Masennus ja muut sairaudet tekee minusta ihan sietämättömän ihmisen

On täysin luonnollista, että jos kärsii kroonisesta kivusta ja hankalista rajoituksista se aiheuttaa masennusta. Masentunut kivulias ihminen on aggressiivinen ja ns. hankala.

Tärkeää olisi saada mahd. kivut hallintaan, ja järjesteltyä elämän siihen malliin, että on mahdollista suoriutua arjesta mahdollisimman siedettävästi ja omaa aloitteellisuutta ja toimintakykyä tukien. 

Onko oman sairautesi/sairauksiesi vertaistukea saatavana? Nykyäänhän on jo vaikka minkä sairauden kanssa kamppaileville omat vertaistuki verkostonsa mm. facebookiss. Ei kannata jäädä yksin! Usein näistä saa todella hyvää tukea jaksamiseen, ja vinkkejä ja uutisia uusista hoitomenetelmistä ym. alaan kuuluen.

Riittävä lepo, terveellinen ravinto, positiiviset ja kivat asiat jne. auttavat kipuun ja masennukseen. Ole armollinen itsellesi ja anna itsellesi lupa olla kun sille tuntuu, mutta älä eristäydy! 

Terv. borrelioosipotilas lukemattominen neurologisine kipuineen ja kremppoineen.

Sama mulla, on masennus, sekamuotoinen persoonallisuushäiriö ja krooninen selkäkipu. Elämä on vaikeaa joka päivä mutta harrastukset ja netti auttaa joten kuten pysymään kasassa...

Ymmärrän.

Masennusta ja sairautta löytyy täälläkin. Olen kuitenkin oppinut sen, etten kaada ongelmiani muiden ihmisten taakaksi. Muiden hyvä vointi lisää omaa hyvää vointiani.

Vierailija kirjoitti:

On täysin luonnollista, että jos kärsii kroonisesta kivusta ja hankalista rajoituksista se aiheuttaa masennusta. Masentunut kivulias ihminen on aggressiivinen ja ns. hankala.

Tärkeää olisi saada mahd. kivut hallintaan, ja järjesteltyä elämän siihen malliin, että on mahdollista suoriutua arjesta mahdollisimman siedettävästi ja omaa aloitteellisuutta ja toimintakykyä tukien. 

Onko oman sairautesi/sairauksiesi vertaistukea saatavana? Nykyäänhän on jo vaikka minkä sairauden kanssa kamppaileville omat vertaistuki verkostonsa mm. facebookiss. Ei kannata jäädä yksin! Usein näistä saa todella hyvää tukea jaksamiseen, ja vinkkejä ja uutisia uusista hoitomenetelmistä ym. alaan kuuluen.

Riittävä lepo, terveellinen ravinto, positiiviset ja kivat asiat jne. auttavat kipuun ja masennukseen. Ole armollinen itsellesi ja anna itsellesi lupa olla kun sille tuntuu, mutta älä eristäydy! 

Terv. borrelioosipotilas lukemattominen neurologisine kipuineen ja kremppoineen.

Häpeän niin paljon että en todellakaan kehtaisi liittyä mihinkään facebook-ryhmään kaikkien nähden. En halua sitoa identiteettiäni sairauteen.

Vierailija kirjoitti:

Ajattelen radalle kävelemistä jatkuvasti ja silloin kun saan itseni joten kuten kasaan, olen hirveää seuraa.

Onko sinulla jotain erityistä veturinkuljettajia vastaan kun omasi lisäksi haaveilet jonkun veturnkuljettajankin elämän tuhoamisesta?

Evoluutiossa masennus on syntynyt ilmeisesti siksi, että sairas ihminen vetäytyy erilleen muusta laumasta ja ei sairastuta muita. Tässä mielessä on luonnollista käytöstä. Mikä sitten masentaa onkin hankalampi juttu, sillä tekijöitä on niin monia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajattelen radalle kävelemistä jatkuvasti ja silloin kun saan itseni joten kuten kasaan, olen hirveää seuraa.

Onko sinulla jotain erityistä veturinkuljettajia vastaan kun omasi lisäksi haaveilet jonkun veturnkuljettajankin elämän tuhoamisesta?

Ei ole mitään erityistä vastaan, asun rautatien lähellä. En usko että veturinkuljettajan elämä menee pilalle, järkyttyä tietenkin saattaa, mutta ammatin riskit on varmaan ollut tiedossa jo etukäteen. Ap

Pieni ongelma ratkaistavaksi, kun en halua olla avoin sairauteni kanssa, koska en halua olla "se nainen jolla on se x" ja sitten kaikki voi puhua ja kauhistella, nauraakin. Toisaalta en voi oikein lähellekään täysipainoista elämää viettää piilotellen itseäni. Olen miettinyt, olisiko minusta olemaan edes jollain tavalla onnellinen tai merkityksellinen omistaen elämäni jollekin pitkälliselle projektille. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajattelen radalle kävelemistä jatkuvasti ja silloin kun saan itseni joten kuten kasaan, olen hirveää seuraa.

Onko sinulla jotain erityistä veturinkuljettajia vastaan kun omasi lisäksi haaveilet jonkun veturnkuljettajankin elämän tuhoamisesta?

Ei ole mitään erityistä vastaan, asun rautatien lähellä. En usko että veturinkuljettajan elämä menee pilalle, järkyttyä tietenkin saattaa, mutta ammatin riskit on varmaan ollut tiedossa jo etukäteen. Ap

Uskon kyllä, että moni ihminen ollessaan tarpeeksi epätoivoinen haluaa vähän satuttaa toisiakin samalla. Äärimmäisenä esimerkkinä, vaikka koulusurmaajat ovat aika häiriintyneitä ja eristyneitä ensin pitkään. En tässä suunnittele mitään sellaista tosin.

Mutta junan alle jäädessä moni ei enää vaan välitä, tai on vaikea samaistua että joku voisi tuntea jotain kauhean järkyttävää, kun itsellä on ollut hirveä olo jo vuosia ja siihen on ihan tottunut. Ap

Vierailija kirjoitti:

Pieni ongelma ratkaistavaksi, kun en halua olla avoin sairauteni kanssa, koska en halua olla "se nainen jolla on se x" ja sitten kaikki voi puhua ja kauhistella, nauraakin. Toisaalta en voi oikein lähellekään täysipainoista elämää viettää piilotellen itseäni. Olen miettinyt, olisiko minusta olemaan edes jollain tavalla onnellinen tai merkityksellinen omistaen elämäni jollekin pitkälliselle projektille. Ap

Tämä on ratkaistavissa: älä välitä toisten mielipiteestä, elä itsellesi. Kohtaa pelko. Vaatii rohkeutta ylittää omat rajansa, mutta se kannattaa. Ainoa tie ulos masennuksesta on elämäntapamuutos, joka johtaa ajatusprosessien muuttumiseen. Pyri vahvistamaan minäpystyvyyttä.

Poista elämästäsi ne ihmiset jotka vievät loputkin energiat. Kivussa on tarpeeksi kärsimistä muutenkin. Esim. ymmärtämättömät ja itsekkäät sukulaiset saattavat pahentaa oloasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pieni ongelma ratkaistavaksi, kun en halua olla avoin sairauteni kanssa, koska en halua olla "se nainen jolla on se x" ja sitten kaikki voi puhua ja kauhistella, nauraakin. Toisaalta en voi oikein lähellekään täysipainoista elämää viettää piilotellen itseäni. Olen miettinyt, olisiko minusta olemaan edes jollain tavalla onnellinen tai merkityksellinen omistaen elämäni jollekin pitkälliselle projektille. Ap

Tämä on ratkaistavissa: älä välitä toisten mielipiteestä, elä itsellesi. Kohtaa pelko. Vaatii rohkeutta ylittää omat rajansa, mutta se kannattaa. Ainoa tie ulos masennuksesta on elämäntapamuutos, joka johtaa ajatusprosessien muuttumiseen. Pyri vahvistamaan minäpystyvyyttä.

Kuinkakohan monta näistä neuvoista ihan terveet ja normaalitkin saavat ilman että kykenevät toteuttamaan niitä. Kauniita sanoja, mutta epäilen vahvasti että sanat eivät kanna kovin pitkälle. Varsinkin jos ne leijailee irtonaisina jossain anonyymilla keskustelupalstalla. Totta ne ovat, mutta miten juuri omassa elämässä konkreettisesti toteuttaa mitäkin ja miten on sitten ihan toinen tarina. Ja mistä aloittaa.