Mies ei jaksa enää lykätä lapsen hankintaa, vaikka hetki on oikeasti huono mulle!

Minusta on hienoa, että tiedostat sen, ettet ole vielä valmis äidiksi. Ja et välttämättä koskaan. Vanhemmuus on niin suuri vastuu ja ajoittain raskasta, että mielestäni sitä pitää haluta. Me mieheni kanssa haluttiin molemmat lapsia ja silti tämä on välillä uuvuttavaa. Saati sitten, että sinulla on vielä opiskelut kesken ja Burn out takana!

Eri asia on sitten, jaksaako miehesi odotella. Jos hänellä on niin suuri palo lapsen saantiin, niin anna hänen mennä ja perustaa perhe jonkun toisen kanssa!

Mietit omalta kohdaltasi jaksamisen. Kuulostaa siltä, että lapsi ei ole sinulle se mitä haluat tällä hetkellä vaan tehdessäsi lapsen tekisit sen miehen mieliksi. Mieti onko lapsi todellinen haavesi. Jos lapsen saaminen ei tunnu sinulle oikealta jutulta niin siitä on hyvä olla rehellinen puolisolle, ettei hän vain odota ja odota.

Lapset eivät välttämättä tule silloin kun sinulle olisi paras hetki. En haluaisi muistuttaa, että olet lähes 40v. kun opintosi valmistuvat. Opintoasioissa voidaan joustaa. Voisitko pitää opinnoistasi välivuoden, onko niillä niin kiire vaikka mieluista sinulle onkin? Jatkat vauvavuoden jälkeen tai otat vuodeksi vähemmin kursseja suoritettavaksi.

Mies ottamaan lapsesta vastuu pariksi ensimmäiseksi vuodeksi, että saat opintosi suoritettua ja itsesi kuntoon.

Lapsi tullessaan voi laittaa myös asiat uuteen järjestykseen ja hyvällä tavalla myllätä kaiken uusiksi. Hän ei ole mikään stressaava suorite, työ tai projekti, vaan uusi -joskin työllistävä- uusi tärkeä ihminen elämääsi.

Te taidatte jäädä ilman omaa lasta.

Ymmärrän hyvin teitä molempia... Meillä melkein sama tilanne. Omalla kohdalla olen nyt sitä mieltä, että mies on oikeassa. Vaikka se ottaakin päähän, että hän ottaa kantaa asiaan, joka käsittelee minun elämääni ja uraani huomattavasti enemmän kuin hänen.

Sanoisin kuitenkin sinulle, että jos sinulla on vielä opiskelujakin vuosia edessä, niin voit lisätä siihen vielä muutaman vuoden lisää jotta päästään tilanteeseen, että sinulla on työelämässä "varma" asema. Harva saa unelmiensa työpaikan suoraan opintojen jälkeen. Melkein väittäisin, että äitiysloma heti opintojen jälkeen on pahempi nakki kuin kesken niiden. Silloin olet ehkä oikeasti tilanteessa, että ei ole uraa, ei tietoa jatkosta ja verkosto häviää ympäriltä. Voi olla helpompaa palata lapsen jälkeen opintoihin ja sitten suoraan työelämään.

Hirveän painostava tilanne.

Mun mielestä sun mies on hyvin itsekäs ja ajattelematon.

Tai kyllä hän ajattelee. Itseään, ei sua.

Se on tavallista.

Tuossa on monta asiaa, jotka puhuu lapsentekoa vastaan.

Ensinnäkin jos suostut painostukseen, sun masennus ja uupumus voi uusia. Jos tulee jotain ylimääräistä ongelmaa, voit katkeroitua. Jos teille tulee lapsi JA ero, niin tosi kivaa.

Naurettava väite, että lapsi menisi sivussa. Kaikkihan kertoo, ettei edes vessaan pääse rauhassa, miten siinä muka opiskelisi?

Ajatteleeko sun mies ylipäänsä sun hyvinvointia ja onnellisuutta?

Mä olin 20 vuotta painostajan kanssa. Lopulta erosin, ja menetin niiden vuosien aikana terveyteni (myös fyysisen) peruuttamattomasti.

Vaikka yritin pitää puoliani ja pidinkin monessa asiassa, on raskasta elää ihmisen kanssa, jos pitää koko ajan vääntää. Se muodostuu vaan kilpailuksi ja siinä rakkaus kuolee.

Tunnen vaikka miten paljon ihmisiä, jotka on saaneet lapsia 35+.

Enemmän olisin huolissani teidän välisestä suhteesta ja miehen piittaamattomuudesta sun toiveiden suhteen.

Mä ymmärrän täysin.

Haluan vain sanoa omista kokemuksista. Mulla oli samanlainen tilanne ja se ratkaistiin tekemällä lapsi kesken opintojen. Mä jatkoin opintoja lapsen ollessa 2,5 kk kolmena iltana viikossa. Isä jäi kotiin lapsen ollessa 8kk ja itse aloitin työharjoittelun. Työllistyin harjoittelupaikkaani ja lapsi vietiin sittemmin hoitoon.

Tämä toki vaatii, että mies on sitä laatua, joka on mukana hommassa ja ymmärtää mistä on kyse, tukee sinua täysillä. Meillä mies teki paljon, otti isomman hoivavastuun alussakin, muutenhan tämä ei olisi onnistunut mitenkään. Toisen pitää olla samalla aaltopituudella ja tajuta vastuunsa. Ikävä kyllä monet eivät tajua. Meillä ylipäänsä kaikki jaetaan, ja toki tilanteen mukaan. Mies oli tehnyt jo uraa ja rahaa ennen lasta, nyt on mun vuoro, vaikka onkin pieni lapsi.

Kyllähän minulta jäi sitten pitkä äitiysloma ja hoitovapaat sekä ensisijainen vanhemmuus jne. kokematta, nopeasti palattiin bisneksiin, mutta tämä oli meidän ratkaisu, enkä kadu.

Kun nainen epäröi ja mies puhuu lasten hankinnan puolesta, se on ikävää painostamista. Jos taas mies ei ole varma, mutta nainen kovasti haluaa lapsen, niin se miehen ikävää viivyttelyä ja naisen ajan tuhlaamista.

Vierailija kirjoitti:

ap. olisi siis 36 vuotta kun valmistuu ja sitten alkaisi yrittämään lasta. Eli käytännössä 37 kun lapsi syntyy ja silloinkin huonoon aikaan koska työkokemus uudelta alalta puuttuu ja sitten jos vielä haluaa pitää äitiysloman ja hoitovapaan niin töitä voikin sitten alkaa etsimään yli 40 vuotiaana. Eli ei se oikea aika ole koskaan ja asioilla on tapana järjesteyä. Enemmän minusta tuntuu että ap ei halua lapsia ja mahdollisesti ei halua niitä ainakaan nykyisen miehen kanssa kun miettii eroa joten sitä tässä kannattaa miettiä eikä sitä onko oikea aika. Oikeampi aika olisi aloittaa se lasten teko heti ja jatkaa opinnot loppuun hoitovapaan aikana tai sen jälkeen.

Mies

Jatkaa opinnot loppuun hoitovapaan aikana 😂 joo, laittaa sen vuoden ikäisen vaikka pariksi tunniksi piirtämään tai tekemään palapeliä, kenties syventymään johonkin kirjaan että äiti saa opiskella.

Vierailija kirjoitti:

Kuten tiedämme, elämä ei aina mene, kuten suunnittelemme.

Meillä on ollut jo muutamia vuosia puhe, että perustaisimme perheen, mutta erinäisistä syistä se on nyt lykkääntynyt. Yksi iso projekti/syy on uudelleenkouluttautumiseni. Kyllästyin totaalisesti kaikkeen vanhassa työssäni ja alassani, sain burn outin ja toipuessani sain kipinän lähteä opiskelemaan uudelle alalle. Elämäni paras päätös.

Opintoja on vielä 2-3 vuotta edessä ja siinä vaiheessa olemme noin 36-vuotiaita ja se on miehen mielestä liian myöhään. Hän haluaa perheen nyt. Asia on ollut tapetilla miltei päivittäin nyt. Mä olen ärsyyntynyt ja vihainen tästä painostuksesta, eikä se todellakaan vie asiaa ainakaan eteen päin.

En ole vieläkään täysin palautunut työuupumuksestani. Haluaisin nyt oikeasti antaa itselleni aikaa nauttia opiskelusta ja tehdä tämä kunnolla loppuun asti. En jaksa heti lähteä uuteen oravanpyörään.

Ärsyttää miehen suppeakatseisuus asiassa. Ja ihmettely, miksi se nyt olisi niin raskasta, lapsihan menee siinä sivussa, on mennyt muillakin. Ja voinhan opiskella lapsenkin kanssa. Huoh. Viime yönä olin niin raivoissani tuosta mitätöivästä ajattelutavasta, että mietin jopa eroa.

Sulta menee opinnot hukkaan jos lisäännyt. Mies on kohtuuton ja ajattelematon. Älä  lisäänny miehen mieliksi, sinä olet se joka siinä kärsii seurauksista seuraavat vuodet.

Itse dumppaisin miehen joka painostaisi minua noin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ap. olisi siis 36 vuotta kun valmistuu ja sitten alkaisi yrittämään lasta. Eli käytännössä 37 kun lapsi syntyy ja silloinkin huonoon aikaan koska työkokemus uudelta alalta puuttuu ja sitten jos vielä haluaa pitää äitiysloman ja hoitovapaan niin töitä voikin sitten alkaa etsimään yli 40 vuotiaana. Eli ei se oikea aika ole koskaan ja asioilla on tapana järjesteyä. Enemmän minusta tuntuu että ap ei halua lapsia ja mahdollisesti ei halua niitä ainakaan nykyisen miehen kanssa kun miettii eroa joten sitä tässä kannattaa miettiä eikä sitä onko oikea aika. Oikeampi aika olisi aloittaa se lasten teko heti ja jatkaa opinnot loppuun hoitovapaan aikana tai sen jälkeen.

Mies

Jatkaa opinnot loppuun hoitovapaan aikana 😂 joo, laittaa sen vuoden ikäisen vaikka pariksi tunniksi piirtämään tai tekemään palapeliä, kenties syventymään johonkin kirjaan että äiti saa opiskella.

Et ole päivähoidosta kuullut? Kyllä se on ihan opiskelijoidenkin lapsille kuuluva oikeus.

Miksi sinun pitäisi alistua synnytyskoneeksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuten tiedämme, elämä ei aina mene, kuten suunnittelemme.

Meillä on ollut jo muutamia vuosia puhe, että perustaisimme perheen, mutta erinäisistä syistä se on nyt lykkääntynyt. Yksi iso projekti/syy on uudelleenkouluttautumiseni. Kyllästyin totaalisesti kaikkeen vanhassa työssäni ja alassani, sain burn outin ja toipuessani sain kipinän lähteä opiskelemaan uudelle alalle. Elämäni paras päätös.

Opintoja on vielä 2-3 vuotta edessä ja siinä vaiheessa olemme noin 36-vuotiaita ja se on miehen mielestä liian myöhään. Hän haluaa perheen nyt. Asia on ollut tapetilla miltei päivittäin nyt. Mä olen ärsyyntynyt ja vihainen tästä painostuksesta, eikä se todellakaan vie asiaa ainakaan eteen päin.

En ole vieläkään täysin palautunut työuupumuksestani. Haluaisin nyt oikeasti antaa itselleni aikaa nauttia opiskelusta ja tehdä tämä kunnolla loppuun asti. En jaksa heti lähteä uuteen oravanpyörään.

Ärsyttää miehen suppeakatseisuus asiassa. Ja ihmettely, miksi se nyt olisi niin raskasta, lapsihan menee siinä sivussa, on mennyt muillakin. Ja voinhan opiskella lapsenkin kanssa. Huoh. Viime yönä olin niin raivoissani tuosta mitätöivästä ajattelutavasta, että mietin jopa eroa.

Sulta menee opinnot hukkaan jos lisäännyt. Mies on kohtuuton ja ajattelematon. Älä  lisäänny miehen mieliksi, sinä olet se joka siinä kärsii seurauksista seuraavat vuodet.

Itse dumppaisin miehen joka painostaisi minua noin.

Miten ne hukkaan menee? On ihan itsestä kiinni, saako opinnot valmiiksi äitiysloman jälkeen. Opinnot voi laittaa tauolle pariksi vuodeksi, kroppaa ei. Elämä on valintoja, opinnot voi suorittaa nyt loppuun ja katsoa sitten parin vuoden päästä, pystyykö saamaan lapsia. Mies voi puolestaan valita, jääkö hän odottamaan pariksi vuodeksi vai lähteekö heti etsimään uutta morsianta. Vaikeita valintoja jos kumpikaan ei ole valmis joustamaan.

Vierailija kirjoitti:

Miksi sinun pitäisi alistua synnytyskoneeksi?

Mikä synnytyskone? Molemmat haluaa lapsia, vain aikataulu mättää. Vai onko joku muu tapa tehdä lapsia? En ole kuullut

Voithan sä opiskella samalla kun olet raskaana. Otat vapaata synnytyksen ajaksi.

Kyllä, ikäkysymys on hankala JOS lapsia haluaa.

Toinen juttu on se, että molempien pitäisi todella haluta lasta ja valitettavasti on erittäin yleistä että vaikka suunnitteluvaiheessa mies lupaa kuun taivaalta, käytännössä päävastuu lapsesta kaatuu äidille.

Masennus on sairaus joka näkyy aivokemiassa. Raskaus hormonimyrskyineen on kova rasitus sekä psyykkisesti että fyysisesti, ja vauva-aikana uupumusta ja valvomista ei oikein voi välttää kuin äärimmäisen hyvällä säkällä. Hiljattain sairastettu masennus altistaa myös synnytyksen jälkeisen masennuksen puhkeamiselle. Joten ap on mielestäni todella vastuullinen kun koittaa miettiä jaksamistaan etukäteen.

Jos itse olisin ap:n nahoissa, en yrittäisi hankkia lasta nyt. Ap kokee ilmeisesti vahvasti ettei aika ole oikea, ja näillä tiedoilla sanoisin että siihen tuntemukseen on todella hyvät syyt. Näkisin ongelmaksi myös sen että mies painostaa vaikka tietää selvästi että ap:lla on hyvä syy epäröintiin. Hän voisi koittaa suhtautua myönteisesti, ymmärtävästi ja kannustavasti vaikka koville ottaisi, mutta sen sijaan hän on valinnut negatiivisen tien. Se on sinänsä ymmärrettävää ja normaaliakin, mutta ei se ihmisestä silti hyvää kerro.

Toisaalta ennen päätöksen tekemistä kannattaa miettiä että kun ikää on sen verran kuin on, päätös lykätä saattaa sitten käytännössä tarkoittaa sitä ettei biologisia lapsia sitten tule. Miltä se ajatus tuntuu?  Voisitko olla onnellinen myös ilman biologisia lapsia?

Toisaalta tulevan lapsen etu pitäisi ajatella etusijalle ja jos masennuksesta ja uupumuksesta toipunut ihminen ajattelee jo ennen raskautta että nyt ei jaksa, niin eihän se kovin lupaavalta näytä. Ihmeitä tietysti tapahtuu, mutta niiden varaan ei kannata laskea.

Tämmöisiä ajatuksia nyt heräsi. Hankala tilanne, ei voi kun toivottaa viisautta ja voimia.

Vierailija kirjoitti:

Kun nainen epäröi ja mies puhuu lasten hankinnan puolesta, se on ikävää painostamista. Jos taas mies ei ole varma, mutta nainen kovasti haluaa lapsen, niin se miehen ikävää viivyttelyä ja naisen ajan tuhlaamista.

No aika monihan täällä on ymmärtänyt myös miehen halua olla odottelematta. Valikoivaa lukemista sinulla?

Jätä se sika!

Ei kannata tehdä lapsia, jos yhtään tuntuu siltä ettei aika ole vielä oikea! Intuitio on yleensä oikeassa.

Jos taustalla on jo valmiiksi uupumusta yms. niin mahdollisuus synnytyksen jälkeiseen masennukseen on suuri. Itse odottaisin rauhassa, että terveys on parempi! Ei sitä nauti lapsestaan jos on masentunut.

Tekeekö mies uraa ja olettaa sinun hoitavan lapsen? Vai onko hän jäämässä kotiin hoitamaan? Haluaako mies lapsen joka tyrmätään 12kk jonkun ulkopuolisen hoidettavaksi?