Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olisiko vihdoin aika elokuvissa myös uudenlaisille naistarinoille ja rooleille?
24.03.2018 |
Olisko vihdoinkin aika uudenlaisille naistarinoille ja rooleille? Haluaako yleisö katsoa narkkarihuoria, raiskattuja, riistettyjä ja takaapäin pantavia pornoilevia naisrooleja jatkossa? Uskon ettei halua.
Maailmassa on paljon kiinnostavia naiskohtaloita joista löytyy nuorille naisille myös roolimalleja ja vahvistavia esimerkkejä kuinka elämässä voi pärjätä.
Astu esiin Tiina Lymi kirjoittamaan loistavaa mustaa komediaa tyyliin Kohtuuttomuuksia, Leena Lander tuo tarinoitasi valkokankaalle , tällä kertaa huolellisemmin valikoiduin ohjaajin, naiskirjoittajat astukaa esiin ja kuvatkaa sitä naisen elämää niinkuin se on, paljon muutakin kuin pelkkä reikä ja tissit.
Kommentit (226)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jusseisahan juuri jaettiin palkintoja elokuvasta Miami, jonka on ohjannut nainen.
Suomessa naistaiteilijat ovat niin itsekeskeisiä, etteivät he näe ollenkaan maailmaa itsensä ulkopuolella, ja sen takia heidän töistään ovat kiinnostuneet vain samanlaiset ihmiset kuin he itse.
Niin tosiaan , siinähän ON naisohjaajan elokuva.
Millainen naisrooli/kohtalo mainitsemassasi elokuvassa "Miami" on?
Väkivaltaa ja naisen esineellistämistä. En käynyt katsomassa, mutta trailerin olen nähnyt.
Täytyypä käydä katsomassa kyseinen Miami-traileri. Miksi ihmeessä naisohjaaja vahvistaisi omalla työllään lisää esineellistävää naiskuvaa, en usko....lets see....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mietin eilen tätä kun katsoin Horns-leffaa joka oli hirveintä kuraa mitä olin nähnyt pitkään aikaan. Ensinnäkin, mitä on tämä että nykyelokuvissa törmää jatkuvasti uskonnon tuputtamiseen. Ei PLIIS ruveta täällä länsimaissakin perustelemaan viihteessä asioita uskonnolla, en halua takaisin keskiajalle enää uudestaan. Entäs elokuvan naiset. Sankaritar oli heti neitsyt Mariasta seuraava pyhimys joka kuitenkin riisuttiin alasti ja jonka rintoja nuoltiin, vaikka pääosaa esittävällä miehellä pysyi farkut jalassa. Paha tyttö joka haaveili somekuuluisuudesta sai rangaistuksensa siten että pääosan esittäjä mies usutti käärmeet puremaan häntä. Tätäkään en halua enää lisää että sankari kiduttaa toista ihmistä tahallaan. Lapsena lihava poika osoittautui homoksi kuinka ollakaan, ja ehdin jo ilahtua että kiva että tässä on tällainen homoromanssikin, kunnes kävi ilmi että homohahmoista tehtiin täysin naurettavat ja naurunalaiset hahmot ja loppukohtauksessa ammuttiin homolta puoli päätä pois ällöttävän graafisessa lähikuvassa. Taisi muuten olla pahiksen lisäksi ainoa joka siinä kuoli. Kolmas naishahmo oli kuinka ollakaan madonnan vastapainona huratsu jota tietysti yhden yön pantiin. EI APUA.
Ja tästä vielä että se jatkuva ristiriipuksen heiluttelu siinä. Laitoit kimaltelevan, loistavan ristin kaulaan ja simsalabim, muutuit paholaisesta kunnon ihmiseksi. Samalla riipus oli oikein sen kunnon madonnatytön symboli. Ainoa pelastus leffassa oli Daniel Ratcliffe, joka on oikeasti hyvä näyttelijä. Ihmettelen kyllä etteikö häntä ole hävettänyt näytellä tuollaista kuraa.
Naisista kertovissa elokuvissa nainen ei voi olla pelkkä nainen vaan hänen on ihan pakko olla vaimo ja äiti tai nainen joka haluaa miehen ja minä en kertakaikkiaan jaksa katsoa sellaisia elokuvia. Jos nainen sattuu olemaan sinkku hän silti huolehtii jostakin lapsesta tai muusta oliosta. Haluan elokuvia joissa nainen tekee juttuja joilla ei ole mitään tekemistä parisuhteen tai parisuhteen puuttumisen tai lasten kanssa. Minun puolestani ei tarvitse tehdä mitään naiselokuvia jos ne eivät oikeasti ole kiinnostavia.
Noita naiset raiskattavana ja hakattavana -elokuvia en myöskään halua katsoa, eli on tullut aika vähän katsottua kotimaisia elokuvia.
Tavallaan kiinnostaisi nähdä se Lymin elokuva (äkkilähtö) vaikka asetelma naisesta jonkun teinin pelastajana on luotaantyöntävä.
Vierailija kirjoitti:
Revolutionary Roadissa kuvattiin hienosti ja hauraasti sekä naisen ja miehen näkökulmista avioliittoa. Tyttökuningas oli mielenkiintoinen elokuva, samoin Prinsessa. Mad Max: Fury Roadissa oli mahtava nähdä naisia toimintaleffan päärooleissa ja tekemässä muutakin, kuin olemassa avuttomia riepuja. Samoin Nälkäpeleissä tyttö on ottanut pääroolin. Aika suosittuja taitaa aina nämä kaksi viimeksi mainittua olla.?
Aivan fantastisen esimerkin löysit tuosta Revolutionary Roadista!
Toki elokuvaa pohjautuu kirjaan, mutta RR on loistava esimerkki siitä kuinka kirjan ihmiskuvaus on ymmärretty ja sisäistetty täysin ohjaajan toimesta ja ihmisten tarina siirtyy valkokankaalle yhtä hauraana ja moniulotteisena. Roolihahmojen/henkilöiden psyykkiset hienovaraiset mielenliikkeet vaativat taitoa ja todellista lahjakkuutta ohjaajalta ja ymmärrystä ihmissielusta ja se monimutkaisuudesta.
Jo (käsikirjoittaja) Billy Wilder aikoinaan tokaisi: aloin ohjaamaan itse , koska kyllästyin katsomaan miten ohjaajat pilasivat kerta toisensa jälkeen hyviä käsikirjoituksia.
Tarkoitatteko nyt suomalaisia elokuvia, niitähän en katso mutta kyllä ainakin jenkkilästä pukkaa ylenmäärin elokuvia, joissa naiset on pääosissa melko vahvassa sankariroolissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kertokaa joku viisas minulle mihin ihmeeseen katosi elokuva-ohjaaja Maria Ruotsala?
Yksi ravistavimpia ja moniulotteisimpia naishahmoja sisältäviä elokuvia on hänen ohjaamansa Ilonen talo.
Vierailija kirjoitti:
Tarkoitatteko nyt suomalaisia elokuvia, niitähän en katso mutta kyllä ainakin jenkkilästä pukkaa ylenmäärin elokuvia, joissa naiset on pääosissa melko vahvassa sankariroolissa.
Ei nyt sentään ylenmäärin, mutta pukkaa kuitenkin. Suomi on tässä asiassa perähikiä. Ehkä kyse on hyvien käsikirjoitusten puutteesta ja sitten siitä että ohjaajiksi valmistuvat ovat miehiä jotka haluavat ehdottomasti tehdä nuoren miehen kasvutarinan toisensa jälkeen. Jos suomessa tehtäisi nuoren naisen kasvutarina, siihen sisältyisi liuta väkivaltaisia poikaystäviä, kammottava ja traumatisoiva raiskauskokemus abortteineen ja happy end, kun tyttö löytää mukavan ja kiltin vaikkakin hyvin vaatimattoman näköisen poikaystävän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naisilla on aina ollut mahdollisuus kirjoittaa vaikka minkälaisia leffakässäreitä iät ajat.
Miksi naiset eivät ole kirjoittaneet niitä leffoja, jotka ovat naisten mielestä ok ?
Kummaa innää. Jussi gaalassakin vouhkattiin "naisille rooleja" ...
Miksi naiset eivät kirjoita itselleen rooleja ?
Tehkööt naiset porukalla vaikka yksinään ilman miehiä kokonaisia elokuvia satapäin.
Ihan vapaasti.
Se on kuitenin yleisön kiinnostus mikä sanelee, mitä kannattaa tehdä.
ihan sama jääkiekossa. Turha vouhkata YLE:ssä, että naisjääkiekko arvoonsa.
Jos se ei kiinnosta suurta populaa, nii ei sinne mainostajia saa.
Naisilla on ollut 50 vuotta mahdollisuus kirjoittaa mieleisiään roooleja ja pääosia naisille. Miksi niitä elokuvia ei näy? onko ne kässärit niin huonolaatuisia vai miksei filmata?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kumpi on muuten mielenkiintoisempi elokuva:
-elokuva, jossa on naisroisto pääroolissa
-elokuva jossa miesroisto pääroolissa
Vierailija kirjoitti:
Voisiko joku ystävällisesti luetella ne elokuvat, joita on Suomessa viime aikoina tehty joissa ei ole ap:n kuvailemia naisrooleja vaan jotain syvällisempää.
Tulen morsiamen kävin katsomassa, ja siinä oli jo ideaa ja aihetta mutta pääroolin esittäjä ja hahmo pilasi koko homman.
No yksi ainakin mulle tulee mieleen, nimittäin katsoin yleareenalta sellaisen elokuvan nimeltä "Varpunen" ja siinä oli Miitta Sorvalin esittämä roolihahmo poikkeuksellisen upea nainen.
Henkilöhahmo oli sellainen vahva elämässä pärjääjä, kaunis ja jotenkin "uljas", auttavainen nainen joka paljastui sisimmältään herkäksi ja haavoittuvaiseksi. Siis todella hienosti hän osasi kuvata tuota naiskohtaloa jonka vastapoolina oli vuorostaan se sisko joka oli kaikkea muuta (ja tässäkin tehtiin hieno roolityö Sara Paavolaisen esittämänä).
Elokuvan jälkeen hoksasin että tosiaan, elämässäni on oikeastikin tuontyyppisiä hienoja naisia (onneksi) ja miten itsestäänselvyytenä heidän pärjäämistään ja jaksamistaan pitääkään.
Heidänlaistensa naisten/äitien hartiat taitavat kannatella kokonaisia maailmoja?
He jos ketkä ovat kiinnostavampia valkokankailla kuin lanteitaan glittereissä ketkuttelevat eroottiset tanssijat...
(huom tämä vain yksi mielipide älkää suuttuko)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joku vuosi sitten olisko ollut Anna-Stina Nykänen kirjoitti että jos haluaa katsoa hyvän leffan on yksi pistämätön keino, valita naisohjaajan elokuva. Tämän olen itsekin havainnut vuosien mittaan.
Mitä jos miehet alkaisivat nyt vaatimaan, että naiskirjailijoiden pitää alkaa kirjoittaa enemmän mieshenkilöitä kirjoihinsa?
Aika sairaaksi on tämä maailma mennyt kun sukupuoleen tuijotetaan koko ajan.
Jokaisella käsikirjoittajalla on oikeus kirjoittaa just sellainen kässäri kun haluaa, eikä siinä mistä sukupuolten välisestä taistelusta ole kyse. Kirjoitetaan sellaisa stooreja jotka kiinnostaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joku vuosi sitten olisko ollut Anna-Stina Nykänen kirjoitti että jos haluaa katsoa hyvän leffan on yksi pistämätön keino, valita naisohjaajan elokuva. Tämän olen itsekin havainnut vuosien mittaan.
Mainitsetko vaikka muutaman naisohjaajan elokuvan, joka on voittanut oscarin. Thank you
Vierailija kirjoitti:
Kumpi on muuten mielenkiintoisempi elokuva:
-elokuva, jossa on naisroisto pääroolissa
-elokuva jossa miesroisto pääroolissa
Varsinaisista naisroistoista taitaa olla sen verran vähemmän tarinoita, että on paha tehdä kattavaa vertausta. Mutta kyllä moraalisesti arveluttavia naispäähenkilöitä on aina osattu kirjoittaa, ennen ehkä paremmin kuin nykyään, jostain kumman syystä. Scarlett O'Harakin on yksi maailman suosituimmista naispäähenkilöistä, ja vaikkei nyt varsinainen roisto olekaan, niin monella tapaa kyllä epämiellyttäväkin hahmo. Scarlettin kaltainen hahmo voisi jossain toisessa tarinassa olla helposti tarinan pahis, ja hyväkin sellainen.
Tuntuu siltä, että nykyään ei oikein mielellään annettaisi naispahisten olla pahiksia. Toisessa nurkassa on sellaisia mieskirjoittajia joiden nais"pahikset" ovat yksiulotteisia viettelijöitä, joiden takana on useimmiten vahvempi miespahis, ja toisessa nurkassa sellaisia naiskirjoittajia joiden naishahmot ovat aina oikeassa.
Aikoinaan tuli sellainen tv-sarja/elokuva nimeltään Pesärikko. Se perustui Orvokko Aution romaaniin ja sen taisi ohjata miesohjaaja nimeltä Bergholm (tämä täytyy tarkistaa että nimi tuli oikein, mutta muistaakseni miesohjaaja sen ohjasi).
Syy miksi nostin tämän esiin on se, että siinä pääroolissa oli Armi-niminen nainen jonka elämää seurattiin ihan teinistä kypsään aikuisuuteen ja äitiyteen.
Ja se oli aivan helkkarin loistava ! Minttu Mustakallio oli siinä Armin roolissa ihan puhdasta kultaa , hän sai laittaa peliin osaamisensa ja lopputulos oli aivan jestaksen hyvä!!!
Vierailija kirjoitti:
Aikoinaan tuli sellainen tv-sarja/elokuva nimeltään Pesärikko. Se perustui Orvokko Aution romaaniin ja sen taisi ohjata miesohjaaja nimeltä Bergholm (tämä täytyy tarkistaa että nimi tuli oikein, mutta muistaakseni miesohjaaja sen ohjasi).
Syy miksi nostin tämän esiin on se, että siinä pääroolissa oli Armi-niminen nainen jonka elämää seurattiin ihan teinistä kypsään aikuisuuteen ja äitiyteen.
Ja se oli aivan helkkarin loistava ! Minttu Mustakallio oli siinä Armin roolissa ihan puhdasta kultaa , hän sai laittaa peliin osaamisensa ja lopputulos oli aivan jestaksen hyvä!!!
Timo Bergholm oli tuon ohjaajan nimi ja Yle1 Kotikatsomossa esitetty Wikipedian mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kumpi on muuten mielenkiintoisempi elokuva:
-elokuva, jossa on naisroisto pääroolissa
-elokuva jossa miesroisto pääroolissa
Varsinaisista naisroistoista taitaa olla sen verran vähemmän tarinoita, että on paha tehdä kattavaa vertausta. Mutta kyllä moraalisesti arveluttavia naispäähenkilöitä on aina osattu kirjoittaa, ennen ehkä paremmin kuin nykyään, jostain kumman syystä. Scarlett O'Harakin on yksi maailman suosituimmista naispäähenkilöistä, ja vaikkei nyt varsinainen roisto olekaan, niin monella tapaa kyllä epämiellyttäväkin hahmo. Scarlettin kaltainen hahmo voisi jossain toisessa tarinassa olla helposti tarinan pahis, ja hyväkin sellainen.
Tuntuu siltä, että nykyään ei oikein mielellään annettaisi naispahisten olla pahiksia. Toisessa nurkassa on sellaisia mieskirjoittajia joiden nais"pahikset" ovat yksiulotteisia viettelijöitä, joiden takana on useimmiten vahvempi miespahis, ja toisessa nurkassa sellaisia naiskirjoittajia joiden naishahmot ovat aina oikeassa.
Pitää vielä lisätä, että onhan niitä tietysti mieskirjoittajiakin, etenkin nykyään, joiden naishahmot eivät ole koskaan väärässä. Valitettavasti tämä tarkoittaa sitä, että mieshenkilöt jotka tekevät virheitä ja ajavat konfliktia ja joiden moraalia (tai sen puutetta) koetellaan, ovat väistämättä tarinan keskiössä. Ja naishahmojen rooli on olla roolimalli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kumpi on muuten mielenkiintoisempi elokuva:
-elokuva, jossa on naisroisto pääroolissa
-elokuva jossa miesroisto pääroolissa
Varsinaisista naisroistoista taitaa olla sen verran vähemmän tarinoita, että on paha tehdä kattavaa vertausta. Mutta kyllä moraalisesti arveluttavia naispäähenkilöitä on aina osattu kirjoittaa, ennen ehkä paremmin kuin nykyään, jostain kumman syystä. Scarlett O'Harakin on yksi maailman suosituimmista naispäähenkilöistä, ja vaikkei nyt varsinainen roisto olekaan, niin monella tapaa kyllä epämiellyttäväkin hahmo. Scarlettin kaltainen hahmo voisi jossain toisessa tarinassa olla helposti tarinan pahis, ja hyväkin sellainen.
Tuntuu siltä, että nykyään ei oikein mielellään annettaisi naispahisten olla pahiksia. Toisessa nurkassa on sellaisia mieskirjoittajia joiden nais"pahikset" ovat yksiulotteisia viettelijöitä, joiden takana on useimmiten vahvempi miespahis, ja toisessa nurkassa sellaisia naiskirjoittajia joiden naishahmot ovat aina oikeassa.
Peter Linholmin ohjaama (Olli Pekka Parviaisen kanssa käsikirjoittama ) elokuva "Anita" (joka esitettiin muistaakseni myös sarjana teeveessä nimellä "Huijarinainen" ) oli lajissaan mielenkiintoinen naiskuvaus ja jäi siksi mieleen. Liisa Mustonen taisi olla huijarinaisen roolissa?
Mahtoiko julkaisuvuosi olla 1994? Anteeksi jos muistan väärin vuoden, mutta mielenkiintoiseen, ehkä yksipuoliseen? suuntaan on--- näin yhtäkkiä ----tarkasteltuna naiskuva elokuvissa mennyt kokonaisuudessaan elokuvatuotantoja ajatellen.
Alue: Aihe vapaa
Mietin eilen tätä kun katsoin Horns-leffaa joka oli hirveintä kuraa mitä olin nähnyt pitkään aikaan. Ensinnäkin, mitä on tämä että nykyelokuvissa törmää jatkuvasti uskonnon tuputtamiseen. Ei PLIIS ruveta täällä länsimaissakin perustelemaan viihteessä asioita uskonnolla, en halua takaisin keskiajalle enää uudestaan. Entäs elokuvan naiset. Sankaritar oli heti neitsyt Mariasta seuraava pyhimys joka kuitenkin riisuttiin alasti ja jonka rintoja nuoltiin, vaikka pääosaa esittävällä miehellä pysyi farkut jalassa. Paha tyttö joka haaveili somekuuluisuudesta sai rangaistuksensa siten että pääosan esittäjä mies usutti käärmeet puremaan häntä. Tätäkään en halua enää lisää että sankari kiduttaa toista ihmistä tahallaan. Lapsena lihava poika osoittautui homoksi kuinka ollakaan, ja ehdin jo ilahtua että kiva että tässä on tällainen homoromanssikin, kunnes kävi ilmi että homohahmoista tehtiin täysin naurettavat ja naurunalaiset hahmot ja loppukohtauksessa ammuttiin homolta puoli päätä pois ällöttävän graafisessa lähikuvassa. Taisi muuten olla pahiksen lisäksi ainoa joka siinä kuoli. Kolmas naishahmo oli kuinka ollakaan madonnan vastapainona huratsu jota tietysti yhden yön pantiin. EI APUA.