Työhaastattelu meni hyvin ja nyt pelottaa

Suurin osa käy läpi kuvaamiasi tunteita, samalla toivoo että saisi töitä ja samalla kokee suurta epävarmuutta tulevasta tyyliin "kuinka pärjään".

Rutiinit muodostuvat joka työpaikalla ihan muutamassa kuukaudessa .

Nämä rutiinit muodostavat rungon ja raamit toiminnalle jonka sisällä opitaan vaadittavat taidot että pärjää työtehtävissä. Uutena on täysin hyväksyttävää tarkentaa ja kysyä ohjeita muilta töissäolevilta, silloin virheiden tekemisen riski pienenee kun tarkistaa joiltakin että mites tämä nyt menee. Jos joku ei suostu auttamaan jättäen pulaan niin on moukka ja kelvoton työkaveri/ikävä ihminen. Normaali ihminen auttaa toista mielellään.

Kukaan ei ole seppä syntyessään, sanoo vanhan kansan sananlasku - ja näinhän se juuri on. Ammattitaito ja varmuus omaan työhön muodostuu kokemuksen kautta, pikkuhiljaa vuosien myötä. Meillä jokaisella.

Tsemppiä! Ei kaikki paikat ole samanlaisia, tuolla voi olla vaikka tosi hyvä perehdytys ja mukavia tyyppejä. Nyt vaan leuka pystyyn ja rohkeesti uutta kohti! Jos tuntuu että et saa tarpeeksi perehdytystä, niin kai siitä voi niille sanoakkin.

Toivotaan että saat hyvän työpaikan. Mene turvallisella mielellä työhön, sillä kyllä työhön ottajat ja siihen valitsijat osaavat katsoa ja arvioida hakijoiden joukosta ihan varmasti ne sopivammat toimeen. On tiettyjä asioita mitä he etsivät ja panevat merkille joten luota heidän arvostelukykyynsä mikäli valinta osuu sinuun.

Onnea haastatteluun ja itsevarmuus kasvaa kyllä ajan myötä jokaisella kun menee mukaan vaan meininkiin ja pääsee tekemään asioita. Jos mokaa vaikka kuinka pahasti niin kuka sitä 100 vuoden päästä muistaa?

Voi kiitos ❤ Tuli ihan kyyneleet silmiin noin kannustavista viesteistä! Ap

Amerikkalaiset sanovat "fake it until you make it"  eli kannattaa tyyliin näyttää rauhalliselta ja osaavalta (olla cool ) kunnes oikeasti on rauhallisen osaava.  Jokainen on joutunut aloittamaan uutena jostain. 

Kaikki järjestyy, ystävä.

Se, että asia jännittää, viestii yleensä sitä että kokee asian tärkeänä eli on tunnollinen ja työhönsä vakavasti suhtautuva persoona - mikä on hieno piirre.

Kyllä se rentous ja varmuus tekemisen myötä muodostuu työpäiviin kun pääsee kunnolla vauhtiin. Ei kannata mörköjen ja pelkojen antaa tehdä pesää harteilleen vaan karistaa ne pois ja jatkaa leuka pystyssä eteenpäin!  

Kuule niin moni hattarapää päästelee aivan liian monessa työpaikassa ja toimessa "ilman valoja" ja nekin pärjää ihan okei --- mikset siis sinä pärjäisi (joka kaikesta päätellen suhtaudut tosi asiallisesti työhön).

Totta mooses sinä pärjäät siinä kun muutkin.

Unohda ikävät mietteet ja nurheet etukäteen, mieti asioita sitten kun ne on kohdalla ja hollilla. Parhaansa kun tekee niin muuta ei voi, yleensä se riittää.

MInulla vähän sama tilanne. Haastattelun jälkeen pelkäsin ihan tosissani. Mutta kun kävin kirjoittamassa työsopimuksen, minulle tuli jotenkin rauhallinen olo siitä, että asiat kyllä järjestyvät. Aloitan työt parin viikon päästä. Todennäköisesti paniikki iskee uudellen vielä lähempänä. :D 

Mutta tsemppiä sinulle! Hyvin se varmasti menee.