Lue keskustelun säännöt.
En todellakaan ymmärrä, miksi monet työttömät voivat suhtautua tilanteeseensa niin kevyesti
25.03.2018 |
Itse en voi todellakaan ymmärtää sitä, miten nykyään on niin paljon työttömiä, joita ei kiinnosta työllistyminen ollenkaan. Sen sijaan halutaan vain maata kotona ja ottaa yhteiskunnalta rahaa vastaan ja odottaa, että yhteiskunta järjestää kaiken kuin Manulle illallisen. Monet tuntevat tämän tilanteen vielä täysin oikeutetuksi.
Kyllä, olen itsekin ollut työtön, joten tiedän miltä se tuntuu. Mutta työttömänä ollessani minua hävetti ja nolotti joka ainoa päivä senhetkinen tilanteeni. Minua todella nolotti se, että toiset joutuvat painamaan pitkää päivää duunissa ja ikään kuin elättämään minua ja tunsin asiasta myös syyllisyyttä. Tein todellakin kaikkeni, että työttömyyteni jäisi erittäin lyhyeksi ja pääsisin taas nopeasti takaisin työelämään.
Tämän vuoksi minun on todella vaikea ymmärtää, että miten niin monet työttömät voivat ottaa oman työttömyytensä niin kevyesti ja toteavat vain, että mikäs tässä on ollessa. Ja jos yhteiskunta vaatii tekemään yhtään mitään etuuksien eteen ja oman työllistymisensä edistämiseksi, niin työttömät nostavat siitä kamalan äläkän. Työttömät syövät kaikkien yhteisestä kuormasta tuomatta siihen mitään ja sen vuoksi työssäkäyviä kuormitetaan koko ajan entistä enemmän. Työttömien kuluttamat varat voisi käyttää paljon hyödyllisempäänkin ja niille olisikin tarvetta paljon tärkeimmille kohteille, kuten vaikka koulutukseen, lastenhoitoon, vanhustenhoitoon, sairauksien hoitamiseen, infran parantamiseen jne.
Kommentit (44)
Oikeassa elämässä olen tavannut useita työttömiä, jotka ovat mielestään muita työttömiä parempia, aktiivisempia ja että ovat ainoita. Kaikki muut ovat säälittäviä reppanoita, jotka eivät edes yritä mitään. Tämä on luontaista itsesuojelua - halutaan vain uskoa, että ollaan itse muita parempia.
Mun työllistyminen lähti nimenomaan siitä näkökannasta, että LAKKASIN HÄPEÄMÄSTÄ. Aloin uskoa itseeni. Kiitos paljolti keskustelupalstoille. Kun luki aikansa täysin ajastaan jälkeenjääneiden kommentteja, alkoi ajatella, että miten tuokin on saanut töitä ja minä en, vaikka tietoni on nykyaikasempaa. Tajusin, että jotkut työnantajat itsekin ovat ajastaan jälkeenjääneitä ja että minä olen sellaisille liian hyvä. Pistin hakemuksen täyteen itsekehua, mutta en sillä tavalla, että kehuisin olevani ahkera ja tunnollinen tai että olisin jotenkin nolo reppana. Vaan kehuin sillä, mitä osaan. Aloin kehuskella, että olen työttömänä ollessani päivittänyt sitä ja tätä osaamistani ja se tuotti tuloksen. Häpeämällä ei töitä saada. Itsetunto kuntoon ja pää pystyyn, se on parempi neuvo.
Sata hakemusta massatuontantona tuottaa vähemmän tulosta kuin yksi oikein kohdennettu ja huolella tehty. Minäkin tein massatuotantoa vähemmän kiinnostaviin paikkoihin ja kiinnostaviin panostin kunnolla. Tuotti tulosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ketä oikeasti motivoi raataa niska limassa kun kaikki mitä tienaat menee asumiseen, laskuihin ja ruokaan, loppukuun olla öllötät kotona työpäivän jälkeen ja pyörität peukaloitasi, telkkaristakaan tule mitään hyvää. Menee maku tähän työssäkäyntiin. Tai siis, on mennyt jo kauan sitten. Ymmärrän niitä jotka eivät tahdo töihin, tuntuu todella turhalta kun mitään ei jää säästöön, eikä ole varaa käydä edes lomalla missään, siksi jos mahdollista otan lomat rahana ja tulen töihin. Edes jotain tekemistä, paitsi ne loppupäivät.
Tietenkin olisin voinut kouluttautua parempipalkkaiselle alalle, mutta tietenkään ei kannata ettei käy niin että tekijöitä olisi enemmän kuin paikkoja. (Ja jonkun nämäkin p*skaduunit pitää tehdä.)
Vierailija kirjoitti:
Ketä oikeasti motivoi raataa niska limassa kun kaikki mitä tienaat menee asumiseen, laskuihin ja ruokaan, loppukuun olla öllötät kotona työpäivän jälkeen ja pyörität peukaloitasi, telkkaristakaan tule mitään hyvää. Menee maku tähän työssäkäyntiin. Tai siis, on mennyt jo kauan sitten. Ymmärrän niitä jotka eivät tahdo töihin, tuntuu todella turhalta kun mitään ei jää säästöön, eikä ole varaa käydä edes lomalla missään, siksi jos mahdollista otan lomat rahana ja tulen töihin. Edes jotain tekemistä, paitsi ne loppupäivät.
Tietenkin olisin voinut kouluttautua parempipalkkaiselle alalle, mutta tietenkään ei kannata ettei käy niin että tekijöitä olisi enemmän kuin paikkoja. (Ja jonkun nämäkin p*skaduunit pitää tehdä.)
Voi kyynel, vinkuperse.
En ajattele tilannettani koska muuten ahdistun totaalisesti ja menen psykoosiin ja t*pan itseni.