Lue keskustelun säännöt.
Minulle on todettu estynytpersoonallisuushäiriö
24.03.2018 |
Johtuuko se geeneistä, ympäristöstä vai kasvatuksesta?
Kommentit (27)
Monella suomalaisella on varmaan toi. Ja liuta muitakin diagnooseja. Häpeä ja ujous!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mullaki tuo diagnoosi. Häpeän atooppista ihottumaani, ja oon muutenki ns. harmaahiiren näköinen. Häpeän vaatteittani (ei oo varaa ostaa semmosia vaatteita ku haluaisin). Häpeän kulmakarvojani. En saa niitä ojennukseen vaikka mitä tekisin. Meikkaamaan en ala vakaumuksen takia, enkä kyllä muutenkaa, iho siitä vain kärsisi. Kiitos meikkaamattomuuden oon aika nuorekkaan näköinen ja henkkareita kysyvät jos ostan tupakkaa. Häpeän roikkuvaa nahkaa leukani alla.. (yritän kasvojumpalla kiinteyttää sitä). Häpeän karvaisuuttani, kokoaja saa olla sheivaamassa :( . Häpeän hampaitani, yritän just valkaista niitä valkaisuliuskoilla, mut aika hidasta prosessia.. lista jatkuisi mut ei tuu nyt mielee muuta :D kavereita on mutta muutama hyvä vaan, oon tyytyväinen ja he hyväksyvät minut tämmösenä ku oon. Oon myös tosi ujo ja introverttimäinen, ahistun liiallisesta ihmisseurasta. Muutama tunti menee, sit tarvii akkujen latausta omassa kämpässä :). Netissä pelimaailmassa mulla on kavereita paljon. Harmittaa myös tosipaljon se että tuun olemaan kai sinkku lopunelämän näitten vaivojen ja häpeäoireiden takia. En päästä ketään mahdollista ihastusta liian lähelle ettei vaan he ”huomaa” minun inhottavia piirteitä. Heh..
Oletko harkinnut terapiaa?
Oon käyny siellä jo. Ei apua. Oon kai itsepäinen omassa ajattelumallissani. Ainakin ovat myöntäneet kuntoutustuen minulle ja ovat sanoneet että voin jatkaa terapiaa millo vaan haluan. Sain kuntoutustuen myös ihottuman ja allergioiden takia.
Kokeile vaihtaa terapeuttia.
Sitten aika eksoottinen vaihtoehto olisi että lähde Amsterdamin matkalle, osta sopivia sieniä headshopista, syö ne ja katso kuinka jämähtäneet mielen rakenteet murenevat.
Tilanne sulla on se että olet juuttunut ajatusradoille jotka joskus ovat saattaneet sinua suojella, mutta jotka nyt ovat epäedullisia elämäsi etenemisen kannalta. Jos oikeasti haluat muutosta, niin ei kannata kaihtaa radikaalejakaan toimia.
Tosin myös ihan meditaatio, mindfulness ja päivittäinen vitutuspäiväkirjan kirjoittaminen saattavat auttaa myös.
Muutos on mahdollinen, mutta vain jos teet päivittäin jotain sen eteen.
Viikottainkin saattaa riittää, mutta tietty hitaammin :)
Voi herran jestas mikäköhän olisi sitten sopiva diagnoosi siihen kun ei vain halua olla ihmisten kanssa tekemisissä tai vain erittäin läheisten. Valitettavasti jos itse huomaan jossain henkilöstä yhdenkin negatiivisen piirteen siihen loppuu kiinnostus mihinkään tuttavuuteen. En toisaalta kyllä tunne tarvetta edes ”mukavien” henkilöiden kanssa hengaamiseen. Jotenkin aikaa ja energiaa ei riitä siihen eikä edes tahtoa tai kiinnostusta. En kyllä tunnista itseäni mistään diagnoosista vaikka edellämainitun perusteella joku voisikin heti keittiöpsykoloida vaikka mihin lokeroon. Aina kun luen jotain litaniaa sieltä löytyy ensin asioita mitkä sopii luonteeseen mutta sitten taas tulee liuta niitä jotka ei sovi.
En ole ujo. En ole ahdistunut. En pelkää sosiaalisia tilanteita toisin sanoen en jännitä niitä ja olen melko sanavalmiskin. Silti aika erakkoluonne ja en voi sille mitään että jos huomaan jossain henkilössä jotain negatiivista tai jopa jotain ihan sellaista että koen hänet tyhmäksi (esim. ei tiedä jotain asioita tai tietoa mitä yleensä normi ihminen tietää) en vain voi olla ajattelematta ” ai toi on taas noita yksinkertaisia tyyppejä” ja en vain jaksaisi sellaisen ihmisen seuraa.
Hehe. Juuu ei kiinnosta huumeet tai lääkkeet. Mielummi alistun kohtalooni kuin että alan vetämää/syömää myrkkyjä ja kaikenmaailman mömmöjä :) ja en usko että terapian vaihto auttaa, samaa asiaa ne jankuttaa että ”no ei ne sua kato sillee tarkasti niinku kuvittelet jne jne. Joo ehkä ei vanhempi sukupolvi katokkaa, mut nykyajan nuoriso on tarkempi ja tuomitsevampi. Sehä se tässä vähä ongelma on. Sitte ku on tuo muoti et pitää meikata hulluna ja värjätä letti niinku jollaki papukaijalla, lävistyksiä jne. Käveleviä uistinpakkeja :D Näytän iha harmaalta hiireltä niiden rinnalla. Koska oon tämmöne originelli/luonnollinen nii oman ikäsiä ukkoja ei kiinnosta, enemmä jotkut viiskymppiset on kiinnostuneita, mut ne voiski olla mun isiä :S
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mullaki tuo diagnoosi. Häpeän atooppista ihottumaani, ja oon muutenki ns. harmaahiiren näköinen. Häpeän vaatteittani (ei oo varaa ostaa semmosia vaatteita ku haluaisin). Häpeän kulmakarvojani. En saa niitä ojennukseen vaikka mitä tekisin. Meikkaamaan en ala vakaumuksen takia, enkä kyllä muutenkaa, iho siitä vain kärsisi. Kiitos meikkaamattomuuden oon aika nuorekkaan näköinen ja henkkareita kysyvät jos ostan tupakkaa. Häpeän roikkuvaa nahkaa leukani alla.. (yritän kasvojumpalla kiinteyttää sitä). Häpeän karvaisuuttani, kokoaja saa olla sheivaamassa :( . Häpeän hampaitani, yritän just valkaista niitä valkaisuliuskoilla, mut aika hidasta prosessia.. lista jatkuisi mut ei tuu nyt mielee muuta :D kavereita on mutta muutama hyvä vaan, oon tyytyväinen ja he hyväksyvät minut tämmösenä ku oon. Oon myös tosi ujo ja introverttimäinen, ahistun liiallisesta ihmisseurasta. Muutama tunti menee, sit tarvii akkujen latausta omassa kämpässä :). Netissä pelimaailmassa mulla on kavereita paljon. Harmittaa myös tosipaljon se että tuun olemaan kai sinkku lopunelämän näitten vaivojen ja häpeäoireiden takia. En päästä ketään mahdollista ihastusta liian lähelle ettei vaan he ”huomaa” minun inhottavia piirteitä. Heh..
Oletko harkinnut terapiaa?
Oon käyny siellä jo. Ei apua. Oon kai itsepäinen omassa ajattelumallissani. Ainakin ovat myöntäneet kuntoutustuen minulle ja ovat sanoneet että voin jatkaa terapiaa millo vaan haluan. Sain kuntoutustuen myös ihottuman ja allergioiden takia.
Kokeile vaihtaa terapeuttia.
Sitten aika eksoottinen vaihtoehto olisi että lähde Amsterdamin matkalle, osta sopivia sieniä headshopista, syö ne ja katso kuinka jämähtäneet mielen rakenteet murenevat.
Tilanne sulla on se että olet juuttunut ajatusradoille jotka joskus ovat saattaneet sinua suojella, mutta jotka nyt ovat epäedullisia elämäsi etenemisen kannalta. Jos oikeasti haluat muutosta, niin ei kannata kaihtaa radikaalejakaan toimia.
Tosin myös ihan meditaatio, mindfulness ja päivittäinen vitutuspäiväkirjan kirjoittaminen saattavat auttaa myös.
Muutos on mahdollinen, mutta vain jos teet päivittäin jotain sen eteen.
Hehe. Juuu ei kiinnosta huumeet tai lääkkeet. Mielummi alistun kohtalooni kuin että alan vetämää/syömää myrkkyjä ja kaikenmaailman mömmöjä :) ja en usko että terapian vaihto auttaa, samaa asiaa ne jankuttaa että ”no ei ne sua kato sillee tarkasti niinku kuvittelet jne jne. Joo ehkä ei vanhempi sukupolvi katokkaa, mut nykyajan nuoriso on tarkempi ja tuomitsevampi. Sehä se tässä vähä ongelma on. Sitte ku on tuo muoti et pitää meikata hulluna ja värjätä letti niinku jollaki papukaijalla, lävistyksiä jne. Käveleviä uistinpakkeja :D Näytän iha harmaalta hiireltä niiden rinnalla. Koska oon tämmöne originelli/luonnollinen nii oman ikäsiä ukkoja ei kiinnosta, enemmä jotkut viiskymppiset on kiinnostuneita, mut ne voiski olla mun isiä :S
Oon käyny siellä jo. Ei apua. Oon kai itsepäinen omassa ajattelumallissani. Ainakin ovat myöntäneet kuntoutustuen minulle ja ovat sanoneet että voin jatkaa terapiaa millo vaan haluan. Sain kuntoutustuen myös ihottuman ja allergioiden takia.