Lue keskustelun säännöt.
Mitä saat parisuhteeltasi?
23.03.2018 |
Nuorempana meillä oli yhteistä tekemistä, yhteisiä haaveita (tai niin ainakin oletin) Nyt kun lapset ovat isoja ja mietin menneitä vuosia taaksepäin, tottakai äitinä, olen jättänyt omat tarpeeni taakseni ja huolehtinut lasten tarpeista ja antanut heille rakkautta. Ja olen siitä onnellinen. Samalla huomaan että olen ollut äiti myös miehelleni. Hoitanut hänenkin tarpeensa. Jotta hän voi kulkea puhtaissa vaatteissa, asua siistissä kodissa, aina on ruokaa jääkaapissa ja yrittänyt tyydyttää muutkin tarpeet- liian harvoin kuulemma kylläkin. Olen ollut juokseva apupoika ja hoitanut talouden. Ollaan matkustettu minne mies haluaa ja hän on voinut harrastaa omiaan, olen huolehtinut että niihin saadaan rahat jostain. Nyt huomaan katkeruuden hiipivän jostain kun aikaa alkaisi olla itselle. En enää tiedä mitä MINÄ haluan ja kuka MINÄ enää olen? Ja kaiken lisäksi miten olen mahdollistanut ja sallinut tämän kaiken? Syy sille varmaan on että näin olen vain päässyt elämässä helpommalla mutta samalla kadottanut itseni. Nyt taitaa olla elämäni vaikein paikka miettiä miten tästä eteenpäin? Erotako vai alkaa rakentaa kaikki uudelleen. Mutta onko se mahdollista? Olen vielä suht nuori enkä halua elämän lipuvan ohi. Tuntuu etten saa parisuhteeltani mitään ja olen vain se antava osapuoli. Olen niin rikki revitty etten tiedä miten tämä mollamaija saadaan enää kurottua kasaan. Olisi vain pitänyt olla itsekkäämpi.
Kommentit (22)
Miksi et voisi nykyisessä parisuhteessasi itsenäistyä ja ruveta välittämään enemmän omista tarpeistasi? Jos parisuhde on muuten hyvä, on läheisyyttä, kyky keskustella, ei parisuhdeväkivaltaa ym. niin ei siitä tuon takia kannata erota.
Minä saan parisuhteelta parhaan ystävän, jonka tiedän seisovan rinnallani niin hyvinä kuin huonoina aikoina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kumppanuutta, seuraa, taloudellista turvaa, kohtalaista seksiä. On tuo hyvä isäkin ja hoitaa osuutensa kodista pyytämättä. On meillä yhteisiä keskustelunaiheita ja haaveitakin vielä vuosiksi eteenpäin.
Toisaalta. En ole koskaan saanut tarpeeksi läheisyyttä ja luottamuskin on tässä vuosien mittaan mennyt. Nämä asiat vaivaavat päivä päivältä enemmän ja lähtisin heti jos taloudellinen tilanteeni olisi toinen (olen sairauden takia poissa töistä pysyvästi mutta saan vain osakorvauksen). Ahdistus pahenee koko ajan ja kaipuu saada jotain enemmän/parempaa kasvaa. Mutta toisaalta ollaan jo 50+ joten uuden kumppanin löytäminen on vaikeampaa enkä halua viettää tulevia vuosia yksin. Siksi siedän
Jos olisin 40+ tai nuorempi lähtisin kyllä heti. Elämän parhaat vuodet edessä.
Nainenhan yleensä mahdollistaa miehen täysylläpidon. Mutta kun tosiasia on se että jos et siivoa, koti on paskainen. Ei miehiä kiinnosta pytyn jynssäys. Jos sitä ei kukaan tee niin sitten eletään sellaisessa kodissa missä likaa valuu ja roiskeita pitkin poikin .
Ei se riitä että mies kerran kuussa uhrautuu ja imaisee lattian keskeltä.
No ehkä ne putkiaivot on niin yksinkertaiset t tämä on liian vaativa tehtävä.
Jos et tuo viikonlpuksi ruokaa, jääkaappi on tyhjä ja itse joudut kuitenkin menemää kauppaan kun mies makaa krapulassa raskaan työviikon jälkeen. Jos mies asuu yksin hän syö tilausruokaa koska ei näe vaivaa kokkaukseen . Nainen ei voi syödä koko ajan mäkkilinjalla joten on kokattava terveellisesti.
Mies hyötyy tästä koska se tulee siivellä.
Tietysti jos sanoo että kokkasin muuten itselleni niin sitten saa syyllisen katseen kun ei huomioinut toista.
Samaa rataa jatkavat ne miehet jotka inisevät kivistä eteisessä kun nainen on käyttänyt koko päivän siivoamiseen ja kuurannut mm . sen pytyn minkä mies jättää raitoineen .
Tasan eivät mene lahjat ikinä.
Jos kerran lapsetkin ovat isoja, niin itsekkyyttä vain peliin. Uusi harrastus tai vanhan lämmitys, lämmitä myös kaverisuhteita tai hanki uusia. Sitten katso, miten parisuhde asettuu, mukautuuko vai onko vaihtamisen tarpeessa. Mikset alkaisi elämään enemmän itsellesi? Jos ei se mies ole sairas, niin ei se hoitamista tarvitse.
Tuo on hyvin tavallista ja siksi keski-iässä naiset usein eroavat.
Teeppä sellainen pikku projekti, että 50 päivän ajan kirjoitat vihkoon sivullisen asioita, joita tunnet että sinä päivänä haluaisit. Ihan miettimättä onko se mahdollista vai ei.
Ihan esim. purjeveneen, matkan Indonesiaan, Geren näköisen aviomiehen, oppia seinäkiipeilyä,uuden ystävän, pirteämmän mielen, lisää lihaksia pohkeeseen, pitkän tukan, rahaa laatikot täyteen, mitä vaan. Aivan rajattomasti kuumatkailusta pitsinnypläykseen tai purkan ostoon Kouvolassa.
Sitten kun projekti on valmis, lue kaikki läpi ja katso miltä tuntuu ja miten on sinuun vaikuttanut. Oletko löytänyt inspiraatiota? Miltä oma elämä tuntuu siinä vaiheessa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nainenhan yleensä mahdollistaa miehen täysylläpidon. Mutta kun tosiasia on se että jos et siivoa, koti on paskainen. Ei miehiä kiinnosta pytyn jynssäys. Jos sitä ei kukaan tee niin sitten eletään sellaisessa kodissa missä likaa valuu ja roiskeita pitkin poikin .
Ei se riitä että mies kerran kuussa uhrautuu ja imaisee lattian keskeltä.No ehkä ne putkiaivot on niin yksinkertaiset t tämä on liian vaativa tehtävä.
Jos et tuo viikonlpuksi ruokaa, jääkaappi on tyhjä ja itse joudut kuitenkin menemää kauppaan kun mies makaa krapulassa raskaan työviikon jälkeen. Jos mies asuu yksin hän syö tilausruokaa koska ei näe vaivaa kokkaukseen . Nainen ei voi syödä koko ajan mäkkilinjalla joten on kokattava terveellisesti.
Mies hyötyy tästä koska se tulee siivellä.
Tietysti jos sanoo että kokkasin muuten itselleni niin sitten saa syyllisen katseen kun ei huomioinut toista.
Samaa rataa jatkavat ne miehet jotka inisevät kivistä eteisessä kun nainen on käyttänyt koko päivän siivoamiseen ja kuurannut mm . sen pytyn minkä mies jättää raitoineen .
Tasan eivät mene lahjat ikinä.
Tuon takia en hae parisuhdetta vaan elelen itsekseni. Ja toteutan haaveitani.
Hauskaa seuraa, hyvää seksiä, luottamusta, taloudellista turvaa ja ystävyyttä. Kotihommat on aina tehty sen mukaan kumpi on ehtinyt, eikä kumpikaan ole ollut toisen passattavana. Nyt oikein odotamme, että lapset lentävät pian pesästä ja päästään taas kunnolla elämään kahden aikuisen rakastavaisen elämää. Suunnitelmia on paljon tulevaisuuden varalle ja pian on aika nauttia työn hedelmistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on koko avioliiton ajan ollut mielekäs työ, omia harrastuksia ja ystäviä. Ei miehen tarvitse täyttää kaikkia tarpeitani. En ole kotiorja, vaan yhdessä pyöritämme taloutta. Ei kai nykypäivän kodinhoito ole edes vaativaa. Ainakin minä saan 15 minuutin päivittäisellä työllä pidettyä kodin ihan riittävän siistinä. Mies tekee enemmän ulkona, minä sisällä.
Nautin siitä, että saan juoda aamukahvia yhdessä mieheni kanssa ja keskustella lehtiuutisista, tykkään katsella hänen kanssa elokuvia ja sarjoja, viikonloppuisin kokkaamme parempaa ruokaa ja käymme ehkä lenkillä, teatterissa, konsertissa tai elokuvissa. Usein vain rentoudumme. Mies katsoo paljon urheilua, enkä ikinä estäisi häntä. Kotona pitää saada tehdä sitä mitä haluaa. Viihdyn jokainen päivä mieheni seurassa ja hän minun seurassani.
Mikä on se asia joka hiertää parisuhteessasi?
Vierailija kirjoitti:
Nainenhan yleensä mahdollistaa miehen täysylläpidon. Mutta kun tosiasia on se että jos et siivoa, koti on paskainen. Ei miehiä kiinnosta pytyn jynssäys. Jos sitä ei kukaan tee niin sitten eletään sellaisessa kodissa missä likaa valuu ja roiskeita pitkin poikin .
Ei se riitä että mies kerran kuussa uhrautuu ja imaisee lattian keskeltä.No ehkä ne putkiaivot on niin yksinkertaiset t tämä on liian vaativa tehtävä.
Jos et tuo viikonlpuksi ruokaa, jääkaappi on tyhjä ja itse joudut kuitenkin menemää kauppaan kun mies makaa krapulassa raskaan työviikon jälkeen. Jos mies asuu yksin hän syö tilausruokaa koska ei näe vaivaa kokkaukseen . Nainen ei voi syödä koko ajan mäkkilinjalla joten on kokattava terveellisesti.
Mies hyötyy tästä koska se tulee siivellä.
Tietysti jos sanoo että kokkasin muuten itselleni niin sitten saa syyllisen katseen kun ei huomioinut toista.
Samaa rataa jatkavat ne miehet jotka inisevät kivistä eteisessä kun nainen on käyttänyt koko päivän siivoamiseen ja kuurannut mm . sen pytyn minkä mies jättää raitoineen .
Tasan eivät mene lahjat ikinä.
Ikävää, jos sinulla huonoja kokemuksia yhdessäasumisesta ja parisuhteesta. Toisaalta, sinulla on myös täysi vapaus parisuhteen päättämiseen ja voit hyvin asua myös yksin.
Mitä en sulata, että väität käytännössä kaikkien miesten olevan siivellä eläviä laiskimuksia. Missä vaiheessa seksismistä tuli jälleen sallittua? Toisaalta, sillä ei ole minulle mitään väliä. En ota kollektiivista syyllisyyttä muiden miesten tekemisistä, oli se kuinka yleistä tahansa. Toisaalta tuollainen katkera, uhriutuva vuodattaminen vie minulta viimeisimmätkin sympatian rippeet kirjoittajaa kohtaan. Niin makaa petaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Alkuun oletko keskutelua miehesi kanssa kuinka koet että hän pitää sinua itsestäänselvyytenä?
Minä hoidin lapset, puhtaat vaatteet, ruoat ja kodin. Mieheni aloitti joitain vuosia sitten yrityksen ja minun työnteolla pidettiin katto perheen pään päällä ja ruoka lautasella. Myös minun työlläni maksettiin yrityksen kuluja.
Mutta koskaan mikään mitä tein ei ollut miehelle itsestäänselvyys.
Hän oli ja on yhä kiitollinen että sai toteuttaa sen mitä itse halusi tehdä.
Eiköhän kyse ole vain yksinkertaisesti siitä miten muut suhtautuvat sinuun ja sinä itseesi.
Yleistys oli liikaa myönnän sen. En voi muuttaa miestä. Täytyy vain miettiä juuri noita mitä itse haluaisi tehdä. Ei mieskään voi kahlita toista ja odottaa että kaikki tulee kuten Manulle illallinen.
Hassua miten vuodet muuttavat ihmistä. Yhtäkkiä toinen onkin ihan joku muu .
Näissä ne erot näyttävät juuri tapahtuvan .Että toinen muuttuu niin paljon että ei enää tunnista häntä ja ei olla kiinnostuneita enää samoista asioista.
Varmaan kielenkäyttö kertoo että kun on aika lähteä. Kun tulee liikaa valitusta sanomatta koskaan mitään hyvää .Kun ensimmäinen nootti on että kivet olivat eteisessä. Silloin minä lähden. Ja etsitkööt toisen jota kivet ja paskaraidat pöntössä eivät haittaa.
Kyllä kaltaisensa aina löytää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ala harrastaa jotakin omaa. Lähde opiskelemaan aikuisopistoon, vesijumppa, käsityökerhoon t.m.s. Ero on harvoin ratkaisu tuohon ongelmaan, koska se tuo uudet ongelmat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos hienoista viesteistä, sain noista kyllä potkun persiille. Olen aina itsekin vihannut ruikuttajia ja aina kehoitan tekemään asialle jotain. Nyt olenkin itse se ruikuttaja. Mennyttä ei saa takaisin mutta tulevaisuuskin pelottaa tavallaan. Arki on ihan hyvää. Suurimmaksi osaksi siksi kun olen sen sellaiseksi koko perheelle tehnyt. En sano etteikö mieheni tee mitään. Kyllä hänkin tekee ruokaa (kunhan on tarpeet hankittu valmiiksi) siivoaa mutta harvoin oma-aloitteisesti yms. Mutta kyllä hän on nytkin talven aikana saanut kunnon kuopan aikaiseksi sohvaan... Tässä onkin vaikeaa se kun elämä on esessä mutta oma pää laittaa vastaan. En osaa, en tiedä, en pysty. On tosi vaikeaa alkaa itsekkääksi kun on parikymmentä vuotta elämästään antanut muille. Siis kyllä mulla nyt omaskin elämää on mutta tietyissä rajoissa, kunhan ei ole ollut muilta pois. Tuntee tekevänsä jotain pahaa. Kai sitä sitten on vaan avattava ovi ja mentävä askel kerrallaan. Tuli mitä tuli. Ensimmäinen ja ainoa vastustaja on varmasti mieheni. Hän inhoaa itsenäisiä itsekkäitä naisia. Hänestä se on jotenkin vitsikästä ja däälittävää. Eli saan kyllä kuulla siitä. Olen lukemattomi kertoja yrittänyt keskustella asiasta mutta jotenkin se on sitten kääntynyt niin että olen se paska ihminen ja heti ollaan uhkailemassa erolla. En halua erota vaan saada tasavertaisen ja onnellisen liiton. Haluan haaveilla ja tehdä yhdessä asioita. Jättää kaiken paskan taakse ja katsoa elämää eteenpäin. Mieheni ei sitä osaa, hän kaivaa aina riitatilanteessa kaiken vanhan ja tietysti minun virheeni. Siinä sitä sitten taas ollaan. Hän ei oikeasti ole koskaan tehnyt virheitä koska on osannut hoitaa asiansa niin ettei tarvitse ottaa vastuuta. Minä tyhmä olen sallinut sen. Mutta kiitos vinkeistä ja otan tänään heti tuon 50 kohdan listan käyttööni. Katsotaan miten toimii 👍
Vierailija kirjoitti:
Tuo on hyvin tavallista ja siksi keski-iässä naiset usein eroavat.
Teeppä sellainen pikku projekti, että 50 päivän ajan kirjoitat vihkoon sivullisen asioita, joita tunnet että sinä päivänä haluaisit. Ihan miettimättä onko se mahdollista vai ei.
Ihan esim. purjeveneen, matkan Indonesiaan, Geren näköisen aviomiehen, oppia seinäkiipeilyä,uuden ystävän, pirteämmän mielen, lisää lihaksia pohkeeseen, pitkän tukan, rahaa laatikot täyteen, mitä vaan. Aivan rajattomasti kuumatkailusta pitsinnypläykseen tai purkan ostoon Kouvolassa.
Sitten kun projekti on valmis, lue kaikki läpi ja katso miltä tuntuu ja miten on sinuun vaikuttanut. Oletko löytänyt inspiraatiota? Miltä oma elämä tuntuu siinä vaiheessa?
Kiitos vinkistä
Vierailija kirjoitti:
Nainenhan yleensä mahdollistaa miehen täysylläpidon. Mutta kun tosiasia on se että jos et siivoa, koti on paskainen. Ei miehiä kiinnosta pytyn jynssäys. Jos sitä ei kukaan tee niin sitten eletään sellaisessa kodissa missä likaa valuu ja roiskeita pitkin poikin .
Ei se riitä että mies kerran kuussa uhrautuu ja imaisee lattian keskeltä.No ehkä ne putkiaivot on niin yksinkertaiset t tämä on liian vaativa tehtävä.
Jos et tuo viikonlpuksi ruokaa, jääkaappi on tyhjä ja itse joudut kuitenkin menemää kauppaan kun mies makaa krapulassa raskaan työviikon jälkeen. Jos mies asuu yksin hän syö tilausruokaa koska ei näe vaivaa kokkaukseen . Nainen ei voi syödä koko ajan mäkkilinjalla joten on kokattava terveellisesti.
Mies hyötyy tästä koska se tulee siivellä.
Tietysti jos sanoo että kokkasin muuten itselleni niin sitten saa syyllisen katseen kun ei huomioinut toista.
Samaa rataa jatkavat ne miehet jotka inisevät kivistä eteisessä kun nainen on käyttänyt koko päivän siivoamiseen ja kuurannut mm . sen pytyn minkä mies jättää raitoineen .
Tasan eivät mene lahjat ikinä.
Äläs yleistä siellä.
Kyllä on myös miehiä jotka siivoavat ja hoitavat kotia. Ei tarvitse ottaa lasta hoivattavakseen, voi myös valita aikuisen miehen. Tämä tulee olemaan tärkeä oppi tyttärellemme.
Esim. meillä mies osaa ihan sanomatta pestä pytyn, käydä kaupassa, hoitaa vauvan ja koirat. Tiskit hoituu ja myös ikkunoiden, lattikaivon ja saunan pesu.
Auton renkaat, huollot ja katsastukset ja pienet remontit.
Minä kyllä olen ominut joitain alueita taloudenhoidossa ja pyrin olemaan peto sängyssä.
Jos se hieman tasaisi, mies ainakin vaikuttaa hirveän tyytyväiseltä.
Minä saan mieheltäni erinomaista seuraa, ihania historiallisesti tarkkoja kertomuksia erilaisten ihmisten elämästä, tieteellisesti arvokkaita luentoja mielenkiintoisista aiheista, joihin oma asiantuntemukseni ei ylety, luotettavaa kumppanuutta ammatillisissa projekteissani, ja mahdollisuuden osallistua hänen mielenkiintoisiin projekteihinsa ja päästä näkemään työskentelyä läheltä. Saan terveellistä ja herkullista, itse tehtyä ruokaa joka päivä. Saan tukea elämän myrskyissä, halauksia, lohdutusta ja kannustusta. Saan uskomattoman paneutuvaa ja nautinnollista seksiä aina, kun mieli tekee, ja orgasmeja jollaisia en pysty edes omin avuin itselleni tuottamaan. Saan aina uusia, mielikuvituksellisia ehdotuksia lomamatkoista kahdestaan. Saan lempeää ja asiallista kritiikkiä silloin, kun mietin mitä olisin voinut jossakin tilanteessa tehdä paremmin. Saan yhdessäoloa ihmisen kanssa, jonka lojaaliuteen ja rakkauteen voin sataprosenttisesti luottaa, joka on minulle aina rehellinen, ja jonka kanssa voin jakaa myös syvimmät ja salaisimmat tunteeni ja ajatukseni.
Lapsia meillä ei ole, koska molempien elämä on ääriään myöten täynnä ammatillisia projekteja ja parisuhde-elämää. Olemme molemmat haaveammateissamme. Parisuhteeseemmekin suhtaudumme niin, että haluamme panostaa siihen aktiivisesti ja käytämme toisinaan paljonkin aikaa henkisen yhteytemme rakentamiseen ja vaalimiseen.
Lasten saaminen ja kasvattaminen aikuisiksi on olettaakseni niin kokonaisvaltainen hanke, että sen ohella voi olla hankalaa hahmottaa omaa identiteettiä ja omia unelmia sellaisina kuin ne olisivat ilman vanhemmuus-roolia ja sen vaikutusta. Oletan, ap, että olet kuitenkin lapsesi oma-aloitteisesti halunnut ja saamastasi perheestä kiitollinen. Olet siis elänyt todeksi yhden suuren unelmasi. Ethän ole katkera siitä, että olet joistakin asioista joutunut luopumaan tuon unelman saavuttaaksesi! Sinulla on nyt aikaa ja tilaa tutustua itseesi uudelleen, ja toteuttaa uusia haaveita, joko yksin tai miehesi kanssa, jos hän haluaa siihen osallistua.
Vierailija kirjoitti:
Hauskaa seuraa, hyvää seksiä, luottamusta, taloudellista turvaa ja ystävyyttä. Kotihommat on aina tehty sen mukaan kumpi on ehtinyt, eikä kumpikaan ole ollut toisen passattavana. Nyt oikein odotamme, että lapset lentävät pian pesästä ja päästään taas kunnolla elämään kahden aikuisen rakastavaisen elämää. Suunnitelmia on paljon tulevaisuuden varalle ja pian on aika nauttia työn hedelmistä.
Miten tämä auttoi ap.tä?
Vai oliko idea vain hieroa suolaa toisen haavoihin?
Vierailija kirjoitti:
Hauskaa seuraa, hyvää seksiä, luottamusta, taloudellista turvaa ja ystävyyttä. Kotihommat on aina tehty sen mukaan kumpi on ehtinyt, eikä kumpikaan ole ollut toisen passattavana. Nyt oikein odotamme, että lapset lentävät pian pesästä ja päästään taas kunnolla elämään kahden aikuisen rakastavaisen elämää. Suunnitelmia on paljon tulevaisuuden varalle ja pian on aika nauttia työn hedelmistä.
Sama juttu <3 Kaksi kolmesta lapsesta on jo omillaan ja 18 v kuopus asuu varmaan vielä pari vuotta kotona. Tää uusi vaihe on aivan ihanaa. Samanlainen huumorintaju ja seksuaalinen kemia on ollut meidän parisuhteen polttoaine, joka on kannattanut läpi hankalampienkin aikojen :-)
Alkuun oletko keskutelua miehesi kanssa kuinka koet että hän pitää sinua itsestäänselvyytenä?