettaa, että jos ei tee tietyllä tavalla, niin siitä seuraa jotain epämiellyttävää, kuten vaikka työpaikan menetys.
Niin sinun mielestäsi varmaankaan ryöstäminenkään ei sitten ole mikään ongelma, eli loppujenlopuksi sehän on vaan valintakysymys että luovuttaako omaisuutensa ryöstäjälle vai joutuuko tapetuksi. Ei siinä mistään pakottamisesta ole kysymys, eiks vaan? Pitää vaan hyväksyä seuraukset ja niin pois päin, ja epämiellyttävääkin se voi olla.
Kaikenlaisia trolleja täällä pyöriikin, varmaan jälleen Kokoomus-leiristä se tuntuu olevan erityisen kunnostautunut varsinkin Suomen kansan ryöstämisessä. Politiikassa ovat mukana varmaankin vain siksi että osaavat ne ryöstämisensä asetella verbaalisesti oikein, koska muutoinhan ne ei paljon kioskiryöstäjästä erottuisikaan.
Vierailija kirjoitti:
Painostaminen toimii vain ihmisissä jotka ovat riippuvaisia muista tai heikossa asemassa muuten. Eihän vahvalla ja itsenäisellä ihmisellä ole syytä taipua muiden tahtoon.
Juuri näin. Ymmärrän aloittajan hämmästelyn, koska en ole itsekään koskaan kokenut yhteiskunnan tai kenenkään muunkaan painostavan mua tekemään asioita, joita en halua tehdä. Tiedän kuitenkin, että on paljon ihmisiä, jotka ovat sillä tavalla riippuvaisia toisista ihmisistä, että heidän on käytännössä pakko toimia tietyllä tavalla tai jos eivät toimi, siitä aiheutuu jotain merkittävää haittaa heille itselleen.
Yhdistän asian huonoon itsetuntoon, ollaan riippuvaisia muiden mielipiteistä ja koetaan arvottomuutta jos ei olla tietynlaisia.
Hyvällä itsetunnolla varustetulla ei ole tarvetta alistua ulkopuolelta tulevien kommentteihin, koska osaa arvostaa itseään ja tehdä elämällään sitä mitä itse haluaa.
Kun olin lapsi, äiti mäkätti koko ajan että täytyy tehdö jotain. Täytä tiskikone, ripusta pyykit, vie roskat, tee sitä, tee tätä.
Mun avomies pyytää jatkuvasti että laita kahvia, tee voileipiä ja sitä tätä ja tota.
Saisipa olla edes päivän rauhassa.
Itse koen monet tilanteet edelleen herkästi painostavina tai sellaisina, että minua yritetään ohjailla. Lapsena jouduin jonkin verran kasvamaan ympäristössä, jossa hyväksynnän saaminen (lähinnä omilta vanhemmilta) vaati tietynlaisten valintojen tekemistä. Koska lapsena vanhempien hyväksyntä on ehkä tärkein asia maailmassa, sitä oppi piilottamaan omat halunsa itseltäänkin. Nyt aikuisena en useinkaan oikeastaan tiedä, mitä edes haluan ja olen todella herkkä toimimaan tavoilla, joilla saisi edes hetken hyväksyntää jostakin. Tavallaan siis painostus on itselleni ollut sitä, että hinnaksi toisin toimimisesta pitäisi maksaa kelpaavuus muille ihmisille, mikä taas on liian suuri hinta useimmiten.
Varmasti vähemmän herkkä ihminen ei kokisi samoja tilanteita juurikaan ohjailevina ja kohottaisi vaan olkapäitään ja tekisi miten oli aikonutkin. Minä alan heti epäillä ja musta tuntuu, etten kelpaa. Joudun ihan erikseen rauhoittumaan ja päättämään, että teen asiat omalla tavallani ja mä en enää tarvitse tuon ihmisen hyväksyntää. (Varsinkin kun se ihminen voi olla joku tyyliin opinto-ohjaaja tai kaverin kaveri.)
Pikkuhiljaa voi koettaa vahvistaa sitä painostuksenvastustamislihasta. ;)
Onko painostus sama asia kuin pakottaminen?
Onko se pakottaminenkaan loppujen lopuksi oikeaa pakottamista? Jos vaikka toinen uhkaa aseella jotakuta tekemään jotain, niin eihän tämän tarvitse, kun voi myös valita sen, että saa luodista.
Ei tässä maailmassa ole mikään loppujen lopuksi pakollista. Pitää vain hyväksyä seuraukset. Eikö se painostaminen ole juuri sitä, että annetaan olettaa, että jos ei tee tietyllä tavalla, niin siitä seuraa jotain epämiellyttävää, kuten vaikka työpaikan menetys.