Onko tämä nyt sitä normaalia perhe arkea?
Joka aamu syömme muroja rasvattomalla maidolla ja ruisleivän kera, paitsi sunnuntaina jolloin paistamme tai keitämme kananmunia tai puhäpäivinä jolloin valmistamme puuroa. Tämänjälkeen kukin hajaantuu omille tahoilleen, lapset kouluun, minä ja mies töihin. Iltapäivällä palaamme kotiin, vietämme aika yhdessä, paitsi vanhin tytär joka käy luistelemassa kahdesti viikossa ja joskus viikonloppuisin pelaamassa kiekkoa. Päivälliseksi valmistan yhdessä miehen kanssa perinteistä kotiruokaa ja iltapalaksi tarjolla on joko itse tehtyjä sämpylöitä tai itsetehtyä perunarieskaa. Paitsi lauantaina, jolloin mies haluaa paistaa saunan jälkeen lettuja. Elämä tuntuu jotenkin niin tylsältä ja tavalliselta, emme riitele tai tappele koskaan, emme tee mitään erikoista, emmekä aio hankkia edes koiraa.
Kommentit (32)
Jos ruoka on noin keskeinen asia, niin tehkää nyt edes hyvää ruokaa. Ala harrastamaan asiaa ja perusta vaikka ruokablogi. Matkustelkaa tai hanki itsellesi jokin harrastus. Mitä mies haluaisi piristykseksi elämään vai onko hyvä näin? Siitä perheestä itsessään ei välttämättä ole täyttämään sun elämää eli siltä osin sun pitää itse keksiä itsellesi jotain ja antaa perhearjen rullata urillaan.
Olisipa meillä tuollainen elämä! Sen sijaan mies tiuskii milloin mistäkin turhasta paskasta. Haluaisin vain ihan tavallisen arjen, jossa kaikilla olis hyvä olla ja puuhailtais ihan tavallisia juttuja. :(
Ei aloittajan kuvaamassa elämässä mitään vikaa ole. Hän vain ei kuvannut arkeen lainkaan naurua ja iloa. Jos ne puuttuvat tavallinen hyväkin arki tuntuu varmaan tylsältä. Jos niitä sen sijaan on, ei tarvita mitään jatkuvia huippukokemuksia, että elämä olisi kivaa.
Mitä sit sellanen elämä on kun kaikki menee joka päivä samaa rataa 35 vuotta. Sama aviopuoliso, sama työ,
sama asunto, sama ruoka, sama kampaus eikä mitään viihdettä koskaan. Koira on muttei pelasta, hengittävät mutteivät elä.
Joskus voi käydä niinkin, että kun oikein alkaa kaipaamaan elämäänsä muutosta tai muuta jännitystä, se muutos onkin jotain todella ikävää. Tulee vaikka vakavia terveysongelmia ja silloin sitä tylsää arkea tuleekin äkkiä ikävä. Että ap, ole ihan tyytyväinen vaan. Sinulla on paljon, mistä olla kiitollinen ja mistä moni yksinäinen tai muuten onneton antaisi vaikka toisen jalkansa. Ala harrastamaan vaikka mindfullnessia tai jos tyytymättömyytesi johtuu siitä, ettei sinulla ole elämässä kummoisia tavoitteita, jokin tavoitteellinen harrastus. Tai tehkää kerran viikossa ruokaa jollain uudella reseptillä. Tai kerran kuussa perheenä käytte jossain kotikaupungin tai lähipitäjän nähtävyydessä/museossa/missävaan retkellä. Onhan noita keinoja.
28 kommenttia eikä kukaan maininnut ystäviä tai sukulaisia. Todella outoa porukkaa. Meillä sekä lapset että aikuiset tapaa säännöllisesti kavereitaan, itse käyn n kerran viikossa kaverini kanssa jumpassa ja muita kavereita tapaan esim lounaalla tai kyläillään toistemme luona. Sukulaisia tavataan pariskuntana tai perheenä muutaman viikon välein. Lapsilla ja kavereita yökylässä tai itse ovat yötä kaverilla. Pariskuntana kutsumme silloin tällöin ruokavieraita ja saamme myös kutsuja vastavierailulle. Aika usein tulee myös esim kummilasten synttäreitä, mökkeillään, tehdään luontoretkiä jne.
En osaa samaistua aloitukseen, itse olen lapseton enkä silti kaipaa elämääni mitään sen kummempaa sirkusta ollakseni onnellinen, eikä kaipaa miehenikään. Arjessa on parasta hyvä ruoka, hyvät tv-sarjat, ulkoilu ja luonto. Ne ovat elämän suola. Kavereiden ja sukulaisten kanssa on kiva juoruilla WhatsAppissa. Ehkä parin kuukauden välein tulee tavattua kavereita. Näin on ollut jo kymmenen vuotta. Jos saan lapsia, toivon, että pystyisin nauttimaan näistä vanhoista arkisista suosikkipuuhistani edes jonkin verran. Jos saisin lapsia saatuani syödä lauantai-iltaisin lettuja, saunoa, ulkoilla, juoda viikonloppuisin muutaman cocktailin ja katsoa Netflixiä, olisin todella onnellinen. Tosin tuntemieni pikkulasten vanhempien mukaan nämä ovat kaikki mahdottomia asioita vanhemmalle, ja siksi en itse oikein uskaltaisi lapsia hankkia, joten nauti ap tuosta elämänvaiheesta, kun ne ovat mahdollisia (lapset jo isompia?).
Kaikki eivät tietenkään ole samanlaisia kuin minä. Jos ap kaipaa vauhdikkaampaa elämää, niin siitä vaan toimeen.
Syökää joskus aamuisin marja-hedelmäsmoothieta ja vaikka erilaisia pähkinöitä.
Tehkää joskus gourmet ruokaa arkisinkin.
Lauantai-iltaisin vaikkapa tortilloita, tacomaustetulla jauhelihalla ja väliin myös tomaattia, kurkkua, paprikaa, salaattia, ananasta, punasipulia, raejuustoa... Juokaa jotain muuta kuin maitoa.
Pyhäaamuna laittakaa vaikka munia ja pekonia, erilaisia hedelmiä ja marjoja maustamattomaan jogurttiin.
Kokeilkaa joskus leipoa vaikka siemennäkkileipää niiden samojen perinteisten sijaan.
Ilmoittautukaa joillekin itseänne kiinnostaville kansalaisopiston kursseille; jumppaa tai muuta liikuntaa, käsitöitä, musiikkia, kirjallisuutta...
Ostakaa vaikka kuntosalikortit tai kausikortti uimahalliin.
Ja varatkaa lomamatka tulevaisuuteen.
No tuleepa hienoja gourmet ruokaohjeita: tacoja, joiden väliin punasipulia ja sunnuntaina munia ja pekonia ja jugurttia: AAAHRG!! Näin se elämä paranee K-Kaupan Mitä Tänään Syötäisiin -ohjeilla. Jumaliste, tacoja lauantaisin koko loppuelämän ajan.
Ei vaan, ostakaa koira ja Volvo. Naikaa saunan päälle keskiviikkoisin ja lauvantakisin. Tehkää kiljua! Se on nyt laillista. Opetelkaa valmistamaan katiskoita kansalaisopustossa. Tehkää niitä torstaisin. Laittakaa joskus mummo piruuttanne katiskaan. Kaivakaa kuoppia tousillenne. Käykää sunnuntaisin Häyhä-museossa. Katkokaa Alepa-pyöristä ketkinkejä ja kytätkää nurkan takana. Hakekaa Vaasan laivoilta 2-laadun Tobleroneja halvalla ja myykää niitä kirppiksillä kalliilla. Tilatkaa metsuri raivaamaan näkölinja ikkunadtanne meren rantaan.
Mitä sä ap sitten haluaisit tehdä & miksi et tee sitä?
No tuo on vain yksi variaatio "normaalista perhearjesta".
Hankkikaa ihmisyöjätiikeri, jonka selässä ratsastaa vesikauhuinen simpanssi sapelia heilutellen. Loppuu se tylsästä arkielämästä valittaminen. Ja arki. Ja elämä.