Lue keskustelun säännöt.
Mitä tehdä, kun ei 3 v:lle saa lääkettä annettua?
24.03.2018 |
On yritetty lahjonnat, suostuttelut ja pakottamiset ja lopputuloksena lääkkeessä on niin lapsen hiukset, molempien vanhempien kädet ja kaikkien vaatteet eikä mitään tietoa paljonko lääkettä lopulta meni kurkusta alas.
On ennenkin lääkitty vastustelevia lapsia, mutta tämä kuopus on ihan omaa luokkaansa.
Miten
Kommentit (72)
10 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ei kai auta ku yrittää piilottaa johonkin mistä tykkää, tarpeeksi pieninä murusina?
Lääke on nesteenä, melkein 10 ml. Jotta ei maistaisi läpi ruoasta, pitäisi olla melkoisen iso määrä mihin sekoittaa. (Tätä on harrastettu jo vitamiinien kanssa, koska niitäkään ei suostu syömään.)
t. ap
Eikö reseptiä voisi vaihtaa tabletteihin? 10ml aikuisellekkin on jo aikamoista nieleskelyä.
Meillä 10v. Ja ei niele tabletteja sen paremmin. Korvakuuri menossa ja ei ole saatu otettua juuri mitään.
Ottaa suuhun ja alkaa oksentamaan .
Lapsella as-piirteitä ja aivan mahdoton tilanne.
Lietsoo itselleen ihan mahdottoman tilanteen lääkkeestä kun se on pahaa.
Neuvoja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä jouduttiin tekemään kuten kissalle. Lapsi sohvan nurkkaan niin, että ei voi peruuttamalla karata ja toinen vanhempi pitää kiinni niin tiukasti, että ei voi riehua. Suu pakotettuna auki, lääke (onneksi yleensä ruiskussa) sisään ja käsi eteen ettei voi sylkeä. Mitään turhia lääkkeitä ei anneta, mutta silloin kun se on pakko ottaa niin siitä ei keskustella otetaanko se vai ei. Nykyisin lapsi onneksi jo ymmärtää, että se lääke otetaan tai itketään ja otetaan ja riittää, kun sanoo että asiasta ei keskustella.
Vierailija kirjoitti:
Meillä jouduttiin tekemään kuten kissalle. Lapsi sohvan nurkkaan niin, että ei voi peruuttamalla karata ja toinen vanhempi pitää kiinni niin tiukasti, että ei voi riehua. Suu pakotettuna auki, lääke (onneksi yleensä ruiskussa) sisään ja käsi eteen ettei voi sylkeä. Mitään turhia lääkkeitä ei anneta, mutta silloin kun se on pakko ottaa niin siitä ei keskustella otetaanko se vai ei. Nykyisin lapsi onneksi jo ymmärtää, että se lääke otetaan tai itketään ja otetaan ja riittää, kun sanoo että asiasta ei keskustella.
Miten muuten lapselta saa suun auki, jos (ja kun) tämä päättää purea hampaat kaikin voimin yhteen? Huulten välistä poskeen voisi saada lääkkeen, mutta meneekö se sieltä alas? Vai saako hampaat jotenkin auki?
Vierailija kirjoitti:
10 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ei kai auta ku yrittää piilottaa johonkin mistä tykkää, tarpeeksi pieninä murusina?
Lääke on nesteenä, melkein 10 ml. Jotta ei maistaisi läpi ruoasta, pitäisi olla melkoisen iso määrä mihin sekoittaa. (Tätä on harrastettu jo vitamiinien kanssa, koska niitäkään ei suostu syömään.)
t. ap
Eikö reseptiä voisi vaihtaa tabletteihin? 10ml aikuisellekkin on jo aikamoista nieleskelyä.
Meillä 10v. Ja ei niele tabletteja sen paremmin. Korvakuuri menossa ja ei ole saatu otettua juuri mitään.
Ottaa suuhun ja alkaa oksentamaan .Lapsella as-piirteitä ja aivan mahdoton tilanne.
Lietsoo itselleen ihan mahdottoman tilanteen lääkkeestä kun se on pahaa.Neuvoja?
Mun lapsella oli poikkeuksellisen voimakas oksennusrefleksi. Nieli kyllä lääkkeet kiltisti mutta oksensi ne saman tien. Sai antibiootit korvakierteessä pistoksena lihakseen kunnes oli tarpeeksi painoa että voitiin siirtyä tablettilääkityksiin. Meillä annettiin tablettilääkkeet niin että ne jauhettiin hienoksi, sekoitettiin pieni määrä kerralla lusikalliseen Paula-vanukasta ja koko lusikka nielaistiin kerralla. Päälle sai ottaa vaahtokarkin että sai lääkkeen maun pois suusta.
Tässä tapauksessa siis lapsi oli kyllä ihan yhteistyökykyinen, valitsi itse mihin vanukkaaseen sekoitetaan jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä jouduttiin tekemään kuten kissalle. Lapsi sohvan nurkkaan niin, että ei voi peruuttamalla karata ja toinen vanhempi pitää kiinni niin tiukasti, että ei voi riehua. Suu pakotettuna auki, lääke (onneksi yleensä ruiskussa) sisään ja käsi eteen ettei voi sylkeä. Mitään turhia lääkkeitä ei anneta, mutta silloin kun se on pakko ottaa niin siitä ei keskustella otetaanko se vai ei. Nykyisin lapsi onneksi jo ymmärtää, että se lääke otetaan tai itketään ja otetaan ja riittää, kun sanoo että asiasta ei keskustella.
Miten muuten lapselta saa suun auki, jos (ja kun) tämä päättää purea hampaat kaikin voimin yhteen? Huulten välistä poskeen voisi saada lääkkeen, mutta meneekö se sieltä alas? Vai saako hampaat jotenkin auki?
Saahan ne mutta siinä kyllä joutuu jo käyttämään lievää väkivaltaa ja se sattuu. Painaa poskista leukanivelen alapuolelta molemmin puolin. Eli saman käden keskisormi toiselle puolelle kasvoja ja peukalo toiselle. Ja sitten puristaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanot lapselle että nyt seisot hetken paikallasi keittiön lattialla ja suu auki, otetaan naminami herkkulääkettä , suu oikein auki aa! Sitten nopeat liikkeet, annosteluruiskulla ruiskaisu suoraan kurkkuun 2-3 erässä ja kehut päälle että hyvin meni, nyt leikkimään!
Paras tapa antas lääkkeet ja kaikki muut ikävät asiat on puolihuolimattomasti ohimennen ennenkuin hän ehtii siitä muodostaa mitään mielipiteitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä lapsi on ymmärtänyt puhetta. Olen kertonut totuuden eli joko ottaa lusikkalääkettä tai joutuu sairaalaan, jossa lääke laitetaan piikillä käsivarresta sisään. Valintaa ei varsinaisesti ole, joten joko lääke nyt tai mennään sairaalaan.
Tässä on tietenkin taustalla fakta eli jos ei ottaisi lääkettä, niin todella pitäisi osastolle lähteä, ei siis voi huijata ja uhkailla.
Selittää voi mutta sitä ei kyllä tässäkään skenaariossa voi jättää lapsen vastuulle sitä valintaa tai antaa ymmärtää että näin olisi. Lapsen pitää saada luottaa omaan vanhempaan että hän pystyy päättämään ja huolehtimaan tällaisen asian eikä niin että 3v:n tahto kävelee vanhempien yli ja sit haetaan joku ulkopuolinen auktoriteetti uhaksi.
"Me otetaan tämä lääke nyt ja leikkeihin lähdetään vasta kun se on otettu. Näen että harmittaa ja ymmärrän sen. Saa harmittaa. Äiti huolehtii että tämä lääke syödään, koska tämä on tärkeä että tulet terveeksi. Ei, et lähde leikkiin, me otetaan nyt tää. Oletko valmis? Ei, et voi lähteä sohvalta ennen kuin tämä lääke on otettu. Joo, tiedän että haluat, mutta tämän päättää aikuinen. Tuutko syliin ottamaan vai istutko siinä? Sitten mennään tekee vaikka palapeli yhdessä, mut ensin lääke."
Tätä voisi kokeilla huomenna aamulla. Tosin tämän kuopuksen sitkeyden tuntien, hän saattaa jaksaa vastustaa tunteja. Jospa päivässä alkaisi antaa periksi, koska arkiaamuina ei ole aikaa tuntikausia istua ja odottaa, koska luovuttaa.
t. ap
jos jaksaa vastustaa tunteja niin sitten jaksaa. Ja maanantaiaamuna sitten herätyskello soimaan niin aikaisin, että lääke varmasti ehditään ottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä lapsi on ymmärtänyt puhetta. Olen kertonut totuuden eli joko ottaa lusikkalääkettä tai joutuu sairaalaan, jossa lääke laitetaan piikillä käsivarresta sisään. Valintaa ei varsinaisesti ole, joten joko lääke nyt tai mennään sairaalaan.
Tässä on tietenkin taustalla fakta eli jos ei ottaisi lääkettä, niin todella pitäisi osastolle lähteä, ei siis voi huijata ja uhkailla.
Selittää voi mutta sitä ei kyllä tässäkään skenaariossa voi jättää lapsen vastuulle sitä valintaa tai antaa ymmärtää että näin olisi. Lapsen pitää saada luottaa omaan vanhempaan että hän pystyy päättämään ja huolehtimaan tällaisen asian eikä niin että 3v:n tahto kävelee vanhempien yli ja sit haetaan joku ulkopuolinen auktoriteetti uhaksi.
"Me otetaan tämä lääke nyt ja leikkeihin lähdetään vasta kun se on otettu. Näen että harmittaa ja ymmärrän sen. Saa harmittaa. Äiti huolehtii että tämä lääke syödään, koska tämä on tärkeä että tulet terveeksi. Ei, et lähde leikkiin, me otetaan nyt tää. Oletko valmis? Ei, et voi lähteä sohvalta ennen kuin tämä lääke on otettu. Joo, tiedän että haluat, mutta tämän päättää aikuinen. Tuutko syliin ottamaan vai istutko siinä? Sitten mennään tekee vaikka palapeli yhdessä, mut ensin lääke."
Vähän alentuvaa tekstiä, tai sitten pitää olla todella kujalla oleva vanhempi ettei näin ymmärrä jo alunperinkin toimia. Kyse on siitä että oikein hankalassa tilanteessa se ei auta enää yhtään mitään. Lapsi istuu vaikka puoli päivää keittiössä ennemmin kuin ottaa lääkkeen eikä tämmöinen väsytystaistelu ole tietysti työaamuina mahdollistakaan.
Kolmivuotiaskin on jo jäntevä rimpuilemaan, enkä saa edes päällä istumalla lasta lukittua niin paikoilleen että saisin samalla kammettua yhteen purrut hampaat heiluvassa päässä auki, ja sitten vielä tuikattua lääkkeen suuhun.
Tein näin kun lapsi oli pieni: olin ottavinani itse lääkettä siten että lapsi sai laittaa sitä mun suuhun.
Aukaisin siis suun ja lapsi laittoi mukamas lääkettä.
Lapsesta se oli hauskaa.
Sen jälkeen lapsi suostui ottamaan aina lääkettä.
Ei mitään ongelmaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä lapsi on ymmärtänyt puhetta. Olen kertonut totuuden eli joko ottaa lusikkalääkettä tai joutuu sairaalaan, jossa lääke laitetaan piikillä käsivarresta sisään. Valintaa ei varsinaisesti ole, joten joko lääke nyt tai mennään sairaalaan.
Tässä on tietenkin taustalla fakta eli jos ei ottaisi lääkettä, niin todella pitäisi osastolle lähteä, ei siis voi huijata ja uhkailla.
Selittää voi mutta sitä ei kyllä tässäkään skenaariossa voi jättää lapsen vastuulle sitä valintaa tai antaa ymmärtää että näin olisi. Lapsen pitää saada luottaa omaan vanhempaan että hän pystyy päättämään ja huolehtimaan tällaisen asian eikä niin että 3v:n tahto kävelee vanhempien yli ja sit haetaan joku ulkopuolinen auktoriteetti uhaksi.
"Me otetaan tämä lääke nyt ja leikkeihin lähdetään vasta kun se on otettu. Näen että harmittaa ja ymmärrän sen. Saa harmittaa. Äiti huolehtii että tämä lääke syödään, koska tämä on tärkeä että tulet terveeksi. Ei, et lähde leikkiin, me otetaan nyt tää. Oletko valmis? Ei, et voi lähteä sohvalta ennen kuin tämä lääke on otettu. Joo, tiedän että haluat, mutta tämän päättää aikuinen. Tuutko syliin ottamaan vai istutko siinä? Sitten mennään tekee vaikka palapeli yhdessä, mut ensin lääke."
Vähän alentuvaa tekstiä, tai sitten pitää olla todella kujalla oleva vanhempi ettei näin ymmärrä jo alunperinkin toimia. Kyse on siitä että oikein hankalassa tilanteessa se ei auta enää yhtään mitään. Lapsi istuu vaikka puoli päivää keittiössä ennemmin kuin ottaa lääkkeen eikä tämmöinen väsytystaistelu ole tietysti työaamuina mahdollistakaan.
Kolmivuotiaskin on jo jäntevä rimpuilemaan, enkä saa edes päällä istumalla lasta lukittua niin paikoilleen että saisin samalla kammettua yhteen purrut hampaat heiluvassa päässä auki, ja sitten vielä tuikattua lääkkeen suuhun.
Ja kuitenkin ap vastasi että tätä pitää kokeilla tjsp. Se väsytystaistelu on joskus käytävä jos meinaa lapselle viestiä että on asioita jotka aikuinen päättää ja niistä et pääse millään kiemurtelulla ulos. Ensi kerralla ei mene puolta päivää, lupaan sen (ellei ole nepsy).
Meillä oli sama ongelma kun vajaa 3v sai korvatulehduksen nestemäistä antibioottia. Lopulta ei huomannut sitä kun piilossa sekoitin sen mehukeittoon niin meni kokonaan aina. Yritä löytää jotain mistä lapsesi pitää ja älä anna lapsen nähdä kun sekoitat sen joukkoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä lapsella on?
Meillä lapsella oli korvatulehdus ja korva oli todella kipeä. Lapsi vastusteli alkuun lääkkeen ottoa (edellinen antibiootti toiseen sairauteen oli ollut todella pahan makuinen) ja meni jo aika hysteeriseksi. Sitten juttelimme ihan rauhassa, että korva ei parane ilman lääkkeitä ja siitä voi lähteä kuulo. Lupasin, että käymme ostamassa pienen lelun tai muun lelukaupasta kunhan viimeinen lääke on otettu. Jo pelkästään se, ettei korvakipu lähde ilman lääkettä, sai lapsen vakuuttumaan siitä, että lääke pitää ottaa. Hänen kohdallaan alun paniikki tosin johtui osaltaan siitäkin, ettei ole tottunut syömään lääkkeitä. Taustalla oli vain yksi kuuri, joka tosiaan oli ihan hirvittävän pahan makuinen. Meidän lapsella on ikää 4v. En tiedä sitten vaikuttaako tuo vuosi lisää tuossa kauhean paljon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä lapsi on ymmärtänyt puhetta. Olen kertonut totuuden eli joko ottaa lusikkalääkettä tai joutuu sairaalaan, jossa lääke laitetaan piikillä käsivarresta sisään. Valintaa ei varsinaisesti ole, joten joko lääke nyt tai mennään sairaalaan.
Tässä on tietenkin taustalla fakta eli jos ei ottaisi lääkettä, niin todella pitäisi osastolle lähteä, ei siis voi huijata ja uhkailla.
Selittää voi mutta sitä ei kyllä tässäkään skenaariossa voi jättää lapsen vastuulle sitä valintaa tai antaa ymmärtää että näin olisi. Lapsen pitää saada luottaa omaan vanhempaan että hän pystyy päättämään ja huolehtimaan tällaisen asian eikä niin että 3v:n tahto kävelee vanhempien yli ja sit haetaan joku ulkopuolinen auktoriteetti uhaksi.
"Me otetaan tämä lääke nyt ja leikkeihin lähdetään vasta kun se on otettu. Näen että harmittaa ja ymmärrän sen. Saa harmittaa. Äiti huolehtii että tämä lääke syödään, koska tämä on tärkeä että tulet terveeksi. Ei, et lähde leikkiin, me otetaan nyt tää. Oletko valmis? Ei, et voi lähteä sohvalta ennen kuin tämä lääke on otettu. Joo, tiedän että haluat, mutta tämän päättää aikuinen. Tuutko syliin ottamaan vai istutko siinä? Sitten mennään tekee vaikka palapeli yhdessä, mut ensin lääke."
Vähän alentuvaa tekstiä, tai sitten pitää olla todella kujalla oleva vanhempi ettei näin ymmärrä jo alunperinkin toimia. Kyse on siitä että oikein hankalassa tilanteessa se ei auta enää yhtään mitään. Lapsi istuu vaikka puoli päivää keittiössä ennemmin kuin ottaa lääkkeen eikä tämmöinen väsytystaistelu ole tietysti työaamuina mahdollistakaan.
Kolmivuotiaskin on jo jäntevä rimpuilemaan, enkä saa edes päällä istumalla lasta lukittua niin paikoilleen että saisin samalla kammettua yhteen purrut hampaat heiluvassa päässä auki, ja sitten vielä tuikattua lääkkeen suuhun.
Ja kuitenkin ap vastasi että tätä pitää kokeilla tjsp. Se väsytystaistelu on joskus käytävä jos meinaa lapselle viestiä että on asioita jotka aikuinen päättää ja niistä et pääse millään kiemurtelulla ulos. Ensi kerralla ei mene puolta päivää, lupaan sen (ellei ole nepsy).
Melkoisen varmaa puhetta. Tuo lupauksesi ei pitänyt paikkaansa meidän viimeisimmän (onneksi ainoan) antibioottikuurin kohdalla. Pitänee lähteä äkkiä pyytämään sitten lähetettä jonnekin tutkimuksiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo en kyllä ymmärrä mikä tahtojen taistelu tosta pitää saada aikaiseksi. Kaksi jääräpäätä selvästikin.. Jääräpäinen lapsi protestoi kun ei halua taipua toisen jääräpään tahtoon. Kolme vuotias on vielä pieni lapsi. Piilota se lääke nesteenä tai tablettimuruna johonkin ja odota, että lapsi oppii ymmärtämään mikä lääke edes on.
Tää auktoriteettikasvatus on varmaan 10 vuoden päästä yhtä vanhanaikaista kuin koirien johtajuushömpötykset tänään. Ja ei, curling vanhemmuuden ja auktoriteetilla pakottamisen väliin mahtuu paljon muutakin.
/Kolmen äiti ja näytteenottaja lastenpolilla.
Tässä juuri mietittiin miehen kanssa, että soitetaan aamulla ja kysytään voisiko tuon lääkkeen vaihtaa tablettimuotoon, jolloin se olisi helpompi piilottaa jonnekin, niin ettei sitä maista. Tuo neste on sen verran voimakkaan makuista, että tarvitaan melkoinen määrä nestettä, ettei lapsi sitä huomaisi ja sen saaminen alas kohtuullisessa ajassa voi mennä turhan haastavaksi.
Ja minä olen yleensä se ihminen, jolta ei jämäkkyyttä tarvittaessa puutu, mutta joskus sitä kohtaa päättäväisyydessä voittajansa.
t. ap
Eikö lapsen korvat ole kipeät? Ei usko kun kerrot, että lääkkeellä korvat patanevat?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä lapsi on ymmärtänyt puhetta. Olen kertonut totuuden eli joko ottaa lusikkalääkettä tai joutuu sairaalaan, jossa lääke laitetaan piikillä käsivarresta sisään. Valintaa ei varsinaisesti ole, joten joko lääke nyt tai mennään sairaalaan.
Tässä on tietenkin taustalla fakta eli jos ei ottaisi lääkettä, niin todella pitäisi osastolle lähteä, ei siis voi huijata ja uhkailla.
Selittää voi mutta sitä ei kyllä tässäkään skenaariossa voi jättää lapsen vastuulle sitä valintaa tai antaa ymmärtää että näin olisi. Lapsen pitää saada luottaa omaan vanhempaan että hän pystyy päättämään ja huolehtimaan tällaisen asian eikä niin että 3v:n tahto kävelee vanhempien yli ja sit haetaan joku ulkopuolinen auktoriteetti uhaksi.
"Me otetaan tämä lääke nyt ja leikkeihin lähdetään vasta kun se on otettu. Näen että harmittaa ja ymmärrän sen. Saa harmittaa. Äiti huolehtii että tämä lääke syödään, koska tämä on tärkeä että tulet terveeksi. Ei, et lähde leikkiin, me otetaan nyt tää. Oletko valmis? Ei, et voi lähteä sohvalta ennen kuin tämä lääke on otettu. Joo, tiedän että haluat, mutta tämän päättää aikuinen. Tuutko syliin ottamaan vai istutko siinä? Sitten mennään tekee vaikka palapeli yhdessä, mut ensin lääke."
Vähän alentuvaa tekstiä, tai sitten pitää olla todella kujalla oleva vanhempi ettei näin ymmärrä jo alunperinkin toimia. Kyse on siitä että oikein hankalassa tilanteessa se ei auta enää yhtään mitään. Lapsi istuu vaikka puoli päivää keittiössä ennemmin kuin ottaa lääkkeen eikä tämmöinen väsytystaistelu ole tietysti työaamuina mahdollistakaan.
Kolmivuotiaskin on jo jäntevä rimpuilemaan, enkä saa edes päällä istumalla lasta lukittua niin paikoilleen että saisin samalla kammettua yhteen purrut hampaat heiluvassa päässä auki, ja sitten vielä tuikattua lääkkeen suuhun.
Ja kuitenkin ap vastasi että tätä pitää kokeilla tjsp. Se väsytystaistelu on joskus käytävä jos meinaa lapselle viestiä että on asioita jotka aikuinen päättää ja niistä et pääse millään kiemurtelulla ulos. Ensi kerralla ei mene puolta päivää, lupaan sen (ellei ole nepsy).
Melkoisen varmaa puhetta. Tuo lupauksesi ei pitänyt paikkaansa meidän viimeisimmän (onneksi ainoan) antibioottikuurin kohdalla. Pitänee lähteä äkkiä pyytämään sitten lähetettä jonnekin tutkimuksiin.
Ymmärsinkö oikein, veitte 3-vuotiaan lapsen kanssa ensimmäisellä kerralla lääkkeenoton loppuun järkähtämättömällä päättäväisyydellä, ja seuraavalla lääkkeenotolla se vei taas vähintään puoli päivää (6 h?) tai jäi kokonaan toteutumatta?
Harmillinen tilanne, meidän kolmelle lapselle on banaaninmakuiset antibioottinesteet menneet alas helposti, lähinnä tykänneet noista. Tablettien kanssa ollut joskus hankalampaa, niitä on pilkottukin johonkin herkkuun sekaan.
Eihän tuon ikäiselle mitään järkeä pysty puhumaan, niin vaihtoehdot on väkisin syöttäminen tai huijaaminen.
Vierailija kirjoitti:
Meillä lapsi on ymmärtänyt puhetta. Olen kertonut totuuden eli joko ottaa lusikkalääkettä tai joutuu sairaalaan, jossa lääke laitetaan piikillä käsivarresta sisään. Valintaa ei varsinaisesti ole, joten joko lääke nyt tai mennään sairaalaan.
Tässä on tietenkin taustalla fakta eli jos ei ottaisi lääkettä, niin todella pitäisi osastolle lähteä, ei siis voi huijata ja uhkailla.
Kiva sitten lapsi alkaa pelkäämään sairaaloita.
Meillä on kans tällainen kohta 3- v. joka sylkee tai oksentaa lääkkeet. Viimeksi auttoi se että muu perhe kannusti lääkkeen otossa ja sai onnistuneesta suorituksesta raikuvat aplodit. Kun lapsi oksentaa pakolla annetut lääkkeet on turha alkaa arvostelemaan vanhempia liian lepsusta lääkkeen annosta jos ei itsellä ole kokemusta asiasta. Lääkekuuri loppuu nopeasti jos tunkee väkisin oksennettavaksi ruutan kerrallaan mutta tulehdus ei sillä parane.
Tilannepäivitys: Saatiin vaihdettua lapselle lääke, mutta lapsi yhtäkkiä ilmoittikin aamupäivällä, että nyt ottaa lääkkeen.
Nyt se sama lapsi huutaa ja raivoaa, kun ei suostuta antamaan lisää lääkettä ennen iltaa:D
t. ap
Siis miten niin olemme opettaneet, että tuo on ok? Emme me anna noille lapsen jääräpäisyyksille periksi, mutta ei se häntä mitenkään estä yrittämästä vastustaa kerta toisensa jälkeen, kun sille päälle sattuu. Jossain vaiheessa antaa periksi, joskus se tapahtuu kerran parin jälkeen, joissakin asioissa jaksaa yrittää kirjaimellisesti sata kertaa (kuten yllä mainitsemassani turvaistuinasiassa), jos nyt tällä kertaa kuitenkin saisi periksi. Eikä koskaan saa, mutta vastustaa silti. Mutta turvaistuimeen osaan saada hänet, mutta tässä lääkkeen annossa en vielä onnistu, eikä lääkkeen kanssa ole mahdollisuutta sataan toistoon.
t. ap