Lue keskustelun säännöt.
Mies ei jaksa enää lykätä lapsen hankintaa, vaikka hetki on oikeasti huono mulle!
23.03.2018 |
Kuten tiedämme, elämä ei aina mene, kuten suunnittelemme.
Meillä on ollut jo muutamia vuosia puhe, että perustaisimme perheen, mutta erinäisistä syistä se on nyt lykkääntynyt. Yksi iso projekti/syy on uudelleenkouluttautumiseni. Kyllästyin totaalisesti kaikkeen vanhassa työssäni ja alassani, sain burn outin ja toipuessani sain kipinän lähteä opiskelemaan uudelle alalle. Elämäni paras päätös.
Opintoja on vielä 2-3 vuotta edessä ja siinä vaiheessa olemme noin 36-vuotiaita ja se on miehen mielestä liian myöhään. Hän haluaa perheen nyt. Asia on ollut tapetilla miltei päivittäin nyt. Mä olen ärsyyntynyt ja vihainen tästä painostuksesta, eikä se todellakaan vie asiaa ainakaan eteen päin.
En ole vieläkään täysin palautunut työuupumuksestani. Haluaisin nyt oikeasti antaa itselleni aikaa nauttia opiskelusta ja tehdä tämä kunnolla loppuun asti. En jaksa heti lähteä uuteen oravanpyörään.
Ärsyttää miehen suppeakatseisuus asiassa. Ja ihmettely, miksi se nyt olisi niin raskasta, lapsihan menee siinä sivussa, on mennyt muillakin. Ja voinhan opiskella lapsenkin kanssa. Huoh. Viime yönä olin niin raivoissani tuosta mitätöivästä ajattelutavasta, että mietin jopa eroa.
Kommentit (54)
Älä hanki. Täällä on nytkin järkyttävä ketju jostain äidistä, joka antoi lapsensa isälle ja syy on ihan selvä. Ole ennalta viisas ja jätä lapset hankkimatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllähän tuo sinun ikäsi alkaa olla siinä main että on kiire ruveta yrittämään lasta jos lapsen saanti on teille tärkeää. Ymmärrän halusi opiskella rauhassa jne mutta kun aikaa nyt vain on rajallisesti. Joudut tekemään valintoja. Jos lapsi on sinulle tärkeää niin ehkä sen aika olisi nyt. Jos opiskelu on tärkeämpää eikä mahdollinen lapsettomaksi jääminen olisi sinulle katastrofi niin opiskele rauhassa. Jos taas lapsi on tärkeä niin sitten on aika antaa raskaudelle mahdollisuus (raskaaksi tulemiseen voi kulua vuosia).
Ja mies tekee sitten omat päätöksensä sen mukaan mitä sinä päätät esim lähtee etsimään uutta suhdetta jossa saa lapsia tai jää kanssasi odottelemaan sopivaa hetkeä jne.
36-vuotiaana olet kyllä jo aika iällä perjeen perustamista ajatellen. Ymmärrän siis miestäsi varsin hyvin, etenkin jos suunnitelmissanne on hankkia useampia lapsia. Tiedät varmasti tämän itsekin ja ajattelutapani on vauva-palstalla epäsuosittu, mutta se nyt vaan on karu fakta että hedelmällisyys laskee kuin lehmän häntä 30 ikävuoden jälkeen. Onhan se toki hyvin mahdollista että ehditte vielä hankkimaan haluamanne määrän lapsia kun valmistut, eihän sitä koskaan tiedä, mutta onko miehesi valmis ottamaan riskin?
Ettekö voi ratkaista asiaa niin, että isä ottaa isyyslomaa ja hoitaa lapsen kotona niin että sinä saat opiskella? Kyllä ne vauvat pulloruualla isän hoivissakin elää ja voi hyvin.
Vierailija kirjoitti:
36-vuotiaana olet kyllä jo aika iällä perjeen perustamista ajatellen. Ymmärrän siis miestäsi varsin hyvin, etenkin jos suunnitelmissanne on hankkia useampia lapsia. Tiedät varmasti tämän itsekin ja ajattelutapani on vauva-palstalla epäsuosittu, mutta se nyt vaan on karu fakta että hedelmällisyys laskee kuin lehmän häntä 30 ikävuoden jälkeen. Onhan se toki hyvin mahdollista että ehditte vielä hankkimaan haluamanne määrän lapsia kun valmistut, eihän sitä koskaan tiedä, mutta onko miehesi valmis ottamaan riskin?
Ettekö voi ratkaista asiaa niin, että isä ottaa isyyslomaa ja hoitaa lapsen kotona niin että sinä saat opiskella? Kyllä ne vauvat pulloruualla isän hoivissakin elää ja voi hyvin.
Kai sitä jotain järjestelyjä olisi mahdollista tehdä, mutta mun pää ei ole vielä täysin kunnossa tuon uupumuksen ja siihen liittyneen masennuksen jäljiltä. Voimat ei välttämättä riittäisi lapsiperhe-elämään vielä, vaikka isä olisikin kotona päivät.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
36-vuotiaana olet kyllä jo aika iällä perjeen perustamista ajatellen. Ymmärrän siis miestäsi varsin hyvin, etenkin jos suunnitelmissanne on hankkia useampia lapsia. Tiedät varmasti tämän itsekin ja ajattelutapani on vauva-palstalla epäsuosittu, mutta se nyt vaan on karu fakta että hedelmällisyys laskee kuin lehmän häntä 30 ikävuoden jälkeen. Onhan se toki hyvin mahdollista että ehditte vielä hankkimaan haluamanne määrän lapsia kun valmistut, eihän sitä koskaan tiedä, mutta onko miehesi valmis ottamaan riskin?
Ettekö voi ratkaista asiaa niin, että isä ottaa isyyslomaa ja hoitaa lapsen kotona niin että sinä saat opiskella? Kyllä ne vauvat pulloruualla isän hoivissakin elää ja voi hyvin.
Kai sitä jotain järjestelyjä olisi mahdollista tehdä, mutta mun pää ei ole vielä täysin kunnossa tuon uupumuksen ja siihen liittyneen masennuksen jäljiltä. Voimat ei välttämättä riittäisi lapsiperhe-elämään vielä, vaikka isä olisikin kotona päivät.
Ap
Ja siis ei ole enempää kuin yksi suunnitelmissa
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
36-vuotiaana olet kyllä jo aika iällä perjeen perustamista ajatellen. Ymmärrän siis miestäsi varsin hyvin, etenkin jos suunnitelmissanne on hankkia useampia lapsia. Tiedät varmasti tämän itsekin ja ajattelutapani on vauva-palstalla epäsuosittu, mutta se nyt vaan on karu fakta että hedelmällisyys laskee kuin lehmän häntä 30 ikävuoden jälkeen. Onhan se toki hyvin mahdollista että ehditte vielä hankkimaan haluamanne määrän lapsia kun valmistut, eihän sitä koskaan tiedä, mutta onko miehesi valmis ottamaan riskin?
Ettekö voi ratkaista asiaa niin, että isä ottaa isyyslomaa ja hoitaa lapsen kotona niin että sinä saat opiskella? Kyllä ne vauvat pulloruualla isän hoivissakin elää ja voi hyvin.
Ihmisestä se on kiinni, yksilöstä, sukulaiseni melkein kaikki ovat saaneet ensimmäisen lapsen lähellä 40 vuotta. Yksi synnytti ensisynnyttäjänä kaksoset 47 vuotiaana. Jotkut eivät saa sitten edes 20 v lapsia.
Ihmiset usein lähtevät unelmiensa perään. Sinä opiskelemaan ja mies mahdollisesti tekemään lapsia jonkun toisen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuten tosiaan moni sanonut, ikä voi tulla sinulla vastaan ja sitten, kun aika on sopivampi (jos koskaan on), ei välttämättä lapsia saa. Mutta tietysti sinun silti pitää ajatelle omalta kannaltasi mitkä ovat voimavarasi ja jaksatko lapsiperhearkea. Itsekin olen kokenut työelämässä burn outin ja voin sanoa, että vasta nyt, viisi vuotta sitten, voimani ja energiani ovat palautuneet samalle tasolle kuin ennen burn outia. Oisko hyvä kysymys se, että miettisit, kumpi sinulle olisi pahempi asia, lapsen saaminen kun opinnot kesken vai se että jäät lapsettomaksi?
Toinen asia on myös se, että jos miehesi on se joka haluaa lasta nyt, niin olisiko hän sitten valmis kantamaan lapsesta suuremman hoivavastuun? Erään ystäväni mies teki näin. Ystäväni oli 3kk kotona ja palasi sen jälkeen opintoihinsa, miehen jäädessä lapsen kanssa kotiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
36-vuotiaana olet kyllä jo aika iällä perjeen perustamista ajatellen. Ymmärrän siis miestäsi varsin hyvin, etenkin jos suunnitelmissanne on hankkia useampia lapsia. Tiedät varmasti tämän itsekin ja ajattelutapani on vauva-palstalla epäsuosittu, mutta se nyt vaan on karu fakta että hedelmällisyys laskee kuin lehmän häntä 30 ikävuoden jälkeen. Onhan se toki hyvin mahdollista että ehditte vielä hankkimaan haluamanne määrän lapsia kun valmistut, eihän sitä koskaan tiedä, mutta onko miehesi valmis ottamaan riskin?
Ettekö voi ratkaista asiaa niin, että isä ottaa isyyslomaa ja hoitaa lapsen kotona niin että sinä saat opiskella? Kyllä ne vauvat pulloruualla isän hoivissakin elää ja voi hyvin.
Ihmisestä se on kiinni, yksilöstä, sukulaiseni melkein kaikki ovat saaneet ensimmäisen lapsen lähellä 40 vuotta. Yksi synnytti ensisynnyttäjänä kaksoset 47 vuotiaana. Jotkut eivät saa sitten edes 20 v lapsia.
Juuri niinhän minä sanoinkin: "Onhan se toki hyvin mahdollista että ehditte vielä hankkimaan haluamanne määrän lapsia kun valmistut, eihän sitä koskaan tiedä." Tilastojen puolesta minä puhuin. Tiedän itsekin 45-vuotiaita tuoreita vanhempia, mutta kaikkien tapauksessa lapsen saanti on ollut vuosien hedelmöityshoitojen ja keskenmenojen kanssa taistelua.
Ikinä ei voi tietää kuuluuko niihin jotka saavat helposti lapsia vielä 40-vuotiainakin vai niihin, jotka eivät saa. Valtaosa ihmisistä kuuluu niihin, joilla ongelmia tulee. Miksi siis ottaa tietoinen riski jos lapsen saanti on haaveena?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvähän se miehen on lasta kinuta. Ei niiden tarvitse kun pruikata tavara sisään. Nainen kantaa, synnyttää ja imettää ja suurin hoitovastuu lankeaa aina äidille.
Kannattaa odottaa ja opiskella loppuun. Varmasti kerkiät saamaan lapsen vaikka olisit 40v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kai sitä jotain järjestelyjä olisi mahdollista tehdä, mutta mun pää ei ole vielä täysin kunnossa tuon uupumuksen ja siihen liittyneen masennuksen jäljiltä. Voimat ei välttämättä riittäisi lapsiperhe-elämään vielä, vaikka isä olisikin kotona päivät.
Ap
Sanoisin analyysin pohjilta että haluat vaan mukavuudenhaluisena pitkittää asiaa tulevaisuuteen ja sitten et opiskelujenkaan jälkeen kykene sitä askelta ottamaan.
Painostaminen on aina ikävää, mutta tuossa mitä miehesi sanoi että jos vielä lykkäätte 2-4v niin se todellakin saattaa olla jo liian myöhäistä, eli kyllä siinä on myös totuuden siemeniä mukana.
Tietysti kyllä molempien pitäisi olla valmis ja haluta sitä lasta eikä vaan toisen, mutta kun ottaa huomioon sen että olisitte jotain about nelikymppisiä kun lapsen yrittäminen alkaisi niin kyllä se valitettavasti monta kertaa on liian myöhäistä, tietysti kaikki on niin kovin yksilöllistä mutta noin yleisesti naisen hedelmällisyys ja munasolujen laatu alkaa laskemaan jyrkästi 35v jälkeen ja näin ollen se biologinen oma lapsi voi jäädä vain haaveeksi.
Ainahan voi yrittää adoptiota, se on tietysti yksi hyvä vaihtoehto.
Naisen ikä vaikuttaa todella ratkaisevasti lopputulokseen että tuleeko lasta vai ei, eli ikävästi sanottuna mitä nuorempi niin aina paremmat mahdollisuudet kuin vanhemmalla.
Monilla naisilla on todella väärä käsitys omasta hedelmällisyydestään ja mahdollisuuksistaan tulla raskaaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
36-vuotiaana olet kyllä jo aika iällä perjeen perustamista ajatellen. Ymmärrän siis miestäsi varsin hyvin, etenkin jos suunnitelmissanne on hankkia useampia lapsia. Tiedät varmasti tämän itsekin ja ajattelutapani on vauva-palstalla epäsuosittu, mutta se nyt vaan on karu fakta että hedelmällisyys laskee kuin lehmän häntä 30 ikävuoden jälkeen. Onhan se toki hyvin mahdollista että ehditte vielä hankkimaan haluamanne määrän lapsia kun valmistut, eihän sitä koskaan tiedä, mutta onko miehesi valmis ottamaan riskin?
Ettekö voi ratkaista asiaa niin, että isä ottaa isyyslomaa ja hoitaa lapsen kotona niin että sinä saat opiskella? Kyllä ne vauvat pulloruualla isän hoivissakin elää ja voi hyvin.
Ihmisestä se on kiinni, yksilöstä, sukulaiseni melkein kaikki ovat saaneet ensimmäisen lapsen lähellä 40 vuotta. Yksi synnytti ensisynnyttäjänä kaksoset 47 vuotiaana. Jotkut eivät saa sitten edes 20 v lapsia.
Juuri niinhän minä sanoinkin: "Onhan se toki hyvin mahdollista että ehditte vielä hankkimaan haluamanne määrän lapsia kun valmistut, eihän sitä koskaan tiedä." Tilastojen puolesta minä puhuin. Tiedän itsekin 45-vuotiaita tuoreita vanhempia, mutta kaikkien tapauksessa lapsen saanti on ollut vuosien hedelmöityshoitojen ja keskenmenojen kanssa taistelua.
Ikinä ei voi tietää kuuluuko niihin jotka saavat helposti lapsia vielä 40-vuotiainakin vai niihin, jotka eivät saa. Valtaosa ihmisistä kuuluu niihin, joilla ongelmia tulee. Miksi siis ottaa tietoinen riski jos lapsen saanti on haaveena?
En tiedä onko tuo jossain määrin perinnöllinen juttu? Eli jos suvussa on helposti raskauduttu vanhemmalla iällä, voiko sen asian suhteen olla luottavaisempi?
Älä tee lasta sen takia että miehesi haluaa. Teidän molempien pitää haluta sitä. Jos miehelle ei käy niin etsikööt toisen naisen.
ap. olisi siis 36 vuotta kun valmistuu ja sitten alkaisi yrittämään lasta. Eli käytännössä 37 kun lapsi syntyy ja silloinkin huonoon aikaan koska työkokemus uudelta alalta puuttuu ja sitten jos vielä haluaa pitää äitiysloman ja hoitovapaan niin töitä voikin sitten alkaa etsimään yli 40 vuotiaana. Eli ei se oikea aika ole koskaan ja asioilla on tapana järjesteyä. Enemmän minusta tuntuu että ap ei halua lapsia ja mahdollisesti ei halua niitä ainakaan nykyisen miehen kanssa kun miettii eroa joten sitä tässä kannattaa miettiä eikä sitä onko oikea aika. Oikeampi aika olisi aloittaa se lasten teko heti ja jatkaa opinnot loppuun hoitovapaan aikana tai sen jälkeen.
Mies
Vierailija kirjoitti:
ap. olisi siis 36 vuotta kun valmistuu ja sitten alkaisi yrittämään lasta. Eli käytännössä 37 kun lapsi syntyy ja silloinkin huonoon aikaan koska työkokemus uudelta alalta puuttuu ja sitten jos vielä haluaa pitää äitiysloman ja hoitovapaan niin töitä voikin sitten alkaa etsimään yli 40 vuotiaana. Eli ei se oikea aika ole koskaan ja asioilla on tapana järjesteyä. Enemmän minusta tuntuu että ap ei halua lapsia ja mahdollisesti ei halua niitä ainakaan nykyisen miehen kanssa kun miettii eroa joten sitä tässä kannattaa miettiä eikä sitä onko oikea aika. Oikeampi aika olisi aloittaa se lasten teko heti ja jatkaa opinnot loppuun hoitovapaan aikana tai sen jälkeen.
Mies
Ei ole mikään pakko pitää monen vuoden hoitovapaita ja kuolettaa uusi ura heti alkuunsa. Voihan mieskin jäädä kotiin, ja lapsen voi myös pistää hoitoon.
Ja miten hoitovapaalla opiskelu käytännössä edes onnistuisi, kun lapsi pyörisi jaloissa?
Ymmärrän miestäsi, koska onhan se nyt suuri riski lykätä vauvahaaveita kun olette jo tuon ikäisiä.
Päättäkää asia nyt ja erotkaa jos et halua hankkia lasta vielä. Olen varma, että miehesi katkeroituu sinua kohtaan todella pahasti jos lykkäätte lapsen hankkimista ja ette onnistukaan semmoista saamaan. Samalla sinä masennut koska tunnet pilanneesi parisuhteenne kun et suostunut hommaamaan lasta aiemmin.
En siis nyt väitä, että ette tule saamaan lasta myöhemmin, koska saatathan sinä olla varsin hedelmällinen vielä silloinkin. Mutta koska sitä ei ikinä tiedä, kannattaa molempien miettiä nyt että onko viisasta jatkaa.
Lasta ei pidä missään nimessä tehdä, jos itsestä tuntuu siltä että voimavarat ei riitä tai hetki ei ole oikea. Kuitenkin, puhtaasti opiskeluihin liittyen olisi parempi tehdä lapsi silloin, kun opinnot ovat loppusuoralla. On paljon helpompaa myöhemmin etsiä töitä, jos lapsivapaat on viettänyt opintojen aikana, verrattuna siihen että otat paperit pihalle ja sen jälkeen olet pari vuotta kotona lapsen kanssa.
Optimaalista aikaa ei välttämättä koskaan ole. Jos nyt odotat valmistumiseen asti, niin sen jälkeen tulee fiilis että pitäisi vielä pari vuotta tehdä oman alan töitä ennen lapsen hankkimista. Jos sinulla on pari vuotta opintoja jäljellä, niin voisitko opiskella rauhassa ja parannella henkistä tilaasi vielä vaikka vuoden, ja sen jälkeen aloittaisitte lapsen yrittämisen? Kuitenkin niin, että voisit viimeistellä opinnot vasta lapsen syntymisen jälkeen ja ottaa paperit pihalle siinä vaiheessa kun oikeasti etsit töitä.
Kannattaa kuitenkin muistaa se, että ikä voi tulla sinulla vastaan. Ei minulla ole mitään mielipidettä siitä, mitä sinun pitäisi tehdä, mutta tuo asia kannattaa pitää mielessä.