Mikä lapsiperheen elämässä ja vanhemmuudessa on parasta?

Tänäkin aamuna kun heräsin, niin pieni lämmin taapero nukkui vieressä ja kierähti siitä kainaloon. Ollaan molemmat kipeinä tällä hetkellä ja oli niin mukava siinä rauhassa köllötellä hetki pikkuisen vieressä. Isommat lapset lähtivät kouluun itsekseen ja ulkona paistaa aurinko. Sanoisin että parasta on keskittyä arjen pieniin ihaniin hetkiin. Lasten kanssa olen oppinut huomaamaan ja nauttimaan niistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin aina hämmennyn tällaisista ketjuista. En oikein tiedä, mitä vastata näihin. Rakastan kyllä lapsiani, mutta ei se nyt mitään niin ihmeellistä ole. On kivaa, kun on oma porukka, perhe ja yhteisö, mutta ei sekään mitään ihmeellistä ole. Ei siis mitään sellaista, mistä paitsi jääminen harmittaisi. 

Ehkä parasta on lasten kasvaminen. Se, että joku päivä saisin nähdä lapseni onnellisina ja tasa-painoisina ja uskotella itselleni, että se on minun aikaansaamaa. Eli kai kyseessä sitten on peri-itsekäs egon pönkittäminen. 

Lasten kasvaessa voi tehdä enemmän sellaisia asioita yhdessä, joista ihan oikeasti itsekin nautin. Samalla ne on vielä niin pieniä, että heistä äiti on paras ja ihanin. Onhan se tietyllä tavalla ihana illuusio: olla jollekin maailman paras asia. No, teini-ikä lähestyy, joten kohta nekin kuvitelmat jää taakse. 

Rakkaus lapsiasi kohtaan ei ole mitään ihmeellistä mitä jäisit kaipaamaan? Lapset vois ottaa sulta pois ja sä olisit vaan että meh? Ei haittaa yhtään vaikka lapset ei rakastais sua? Mites rakkaus miehesi kanssa, jäisitkö kaipaamaan jos mies sanoisi että nyt kuule rakkaus on loppu ja lähden menemään?

Ymmärsit väärin. Lapset on tärkeintä elämässäni ja rakastan heitä todella paljon. Mutta en koe, että se rakkaus varsinaisesti olisi niin ihmeellistä, että siitä vaille jäämistä pitäisi jotenkin katua tai harmitella. Elämä olisi siis ihan yhtä hyvää lasten kanssa kuin ilman lapsiakin. Rakastan miestäni vähemmän kuin lapsia, mutta se on vapaampaa rakkautta. Lapset sitovat, velvoittavat ja rakkaus syntyy sitä kautta. Miestä rakastan, koska olen valinnut niin. Olen valinnut tottakai tehdä lapsetkin, päätin tietoisesti ryhtyä äidiksi, mikä tuo vastuuta ihan toisella tavalla kuin parisuhde. 

En tietenkään luopuisi lapsista, mutta jos hyppäisin ajassa taaksepäin siihen hetkeen, kun pitäisi päättää, haluanko lapsia vai ei, tietäisin tällä kokemuksella, että rakkaus omaan lapseen ei ole välttämättä niin ihmeellistä, mitä yleisesti annetaan ymmärtää. Se ei ole sellainen kokemus, josta vaille jääminen pilaisi eläminen tai olisi edellytys hyvälle elämälle. 

Kyllähän lasten myötä elämästä on tullut paljon rikkaampaa. Elinpiiri on laajentunut, syntyy uusia kontakteja. Voi kuulua erilaisiin yhteisöihin myös lasten harrastusten kautta. On myös ilo seurata kun lapset oppivat uusia taitoja, heistä tulee taitavia soittajia, tai mitä nyt kukakin tekee/harrastaa. Tulee juhlia, rippijuhlia, valmistujaisia, ylppäreitä jne. Lapset ovat rakkaita läheisiä ihmisiä.

Se tunne kun harvoin lapsi on terve tyytyväinen oma leikkisä, tutkiva joka paikkaan menevä iloinen taapero.

Se on parasta ja auttaa jaksamaan nämä pitkät sairasteluajat jotka on vaan yhtä kiukkua ja itkua ja huutoa ja loppumattomilta tuntuvia valvottuja öitä.

Upp

Rakkaus, merkityksellisyys, rutiinit (edes jonkinlaiset).

Lapset rakastavat minua aidosti. Ja minä heitä. Lapsilta oppii paljon, tulee uusia näkökulmia elämään, rentoutta ja iloa. Jos voisin jotakin elämässäni muuttaa, hankkisin lapsia jo nuorempana ja vielä yhden lisää. Muuten samoja asioita kuin muutkin ovat maininneet: olen tutustunut uusiin ihmisiin, lasten myötä tulee mukavia yhteisöjä, joihin kuulua. Ylipäätään olen tullut paremmaksi ihmiseksi. Elämä on lopulta merkityksellistä.

Omien lasten kasvun, kehityksen ja aikuistumisen seuraaminen, elämän jatkuvuus.

Ihanat yhteiset projektit lapsen kanssa; milloin rakennetaan legoprojektia, milloin ihmetellään luontoa tai yhteiskunnan ilmiöitä, kuten rahaa tai vaaleja. 

Hauskuus, lapset ovat koomisimpia ja hauskimpia olentoja, joita on. He ovat hauskoja yrittäessään olla hauskoja, ja muun ajan onnistuvat olemaan tahattomasti hauskoja vaan koheltamalla omiaan. Minulla on tosin hyvin eläväiset lapset, olen myös sellaisia rauhallisia möllöttäjiä tavannut, joiden mielestä lastenohjelmien hassuttelut ovat hauskoja. Meidän lapsiin ei ole ikinä uponnut lastenohjelmien huumori, ovat ihan omanlaisiaan. Lisäksi pidän valtavasti lasten kulttuuritapahtumista, ja mietin että millä verukkeella voin jatkaa niissä käymistä sen jälkeen kun lapset kasvavat niistä ulos.

Se, kun on saanut lapsen kasvatettua fiksuksi ja mukavaksi aikuiseksi, jonka kanssa on hauska viettää aikaa. Lasten kanssa palkinto odottaa vuosien päässä, mutta on sen arvoinen. 

Se että se on jonkun muun elämää! 

Ei ole ihanampaa, kuin päästä rääkyväisten keskeltä omaan, puhtaaseen ja hiljaiseen DINK-kotiin. :) 

Onpas teillä pelkästään itsekkäitä motiiveja! Kaikki koskee pelkästään sitä mitä TE saatte ja hyödytte teidän lapsista. Lasten tekeminen näköjään todella on itsekkäin teko, mitä voi tehdä. 

Kertokaa joku yksikin epäitsekäs syy hankkia lapsia.

Heh. Näistä saa kuvan, että lapsi muuttaa vanhempansa suorastaan automaationa jotenkin kaikkia arvostavaksi, empaattiseksi ja uteliaaksi maailmankaikkeuden arvostajaksi. Vaan silti maailma on täynnä vanhempia, jotka käyttäytyy ihan päin helvettiä...

Pieninä omat ja varsinkin vieraiden lapset todella ärsyttäviä, mutta IHAN parasta kun aikuisina pystyy yhdessä ryyppäämään jälkikasvun kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Se tunne kun harvoin lapsi on terve tyytyväinen oma leikkisä, tutkiva joka paikkaan menevä iloinen taapero.

Se on parasta ja auttaa jaksamaan nämä pitkät sairasteluajat jotka on vaan yhtä kiukkua ja itkua ja huutoa ja loppumattomilta tuntuvia valvottuja öitä.

Sama. T1uota hyvää on meillä ehkä 10 % ajasta, ja se tuntuu niin ihmeellisen maagiselta, ehkä juuri suuren kontrastin vuoksi.

Pahanhajuisten vaippojen haistelu. Mikä nautinto.

Priimaa pukkaa tulemaan kun itse tekee.

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän lasten myötä elämästä on tullut paljon rikkaampaa. Elinpiiri on laajentunut, syntyy uusia kontakteja. Voi kuulua erilaisiin yhteisöihin myös lasten harrastusten kautta. On myös ilo seurata kun lapset oppivat uusia taitoja, heistä tulee taitavia soittajia, tai mitä nyt kukakin tekee/harrastaa. Tulee juhlia, rippijuhlia, valmistujaisia, ylppäreitä jne. Lapset ovat rakkaita läheisiä ihmisiä.

Tämä. Lasten myötä myös vanhat asiat saavat uuden kiiltävän pinnan kuten juhlapyhät, joulut, vaput, juhannukset. Matkustaminen, kun saa näyttää lapsille nähtävyyksiä ja maailmaa.

Mä odotin isäksi tuloa, ajattelin mitä kaikkea teen heidän kanssaan. Noh, tytär syntyi ja sen jälkeen vielä poika. Tyttären kanssa ongelmat alkoivat jo pienenä ja karu totuus iski päin kasvoja. Ei tämä olekaan sellaista mitä kuvittelin. Olin väsynyt ja masentunut. Myöhemmin selvisi syy, lapsella todettiin autismi. Toinen lapsemme on terve, mutta hänkin oireilee sitä, kun energiaa on mennyt aivan hirveästi toiseen lapseen. On ollut todella hyviä aikoja ja olen onnellinen lapsistani. Parasta on ollut yhdessä tekeminen!