Mitä tehdä, kun ei 3 v:lle saa lääkettä annettua?
On yritetty lahjonnat, suostuttelut ja pakottamiset ja lopputuloksena lääkkeessä on niin lapsen hiukset, molempien vanhempien kädet ja kaikkien vaatteet eikä mitään tietoa paljonko lääkettä lopulta meni kurkusta alas.
On ennenkin lääkitty vastustelevia lapsia, mutta tämä kuopus on ihan omaa luokkaansa.
Miten
Kommentit (72)
Miksi et pyytänyt tablettina? Se on monen lapsen helpompi ottaa koska voi ikään kuin huitaista alas veden kanssa vaikka puolikas kerrallaan. Soita uusi resepti.
Vierailija kirjoitti:
Meillä oksenteli aina kaikki nestemäiset antibiootit joten Sekoitin pieneen määrään energiajuomaa. Ainoa keino saada lääke alas.
No nyt tuli neuvo, jota ei oltu vielä saatu! En tiedä onko energiajuoman juottaminen 3 v:lle hyvä idea, mutta ainakaan ei olla vielä kokeiltu enkä pysty sanomaan, etteikö voisi toimia.
t. ap
Vierailija kirjoitti:
Miksi et pyytänyt tablettina? Se on monen lapsen helpompi ottaa koska voi ikään kuin huitaista alas veden kanssa vaikka puolikas kerrallaan. Soita uusi resepti.
Tämän lapsen kanssa on ihan sama vaikka olisi enkelipölyä, koska tämä lapsi on yksi päiviräsänen. Vastustaa kaikkea periaatteesta, mutta sitäkin sitkeämmin: EI! Koska EI!
t. ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oksenteli aina kaikki nestemäiset antibiootit joten Sekoitin pieneen määrään energiajuomaa. Ainoa keino saada lääke alas.
No nyt tuli neuvo, jota ei oltu vielä saatu! En tiedä onko energiajuoman juottaminen 3 v:lle hyvä idea, mutta ainakaan ei olla vielä kokeiltu enkä pysty sanomaan, etteikö voisi toimia.
t. ap
Meillä ainakin toimi ja toimii vieläkin. Lapsi jo kouluikäinen mutta vieläkin käytetään tätä kun tabletteina ei isojen nielurisojen takia viitsi lääkkeitä ottaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi et pyytänyt tablettina? Se on monen lapsen helpompi ottaa koska voi ikään kuin huitaista alas veden kanssa vaikka puolikas kerrallaan. Soita uusi resepti.
Tämän lapsen kanssa on ihan sama vaikka olisi enkelipölyä, koska tämä lapsi on yksi päiviräsänen. Vastustaa kaikkea periaatteesta, mutta sitäkin sitkeämmin: EI! Koska EI!
t. ap
Mutta mitäpä jos kokeilisit ja piilotat jauhetun tabletin ruokaan jos ei muuten suostu ottamaan. Onko lapsen kanssa muutoin ongelmia?
Meillä suunnattiin kerran ipanan kanssa autoon, että no niin, nyt mennään lääkäriin ottamaan lääke - paitsi, jos syöt tämän nyt. Onneksi sumutus toimi. Tätä pohjustettiin keskustelemalla aikuisten kesken lapsen kuullen siitä, miten on mentävä, ellei muksu ota lääkettä. Haalaria ylle vetäessä lapsen mieli muuttui, lääke meni alas ja kaikki mahdollinen kehu annettiin. Ihan uhkapeliähän homma oli, paitsi että oltaisiin käyty kinuamassa jotain helpommin syötettävää lääkäriltä sillä reissulla. Tuon jälkeen on joka lääke syöty nätisti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä lapsi on ymmärtänyt puhetta. Olen kertonut totuuden eli joko ottaa lusikkalääkettä tai joutuu sairaalaan, jossa lääke laitetaan piikillä käsivarresta sisään. Valintaa ei varsinaisesti ole, joten joko lääke nyt tai mennään sairaalaan.
Tässä on tietenkin taustalla fakta eli jos ei ottaisi lääkettä, niin todella pitäisi osastolle lähteä, ei siis voi huijata ja uhkailla.
Selittää voi mutta sitä ei kyllä tässäkään skenaariossa voi jättää lapsen vastuulle sitä valintaa tai antaa ymmärtää että näin olisi. Lapsen pitää saada luottaa omaan vanhempaan että hän pystyy päättämään ja huolehtimaan tällaisen asian eikä niin että 3v:n tahto kävelee vanhempien yli ja sit haetaan joku ulkopuolinen auktoriteetti uhaksi.
"Me otetaan tämä lääke nyt ja leikkeihin lähdetään vasta kun se on otettu. Näen että harmittaa ja ymmärrän sen. Saa harmittaa. Äiti huolehtii että tämä lääke syödään, koska tämä on tärkeä että tulet terveeksi. Ei, et lähde leikkiin, me otetaan nyt tää. Oletko valmis? Ei, et voi lähteä sohvalta ennen kuin tämä lääke on otettu. Joo, tiedän että haluat, mutta tämän päättää aikuinen. Tuutko syliin ottamaan vai istutko siinä? Sitten mennään tekee vaikka palapeli yhdessä, mut ensin lääke."
No juuri näin!! Eihän se lapsi voi päättää tuollaista(kaan!) asiaa!
T. Neljän lapsen äiti
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä lapsi on ymmärtänyt puhetta. Olen kertonut totuuden eli joko ottaa lusikkalääkettä tai joutuu sairaalaan, jossa lääke laitetaan piikillä käsivarresta sisään. Valintaa ei varsinaisesti ole, joten joko lääke nyt tai mennään sairaalaan.
Tässä on tietenkin taustalla fakta eli jos ei ottaisi lääkettä, niin todella pitäisi osastolle lähteä, ei siis voi huijata ja uhkailla.
Selittää voi mutta sitä ei kyllä tässäkään skenaariossa voi jättää lapsen vastuulle sitä valintaa tai antaa ymmärtää että näin olisi. Lapsen pitää saada luottaa omaan vanhempaan että hän pystyy päättämään ja huolehtimaan tällaisen asian eikä niin että 3v:n tahto kävelee vanhempien yli ja sit haetaan joku ulkopuolinen auktoriteetti uhaksi.
"Me otetaan tämä lääke nyt ja leikkeihin lähdetään vasta kun se on otettu. Näen että harmittaa ja ymmärrän sen. Saa harmittaa. Äiti huolehtii että tämä lääke syödään, koska tämä on tärkeä että tulet terveeksi. Ei, et lähde leikkiin, me otetaan nyt tää. Oletko valmis? Ei, et voi lähteä sohvalta ennen kuin tämä lääke on otettu. Joo, tiedän että haluat, mutta tämän päättää aikuinen. Tuutko syliin ottamaan vai istutko siinä? Sitten mennään tekee vaikka palapeli yhdessä, mut ensin lääke."
Omasta mielestäni kirjoitin, että valintaa ei varsinaisesti ole. Lapsi saa eteensä faktat ja tiedon siitä, että lääke on otettava. Ei siinä kukaan kävele kenenkään tahdon yli.
Esittämäsi maanittelu ei tehoa yhtään, jos lapsi ei ymmärrä, miksi se lääke on otettava. "äiti huolehtii, että lääke syödään" eli kun lapsi sylkee sen naamallesi, niin jatkat sen hokemista, että aikuinen päättää? Missä kohtaa lapsi voi luottaa siihen, että se lääke on tarpeellinen juuri hänelle?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi et pyytänyt tablettina? Se on monen lapsen helpompi ottaa koska voi ikään kuin huitaista alas veden kanssa vaikka puolikas kerrallaan. Soita uusi resepti.
Tämän lapsen kanssa on ihan sama vaikka olisi enkelipölyä, koska tämä lapsi on yksi päiviräsänen. Vastustaa kaikkea periaatteesta, mutta sitäkin sitkeämmin: EI! Koska EI!
t. ap
Mutta mitäpä jos kokeilisit ja piilotat jauhetun tabletin ruokaan jos ei muuten suostu ottamaan. Onko lapsen kanssa muutoin ongelmia?
Ei. Lapsi on vain hyvin päättäväinen ja sitkeä pitämään päänsä, joten välillä pitää vääntää aika lujaa (niin henkisesti kuin joskus fyysisestikin), mutta en koe sitä erityisenä ongelmana. Olen suvusta, jossa jääräpäitä on enemmänkin, joten osaan olla lasten (ja aikuisten) kanssa tarvittaessa määrätietoinen. Tämä on vain meidän lapsistamme ensimmäinen sukuunsa tullut. (Lähisuvusta tunnen erään, jolle sairaalassa ei saanut kolme hoitajaa annettua lääkettä. Lapsi oli tuolloin kypsässä 1½ vuoden iässä.)
t. ap
Meillä naapuri on yhtä avuton kuin ap. Siksi hän tuo lapsensa meille saamaan lääkkeet, ei ole kertaakaan ollut mitään ongelmaa, koska lapsi uskoo ja luottaa vahvasti siihen, että minä ulkopuolinen ihminen olen riittävän fiksu tietämään, että lääke on hänelle hyväksi. Kiltisti avaa suunsa, ottaa mehua lääkkeen päälle ja palaa kotiin. Aikaisemmin äiti maanitteli tuntitolkulla ilman tulosta, mutta kun lääke haetaan meiltä, siitä tuee näköjään tehokkaampaa.
Vierailija kirjoitti:
Meillä naapuri on yhtä avuton kuin ap. Siksi hän tuo lapsensa meille saamaan lääkkeet, ei ole kertaakaan ollut mitään ongelmaa, koska lapsi uskoo ja luottaa vahvasti siihen, että minä ulkopuolinen ihminen olen riittävän fiksu tietämään, että lääke on hänelle hyväksi. Kiltisti avaa suunsa, ottaa mehua lääkkeen päälle ja palaa kotiin. Aikaisemmin äiti maanitteli tuntitolkulla ilman tulosta, mutta kun lääke haetaan meiltä, siitä tuee näköjään tehokkaampaa.
Saisiko osoitteen? Me tullaan heti!
t. ap
Joo en kyllä ymmärrä mikä tahtojen taistelu tosta pitää saada aikaiseksi. Kaksi jääräpäätä selvästikin.. Jääräpäinen lapsi protestoi kun ei halua taipua toisen jääräpään tahtoon. Kolme vuotias on vielä pieni lapsi. Piilota se lääke nesteenä tai tablettimuruna johonkin ja odota, että lapsi oppii ymmärtämään mikä lääke edes on.
Tää auktoriteettikasvatus on varmaan 10 vuoden päästä yhtä vanhanaikaista kuin koirien johtajuushömpötykset tänään. Ja ei, curling vanhemmuuden ja auktoriteetilla pakottamisen väliin mahtuu paljon muutakin.
/Kolmen äiti ja näytteenottaja lastenpolilla.
Vierailija kirjoitti:
Joo en kyllä ymmärrä mikä tahtojen taistelu tosta pitää saada aikaiseksi. Kaksi jääräpäätä selvästikin.. Jääräpäinen lapsi protestoi kun ei halua taipua toisen jääräpään tahtoon. Kolme vuotias on vielä pieni lapsi. Piilota se lääke nesteenä tai tablettimuruna johonkin ja odota, että lapsi oppii ymmärtämään mikä lääke edes on.
Tää auktoriteettikasvatus on varmaan 10 vuoden päästä yhtä vanhanaikaista kuin koirien johtajuushömpötykset tänään. Ja ei, curling vanhemmuuden ja auktoriteetilla pakottamisen väliin mahtuu paljon muutakin.
/Kolmen äiti ja näytteenottaja lastenpolilla.
Tässä juuri mietittiin miehen kanssa, että soitetaan aamulla ja kysytään voisiko tuon lääkkeen vaihtaa tablettimuotoon, jolloin se olisi helpompi piilottaa jonnekin, niin ettei sitä maista. Tuo neste on sen verran voimakkaan makuista, että tarvitaan melkoinen määrä nestettä, ettei lapsi sitä huomaisi ja sen saaminen alas kohtuullisessa ajassa voi mennä turhan haastavaksi.
Ja minä olen yleensä se ihminen, jolta ei jämäkkyyttä tarvittaessa puutu, mutta joskus sitä kohtaa päättäväisyydessä voittajansa.
t. ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä lapsi on ymmärtänyt puhetta. Olen kertonut totuuden eli joko ottaa lusikkalääkettä tai joutuu sairaalaan, jossa lääke laitetaan piikillä käsivarresta sisään. Valintaa ei varsinaisesti ole, joten joko lääke nyt tai mennään sairaalaan.
Tässä on tietenkin taustalla fakta eli jos ei ottaisi lääkettä, niin todella pitäisi osastolle lähteä, ei siis voi huijata ja uhkailla.
Selittää voi mutta sitä ei kyllä tässäkään skenaariossa voi jättää lapsen vastuulle sitä valintaa tai antaa ymmärtää että näin olisi. Lapsen pitää saada luottaa omaan vanhempaan että hän pystyy päättämään ja huolehtimaan tällaisen asian eikä niin että 3v:n tahto kävelee vanhempien yli ja sit haetaan joku ulkopuolinen auktoriteetti uhaksi.
"Me otetaan tämä lääke nyt ja leikkeihin lähdetään vasta kun se on otettu. Näen että harmittaa ja ymmärrän sen. Saa harmittaa. Äiti huolehtii että tämä lääke syödään, koska tämä on tärkeä että tulet terveeksi. Ei, et lähde leikkiin, me otetaan nyt tää. Oletko valmis? Ei, et voi lähteä sohvalta ennen kuin tämä lääke on otettu. Joo, tiedän että haluat, mutta tämän päättää aikuinen. Tuutko syliin ottamaan vai istutko siinä? Sitten mennään tekee vaikka palapeli yhdessä, mut ensin lääke."
Omasta mielestäni kirjoitin, että valintaa ei varsinaisesti ole. Lapsi saa eteensä faktat ja tiedon siitä, että lääke on otettava. Ei siinä kukaan kävele kenenkään tahdon yli.
Esittämäsi maanittelu ei tehoa yhtään, jos lapsi ei ymmärrä, miksi se lääke on otettava. "äiti huolehtii, että lääke syödään" eli kun lapsi sylkee sen naamallesi, niin jatkat sen hokemista, että aikuinen päättää? Missä kohtaa lapsi voi luottaa siihen, että se lääke on tarpeellinen juuri hänelle?
Kirjoitit että uhkaus pitää olla valmis toteuttamaan, mikä oletin tarkoittavan että varaudutaan siihen että lapsi pitäytyy kannassaan ja kieltäytyy, jolloin esitetään (?) että lähdetään sairaalaan koska lapsen sana on isompi kuin vanhemman.
Ei lapsen tarvitse ymmärtää lääkkeen tärkeyttä tai tarpeellisuutta (se on vain plussaa), riittää että ymmärtää että tässä asiassa tehdään niin kuin aikuinen sanoo (ja aikuisella on sille perustelu, tämä taas plussaa).
Ei sitä lääkettä kannata sitkeästi sylkevälle tunkea väkisin vaan odottaa että lapsi tajuaa ettei tilanteesta pääse kuin ottamalla lääkkeen. Kyllä ne 3-vuotiaat sen jo lopulta sen hoksaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsesta kiinni ja ruisku suupielestä sisään. Nenästä kiinni niin on pakko nielaista. Vanhemmille auktoriteettia, lapset ei päätä otetaanko lääkettä vai ei.
Näin tehtiin millilitra kerrallaan, silti onnistui sylkemään ja työntämään kielellään suurimman osan lääkkeestä pois. Pyyhittiin huulilta ja poskilta takaisin suuhun, mutta sitä oli lopulta silti enemmän kaikkialla muualla kuin suussa.
Jos oltaisiin oltu kovempiotteisia, olisi mennyt kohta pahoinpitelyn puolelle.
t. ap
Mekin jouduttiin antamaan lapselle pari ekaa annosta aivan väkisin. Oisko ollut tyttö silloin nelivuotias. Lattialla makasi ja parkui, minä pidin kiinni ja mies apuna ja sitten vaan pakolla ruiskulla lääkettä suuhun. Jos sylki pois, niin sitten sylki, mutta lapselle osoitettiin, että vastustelemalla ei hommasta pääse. Lopulta lapsi tajusi, ettemme me häntä sillä aineella tapa ja ryhtyi ottamaan sitä itse, kunhan sai itse ottaa ruiskusta lääkettä suuhun. Ja niin myös teki. Särkeehännse sydäntä olla julma ja lapsi on sellainen pieni reppana, kun ei tajua, miksi se on pakko ottaa, mutta ei siitä näyttäisi edes traumoja jääneen. Nykyisin ottaa esim. keväisin antihistamiinia tablettina, kun on ollut silmien allergiaoireita.
Eli mä en kyllä odotellut, että lapsi ois "tahtonut" ottaa lääkkeen.
35
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä lapsi on ymmärtänyt puhetta. Olen kertonut totuuden eli joko ottaa lusikkalääkettä tai joutuu sairaalaan, jossa lääke laitetaan piikillä käsivarresta sisään. Valintaa ei varsinaisesti ole, joten joko lääke nyt tai mennään sairaalaan.
Tässä on tietenkin taustalla fakta eli jos ei ottaisi lääkettä, niin todella pitäisi osastolle lähteä, ei siis voi huijata ja uhkailla.
Selittää voi mutta sitä ei kyllä tässäkään skenaariossa voi jättää lapsen vastuulle sitä valintaa tai antaa ymmärtää että näin olisi. Lapsen pitää saada luottaa omaan vanhempaan että hän pystyy päättämään ja huolehtimaan tällaisen asian eikä niin että 3v:n tahto kävelee vanhempien yli ja sit haetaan joku ulkopuolinen auktoriteetti uhaksi.
"Me otetaan tämä lääke nyt ja leikkeihin lähdetään vasta kun se on otettu. Näen että harmittaa ja ymmärrän sen. Saa harmittaa. Äiti huolehtii että tämä lääke syödään, koska tämä on tärkeä että tulet terveeksi. Ei, et lähde leikkiin, me otetaan nyt tää. Oletko valmis? Ei, et voi lähteä sohvalta ennen kuin tämä lääke on otettu. Joo, tiedän että haluat, mutta tämän päättää aikuinen. Tuutko syliin ottamaan vai istutko siinä? Sitten mennään tekee vaikka palapeli yhdessä, mut ensin lääke."
Tätä voisi kokeilla huomenna aamulla. Tosin tämän kuopuksen sitkeyden tuntien, hän saattaa jaksaa vastustaa tunteja. Jospa päivässä alkaisi antaa periksi, koska arkiaamuina ei ole aikaa tuntikausia istua ja odottaa, koska luovuttaa.
t. ap
Mä en kyllä ymmärrä teidänkaltaisia vanhempia. Tehän olette jo Monta kertaa antaneet lapselle periksi, ja opettaneet, että tuollainen käytös on Ok.
Ylläoleva viesti oli järkevä: lapsen kanssa ollaan periksiantamattomia. Lapselle kerrotaan miksi ja monelta (vaikka kun kännykkä hälyttää kymmenen minuutin jälkeen) lääke otetaan, lapsi saa päättää miten se otetaan. Jos lapsi ei päätä, se otetaan joka tapauksessa, mitään kivaa tms. Ei tapahdu ennen kuin lääke on otettu.
Lasta rohkaistaan, häneltä kysytään mikä häntä auttaisi ottamaan lääkkeen. Vaikka harjoitellaan ensin ruiskun kanssa vedellä, tai lapsi saa ottaa itse lääkkeen.
Mutta se otetaan, ja se otetaan ilman tuollaista typerää tappelua.
Ja kyllä, minullakin on useampi lapsi, yksi heistä hyvin hankala nepsy-lapsi ja silti onnistuu.
Vierailija kirjoitti:
Lapsi tukevaan otteeseen, ei mitään maanittelua vaan sano että lääke otetaan nyt. Pidä pää paikoillaan, ruiskulla suun takaosaan muutamassa erässä, ei mihinkään kielen päälle. Ei tarvitse pitää nenästä kiinni.
Tuo 10ml kuulostaa joltakin penisilliiniltä ja hirmu isolta määrältä. Olisiko lääkäriltä mahdollista pyytää jotain muuta antibioottia, sellaista jota tarvittaisiin vain 3-4ml?
Mieluummin sivulle posken takaosaan, ei suoraan nieluun. Ettei tukehdu tai tule tunnetta siitä. Ja meillä ainakin lapsi oppi, vaikka ensimmäisellä kerralla sylki osan, että pakolla se lääke tulee kaksi kertaa päivässä kuitenkin, niin loppui se vastustelu ja myös sylkeminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsesta kiinni ja ruisku suupielestä sisään. Nenästä kiinni niin on pakko nielaista. Vanhemmille auktoriteettia, lapset ei päätä otetaanko lääkettä vai ei.
Näin tehtiin millilitra kerrallaan, silti onnistui sylkemään ja työntämään kielellään suurimman osan lääkkeestä pois. Pyyhittiin huulilta ja poskilta takaisin suuhun, mutta sitä oli lopulta silti enemmän kaikkialla muualla kuin suussa.
Jos oltaisiin oltu kovempiotteisia, olisi mennyt kohta pahoinpitelyn puolelle.
t. ap
Mekin jouduttiin antamaan lapselle pari ekaa annosta aivan väkisin. Oisko ollut tyttö silloin nelivuotias. Lattialla makasi ja parkui, minä pidin kiinni ja mies apuna ja sitten vaan pakolla ruiskulla lääkettä suuhun. Jos sylki pois, niin sitten sylki, mutta lapselle osoitettiin, että vastustelemalla ei hommasta pääse. Lopulta lapsi tajusi, ettemme me häntä sillä aineella tapa ja ryhtyi ottamaan sitä itse, kunhan sai itse ottaa ruiskusta lääkettä suuhun. Ja niin myös teki. Särkeehännse sydäntä olla julma ja lapsi on sellainen pieni reppana, kun ei tajua, miksi se on pakko ottaa, mutta ei siitä näyttäisi edes traumoja jääneen. Nykyisin ottaa esim. keväisin antihistamiinia tablettina, kun on ollut silmien allergiaoireita.
Jos se tajuaa jutun parista kerrasta niin hyvä. Tämän lapsen kanssa siitä vaan ei ole mitään takuuta. Turvaistuimeen laittoa jaksoi taistella lähes joka kerta kaksi vuotta ennen kuin suostui uskomaan, että siihen tuoliin mennään ja vyöt laitetaan kiinni, eikä siitä anneta periksi. Eli lopputuloksena voi hyvin olla, että jaksaa tapella ja syljeskellä koko lääkekuurin alusta loppuun ennen kuin lamppu päässä syttyy, että vastustelu on turhaa. Eikä silläkään niin olisi väliä, mutta huolettaa kuinka lääkkeen teholle käy, jos sitä menee alas vaihtelevia määriä.
t. ap
Onko antibiootti oikeasti tarpeen?