Opiskelen sosiaalityötä ja tajusin juuri etten halua tehdä sosiaalityöntekijän työtä koskaan!

Vierailija kirjoitti:

Minä olen sosiaalityöntekijä, joka en halua olla kunnassa virassa, esim lastensuojelussa, vammaispalvelussa tai aikuissosiaalityössä. Pelkään työtaakkaa, hullua kiirettä ja uhkaavia asiakkaita, jos tekisin jonkun heitä ärsyttävän päätöksen.

Minulla on sen sijaan ollut erittäin mielenkiintoinen ja hyvä työura terveydenhuollon sosiaalityössä. Olen työskennellyt lastenklinikalla, aikuispsykiatriassa, tavallisessa sairaalassa. Lisäksi olen ollut järjestöpuolella suunnittelijana.

Aion jatkaa tällä linjalla työikäni loppuun. Potilastyö on todella palkitsevaa, haastavaa ja antoisaa. Jotkut potilassuhteet on kestäneet vuosia. Olen saanut aitoa kiitosta työstäni, joskin myös haukkuja, koska aina ei voi kaikkia miellyttää.

Nyt työskentelen nuorisopsykiatrialla, jossa perhetyön merkitys korostuu. Työ on todella mieluista ja haastavaa.

Älä heitä hanskoja tiskiin. Muitakin työpaikkoja on kuin kunnan sosiaalitoimisto.

Mitä käytännössä teet työpäiviesi aikana? Mihin sairaalan potilas tarvitsee sosiaalityöntekijää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mukavat ihmiset eivät pärjää sosiaalityössä. Lähes jokainen sossu on pahansuopa ja ilkeä ihminen.

Miks ei pärjäis? Olen pärjännyt hyvin ja periksi antamattomalla ystävällisyydellä sulattaa ne tiukimmatkin ankeuttajat :)

Luulenpa, että lakia noudattamalla pärjää parhaiten. "Ankeuttajahan" on asiakas, jolle on tehty lainvastainen päätös tai jota on muuten kohdeltu lainvastaisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä on saanut mielesi muuttumaan? Etkö opiskelemaan hakiessasi tiennyt, mitä sosiaalityöntekijät tekevät työkseen?

Tiesin! Lähipiirissäni on useita sosiaalialan ihmisiä, joten ajattelin, että minulla on realistinen käsitys alasta. Varsinkin, kun useampikin tuttava on sanonut, että voisin olla hyvä sellaisessa työssä. Nyt on alkanut virkavastuu pelottamaan. En usko pärjääväni siinä työssä. Opinnoissani olen kuitenkin menestynyt hyvin.

ap

Älä nyt pasko housuun.

Huonoa palkkaa vasten vaikkapa lastensuojeluun vaan.

Pikku varjopuolia tietenki on, että snadisti kipeet vanhemmat tulee vaikkapa linnalomolla takomaan retkikirvestä sun ovees.

Siinä muistat vaan olla empaattinen ja ymmärtää...

Vierailija kirjoitti:

Sosionomiksi valmistumassa ja ala vaihtuu kesällä. En halua enkä pysty tähän. Vaihtaisin mielelläni opintoja vaikka th-opiskelijan kanssa. Sosiaaliala on kuraa ja tällä tutkinnolla voi pyyhkiä takapuolta.

Sosionomin tutkinnolla saa suunnilleen valita työpaikkansa.

Sun asenteella voi pyyhkiä perää.

Mutta hyvä ettei tollasia pullanmussuttajia eksy lujia hermoja vaativiin duuneihin...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sosionomiksi valmistumassa ja ala vaihtuu kesällä. En halua enkä pysty tähän. Vaihtaisin mielelläni opintoja vaikka th-opiskelijan kanssa. Sosiaaliala on kuraa ja tällä tutkinnolla voi pyyhkiä takapuolta.

Sosionomin tutkinnolla saa suunnilleen valita työpaikkansa.

Sun asenteella voi pyyhkiä perää.

Mutta hyvä ettei tollasia pullanmussuttajia eksy lujia hermoja vaativiin duuneihin...

Miten niin saa valita? Tuntuu, että sairaanhoitajat ja lähärit vievät kaikki paikat. Kerro toki missä on meille hyvä työtilanne? Mihin olet sosionomi vaihtamassa? Pääsykokeiden kauttako?

Sosiaalityö esim. sairaalassa on hyvin erilaista kuin vaikkapa lastensuojelussa. Myös vammaispalveluissa voisit viihtyä. Voithan hakeutua myös järjestöissä tehtävään työhön tai koulukuraattoriksi.

Lastensuojelu korostuu opinnoissa, mutta voit pitkässä työharjoittelussa valita muun itseäsi kiinnostavan alan, jolloin pääset näkemään työn muitakin puolia.

Jos et pidä päätösten tekemisestä kiireessä ja ihmisten perhe-elämään puuttumisesta, suosittelen sairaalapuolta. Siellä tosin eletään ilmeisesti aikamoisessa hierarkiassa, mutta jos pelkäät virkavastuuta niin ehkä koet hyvänä sen, että muut ottavat sulta päätösvastuun?

Joo, ei ole sen arvoista. Ennemmin tai myöhemmin tuossa työssä kyynistyy ja palaa loppuun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sosionomiksi valmistumassa ja ala vaihtuu kesällä. En halua enkä pysty tähän. Vaihtaisin mielelläni opintoja vaikka th-opiskelijan kanssa. Sosiaaliala on kuraa ja tällä tutkinnolla voi pyyhkiä takapuolta.

Sosionomin tutkinnolla saa suunnilleen valita työpaikkansa.

Sun asenteella voi pyyhkiä perää.

Mutta hyvä ettei tollasia pullanmussuttajia eksy lujia hermoja vaativiin duuneihin...

Miten niin saa valita? Tuntuu, että sairaanhoitajat ja lähärit vievät kaikki paikat. Kerro toki missä on meille hyvä työtilanne? Mihin olet sosionomi vaihtamassa? Pääsykokeiden kauttako?

En tiedä miten hyvä työtilanne todellisuudessa sosionomeilla on, mutta tiedän pk-seudulla useammankin sosionomin, jotka ovat vaihtaneet alaa tai jatkaneet opintoja. Monet tuntemani sosionomit tekevät suorittavan tason työtä. 

Mä olen sosiaalityöntekijä, mutta en hirveästi tee asiakastyötä vaan enemmän hallinnollista työtä, päätöksiä jne. Olen myös ollut sairaalassa sossuna, se oli mukavaa työtä (paitsi liian kiireistä mulle). Aikuissosiaalityöstä myös kokemusta, ei enää sinne.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen sosiaalityöntekijä, mutta en hirveästi tee asiakastyötä vaan enemmän hallinnollista työtä, päätöksiä jne. Olen myös ollut sairaalassa sossuna, se oli mukavaa työtä (paitsi liian kiireistä mulle). Aikuissosiaalityöstä myös kokemusta, ei enää sinne.

Oletko johtava sosiaalityöntekijä vai kuinka? Vaatiiko nykyinen työsi kuitenkin sosiaalityöntekijän pätevyyden?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haitko opiskelemaan alaa itsesi vai muiden takia? Onko joku muu ala mikä sinua kiinnostaisi enemmän? Voisitko vaihtaa pääainetta? Tiedätkö millaisia eri töitä koulutuksellasi voi tehdä? Onhan muutakin töitä kuin lastensuojelun sos.tt. Käy juttelemassa opintoneuvojan kanssa!

Hain opiskelemaan, koska olin kiinnostunut yhteiskunnallisista asioista, eriarvoisuudesta yms. Sosiaalityössä houkutteli sen käytännönläheisyys ja hyvä työllisyystilanne. Opinnoissa ahdistaa se, että meille puhutaan todella paljon lastensuojelusta eikä muita vaihtoehtoja käydä juurikaan läpi.

ap

Lastensuojelun puolella on todella paljon paikkoja auki. Tosin voisit tehdä esim. harkinnanvaraisen toimeentulotuen käsittelyä. Se saattaisi olla mielenkiintoisempaa. Oletko sitä harkinnut?

nosto

Sosiaalityöntekijän työssä tuntuu mielestäni ikävimmältä kun joutuu "auttamaan" pakolla sellaisia ihmisiä jotka eivät apua halua ja patistamaan ihmisiä kaikenlaiseen uhkailemalla. Suuri osa työstä vaikuttaa kiusanteolta ihmisiä kohtaan. 

Minä olisin halunnut valmistua, mutta en tajunnut tutkimusmenetelmäopinnoista hölkäsen pöläystä. Professorin kirjatkin meni yli hilseen. No ei sota yhtä sosiaalityöntekijää kaipaa, jos noin asian muotoilisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä on saanut mielesi muuttumaan? Etkö opiskelemaan hakiessasi tiennyt, mitä sosiaalityöntekijät tekevät työkseen?

Tiesin! Lähipiirissäni on useita sosiaalialan ihmisiä, joten ajattelin, että minulla on realistinen käsitys alasta. Varsinkin, kun useampikin tuttava on sanonut, että voisin olla hyvä sellaisessa työssä. Nyt on alkanut virkavastuu pelottamaan. En usko pärjääväni siinä työssä. Opinnoissani olen kuitenkin menestynyt hyvin.

ap

Ei ammattia kannata valita muita miellyttääkseen

Valmistumisen jälkeen olin useamman vuoden perussosiaalityössä, lastensuojelua ja aikuissosiaalityötä. Se oli ihan järkyttävää p***aa, olin vähällä päästä hengestäni muutaman kerran ja noita traumoja kannan sisälläni vieläkin. Kävin sitten erikoistumiskoulutuksia ja olen ollut terveydenhuollossa ja psykiatrian puolella, lasten ja nuorten. Myös perheneuvolatyötä olen tehnyt, nyt nuorisopsykalla. Näistä töistä olen pitänyt, en mene kuin pakon edessä perussostyöhön takaisin. Lisäkouluttautumista nykyinen työ on siis vaatinut mutta on todella mielenkintoista ja antoisaa. T. Sostt