Mitä tehdä, kun ei 3 v:lle saa lääkettä annettua?

Vierailija kirjoitti:

Tilannepäivitys: Saatiin vaihdettua lapselle lääke, mutta lapsi yhtäkkiä ilmoittikin aamupäivällä, että nyt ottaa lääkkeen.

Nyt se sama lapsi huutaa ja raivoaa, kun ei suostuta antamaan lisää lääkettä ennen iltaa:D

t. ap

Ja siis sama lääke yhä kyseessä kuin eilen, ei vielä ehditty saamaan sitä tablettiversiota apteekista.

t. ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tilannepäivitys: Saatiin vaihdettua lapselle lääke, mutta lapsi yhtäkkiä ilmoittikin aamupäivällä, että nyt ottaa lääkkeen.

Nyt se sama lapsi huutaa ja raivoaa, kun ei suostuta antamaan lisää lääkettä ennen iltaa:D

t. ap

Ja siis sama lääke yhä kyseessä kuin eilen, ei vielä ehditty saamaan sitä tablettiversiota apteekista.

t. ap

Tämä osoittaa teille, että kyse on puhtaasta uhmasta, ei äistiyliherkkyydestä tai nepsypuolen haasteesta. Silloin siihen auttaa pelkkä jämäkkyys.

Tuollaisen tahtoikäisen kanssa saattaisi auttaa se, että hän saa ottaa lääkkeen ITSE. Ensin voi harjoitella lääkkeenottoa ruiskulla/lusikalla jollain muulla kuin itse lääkkeellä ja sitten ottaa lääkkeen, jos näyttää siltä, että homma sujuu. Lopuksi kehut ja aplodit, kun on jo niin iso ja taitava, että osasi.

Lapset ovat erilaisia ja se mikä toimii yhdellä ei toisella toimi alkuunkaan. Joskus joku juttu toimii hetken ja sitten pitääkin taas keksiä jotain muuta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tilannepäivitys: Saatiin vaihdettua lapselle lääke, mutta lapsi yhtäkkiä ilmoittikin aamupäivällä, että nyt ottaa lääkkeen.

Nyt se sama lapsi huutaa ja raivoaa, kun ei suostuta antamaan lisää lääkettä ennen iltaa:D

t. ap

Ja siis sama lääke yhä kyseessä kuin eilen, ei vielä ehditty saamaan sitä tablettiversiota apteekista.

t. ap

Tämä osoittaa teille, että kyse on puhtaasta uhmasta, ei äistiyliherkkyydestä tai nepsypuolen haasteesta. Silloin siihen auttaa pelkkä jämäkkyys.

En minä ole koskaan epäillytkään, että lapsella olisi mitään ongelmaa tai häiriötä. Eli ei tarvitse meille mitään osoittaa, olen tiennyt tämän koko ajan.

t. ap

Sairaalaan ja nenämahaletku + lapselle kivat traumat.

Tuota lääkkeen ottamista olis kannattanut harjoitella jo ennenkuin mitään lääkekuuria onkaan, vaikka niiden vitamiinien kanssa tai tehdä lääkeruiskuhommasta leikki. Melkoinen tuittupää lapsi teillä kyllä.

Kai se luonto sitten karsii jos ei antibioottia suostu syömään, eikä sairaalassakaan suostuta lääkitsemään.

Vierailija kirjoitti:

Tilannepäivitys: Saatiin vaihdettua lapselle lääke, mutta lapsi yhtäkkiä ilmoittikin aamupäivällä, että nyt ottaa lääkkeen.

Nyt se sama lapsi huutaa ja raivoaa, kun ei suostuta antamaan lisää lääkettä ennen iltaa:D

t. ap

Hienoa! Onnea! Tuo lapsi pärjää elämässä. Häntä ei nujerreta! Olkaa ylpeitä lapsestanne. (Meillä on just samanlainen ja olen kääntänyt sen voitoksi. Tuo turvaistuinjuttukin samalaista.... Äiti itse ollut sellainen lapsi ja mummo myös. Sukuunsa tulee.)

Mikä sai lapsen suopumaan lääkkeenotolle?

Vierailija kirjoitti:

Mikä sai lapsen suopumaan lääkkeenotolle?

Yhtäkkiä kesken leikkien tuli vain ilmoittamaan, että se aiemmin mainittu "palkinto" kelpaisi ja ottaa nyt lääkkeen. Se sama palkinto siis mikä ei kelvannut eilen mitenkään päin.

Oma epäilykseni on, että suurin vaikutus oli sillä, että aamulla väsyneenä tein kaikkien ohjeiden vastaisesti ja mielessäni päätin vain luovuttaa hetkeksi. Ehkä lapsi muutti mielensä, kun kukaan ei yrittänyt pakottaa tai suostutella eikä kiinnittänyt koko asiaan mitään huomiota.

Sellainen tuo lapsi muutenkin on: Mielipiteet ovat vahvoja ja ne kerrotaan kysymättä. Kun on jotain päättänyt, ei päätä käännetä, mutta saattaa yhtä äkisti vaihtaa mielipiteensä täysin päinvastaiseen, kun jostain syystä päättää niin.

t. ap

Onneksi olkoon niiden kurittomien kakaroidenne kanssa. Itse kasvattamianne ovat ja kantavat teidän geenejänne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ei kai auta ku yrittää piilottaa johonkin mistä tykkää, tarpeeksi pieninä murusina?

Lääke on nesteenä, melkein 10 ml. Jotta ei maistaisi läpi ruoasta, pitäisi olla melkoisen iso määrä mihin sekoittaa. (Tätä on harrastettu jo vitamiinien kanssa, koska niitäkään ei suostu syömään.)

t. ap

Onko se V-Pen. Maistuu karmealle, oletko itse maistanut lääkettä. 

Yksi vinkki antaa lääke on tarjota se kauniissa pienessä grogilasissa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä lapsi on ymmärtänyt puhetta. Olen kertonut totuuden eli joko ottaa lusikkalääkettä tai joutuu sairaalaan, jossa lääke laitetaan piikillä käsivarresta sisään. Valintaa ei varsinaisesti ole, joten joko lääke nyt tai mennään sairaalaan.

Tässä on tietenkin taustalla fakta eli jos ei ottaisi lääkettä, niin todella pitäisi osastolle lähteä, ei siis voi huijata ja uhkailla.

Selittää voi mutta sitä ei kyllä tässäkään skenaariossa voi jättää lapsen vastuulle sitä valintaa tai antaa ymmärtää että näin olisi. Lapsen pitää saada luottaa omaan vanhempaan että hän pystyy päättämään ja huolehtimaan tällaisen asian eikä niin että 3v:n tahto kävelee vanhempien yli ja sit haetaan joku ulkopuolinen auktoriteetti uhaksi.

"Me otetaan tämä lääke nyt ja leikkeihin lähdetään vasta kun se on otettu. Näen että harmittaa ja ymmärrän sen. Saa harmittaa. Äiti huolehtii että tämä lääke syödään, koska tämä on tärkeä että tulet terveeksi. Ei, et lähde leikkiin, me otetaan nyt tää. Oletko valmis? Ei, et voi lähteä sohvalta ennen kuin tämä lääke on otettu. Joo, tiedän että haluat, mutta tämän päättää aikuinen. Tuutko syliin ottamaan vai istutko siinä? Sitten mennään tekee vaikka palapeli yhdessä, mut ensin lääke."

Tätä voisi kokeilla huomenna aamulla. Tosin tämän kuopuksen sitkeyden tuntien, hän saattaa jaksaa vastustaa tunteja. Jospa päivässä alkaisi antaa periksi, koska arkiaamuina ei ole aikaa tuntikausia istua ja odottaa, koska luovuttaa.

t. ap

Mä en kyllä ymmärrä teidänkaltaisia vanhempia. Tehän olette jo Monta kertaa antaneet lapselle periksi, ja opettaneet, että tuollainen käytös on Ok.

Ylläoleva viesti oli järkevä: lapsen kanssa ollaan periksiantamattomia. Lapselle kerrotaan miksi ja monelta (vaikka kun kännykkä hälyttää kymmenen minuutin jälkeen) lääke otetaan, lapsi saa päättää miten se otetaan. Jos lapsi ei päätä, se otetaan joka tapauksessa, mitään kivaa tms. Ei tapahdu ennen kuin lääke on otettu.

Lasta rohkaistaan, häneltä kysytään mikä häntä auttaisi ottamaan lääkkeen. Vaikka harjoitellaan ensin ruiskun kanssa vedellä, tai lapsi saa ottaa itse lääkkeen.

Mutta se otetaan, ja se otetaan ilman tuollaista typerää tappelua.

Ja kyllä, minullakin on useampi lapsi, yksi heistä hyvin hankala nepsy-lapsi ja silti onnistuu.

Siis miten niin olemme opettaneet, että tuo on ok? Emme me anna noille lapsen jääräpäisyyksille periksi, mutta ei se häntä mitenkään estä yrittämästä vastustaa kerta toisensa jälkeen, kun sille päälle sattuu. Jossain vaiheessa antaa periksi, joskus se tapahtuu kerran parin jälkeen, joissakin asioissa jaksaa yrittää kirjaimellisesti sata kertaa (kuten yllä mainitsemassani turvaistuinasiassa), jos nyt tällä kertaa kuitenkin saisi periksi. Eikä koskaan saa, mutta vastustaa silti. Mutta turvaistuimeen osaan saada hänet, mutta tässä lääkkeen annossa en vielä onnistu, eikä lääkkeen kanssa ole mahdollisuutta sataan toistoon.

t. ap

Hyvä kun asia on jo ratkennut, mutta: 

Olette antaneet periksi kun olette lähteneet typerään tappeluun ja väkisin lääkkeen antamiseen. Paljon fiksumpaa on laittaa se jonkinlainen määräaika, jonka jälkeen lapsen suhteen MITÄÄN ei tapahdu ennen kuin lääke on otettu. Ei leikitä, ei syödä, käytännössä ei reagoida mihinkään. Kun lapsi tekee aloitteen, hänelle sanotaan, että joo, ensin otetaan lääke. 

Ja kuten sanottu, tuollaisen lapsen kanssa asiaa ja tilannetta olisi kannattanut harjoitella etukäteen, ensin kokeilla uskaltaako ottaa ruiskulla vettä, jos uskaltaa isot kehut ja palkinto jo siitä.

Mutta jotkut vanhemmat on just tuollaisia, oikeasti itse ajetaan lapsi typerään jääräpäiseen käytökseen ja sitten ollaan siitä jotenkin hemmetin ylpeitä. En tajua, mutta nähty on monesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tilannepäivitys: Saatiin vaihdettua lapselle lääke, mutta lapsi yhtäkkiä ilmoittikin aamupäivällä, että nyt ottaa lääkkeen.

Nyt se sama lapsi huutaa ja raivoaa, kun ei suostuta antamaan lisää lääkettä ennen iltaa:D

t. ap

Hienoa! Onnea! Tuo lapsi pärjää elämässä. Häntä ei nujerreta! Olkaa ylpeitä lapsestanne. (Meillä on just samanlainen ja olen kääntänyt sen voitoksi. Tuo turvaistuinjuttukin samalaista.... Äiti itse ollut sellainen lapsi ja mummo myös. Sukuunsa tulee.)

Kusipäisyys ei ole mikään hyve.