Olisiko vihdoin aika elokuvissa myös uudenlaisille naistarinoille ja rooleille?

Siitä vaan tekemään. Laita palstalle viestiä kun on valmis niin tiedetään mihin mennä katsomaan.

Niitä on jo. Ne vain eivät myy ja jäävät vähän pimentoon.

Vierailija kirjoitti:

Niitä on jo. Ne vain eivät myy ja jäävät vähän pimentoon.

Kaurismäen elokuvissa on ihan asiallista meininkiä.

Vierailija kirjoitti:

Siitä vaan tekemään. Laita palstalle viestiä kun on valmis niin tiedetään mihin mennä katsomaan.

Hyvä idea. Ehkäpä laitankin.

Kuka niitä käy katsomassa?

Itse huomaan, että minussa on tapahtunut niin, ettei kiinnosta panojutut. Paljaat rinnat tai jonkun perse ei ole mikään juttu, vaikka tämä näyttäisi ne ihan väkisinkin. Ehkä on kyse juuri siitä, että kaikkea pornoa on netissä niin paljon kuin vain jaksaa vahdata. Sen sijaan puuttuu tarinoita, tunnetta ja jännitystä.

Vierailija kirjoitti:

Niitä on jo. Ne vain eivät myy ja jäävät vähän pimentoon.

Onko näin.

Onko esimerkkejä muunlaisista viime aikoina tehdyistä/kohistuista  naisrooleista kuin strippari, riistetty hugatsu, narkki, pornostarawannabe, sotavanki...?

Onko muunlaisia rooleja tullut viime aikoina?

Älkääkä nyt te tietyt hermoheikot heti suuttuko vaan vastatkaa ne joita kiinnostaa sama asia tai jotka tietävät ilman vettuilua.

Kuka elokuviin (suomalaisiin) perehtynyt alan harrastaja osaa mainita esim viime vuodelta 1 asiallisen ja samastuttavan naisroolin jostain leffasta?

Heilutan lippistäni hänelle viuh-vauh!!!

Minkä (suomalaisen) elokuvan roolihahmoon olet naisena kokenut samaistuvasi?

Vähän aikaa sitten tuli mielenkiintoinen dokumentti naisista jotka kertoivat miten amerikkalainen elokuva "Thelma ja Louise" vaikutti heihin. Moni koki samastumisia roolihenkilöihin eri syistä.

Myös lasten elokuviin. Tytöt kasvavat muuten uskomaan, että heidän roolinsa on olla typerä, meikeistä kiinnostunut tyttönen, joka vain odottaa prinssiään.

Vierailija kirjoitti:

Itse huomaan, että minussa on tapahtunut niin, ettei kiinnosta panojutut. Paljaat rinnat tai jonkun perse ei ole mikään juttu, vaikka tämä näyttäisi ne ihan väkisinkin. Ehkä on kyse juuri siitä, että kaikkea pornoa on netissä niin paljon kuin vain jaksaa vahdata. Sen sijaan puuttuu tarinoita, tunnetta ja jännitystä.

Mieleen jäi (tosin amerikkalainen) elokuva nimeltä "Hiljaiset sillat". Siinä jotenkin upputui ja ymmärsi sen Idaholaisen perheenäidin arkea ja elämää. Muistaakseni rakkaustarina oli kaunis ja seksiaktia ei näytetty lainkaan. Mies vei hänelle kukkia ja tekivät ruokaa, kävivät kävelyllä, tanssivat radiomusan tahdissa ja juttelivat elämästään. Mies ja nainen kohtasivat toisensa ihmisinä siinä, ei himojensa tyydyttäjinä (oho sori ponteva ilmaus).

Puuttuu vaan ne rikkaat naisrahoittajat :(

Missä naisohjaajat ovat? Tiina Lymi ja Saara Cantell ohjaavat lastenelokuvia, mutta missä ovat ne muut, jotka eivät tee dokumentteja? Noin puolet suomalaisista on naisia, mutta naiset eivät tee elokuvia, koska - niin, miksi eivät? Miksi he tyytyvät olemaan vähemmän kuin miehet?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse huomaan, että minussa on tapahtunut niin, ettei kiinnosta panojutut. Paljaat rinnat tai jonkun perse ei ole mikään juttu, vaikka tämä näyttäisi ne ihan väkisinkin. Ehkä on kyse juuri siitä, että kaikkea pornoa on netissä niin paljon kuin vain jaksaa vahdata. Sen sijaan puuttuu tarinoita, tunnetta ja jännitystä.

Mieleen jäi (tosin amerikkalainen) elokuva nimeltä "Hiljaiset sillat". Siinä jotenkin upputui ja ymmärsi sen Idaholaisen perheenäidin arkea ja elämää. Muistaakseni rakkaustarina oli kaunis ja seksiaktia ei näytetty lainkaan. Mies vei hänelle kukkia ja tekivät ruokaa, kävivät kävelyllä, tanssivat radiomusan tahdissa ja juttelivat elämästään. Mies ja nainen kohtasivat toisensa ihmisinä siinä, ei himojensa tyydyttäjinä (oho sori ponteva ilmaus).

Siinä ei näytetty mitään eikä muistaakseni edes sanottu mitään, annettiin katsojan ymmärtää erilaisista pienistä eleistä, mitä on tapahtumassa. Pyyntö siirtää auto ladon taakse, että naapurit eivät näe, hiusten pyyhkäisy kasvoilta, pöydälle unohtunut kahvikuppi.

Hirveän surullinen elokuva, oman aikansa Casablanca.

Vierailija kirjoitti:

Myös lasten elokuviin. Tytöt kasvavat muuten uskomaan, että heidän roolinsa on olla typerä, meikeistä kiinnostunut tyttönen, joka vain odottaa prinssiään.

Peppi Pitkätossukin tainnut jäädä eläkkeelle....

Vierailija kirjoitti:

Myös lasten elokuviin. Tytöt kasvavat muuten uskomaan, että heidän roolinsa on olla typerä, meikeistä kiinnostunut tyttönen, joka vain odottaa prinssiään.

Missä lasten elokuvissa vielä muka on näin? Sanoisin, että kyseistät stereotyyppiä pikemminkin vältellään kuin ruttoa.

Jusseisahan juuri jaettiin palkintoja elokuvasta Miami, jonka on ohjannut nainen.

Suomessa naistaiteilijat ovat niin itsekeskeisiä, etteivät he näe ollenkaan maailmaa itsensä ulkopuolella, ja sen takia heidän töistään ovat kiinnostuneet vain samanlaiset ihmiset kuin he itse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse huomaan, että minussa on tapahtunut niin, ettei kiinnosta panojutut. Paljaat rinnat tai jonkun perse ei ole mikään juttu, vaikka tämä näyttäisi ne ihan väkisinkin. Ehkä on kyse juuri siitä, että kaikkea pornoa on netissä niin paljon kuin vain jaksaa vahdata. Sen sijaan puuttuu tarinoita, tunnetta ja jännitystä.

Mieleen jäi (tosin amerikkalainen) elokuva nimeltä "Hiljaiset sillat". Siinä jotenkin upputui ja ymmärsi sen Idaholaisen perheenäidin arkea ja elämää. Muistaakseni rakkaustarina oli kaunis ja seksiaktia ei näytetty lainkaan. Mies vei hänelle kukkia ja tekivät ruokaa, kävivät kävelyllä, tanssivat radiomusan tahdissa ja juttelivat elämästään. Mies ja nainen kohtasivat toisensa ihmisinä siinä, ei himojensa tyydyttäjinä (oho sori ponteva ilmaus).

Siinä ei näytetty mitään eikä muistaakseni edes sanottu mitään, annettiin katsojan ymmärtää erilaisista pienistä eleistä, mitä on tapahtumassa. Pyyntö siirtää auto ladon taakse, että naapurit eivät näe, hiusten pyyhkäisy kasvoilta, pöydälle unohtunut kahvikuppi.

Hirveän surullinen elokuva, oman aikansa Casablanca.

Kyllä.

Seksikohtauksia ei tosiaankaan näytetty, mutta kuka niitä olisi kaivannut kun tarina ja näyttelijöiden keskinäinen jännnite kantoi elokuvaa kutsuen katsojan omaan haikeaan maailmaansa.

Itketti miten yksinäisiksi ne ihmiset lopuksi jäivät, se perheenäiti, hänen miehensä ja se valokuvaaja. Ikävöimään ja kaipaamaan, perheestä (äiti,isä)/urasta(valokuvaaja) huolimatta. Niin kauniisti ja kirjan tarinaa kunnioittaen tehty elokuva...

Vierailija kirjoitti:

Jusseisahan juuri jaettiin palkintoja elokuvasta Miami, jonka on ohjannut nainen.

Suomessa naistaiteilijat ovat niin itsekeskeisiä, etteivät he näe ollenkaan maailmaa itsensä ulkopuolella, ja sen takia heidän töistään ovat kiinnostuneet vain samanlaiset ihmiset kuin he itse.

Niin tosiaan , siinähän ON naisohjaajan elokuva.

Millainen naisrooli/kohtalo mainitsemassasi elokuvassa "Miami" on?

Tarvitsisimme sellaisia karismaattisia naiskohtaloita, jotka ottavat oikeuden omiin käsiinsä. Rohkeita, ei liian kauniita naisia, joilla on oikein kunnon leukaperät ja paljon energiaa psyykkisesti sairaiden kanssasisartensa parantelemiseen. Eli hyvien ihmisten kuvia kankaalle!!!