Lue keskustelun säännöt.
Te jotka tunnette että teitä painostetaan tekemään sitä ja tätä, miten se konkreettisesti tapahtuu?
25.03.2018 |
Täällä puhutaan aina että on paine tehdä jotain tai olla tekemättä. Minä en muista että minua olisi koskaan kukaan painostanut tekemään mitään, ei yhteiskunta tai kukaan muukaan. Toki opettajat koulussa käskivät tehdä kaikenlaista, mutta ei nekään oikeasti voineet pakottaa mihinkään.
En usko että minä olisin jotenkin erikoisen vahva persoona niin että sen takia minuun ei kohdistuisi paineita, luulen että suurimmaksi osaksi se johtuu siitä että en "lue rivien välistä" mitä muka muut minun haluaisivat tekevän. Jos joku kysyy minulta vaikka että, miksi et laihduta tai sanoo että sinä kyllä voisit laihduttaa ihan vaan oman terveytes takia, niin en ota sitä mitenkään painostuksena, vaan normaalina keskusteluna, läheiseni ovat huolissaan terveydestäni, ja toki olen itsekin. Jos en pysty laihduttamaan niin en pysty, sille ei kukaan muu mitään voi.
Vai onko tämä taas yksi sana jolle nykyään on ladattu erilainen merkitys mitä se oikeasti on? Esim. nykyään sanotaan että se ja se vihaa sitä ja tätä, vaikka oikeasti se henkilö ei vaan tykkäää jostain asiasta, hyvin harva oikeasti vihaa mitään.
Sanotaan että yhteiskunta painostaa minua tekemään lapsia vaikka en halua, niin totuus on se, että monessa asiassa yhteiskunta olettaa että luultavasti teet lapsia koska lasten tekeminen on aina ollut tosi yleistä, mutta mitään painostusta eli pakottamista ei ole olemassakaan.
Jotkut sanoo että jos ei juo alkoholia niin "kaikki muut painostaa koko ajan juomaan", miksi ihmeessä? En keksi mitään syytä miksi joku oikeasti painostaisi toista juomaan alkoholia, kaikki eivät juo alkoholia ja sillä selvä, kaikki eivät polta myöskään tupakkaa, eikä siitäkään kukaan painosta. Minä en juo kahviakaan, eikä kukaan minua ole koskaan painostanut juomaan kahvia vaikka kaikki muutkin juovat, ystävättären mies aina vahingossa laittaa mullekin kahvia kuppiin vaikka ollaan tunnettu 30 vuotta, hän ei vaan millään muista että minä en juo kahvia, en koe sitä painostamisena.
Kommentit (55)
Onkohan nää painostukseen taipuvaiset johtajat yhtään ymmärtäneet sitä asiaa, että millainen vahinko tapahtuu siinä kun kansaa painostetaan ja sen seurauksena tulee kyllä vuosikausien tai vuosikymmenien mittainen epäluottamuksen kierre?
Siinä kierteessä ei saada sitten aikaan enää mitään NORMAALEJAKAAN sopimuksia, sehän on päivänselvää että kerran kun ryöstämisen yms. tielle mennään, sieltä ei enää takaisin helposti tulla.
Aika kallista on tällainen tapa johtaa taloutta, jossa käytännössä ajetaan markkinoiden toiminta nollaan koska näkyy selvästi painostamistoimet olevan pöydässä ja sehän tietenkin tarkoittaa sitä että sopimuksien syntyminen alkaa mennä entistä vaikeammaksi.
Kannattaa uskoa suosiolla se, että sopimuksia tehdessä on tapana tehdä vaihtokauppaa, rahan ja palveluiden yms. kesken, ja sopimusten tärkein draiveri on KANNATTAVUUS.
Painostamalla ei voi korvata kannattavuutta sopimisen/kauppojen perusteena, ihan yhtä vähän kuin ryöstämisellä voi korvata markkinaehtoista kauppaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Painostus on niin monimutkainen asia. Toiset varmaan on alttiimpia sille kuin toiset. Eri yhteisöissä painostuksen määrä myös vaihtelee ja eri suvuissa...
No kysytään näin. Jos sinä olet se joka painostaa jotain toista tekemään jotain, niin miten toimit? Yritätkö painostaa yleensä vaan kaikkia läheisiäsi johonkin, vai vaan jotain tiettyä heikkoa yksilöä joka kenties on altis painostukselle? Painostatko ns. sen toisen parhaaksi koska tiedät paremmin mitä hänen pitäisi tehdä tai olla tekemättä, vai painostatko vaan huvin ja urheilun kannalta?
Mulla tulee mieleen se yksi ketju, jossa äiti suunnitteli painostavansa poikansa teinityttöystävää aborttiin. Eli hänellä oli selkeä kuva siitä, miten HÄNEN mielestään asia pitäisi ratkaista, jotta lopputulos on mahdollisimman hyvä HÄNEN POIKANSA kannalta. Hän ei miettinyt asiaa siltä kannalta, mikä olisi tytöstä paras ratkaisu. Eli lähtökohta ei ollut se, että selvitetään mitä tämä tyttö haluaa tehdä lapsen suhteen vaan lähtökohta oli pohtia, miten tyttö saadaan taivuteltua pojan äidin haluamaan ratkaisuun. Hän suunnitteli etukäteen, että järjestää tapaamisen tytön vanhempien kanssa, jossa vahvasti puhuu abortin puolesta ja kertoo kuinka rankkaa lapsen saaminen on ja kertoo, mitä kaikkea tyttö menettää, jos pitää lapsen. Esim. ystävyyssuhteet jäävät taakse, ei saa toteuttaa unelmiaan jne. ja toivoi, että myös tytön vanhemmat saadaan abortin puolelle, jotta tytön vanhemmatkin voivat sitten vaikuttaa tyttäreensä.
Esimerkiksi seuraavaa juttua olen itse miettinyt. Uskova serkkuni haluaa, että käyn tietyissä tilaisuuksissa, joissa hänkin käy. Hän on monesti sanonut toivovansa tätä jne. Kävin tilaisuudessa kerran, en tykännyt. Sen jälkeen kyselyt vaan lisääntyivät.
Viimeksi tavatessamme hän alkoi suoremmin kuulustella. Kysyi miksi en käy, johtuuko se siitä ja siitä. Oli tietävinään syyn ja puhui siitä pitkään. Kuulustelu jatkui. Olin herkässä tilassa koska oli isäni hautajaiset, en olisi yhtään jaksanut selittää ja puolustella. Tilanne tuntui painostukselta, koska minut pantiin altavastaajan rooliin, puolustelemaan.
Lopuksi hän sanoi, että tule sitten ainakin sinä ja sinä päivänä. Vaikka sitten takariviin. Sen ainoan kerran kun kävin, olin takarivissä. Hän tuli loppuvaiheessa vaatimaan minua eteen innokkaimpien joukkoon. Kun en halunnut, hän kiskoi kädestä (tämä voisi ainakin olla painostusta...?)
Tuo kaikki tuntuu minusta painostukselta, koska kumminkin pidän hänestä ja haluan säilyttää välit. Jos en tee niin kuin hän tahtoo, kuulustelut ja vaatimiset jatkuvat. Välit viilenevät. Sukuni on niin älyttömän pieni, etten haluaisi.
Monet on vaan niin epävarmoja eikä uskalla tehdä omia päätöksiä, niin sitten kaikki ehdottaminen tai keskustelukin koetaan painostamisena. Mutta kuten aloittaja mainitsi, nykyaika on sellainen, että monet sanat menettävät merkityksensä ja niille ladataan ihan erilaisia painotuksia. Kuten juuri lehdissä nähdyt "kansa vihaa tätä ilmiötä" ja "somekansa ihastui tähän asiaan", kun oikeasti asia on ehkä se, että jotkut eivät tykkää ja toiset tykkäävät. Ja yleensä vielä oikeasti kyse on kymmenistä tai korkeintaan sadoista henkilöistä, ei mistään massapsykoosista.
On erilaista painostusta, yhteiskunnan taholta tai ihan yksityiselämässä tapahtuvaa.
Tuo on totta, että jos ihminen on riippumaton, niin ei tarvitse taipua painostukseen. Jos luonne on sellainen, että taipuu, niin riippumattomuuskaan ei silloin auta.
Myös on loudellista rippuvaisuutta ja henkistä rippuvaisuutta tai
molempia yhdessä.
Monet parisuhteet ovat tämänkaltaisia.
Silloin on itse valittava valitseeko sen taipumisen (jonka kautta saa ehkä hyötyä tai turvaa) vai oman mielipiteensä ja toimintansa jolloin hyppää ainakin hetkeksi tuntemattomaan, jos on aina tehnyt toisen mieliksi.
Lopputulos saattaa olla niinkin, ja usein onkin, että jatkossa miettii miksi, aikuisena ihmisenä, niin kauan teki sen toisen mieliksi.
Itse olen ihan opetellut aikuisena sanomaan ei ja pitämään puoliani. Vaikeaa, mutta kannattavaa.
Se on vaikeaa, monille. Ja jos ei tiedosta *vikaansa*, niin oppiminen ei etene tai ylipäätään edes ala.
Esimerkiksi jos kaveri tai ystävä pyytää osallistumaan johonkin tai sanoo, että sinun kannattaa kokeilla sitä ja tätä, niin jos tiedän, ettei se ole ollenkaan minun juttuni, niin sanon sen.
Kohteliaasti, lyhyesti ja kiertelemättä.
Olen huomannut, että eivät siitä sen kummemmin *loukkaannu* tai ihmettele.
Jos taas uudestaan yrittävät, niin sanon, että vastaukseni ja mielipiteeni on edelleen sama. Jos se siis on.
Mielipidettäänhän ihminen voi ja saa muuttaa, jos siltä tuntuu.
Mutta juuri silloin kun on huonossa taloudellisessa tilanteessa ja heikossa kunnossa henkiswstikin, niin on paljon vaikeampaa pitää puoliaan. Myös on miltei pakko joskus myytyä sellaisenkin asiaan, jota ei muuten tekisi, jos vastassa on byrokratia, pankki, tukia myöntävät laitos jne.
Heillä on silloin sinuun *ylivalta*, jos et noudata heidän vaatimaan asioita, tilanteesi pahenee entisestään?
Mutta aloituksessa ilmeisesti puhuttiinkin eri tason painostuksesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen itse taloudellisesti heikossa tilanteessa. Useat tuttavani eivät ole.
Olen joskus jutellut toimeentulosysteemistä, en sitä nyt siis saa, mutta kun monet tuttavat sanovat, että miksi ihmeessä et mene *hakemaan sossusta*.
Moni ei esimerkiksi ymmärrä, että ihmisen täytyy esittää jollekin taholle omat tiliotteensa ja ylipäätään tehdä perinpohjaista tiliä elämästään.
Monelle hyvintoimeentulevalle se olisi ihan kamalaa ja vasten ihmisoikeuksia. Että joku painostasia heitä esittelemään tulonsa ja menonsa yksityiskohtaisesti.
Ajattelevat että ei ikinä.
Mutta ikävä kyllä se on monelle täyttä totta nykyään.
Heikossa asemassa joutuu taipumaan sellaisiin asioihin joihin ei missään nimessä taipuisi jos asiat olisivat toisin.
Mutta jos ihminen on tosiaan riippumaton ja hyvissä henkisistä voimissa, en sitä painostukseen taipumista täysin ymmärrä.
Olen sitä itsekin, aloittajan tapaan,joskus ihmetellyt.
Kun olin muussa, paremmassa elämäntilanteessa pystyin hyvin perustelemaan miksi toimin niin kuin toimin ja myös pitämään oman mielipiteeni.
Sul on 100e ja sul on myös 100 e velkaa.
Haluat käyttää sen ostoksiin.
Painostuksesta, eli perintäkirje tms. Maksat sen, koska pelkäät seurauksia
Pakotettuna menetät sen, kun ryöstäjä uhkaa.
Selkiskö? Joku ei pelkää seurauksia. Nauttii hetken ja vajoo kaulaansa myöten paskaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Arttu Pökäle kirjoitti:
Monet on vaan niin epävarmoja eikä uskalla tehdä omia päätöksiä, niin sitten kaikki ehdottaminen tai keskustelukin koetaan painostamisena.
Niin se on vaan vähän ikävää jos jos keskustelun alkuvaiheessa kokemuksestakin tiedät aivan hyvin että toinen osapuoli aikoo ehdotella sinulle huonoja ehdotuksia niin tottakai siitä tulee semmoinen väistelyn ilmapiiri koska tietenkään huonoihin ehdotuksiin ei myönnytä millään tavoin.
Kyllä se vaan painostusta on silloin, jos sanat "kiitos ei" eivät kelpaa suosiolla, ja jatketaan vielä jankkaamista ja tehostetaan "ehdotuksia" vielä uhkailutoimilla tmv. (tai oikeammin silloin mennään jo kiristämisen puolelle).
Mikä tässä oikein on niin vaikeaa? Siis jokaisella on ihan omat vapautensa tehdä vapaat valintansa sopimuksistaan ja monista muistakin asioista elämässään, ja onhan se nyt vähän naurettavaa jos täällä tosissaan yritetään esittää että olisi tehtävä jotakin täysin itselle vahingollisia valintoja, ja että sellaisten tekemistä vielä saisi tehostaa painostus/kiristystoimilla?
Palatkaa jo takaisin tänne maan pinnalle, se on toi vallanhimo joka tuntuu aina nousevan päähän monilla ihmisillä ja painostus on usein osana koko sitä tautia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko painostus sama asia kuin pakottaminen?
Onko se pakottaminenkaan loppujen lopuksi oikeaa pakottamista? Jos vaikka toinen uhkaa aseella jotakuta tekemään jotain, niin eihän tämän tarvitse, kun voi myös valita sen, että saa luodista.
Ei tässä maailmassa ole mikään loppujen lopuksi pakollista. Pitää vain hyväksyä seuraukset. Eikö se painostaminen ole juuri sitä, että annetaan olettaa, että jos ei tee tietyllä tavalla, niin siitä seuraa jotain epämiellyttävää, kuten vaikka työpaikan menetys.
Niin sinun mielestäsi varmaankaan ryöstäminenkään ei sitten ole mikään ongelma, eli loppujenlopuksi sehän on vaan valintakysymys että luovuttaako omaisuutensa ryöstäjälle vai joutuuko tapetuksi. Ei siinä mistään pakottamisesta ole kysymys, eiks vaan? Pitää vaan hyväksyä seuraukset ja niin pois päin, ja epämiellyttävääkin se voi olla.
Kaikenlaisia trolleja täällä pyöriikin, varmaan jälleen Kokoomus-leiristä se tuntuu olevan erityisen kunnostautunut varsinkin Suomen kansan ryöstämisessä. Politiikassa ovat mukana varmaankin vain siksi että osaavat ne ryöstämisensä asetella verbaalisesti oikein, koska muutoinhan ne ei paljon kioskiryöstäjästä erottuisikaan.
Et tajunnut viestiäni. Osa siitä oli sarkasmia / tietynlaisen ajatustavan ivaamista. En tajunnut, että luullaan minun olevan itse sitä mieltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko painostus sama asia kuin pakottaminen?
Onko se pakottaminenkaan loppujen lopuksi oikeaa pakottamista? Jos vaikka toinen uhkaa aseella jotakuta tekemään jotain, niin eihän tämän tarvitse, kun voi myös valita sen, että saa luodista.
Ei tässä maailmassa ole mikään loppujen lopuksi pakollista. Pitää vain hyväksyä seuraukset. Eikö se painostaminen ole juuri sitä, että annetaan olettaa, että jos ei tee tietyllä tavalla, niin siitä seuraa jotain epämiellyttävää, kuten vaikka työpaikan menetys.
No kaipa se aika lähelle on sama asia, painostamalla pakottaa tekemään jotain tai olemaan tekemättä.
Se on totta että muuta pakollista ei elämässä ole kuin kuolla.
Mutta se että joku "antaa olettaa" ja sitten toiset taipuu hänen tahtoonsa on kauhea ajatus, siis se että pelkästään joku vihjaus jo riittää siihen että toiset taipuu, ilman että pitää edes oikeasti uhata jollain konkreettisella... miksi ihmiset taipuu niin helposti? Mulla herää kysymys, että onko se painostaja oikeasti edes tietoisesti painostanut muita, vai tuleeko joidenkin puheista tai toimista muille aina sellainen olo että tuo nyt painostaa jotain kun sanoo noin tai tekee noin...
Koska ihmiset osaavat lukea toisiaan ilman sanojakin, niin he tajuavat painostuksen, vaikkei sitä sanota heille ääneen. Painostajat taas eivät itse sano uhkaa ääneen, koska siitä voisi seurata hänelle itselleen ongelmia. Kun uhkaus on luettavissa rivien välistä, uhkaaja voi väittää, ettei mitään uhkaa ole ollutkaan vaan että se on ollut vain tottelijan omaa mielikuvitusta ja että tämä on ihan omasta halusta suostunut johonkin.
Toisaalta ihmisten rivien välistä lukemisen taito on välillä liiankin tehokas, eli joskus on myös sellaisia tilanteita, ettei oikeasti ole ollut mitään uhkaa. Mutta millä sen todistaa jälkikäteen, että olisiko toinen toteuttanut jonkin "rangaistuksen" vai ei, jos häntä ei olisikaan totellut. Monikaan ei halua lähteä testaamaan, mitä ikävää tapahtuu, jos ei tee jotain asiaa, jota on pyydettä "painostavaan sävyyn". Tulkitaan, että jos tuo kerran tuon tuohon sävyyn minulle sanoo, niin hän varmasti suuttuu jos en tottele, ja jos hän suuttuu, niin hän tekee jotain mistä on minulle haittaa.
Lisäksi painostusta koetaan silloin, kun juuri itseltä ei ole varsinaisesti mitään pyydetty, mutta on nähny miten muille käy, jos he eivät tee niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen itse taloudellisesti heikossa tilanteessa. Useat tuttavani eivät ole.
Olen joskus jutellut toimeentulosysteemistä, en sitä nyt siis saa, mutta kun monet tuttavat sanovat, että miksi ihmeessä et mene *hakemaan sossusta*.Moni ei esimerkiksi ymmärrä, että ihmisen täytyy esittää jollekin taholle omat tiliotteensa ja ylipäätään tehdä perinpohjaista tiliä elämästään.
Monelle hyvintoimeentulevalle se olisi ihan kamalaa ja vasten ihmisoikeuksia. Että joku painostasia heitä esittelemään tulonsa ja menonsa yksityiskohtaisesti.
Ajattelevat että ei ikinä.Mutta ikävä kyllä se on monelle täyttä totta nykyään.
Heikossa asemassa joutuu taipumaan sellaisiin asioihin joihin ei missään nimessä taipuisi jos asiat olisivat toisin.Mutta jos ihminen on tosiaan riippumaton ja hyvissä henkisistä voimissa, en sitä painostukseen taipumista täysin ymmärrä.
Olen sitä itsekin, aloittajan tapaan,joskus ihmetellyt.Kun olin muussa, paremmassa elämäntilanteessa pystyin hyvin perustelemaan miksi toimin niin kuin toimin ja myös pitämään oman mielipiteeni.
On se pienituloisillekin yhtä kamalaa ja loukkaavaa, ei vaan ole hirveästi vaihtoehtoja.
Minä ainakin koitan syyllistämällä saada ihmiset toimimaan kuten haluan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En jaksa lukea ketjua mutta pieni painostustarina anoppilasta. Oltiin koko perheen voimin illalla kylässä, ensin syötiin lettuja mansikkahillolla. Tämän jälkeen anoppi tarjosi kahvia ja kun lupasin juoda, toi vielä keksiä pöytään, söin. Pian tämän jälkeen tulikin vielä oikein kunnon kahvipöytä, söin pullaa ja juuri ja juuri jaksoin vielä anopin mokkapalat syödä kohteliaisuudesta. Tässä kohtaa anoppi keksii että kaikkien on pakko syödä iso rasvaa tihkuva munkkipossu kun ovat niin hyviä. Sanon ystävällisesti että kiitos jätän munkin väliin, olen jo tosi täynnä. Tämä ei käy anopille, alkaa jankutus että syö nyt on niin hyviä, minulla kylmää hikeä pukkaa koska tuntuu etten pysty syömään enää yhtään lisää makeaa. Onnistun puolittamaan lapsen kanssa munkin ja taistelen alas, ei tosiaan ole enää hyvää tässä vaiheessa. Kun olen saanut munkin alas anoppi häipyy ja tulee takaisin jäätelötuuttien kanssa. Tässä kohtaa en pysty estämään parahdusta että en pysty enää, alkaa tehdä pahaa! Anoppi laskee jäätelön lautaselle mun eteen, joudun syömään jäätelön. Lopuksi anoppi kysyy eikö ollutkin hyvää.
Painostus on erityisesti valtion hallinnon suunnalta kansaan kohdennettuna toimena erittäin epätoivottu tapa hoitaa asioita. Painostuksesta siirrytään erittäin helposti rikoksen tielle kiristämiseen yms. mutta ilmankin niitä kyse vähintäänkin harhaanjohtamisesta yms. samoin kuin kansalaiselle kuuluvien oikeuksien ohittamisesta ihan noin vaan muitta mutkitta.
Työvoimahallinnon puolelta toteutettuna kyse pitäisi olla aina poikkeuksetta rikos, koska siellä on ihan selkeällä suomen kielellä kirjoitettu että asiat A B ja C ovat sanktioitavia toimia, ja tietenkin jos painostusta käytetään liittyen asioihin A B ja C, tällöin pitäisi olla kyse jo selkeästä kiristystoimesta joka on tietenkin rikoslaissakin määritetty rikokseksi.
Suomen kansalaisella puolestaan on sopimusvapaus, jonka noudattaminen EI VOI OLLA rikos. Eli työvoimahallinnon ja muun lainsäädännön välillä on tapauskohtaisesti erittäin isoja ristiriitoja, ja se on jo melkoisen huono juttu koska kansanryhmille ei voida säätää jokaiselle erilaisia lakeja vaan lait pitäisi olla kaikille samat, ne ei siis voi johtaa syrjimiseen yms.