Mitä saat parisuhteeltasi?

Nuorempana meillä oli yhteistä tekemistä, yhteisiä haaveita (tai niin ainakin oletin) Nyt kun lapset ovat isoja ja mietin menneitä vuosia taaksepäin, tottakai äitinä, olen jättänyt omat tarpeeni taakseni ja huolehtinut lasten tarpeista ja antanut heille rakkautta. Ja olen siitä onnellinen. Samalla huomaan että olen ollut äiti myös miehelleni. Hoitanut hänenkin tarpeensa. Jotta hän voi kulkea puhtaissa vaatteissa, asua siistissä kodissa, aina on ruokaa jääkaapissa ja yrittänyt tyydyttää muutkin tarpeet- liian harvoin kuulemma kylläkin. Olen ollut juokseva apupoika ja hoitanut talouden. Ollaan matkustettu minne mies haluaa ja hän on voinut harrastaa omiaan, olen huolehtinut että niihin saadaan rahat jostain. Nyt huomaan katkeruuden hiipivän jostain kun aikaa alkaisi olla itselle. En enää tiedä mitä MINÄ haluan ja kuka MINÄ enää olen? Ja kaiken lisäksi miten olen mahdollistanut ja sallinut tämän kaiken? Syy sille varmaan on että näin olen vain päässyt elämässä helpommalla mutta samalla kadottanut itseni. Nyt taitaa olla elämäni vaikein paikka miettiä miten tästä eteenpäin? Erotako vai alkaa rakentaa kaikki uudelleen. Mutta onko se mahdollista? Olen vielä suht nuori enkä halua elämän lipuvan ohi. Tuntuu etten saa parisuhteeltani mitään ja olen vain se antava osapuoli. Olen niin rikki revitty etten tiedä miten tämä mollamaija saadaan enää kurottua kasaan. Olisi vain pitänyt olla itsekkäämpi.