Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Minulle on todettu estynytpersoonallisuushäiriö

Vierailija
24.03.2018 |

Johtuuko se geeneistä, ympäristöstä vai kasvatuksesta?

Kommentit (27)

Vierailija
1/27 |
24.03.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tuo diagnoosi voi olla vääräkin. Sinulla ei välttämättä ole estynyttäpersonallisuutta.

Heittomerkeissä estynytpersonallisuutesi voi olla seurausta koulukiusaamisesta tai jostain muusta traumaattisesta kokemuksesta. Tuo sitten voi näkyä jossain tietyissä tilanteissa ja jos olet muutenkin ujo tai herkkä ihminen niin tuo vain vahvistuu. Kirjaoppinut psykologi voi siis leimata sinut "estyneeksi" vaikka todellisuudessa et ole estynyt tai niin estynyt kuin sinun halutaan antaa ymmärtää. Ympäristöllä on paljonkinm tekemistä. Ujous on myös geneettinen ominaisuus ja jos koet paljon negatiivisiä asioita tietyssä kasvuiässä siitä voi tulla sinulle ongelma.

Vierailija
2/27 |
24.03.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Huoh, taas yks leima. :D

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/27 |
24.03.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Käytä alkoholia, se poistaa estot.

Vierailija
4/27 |
24.03.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

se johtuu siitä, että melkein kaikkien persoona pitää diagnosoida. :)

Vierailija
5/27 |
24.03.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

F60.6 ESTYNYT PERSOONALLISUUS

Estyneestä persoonallisuudesta kärsivä on ja ihmissuhteissaan voimakkaan estoinen. Hän kärsii jatkuvista riittämättömyyden, jännityksen ja epävarmuuden tunteista ja on herkkä arvostelulle ja hylkäämiselle. Sosiaaliset tilanteet ovat vaikeita, koska estynyt ajattelee muiden olevan häntä kohtaan kriittisiä tai väheksyviä. Estyneestä persoonallisuudesta kärsivän läheinen tuttavapiiri on usein suppea, hän kaipaa korostuneesti kiintymystä ja hyväksyntää. Hän on vastahakoinen osallistumaan uusiin toimintoihin, joissa voisi joutua noloihin tilanteisiin. Hän ei halua olla tekemisissä uusien ihmisten kanssa, joiden myötämielisyydestä hän ei ole varma.

Estyneen persoonallisuushäiriön taustalla saattaa olla lapsuusiän itsetuntovaurioita sekä synnynnäisiä luonteenpiirteitä. Yleensä estynyt persoonallisuushäiriö johtaa jonkinlaisiin sopeutumisen tai pärjäämisen vaikeuksiin, mutta sopivassa ympäristössä oireita esiintyy vähemmän tai ei ollenkaan.

- Hoito -

Vaikka persoonallisuushäiriöt ovat henkilön persoonallisuudelle ominaisia pidempiaikaisia reaktio- ja käytöstapoja, niiden jäykkyys ja joustamattomuus saattaa iän myötä vähentyä.Estyneestä persoonallisuushäiriöstä kärsivä voi joskus hyötyä psykoterapeuttisesta hoidosta, etenkin jos hän kykenee itse näkemään, että hänen toimintatapansa - ovat poikkeavia ja sopeutumista palvelemattomia. Estyneestä persoonallisuushäiriöstä kärsivät voivat hyötyä juuri sosiaaliseen ahdistukseen kohdistetusta lääkehoidosta.

https://www.mielenterveystalo.fi/aikuiset/Tietopankki/Diagnoosi-tietoha…

Persoonallisuushäiriölle ovat ominaisia jännityksen, pelon, epävarmuuden ja alemmuuden tunteet. Henkilön läheinen tuttavapiiri on suppea. Hän kaipaa lakkaamatta hyväksyntää ja kiintymystä ja on yliherkkä hylkäämiselle ja arvostelulle. Hän pyrkii

välttämään tiettyjä toimintoja liioittelemalla jokapäiväisiin tilanteisiin liittyviä mahdollisia vaaroja tai uhkia.

Diagnostiset kriteerit:

A. Täyttää persoonallisuushäiriön (F60) yleiset kriteerit.

B. Vähintään neljä seuraavista:

(1) jatkuva kaikkialle tunkeva jännitys ja pelko

(2) usko sosiaalisesta epäkelpoisuudesta, epäviehättävyydestä tai vähäarvoisuudesta muihin verrattuna

(3) ajattelua hallitseva pelko arvostelun kohteeksi joutumisesta tai torjutuksi tulemisesta sosiaalisissa tilanteissa

(4) haluttomuus olla muiden ihmisten kanssa tekemisissä ellei voi olla varma heidän myönteisestä suhtautumisestaan

(5) fyysisen turvallisuuden tarpeesta aiheutuva elämäntavan rajoittuminen

(6) kritiikin, paheksumisen tai torjutuksi tulemisen pelosta henkilö välttää sellaisia sosiaalisia tai ammatillisia toimintoja, joihin liittyy paljon ihmissuhteita

http://www.terveyskirjasto.fi/terveysportti/icd10.nimike?p_koodi=F60.6&…

Vierailija
6/27 |
24.03.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Juu, olen arvellutkin että mun kanta.fi-tiedot on liian kiinnostavat, jotta pystyisit jättämään ne koskematta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/27 |
24.03.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mulla lievänä noi kaikki, mutta pärjään.

Vierailija
8/27 |
25.03.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kertoka miksi ihmiset pitää leimata ja lokeridahulluiksi? Mikä yhteiskunnallinen salaliitto tämä on?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/27 |
25.03.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Kertoka miksi ihmiset pitää leimata ja lokeridahulluiksi? Mikä yhteiskunnallinen salaliitto tämä on?

Jotta voidaan jättää julkisen terveydenhuollon ulkopuolelle. Hulluja ei hoideta, jos jalkasi menee poikki ja sinulla on merkintä masennuksesta tms. niin sanotaan, että kuvittelet ja lähetetään kotiin. Näin säästetään rahaa.

Vierailija
10/27 |
25.03.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Kertoka miksi ihmiset pitää leimata ja lokeridahulluiksi? Mikä yhteiskunnallinen salaliitto tämä on?

Ryhdy pieksämään kumppaniasi kun harrastat seksiä, se on tervettä. BDSM on poistettu tautiluokituksesta :D

/ironia

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/27 |
25.03.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Millainen sitten olet? Käytkö töissä? Onko ystäviä? Pystytkö esiintymään? Mietin onko mullakin tuo... itselläni ainakin ujot geenit, arka ja epävarma äiti ja kouluelämä vahvistanut vain piirrettä.

Vierailija
12/27 |
25.03.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Diagnooseja tarvitaan jotta voidaan hoitaa sopivalla hoidolla.

Kaikki hoidot eivät sovi kaikille. Seuraava askel AP:llä lienee terapia Kela-korvauksella, hoitotaho luultavasti osaa suositella sopivia, mutta terapiasuhteessa tärkeintä on henkilökemia terapeutin kanssa.

Itsellä terapeuttia etsiessä olin tyytyä kuivaan kääpään joka vain istui ja katseli kun itkin kuvaillessani hankalaa elämäntilannettani, psykiatri onneksi osasi suositella etsimään paremman.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/27 |
25.03.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Kertoka miksi ihmiset pitää leimata ja lokeridahulluiksi? Mikä yhteiskunnallinen salaliitto tämä on?

Koitetaan vääntää rautalangasta. Otetaan ihminen joka kärsii. Hänellä on joukko oireita joista hän kärsii siinä määrin, että normaali elämä kärsii.

Hän tuntee olonsa niin pahaksi, että lähtee etsimään syitä ja selityksiä miksi en pärjää niinkuin muut? Siinä vaiheessa sitten tarvitaan se diagnoosi, tai lokerointi, tai miksi sitä nyt sitten haluat nimittää.

On nimittäin melkoista ajan, rahan ja resurssien tuhlausta puhumattakaan inhimillisest

 kärsimyksestä jos apua tarvitsevalle heitetään vain joku epämääräinen pilleri tai laastari, sen kummemmin tutkimatta mistä on kyse.

Syöpäpotilas voidaan siis hoitaa laittamalla laastari kantapäähän ja diabetes pyörimällä kolme kertaa vastapäivään? 

Jos sinulla on hammassärky ja lääkäri käskee kiipeämään Himalajalle, sillä se paranee, mitä ajattelet? Että se lääkäri on hullu, ei tiedä mitään ja olet vihainen koska kukaan ei tutki mistä on kyse, ja miten se voidaan hoitaa. Se diagnoosin teko kun on lokerointia!

Jos aurosi alkaa käyttäytyä oudosti, ajatko korjaamolle ja haluat että vika löydetään ja hoidetaan? 

No, enpä tiedä meneekö maalaisjärkeen, ei varmaankaan, mutta yritin.

Vierailija
14/27 |
25.03.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Diagnooseja tarvitaan jotta voidaan hoitaa sopivalla hoidolla.

Kaikki hoidot eivät sovi kaikille. Seuraava askel AP:llä lienee terapia Kela-korvauksella, hoitotaho luultavasti osaa suositella sopivia, mutta terapiasuhteessa tärkeintä on henkilökemia terapeutin kanssa.

Itsellä terapeuttia etsiessä olin tyytyä kuivaan kääpään joka vain istui ja katseli kun itkin kuvaillessani hankalaa elämäntilannettani, psykiatri onneksi osasi suositella etsimään paremman.

Jos kelan lääkäri on sitä mieltä että potilas X on täysin kukenevä töihin, mitään kuntoutus tukia tai mahdollisuutta kuntoutukseen ei myönnetä. Kela on hyvin tiukka siitä kelle myöntää tukirahojaan ja kelle ei. Siksi vuosittain satoja ellei tugansia MT-potilaita jää kuntoutuksen ulkopuolelle.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
15/27 |
25.03.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ei ole sellaista kuin estynytpersoonallisuushäiriö, estynyt persoonallisuushäiriö taas on. Ja se ei ole "-lle" vaan "-lla". 

Vierailija
16/27 |
25.03.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Ei ole sellaista kuin estynytpersoonallisuushäiriö, estynyt persoonallisuushäiriö taas on. Ja se ei ole "-lle" vaan "-lla". 

Keksippä elämällesi jotain muuta tekemistä kuin turha pilkunviilaus.

Vierailija
17/27 |
25.03.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Höpöhöpö, ei sellaista ole.

Vierailija
18/27 |
25.03.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mullaki tuo diagnoosi. Häpeän atooppista ihottumaani, ja oon muutenki ns. harmaahiiren näköinen. Häpeän vaatteittani (ei oo varaa ostaa semmosia vaatteita ku haluaisin). Häpeän kulmakarvojani. En saa niitä ojennukseen vaikka mitä tekisin. Meikkaamaan en ala vakaumuksen takia, enkä kyllä muutenkaa, iho siitä vain kärsisi. Kiitos meikkaamattomuuden oon aika nuorekkaan näköinen ja henkkareita kysyvät jos ostan tupakkaa. Häpeän roikkuvaa nahkaa leukani alla.. (yritän kasvojumpalla kiinteyttää sitä). Häpeän karvaisuuttani, kokoaja saa olla sheivaamassa :( . Häpeän hampaitani, yritän just valkaista niitä valkaisuliuskoilla, mut aika hidasta prosessia.. lista jatkuisi mut ei tuu nyt mielee muuta :D kavereita on mutta muutama hyvä vaan, oon tyytyväinen ja he hyväksyvät minut tämmösenä ku oon. Oon myös tosi ujo ja introverttimäinen, ahistun liiallisesta ihmisseurasta. Muutama tunti menee, sit tarvii akkujen latausta omassa kämpässä :). Netissä pelimaailmassa mulla on kavereita paljon. Harmittaa myös tosipaljon se että tuun olemaan kai sinkku lopunelämän näitten vaivojen ja häpeäoireiden takia. En päästä ketään mahdollista ihastusta liian lähelle ettei vaan he ”huomaa” minun inhottavia piirteitä. Heh..

Vierailija
19/27 |
25.03.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Diagnooseja tarvitaan jotta voidaan hoitaa sopivalla hoidolla.

Kaikki hoidot eivät sovi kaikille. Seuraava askel AP:llä lienee terapia Kela-korvauksella, hoitotaho luultavasti osaa suositella sopivia, mutta terapiasuhteessa tärkeintä on henkilökemia terapeutin kanssa.

Itsellä terapeuttia etsiessä olin tyytyä kuivaan kääpään joka vain istui ja katseli kun itkin kuvaillessani hankalaa elämäntilannettani, psykiatri onneksi osasi suositella etsimään paremman.

Jos kelan lääkäri on sitä mieltä että potilas X on täysin kukenevä töihin, mitään kuntoutus tukia tai mahdollisuutta kuntoutukseen ei myönnetä. Kela on hyvin tiukka siitä kelle myöntää tukirahojaan ja kelle ei. Siksi vuosittain satoja ellei tugansia MT-potilaita jää kuntoutuksen ulkopuolelle.

Niin toki voi käydä, mutta ensin kannattaisi kuitenkin hakea sitä tukea sen psykiatrilta saadun B-lausunnon kanssa. Jos ei veikkaa ei voi voittaa.

Minä sain tukea vaikka vaivat eivät päällepäin näykään.

Terapiatuen suurimpia epäkohtia on mielestäni se että sitä ei käsittääkseni helposti myönnetä "liian sairaille": ideana on ilmeisesti työkyvyn ylläpito, ei inhimillisen kärsimyksen helpottaminen, ja jos Kela katsoo että sairastajasta ei ole enää töihin niin hänet jätetään kitumaan ilman apua.

Vierailija
20/27 |
25.03.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Mullaki tuo diagnoosi. Häpeän atooppista ihottumaani, ja oon muutenki ns. harmaahiiren näköinen. Häpeän vaatteittani (ei oo varaa ostaa semmosia vaatteita ku haluaisin). Häpeän kulmakarvojani. En saa niitä ojennukseen vaikka mitä tekisin. Meikkaamaan en ala vakaumuksen takia, enkä kyllä muutenkaa, iho siitä vain kärsisi. Kiitos meikkaamattomuuden oon aika nuorekkaan näköinen ja henkkareita kysyvät jos ostan tupakkaa. Häpeän roikkuvaa nahkaa leukani alla.. (yritän kasvojumpalla kiinteyttää sitä). Häpeän karvaisuuttani, kokoaja saa olla sheivaamassa :( . Häpeän hampaitani, yritän just valkaista niitä valkaisuliuskoilla, mut aika hidasta prosessia.. lista jatkuisi mut ei tuu nyt mielee muuta :D kavereita on mutta muutama hyvä vaan, oon tyytyväinen ja he hyväksyvät minut tämmösenä ku oon. Oon myös tosi ujo ja introverttimäinen, ahistun liiallisesta ihmisseurasta. Muutama tunti menee, sit tarvii akkujen latausta omassa kämpässä :). Netissä pelimaailmassa mulla on kavereita paljon. Harmittaa myös tosipaljon se että tuun olemaan kai sinkku lopunelämän näitten vaivojen ja häpeäoireiden takia. En päästä ketään mahdollista ihastusta liian lähelle ettei vaan he ”huomaa” minun inhottavia piirteitä. Heh..

Oletko harkinnut terapiaa?

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kuusi yksi yksi