Lue keskustelun säännöt.
Missä vaiheessa on ok lopettaa sukulaisen lasten synttäreillä käynti?
24.03.2018 |
Synttärit ovat aina jumalatonta piinaa ja se puoli vuotta mikä niiden välillä on tuntuu vain hetkeltä. Matkoihin menee joka kerta neljä tuntia ja kärsimys kestää muutaman tunnin. Koko päivähän siinä menee valmistautuessa ja palautuessa. Olisko koulun alkaminen semmoinen merkkipaalu että sukulaissynttärit vois loppua?
Kommentit (21)
Sitten kun sinne ei halua mennä. Pikkulapselle voisi olla ihan kiva ja jännä juttu jos lähettää vaikka synttärikortin ja siinä kuoressa jonkun tarran tai vastaavan pikkulahjan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän sinne ole pakko mennä. Tuo matka käy jo syyksi. Voitte sanoa ettette ehdi/pääse.
Yleensä 15-vuotissynttärit on viimeiset vuosittaiset. Sitten taas 18-vuotiasta juhlitaan isosti. Välissä oleville 16- ja 17-synttäreille tulee vain isovanhemmat ja vanhempien sisarukset perheineen kuten synttäreille 1-15 sitä ennenkin. Kun lapsi muuttaa omaan kotiin, hän voi pitää millaiset juhlat haluaa.
Vieras ei päätä, lähetetäänkö hänelle kutsua vai ei.
Vierailija kirjoitti:
Eihän sinne ole pakko mennä. Tuo matka käy jo syyksi. Voitte sanoa ettette ehdi/pääse.
Siinä on vaan se, että synttärivieraita ei ole montaa ja tulee huono omatunto jättää menemättä.
-ap
Minua ihmetytti, kun kutsu tuli 13v. tytön synttäreille. Miksi sen ikäinen juhlii synttäreitä sukulaisten kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän sinne ole pakko mennä. Tuo matka käy jo syyksi. Voitte sanoa ettette ehdi/pääse.
Siinä on vaan se, että synttärivieraita ei ole montaa ja tulee huono omatunto jättää menemättä.
-ap
Tiedätkö viettävätkö jo kaverisynttäreitä? Jos niin eivät välttämättä kovin edes välitä lapset niistä sukulaissynttäreiden vierasmäärästä. Kuinka monet synttärit on vuodessa? Itse varmaan kävisin n. kouluikään asti noin pitkän matkan takaa jos vaikkapa parit vuodessa. Mutta kyllä vanhemmat ainakin ymmärtävät, jos et jaksa tuota matkaa, ja osaavat sen varmasti selittää lapsillekin niin ettei pahaa mieltä jää.
Meillä on juhlittu rippi-ikään Sakkara, mutta enemmän sellaisla tulkaa meille kahville tyylillä. Ei stressiä, jos ei pääse kuin oma perhe
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän sinne ole pakko mennä. Tuo matka käy jo syyksi. Voitte sanoa ettette ehdi/pääse.
Siinä on vaan se, että synttärivieraita ei ole montaa ja tulee huono omatunto jättää menemättä.
-ap
Tiedätkö viettävätkö jo kaverisynttäreitä? Jos niin eivät välttämättä kovin edes välitä lapset niistä sukulaissynttäreiden vierasmäärästä. Kuinka monet synttärit on vuodessa? Itse varmaan kävisin n. kouluikään asti noin pitkän matkan takaa jos vaikkapa parit vuodessa. Mutta kyllä vanhemmat ainakin ymmärtävät, jos et jaksa tuota matkaa, ja osaavat sen varmasti selittää lapsillekin niin ettei pahaa mieltä jää.
Viettävät kaverisynttäreitä. Vain kahdet synttärit on vuodessa, mutta siinäkin on kahdet liikaa. Olen aikamoinen erakkoluonne. Ne vanhemmat on kyllä semmoisia ettei ne oikein ymmärrä... Tai ainakin lasten äiti (joka ei ole sukua)
-ap
Ymmärrän sua! Synttäripiinan takia kadun kummiksi ryhtymistäkin:välimatkaa 300km, istun päivässä 6h bussseissa, sitten tönötän epämukavissa juhlavaatteissa tuntemattomien kummilapsen sukulaisten kanssa siellä supervaivautuneessa ilmapiirissä.Lapsi kiipeilee pitkin seiniä, isänsä ei pukahda ja äitinsä häärii keittiössä. Mummonsa kysyy multa aina ne työkuviot.
Sukulaislasten synttärit paljolti samantyyppisiä. Teinit vaikuttaa itsekin haluttomilta juhlimaan mutta viisikymppiset sujahtaa taskuun.
En tajua milloin tää meni tälläiseksi että oikeasti vaaditaan joka vuosi ihmiset matkaamaan pitkä matka lapsen synttäreiden takia, nuoresta nyt puhumattakaan joka ei pidä edes itse juhlista. Kaikki muutkin juhlavieraat( paitsi mummot) on yhtä kypsän oloisia sitä lapsen kieppumista kiusaantuneena" ihaillessaan". Jotkut aikuisten viisikymppiset on ihan eri asia, useimmiten mietitty vieraiden viihtymistä.
Mun synttäreillä ei käynyt koskaan aikuisia sukulaisia, ei kai ollut tapana siihen aikaan. Muuten kyllä vietettiin aikaa yhdessä - paljon mukavammissa merkeissä mökillä jne. Kummilapsenkin kanssa menisin mieluummin eläintarhaan, piknikille tai vaikka museoon. Ja siis lahjapiheydestä ei ole kyse: lähetän mielelläni lahjan postissa.
Mutta vastaus kysymykseesi: olen velvollisuudesta itse rampannut niissä juhlissa ja riemuinnut kun joku täytti 18 eikä enää vanhemmat hälle juhlia laittaneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
10, kiteytit tuon asian täydellisesti! Olet sankarini kun jaksoit! Olen eronnut kirkosta niin ei ole onneksi tullut kummipyyntöjä. Huh!
-ap
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän sua! Synttäripiinan takia kadun kummiksi ryhtymistäkin:välimatkaa 300km, istun päivässä 6h bussseissa, sitten tönötän epämukavissa juhlavaatteissa tuntemattomien kummilapsen sukulaisten kanssa siellä supervaivautuneessa ilmapiirissä.Lapsi kiipeilee pitkin seiniä, isänsä ei pukahda ja äitinsä häärii keittiössä. Mummonsa kysyy multa aina ne työkuviot.
Tuo on vähän outoa että ei-sukuun kuuluva kummi kutsutaan sukulaissynttäreille. Meillä on nämä kaverikummit aina kutsuttu erikseen (ja jos tulee kaukaa, pyydetty yöksi), että saa rauhassa vaihtaa kuulumiset eikä kummin tarvitse tuntea oloa epämukavaksi vieraiden ihmisten keskellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi sen pitää olla piinaa? Minulla on kummilapsi Vaasassa ja itse asun Helsingissä. Ostamalla lennot aina vuosi etukäteen, saa alle satasella menopaluun. Edullista ja nopeaa käydä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän sinne ole pakko mennä. Tuo matka käy jo syyksi. Voitte sanoa ettette ehdi/pääse.
Siinä on vaan se, että synttärivieraita ei ole montaa ja tulee huono omatunto jättää menemättä.
-ap
Tiedätkö viettävätkö jo kaverisynttäreitä? Jos niin eivät välttämättä kovin edes välitä lapset niistä sukulaissynttäreiden vierasmäärästä. Kuinka monet synttärit on vuodessa? Itse varmaan kävisin n. kouluikään asti noin pitkän matkan takaa jos vaikkapa parit vuodessa. Mutta kyllä vanhemmat ainakin ymmärtävät, jos et jaksa tuota matkaa, ja osaavat sen varmasti selittää lapsillekin niin ettei pahaa mieltä jää.
Viettävät kaverisynttäreitä. Vain kahdet synttärit on vuodessa, mutta siinäkin on kahdet liikaa. Olen aikamoinen erakkoluonne. Ne vanhemmat on kyllä semmoisia ettei ne oikein ymmärrä... Tai ainakin lasten äiti (joka ei ole sukua)
-ap
Älä ap turhaan kuvittele kälyn tmv. kantavan jotain ihme kyräilyä siitä, ettet mennyt pikku-Liisan synttäreille. Jos et ole koskaan kehdannut jättää menemättä, niin et kyllä voi tietää miten vanhemmat reagoivat.
Nyt vaan itse kannat vastuun omasta ajankäytöstäsi, etkä syyllistä kutsujia juhlistaan. Seuraavalla kerralla vaan ilmoitat, ettet pääse paikalle. Ihan normaalia ja ei mitenkään loukkavaa. Monet vanhemmat eivät todellakaan jaksa pitää sekä sukulais- että kaverisynttäreitä, mutta järjestävät niitä vähän väkipakolla, varsinkin jos lapset ovat suvun ainoita lapsia. Et voi tietää, vaikka äiti itse jo toivoisi pääsevänsä ks. perinteestä eroon. Lapsille tärkeimmät on ne kaverisynttärit, joten lopeta marttyrisointi parien pippaloiden vuoksi, ja kanna itse vastuu siitä mihin osallistut ja mihin et.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi sen pitää olla piinaa? Minulla on kummilapsi Vaasassa ja itse asun Helsingissä. Ostamalla lennot aina vuosi etukäteen, saa alle satasella menopaluun. Edullista ja nopeaa käydä.
valitettavasti se äiti ja ne huonosti kasvatetut kakarat tekee siitä piinaa.
-ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän sinne ole pakko mennä. Tuo matka käy jo syyksi. Voitte sanoa ettette ehdi/pääse.
Siinä on vaan se, että synttärivieraita ei ole montaa ja tulee huono omatunto jättää menemättä.
-ap
Tiedätkö viettävätkö jo kaverisynttäreitä? Jos niin eivät välttämättä kovin edes välitä lapset niistä sukulaissynttäreiden vierasmäärästä. Kuinka monet synttärit on vuodessa? Itse varmaan kävisin n. kouluikään asti noin pitkän matkan takaa jos vaikkapa parit vuodessa. Mutta kyllä vanhemmat ainakin ymmärtävät, jos et jaksa tuota matkaa, ja osaavat sen varmasti selittää lapsillekin niin ettei pahaa mieltä jää.
Viettävät kaverisynttäreitä. Vain kahdet synttärit on vuodessa, mutta siinäkin on kahdet liikaa. Olen aikamoinen erakkoluonne. Ne vanhemmat on kyllä semmoisia ettei ne oikein ymmärrä... Tai ainakin lasten äiti (joka ei ole sukua)
-ap
Älä ap turhaan kuvittele kälyn tmv. kantavan jotain ihme kyräilyä siitä, ettet mennyt pikku-Liisan synttäreille. Jos et ole koskaan kehdannut jättää menemättä, niin et kyllä voi tietää miten vanhemmat reagoivat.
Nyt vaan itse kannat vastuun omasta ajankäytöstäsi, etkä syyllistä kutsujia juhlistaan. Seuraavalla kerralla vaan ilmoitat, ettet pääse paikalle. Ihan normaalia ja ei mitenkään loukkavaa. Monet vanhemmat eivät todellakaan jaksa pitää sekä sukulais- että kaverisynttäreitä, mutta järjestävät niitä vähän väkipakolla, varsinkin jos lapset ovat suvun ainoita lapsia. Et voi tietää, vaikka äiti itse jo toivoisi pääsevänsä ks. perinteestä eroon. Lapsille tärkeimmät on ne kaverisynttärit, joten lopeta marttyrisointi parien pippaloiden vuoksi, ja kanna itse vastuu siitä mihin osallistut ja mihin et.
Kiitos synninpäästöstä :D. Nytkin vaan ne vanhemmat koittaa sorvata aikatauluja sen mukaan että kaikille sopisi (myös mulle). Sanoin että sopivat vaan ajan ja että ne tuleat ketkä pääsevät. Prkl
-ap
Eiks ne juhlat ole lopetettu rippijuhliin ja sitten ehkä pidetty lakkiaiset. Meillä ainakin on raja mennyt noissa. Ei teinit halua mitään tätejä juhliin, ne haluavat pitää kaveribileet.
Jos matkoihin menee neljä tuntia, niin minusta ei sen kummempaa syytä kieltäytymiseen edes tarvita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän sua! Synttäripiinan takia kadun kummiksi ryhtymistäkin:välimatkaa 300km, istun päivässä 6h bussseissa, sitten tönötän epämukavissa juhlavaatteissa tuntemattomien kummilapsen sukulaisten kanssa siellä supervaivautuneessa ilmapiirissä.Lapsi kiipeilee pitkin seiniä, isänsä ei pukahda ja äitinsä häärii keittiössä. Mummonsa kysyy multa aina ne työkuviot.
Tuo on vähän outoa että ei-sukuun kuuluva kummi kutsutaan sukulaissynttäreille. Meillä on nämä kaverikummit aina kutsuttu erikseen (ja jos tulee kaukaa, pyydetty yöksi), että saa rauhassa vaihtaa kuulumiset eikä kummin tarvitse tuntea oloa epämukavaksi vieraiden ihmisten keskellä.
Teillä on hyvä tapa kummien kannalta, mutta ei todellakaan ole mitenkään outoa kutsua kummit sukulaissynttäreille. Enemmänkin normaali tapa.. Yleensä menee niin, että ensimmäiset parit-kolmet synttärit järjestetään vain yhdet kemut, joihin kutsutaan, suku, kummit ja muut jotka halutaan. Sitten muutama vuosi kaverisynttäreitä ja sukusynttäreitä (varmasti 99% kutsuu ne kummit sukusynttäreille eikä kaverisynttäreille/järjestä erillisiä kemuja kummeille). Noistahan kummit voivat kieltäytyä ja ehdottaa että tulevat eri päivänä käymään. Jos ei jostain syystä vakiintunut tapa tuollainen että kummit tulee erikseen, niin on kyllä törppöä järkätä synttärit ja jättää kummit vaille kutsua. Kutsun esittäessä voi olettaa, että fiksu kummi osaa itsekin ehdottaa erllistä visiittiä syntyäreiden lähellä, jos tällaista toivoo.
Sitten kouluikäisten kohdalla lienee jo normaalia olla kutsumatta kummeja syntymäpäiville. Aika monet järjestävät enää kaverisynttärit.
Aina joku kirjoittaa miten sulkeutunut, kyräilevä, ahdistunut ilmapiiri Suomessa on. Silloin aina ajattelen että eihän ole, mutta sitten taas luen näitä ihmisten vihaajien ketjuja.
Ja nyt menen leipomaan huomisille 44v syntäreilleni kakun ehkä 30 hengelle, ketään en ole kutsunut, mutta joka tapauksessa tulevat ja se on hauskaa, suurin osa farkuissa ilman lahjaa.
Heti kun päätät niin