Yksinhuoltajana ja isä toisessa maassa
Ketään jolla olisi tämmöinen tilanne? Eroa on mietitty ja lasten isä lähtisi asumaan toiselle puolen maapalloa erossa, näkisi lapsia ehkä max. 4 kertaa vuodessa.
Keinoja selviytyä yksinhuoltajuudesta, kun lapset ovat vielä alle kouluikäisiä? Yritetään välttää ero jos mahdollista, mutta jos se tilanne tulee väistämättä silti vielä eteen.
Isovanhemmat asuvat toisella paikkakunnalla ja käyvät töissä, joten heidänkin apu on rajoittunutta.
Kommentit (27)
Minäkin olen ihmetellyt noita eronneiden valitteluja "kun on vain joka toinen viikonloppu aikaa itselle ja vähän lomaa silloin tällöin".
Totaalinen yksinhuoltajuus onnistuu hyvin. Vaatii tietenkin asennetta ja pitkää pinnaa. Harrastukset valitaan lapsen ehdoilla ja äidin "harrastus" on usein lapsen kuljettaminen (meillä julkisilla/pyöräillen/kävellen) harrastuksiin.
Muutaman kerran lapsi on ollut mummolassa viikonlopun (matkaa yli 400 km) ja enollaan (matkaa n. 100 km). Olen myös onnistunut järjestämään hoitajan "pakollisten" kokous- jne iltamenojen ajaksi. En halua kuormittaa niukkaa verkostoani kuin tärkeiden menojen takia.
Yhdessä lasten kanssa voi tehdä paljon kivaa.
Meilläkin isä asuu toisessa maassa toisella puolen maapalloa ja erottiin kun lapsi syntyi. Siinä tilanteessa se oli ainoa mahdollisuus, ja henkisesti sairas isä sai lähteä. Eli totaaliyksinhuoltajana täälläkin mennään....
Tosiaan, olen itsekin miettinyt miten kaikki valittaa rankkuutta ja sitä ettei ole vapaa-aikaa kuin jokatoinen vl. Ajattelen aina silloin tällöin, että mun pitää pitää itsestäni tosi hyvää huolta, että rakkaalla lapsellani on hyvin voiva äiti, kun olen ainoa vanhempi.
Rankkaa on, mutta kaikesta selviää. Tsemppiä muillekin. Mua mietityttää sekin, kun lapsi alkaa kyselemään isästä. Harmittaa ihan hirveästi, ettei hän ole lapsen elämässä milläänlailla osallisena ja en isää halua riistää. Mutta tilanne on mikä on ja ei siitä haluamalla parane. Onko muita joilla isäyhteys on syystä tai toisesta katkennut ulkomailla asuvaan isään? Ja miten lapsi on sen ottanut?
Meillä tukiverkostona lähinnäomat vanhempani, joista on kyllä ollut korvaamaton apu. Mutta jotnekin tosiaan kynnys pyytää lastenhoito jeesiä on aika korkea kavereilta esim. kaikki haluaisivat sitten sen toisenkin vapaa-ajan seuraa...näin se menee.
Enkä todellakaan tarkoita vähätellä, mutta en voinut olla huomaamatta, että teilä muilla, Marica-88:aa lukuunottamatta, on "vain" yksi lapsi. Yhden kanssa on toki omat kommervenkkinsä, mutta eipä tää totaaliyh:n elo kolmen pojan kanssa sekään kommervenkitöntä ole! Tässä ei ihan laavuviikonloput kyllä auta.... B-) Vaan eipä niitä oo mahiksia järjestelläkään - ei toivoakaan, että olis varaa esim. autoon... Mutta tänhän te kaikki tiedättekin.;-)
Marica-88:lle oikein hurjasti tsemppiä!! La lähestyy?? Voimahaleja sinulle ja toivon mukaan on edes jotain verkostoa kumminkin... Mä "tein" kolmesta nuorimman kans ihan yksin (tai no, melkein,LOL!) ja on siinä omat haasteensa, mutta hyvin se menee!! Me ollaan vahvoja kumminskin. Oikeesti. Mulla on nyt 9v täynnä totaaliyh:na ja olen jo jonkin aikaa osannut arvostaa näitä hyviäkin puolia, joita kumminkin löytyy! Vaikkei sitä omaa aikaa kyllä olekaan. Ikinä... :-) Toivottavasti jaksat, Marica, tulla tänne kertomaan jossain vaiheessa, mitä sulle kuuluu? Voimia ja jaksamista!!! Muille myös.
"Tässä ei ihan laavuviikonloput kyllä auta.... B-) Vaan eipä niitä oo mahiksia järjestelläkään - ei toivoakaan, että olis varaa esim. autoon... Mutta tänhän te kaikki tiedättekin.;-)"
Mistähän autosta mahdat kirjoittaa???? Me kuljemme ensin bussilla ja sitten vaeltaen. Priorisoin asuntolainan autoon verrattuna. Metsään pääsee autottakin.
junassa voitk tietäkseni kuljettaa 1 x 6-17 v + 4x alle 6 v lapsia perhelipulla, joka maksaa saman veran kuin 1Xaikuisen lippu. Eli ei se sangen kallista ole.
Mietin pitkään sitä kirjoittaisinko tätä, mutta päätin sen kuitenkin tehdä.
Olen tutustunut juuri tällaiseen "ihanuuteen", ymmärsin että hän naisena kaipasi lähilämpöä, mutta ei halunnut sitoutua ja vastuu lasten huolehtimisesta oli ykkösasia. Meillä oli upea vuoden ajan rakastelusuhde, molemmat nautimme toistemme läheisydestä. Hän oli YH ja yksin.
Olin hölmö, kun hän keroi että hänellä oli jokin tarttuva tauti ja sen takia lopetin "ihananlämpöisen" suhteen. Saisinpa ajan takaisin, jatkaisin suhdetta. / vilivallaton
Kertokaa käykö isä koskaan lastaan katsomassa? Jos ei käy, niin miksi ei käy?
Palasin Suomeen jo raskausvaiheessa ja lapseni isä jäi kotimaahansa. Lapseni on nyt lähes 2v ja on tavannut isäänsä n.2kertaa/6kk. Puolet isän suvusta on myös käynyt suomessa aika ajoin. Poikani vietti isänsä ja mummonsa luona viikon myös vähän aikaa sitten (minä lensin pojan menomatkan ja isä toi pojan takaisin). Kaikki sujui oman pelkoni vastaisesti erittäin hienosti ja olemmekin suunnitelleet vastaavaa visiittiä jo ensi vuoden alkuun. Sitä ennen isä ja mummo ovat kuitenkin suunnitelleet vierailuja suomeen jo tämän vuoden puolelle. Asiat isän suhteen ovat siis ok, mutta toki arki lapsen kanssa "totaalisesti" yksin on haastavaa. Omasta äidistäni(joka on 3-vuorotyössä)on satunnaista apua ja tukiverkko löytyy, mutta omasta mielestäni on ollut vaikea kysyä apua. Hoitajan/hoitoajan/kaiken säädön työstäminen tuntuu usein liian raskaalta, joten skippaan vapaa-ajan sen varjolla...Usein ihmettelen yksinhuoltajien (joiden lapset ovat isällään esim.joka toinen viikonloppu) manausta rankkuudesta, toki ymmärrän että sekin saattaa olla vaikeaa, mutta entäs kun ei lähes ikinä pääse tuulettumaan....osin omaa tyhmyyttä ettei pyydä lisää apua, mutta jos tukiverkkoon kuuluu vain porukkaa jonka kanssa haluaisi viettää sitä vähää vapaa-aikaa....Eikä "koko ajan" haluaisi ystäviäkään "vaivata"....
Mukava kuitenkin tietää ettei ole yksin :)