Muita rapakuntoisia nelikymppisenä naisia?

Onko täällä muita rapakuntoisia nelikymppisenä naisia, jotka nuorempana olivat todella urheilullista, mutta jotka jostain syystä lihoivat kymmeniä kiloja?

Itse sairastuin parikymppisenä masennukseen ja sen myötä tuli ensin 20 kg liikkumattomuudella ja epäterveellisellä ruokavaliolla ja sen jälkeen vielä toiset lisää, kun aloitin lääkityksen useammalla mielialalääkkeellä. Asiaa ei auttanut, että lääkkeet väsyttivät, enkä jaksanut liikkua. Lisäksi söin kaikkea epäterveellistä pahaan olooni. Yli kymmenen vuotta sitten onnistuin laihduttamaan 20 kg ja pysyin siinä useamman vuoden. Sitten taas sairastuin masennukseen ja lihoin laihtumani kilot ja vielä lisää. Eli olin lopulta 50 kg ylipainoinen muutama vuosi takaperin, eli 110 kg. Kyllästyin siihen, että hädin tuskin jaksoin 100 m päähän lähikauppaan kävellä. Aloin taas pikkuhiljaa laihduttamaan. Nyt olen taas 40 kg kevyempi. Ihan hyvä saavutus sinänsä ja kiva, että vanhat vaatteet mahtuvat taas päälle. Ongelma on siinä, että olen puolisen vuotta ollut taas laiska masentuneisuuden vuoksi. En ole onneksi lihonut tänä aikana. Nyt en halua enää noita laihduttamiani kiloja takaisin. Miten jaksaisin alkaa liikkumaan väsymyksestä ja masennuksesta huolimatta? Ja miten pitää näpit erossa suklaasta, jota mieheni kantaa kaupasta melkein joka päivä?Häntä kun en voi muuttaa.
Miten saada takaisin tuo nuoruusvuosien into liikkumiseen? Rakastin tanssimista, pelasin jalkapalloa, kävin juoksulenkeillä ja salilla.

Onko muita samassa tilanteessa eli kaipailee vanhaa liikunnallista minäänsä takaisin? Onko joku onnistunut saamaan sen innon takaisin? En tietenkään oleta, että muutun täysin samaksi ihmiseksi kuin nuorena. Sehän nyt on sula mahdottomuus. Mutta siis jos edes osan siitä liikunnan ilosta voisi jotenkin saavuttaa.