Puolison kuolema

Kiitos Yksinäinen koiranpennun odottaja. Auttoiko koira sinua jotenkin pahimman vaiheen aikana?

Ajattelen, että ehkä koiran tai muun lemmikin kautta saa ainakin jotain läheisyyttä ja kosketusta, mikä ei tietenkään ole samaa kuin puolison läheisyys, mutta täysin ilman fyysistä läheisyyttäkin ja kosketusta on raskasta olla. Itse olen saanut aikoinaan apua kissastani, kun se vei aina väkisin hetkeksi ajatuksia pois, ja oli joku, josta huolehtia.Kissan silittäminen ja sylissä pitäminenkin oli jotenkin rauhoittavaa. Toki olin onnekas, että kissani oli sellainen, kun eihän kaikki kissat edes viihdy sylissä.

Voimia kaikille! <3

Vierailija kirjoitti:

Hei kaikki! Oletteko kuulleet vertaistuesta? Facebookin puolelta löytyy Nuoret Lesket. Siellä on kaksi ryhmää, joista toinen on suljettu vain leskiä koskeva ryhmä. Kannattaa tulla sinne. Itse sain nettikeskusteluista valtavasti tukea kun jäin odottamatta leskeksi. 

Kiitos. Hyvä tietää, että on nuorillekin leskille joku vertaisryhmä. Leskeksi kun voi jäädä monen ikäisenä, vaikka leskeytyminen onkin yleisempää vanhempana. On hurja tilanne jäädä leskeksi, jos on pieniä lapsia, vaikka onneksi lapset myös pitävät elämässä kiinni. Leskeys ei ole varmaan koskaan helppoa, paitsi jossain ääritapauksissa se voi olla helpostus.

Vierailija kirjoitti:

Näettekö paljon unta puolisostanne, ja jos näette, niin koetteko sen lohduttavana vai lisääkö se vain ikävää?

Minulla ei ole puolisoa, mutta menetin vanhempani viime vuonna. Unissani tapaamme usein, ja silloin aina herättyäni olen tavallista paremmalla tuulella. 

Ihana, että saat unissasi tavata läheisiäsi ja siitä jää hyvä mieli herätessäkin. Se on jotenkin jännä, miten toiset saavat nähdä useinkin unia kuolleestä läheisestään ja jotkut ei ikinä, vaikka olisi sellainenkin, että näkee yleensä paljon unia elossa olevista ihmisistä.

Perustaisikohan joku Facebookin ryhmän, johon ei-niin-nuoret lesket voisivat liittyä?

Suurin osa meistä leskistä kun ei vastaa määritelmää nuoret. Suhteessahan meitä vanhempia leskiä on valtavan paljon enemmän kuin nuoria.

FB-ryhmissä ei tosin voi kirjoittaa nimimerkillä / nimettömänä ja se voi joillekin olla kynnyskysymys. Vaikka eihän sen oikeastaan pitäisi olla niin - olemmehan kaikki samassa tilanteessa ja yritämme selvitä samankaltaisesta surusta.

Hei,

aika moni Et:n keskusteluista siirtynyt puolison menettänyt on jo ikääntyneempi. Nuoret lesket taitaa olla enemmänkin nuoremmille, yllättäen puolison kuoleman kokeneille. Näin sen ymmärsin.

Et-lehdessä kirjoitelleet kohtalotoverit ovat muodostuneet vuosien mittaan tuttaviksi. Siksi kai tänne haluttiin liittyä.

Et-lehden keskustelu on ollut nimenomaan vertaistukea ja ymmärrystä ihmisiltä, jotka ovat kokeneet saman. On ollut tärkeä lukea ihmisten tarinoita ja saada vahvistusta siihen, että aika on armollinen ja vähitellen tästä on mahdollista päästä yli ja tuntea selvinneensä.

Yhtäkkiä rakkaimman ihmisen menettäminen vie koko elämästä värit. Turvaverkot auttavat, mutta suru pysyy sydämessä pitkään. 

Puhuminen auttaa, mutta myös kirjoittaminen voi helpottaa oloa. 

Nuoret lesket on tarkoitettu työikäisille leskille. Joillain leskeys on alkanut äkillisesti, useimmilla ei. Itse jäin 36 -vuotiaana leskeksi sydämen pettäessä.

Vierailija kirjoitti:

Mihin kuoli? Leski itsekin, mies kuoli sairauteen.

Onko sillä väliä mihin kuolee?

Varmaan  kuollut puoliso  haluasi  että  jatkat  elämää.  Ainutkertaista  se on ja  ohuella  langalla  kaikki  täällä eletään.  Sure   ja  yritä  joku  uusi  rutiini  päivään  saada.  Pikku  lenkki  tai    kahvilassa  mutka.  Tuossa  vaiheessa   suru on  tuore, ihan  normaalia  tuntea  tyhjyyttä.  Onko sinulla  ystäviä  kenen  kanssa  purat  tunteita?

Voimia  päiviin tuleviin  kyllä  sinä  selviät. Luota siihen  että  joskus  helpottaa!

Vierailija kirjoitti:

Hei,

aika moni Et:n keskusteluista siirtynyt puolison menettänyt on jo ikääntyneempi. Nuoret lesket taitaa olla enemmänkin nuoremmille, yllättäen puolison kuoleman kokeneille. Näin sen ymmärsin.

Et-lehdessä kirjoitelleet kohtalotoverit ovat muodostuneet vuosien mittaan tuttaviksi. Siksi kai tänne haluttiin liittyä.

Ei kuolintavalla mitään merkitystä ole Nuoret lesket - yhdistyksessä, Facen tai live-elämän vertaistukiryhmissä. Ja nuoret-termillä tosiaan tarkoitetaan työikäistä leskeä joten ikähaarukka on ollut 20-65.

Vierailija kirjoitti:

Vaikka tämä nyt tuntuu mahdottomalta ja merkityksettömältä, niin aika auttaa. Voimia🧡

Kliseet pitää eniten paikkaansa.

- leski vuodelta -98

Osanottoni suureen suruun. En ole itse vastaavaa kohdannut, mutta muistan kun lenkkipolulla vanha nainen jota silloin yällöin näin jäi taas rapsuttelemaan koiraani ja kertoi sitten miehensä poismenosta. Olivat olleet ties kuinka monta kymmentä vuotta yhdessä ja sydämestä riipi kun hän kertoi itkien kuinka vahvana hän tuntee etenkin nukkumaan mennessä miehensä läsnäolon. Itkua pidättäen halasimme pitkään ja jatkoimme molemmat tahollamme lenkkiä.

Nyt on nyt, "ajan auttaminen" ei yhtään jelppaa NYT. Se on vaan sellane fraasi.

Vierailija kirjoitti:

Perustaisikohan joku Facebookin ryhmän, johon ei-niin-nuoret lesket voisivat liittyä?

Suurin osa meistä leskistä kun ei vastaa määritelmää nuoret. Suhteessahan meitä vanhempia leskiä on valtavan paljon enemmän kuin nuoria.

FB-ryhmissä ei tosin voi kirjoittaa nimimerkillä / nimettömänä ja se voi joillekin olla kynnyskysymys. Vaikka eihän sen oikeastaan pitäisi olla niin - olemmehan kaikki samassa tilanteessa ja yritämme selvitä samankaltaisesta surusta.

Mikä kuulun ryhmään: Lesket 60+

Suuri kiitos tästä tiedosta!

En tosiaankaan tiennyt, että Facebookissa on jo olemassa ryhmä meille vanhemmille leskille! Lesket 60+ -ryhmä on varmasti hyvä foorumi meille, jotka ennen kirjoittelimme ET-lehden Puolison kuolema -ryhmässä

Näin 17vuoden jälkeenkin edelleen välillä surullinen...

Ensimmäiset pari vuotta olivat pahimmat.

Pyydä keskustelu apua, itse en sellaista ymmärtänyt hakea, eikä kukaan mitään terapiaa tarjonnut.

Minulla on vähän outo huumorintaju, olen leskenä ollut 10 vuotta sitten, kävin yht äkkisen kuoleman jälkeen, avioliittoa 45 vuotta,  keskusteluapuakin saamassa.  Nyt vasta pari vuotta on jotenkin mennyt sopeutuneessa mielentilassa.

Mutta kutkuttaa mieltä ehdottaa tinderiä kun eilen luin että syksyllä, siis puoli vuotta sitten, leskeksi jäänyt 80 v etsii kotihoidon avustamana miestä tinderistä.

Vierailija kirjoitti:

Nyt on nyt, "ajan auttaminen" ei yhtään jelppaa NYT. Se on vaan sellane fraasi.

Mutta se on totuus...ja se on hyvä pitää mielessä, vaikka nyt tuntuu karsealta!

Vierailija kirjoitti:

Nyt on nyt, "ajan auttaminen" ei yhtään jelppaa NYT. Se on vaan sellane fraasi.

Se vaan pitää paikkansa, kun taas mikään mitä joku toinen sanoo tai kirjoittaa ei auta, mikään ei auta heti. 2016 kuoli puoliso, se oli odotettavissa joten surutyötä teki jo ennakkoon mutta siitä huolimatta ei helppoa ollut. Ensin sitä yrittää selvitä tunnista sitten kahdesta,puolesta päivästä, päivästä jne. Hautajaisten järjestely oma projektinsa, muistan kun etsin musiikkia kirkkoon, kuuntelin Adagion ym. mitä käytetään. Kesken kaiken oli pakko lähteä puukasalle kantamaan niitä sisään, täytyi tehdä jotain ihan muuta. Hautajaisten jälkeen sitä putoaa kuin tyhjän päälle, onneksi itsellä asui vielä pojat kotona,oli koira ja työ. Vinkkinä sanoisin että älkää sanoko surevalle että tule kahville kun siltä tuntuu tai soittele. Sitä yrittää pitää itsensä koossa, ei siinä jaksa pitää suhteita yllä.