Lue keskustelun säännöt.
Lapsen kaveri teki oharit
21.03.2018 |
Tokaluokkalainen ujo poikani oli vihdoin rohkaissut mielensä ja uskaltautunut kutsumaan rinnasluokkalaisen kaverinsa meille koulun jälkeen kylään. Olivat puhuneet tästä kyläilystä koko alkuviikon ja eilen vielä poikani tuuletteli että myös kaverin äiti oli antanut luvan vierailulle ja sovittiin, että teen pojille jotain ruokaa. Heidän piti tavata koulun jälkeen aulassa ja lähteä siitä yhtä matkaa meille, mutta kaveri ei ilmestynytkään paikalle. Aikansa odoteltuaan poika tuli kotiin ja soitti kaverilleen, joka olikin ilmoittamatta mennyt kotiinsa ja sanoi, että ei jaksakaan tulla. Ei tullut ilmoittamaan sovittuun paikkaan että mieli on muuttunut, eikä myöskään laittanut vaikkapa viestiä.
Nyt poika itkee huoneessaan pettyneenä ja petettynä. Tilanne ei olisi tämän näköinen jos poika ei olisi muutenkin niin ujo ja herkkä, ja jos hänellä olisi edes muutama kaveri enemmän. Mutta ei. Tuon ikäisen maailmassa tämä tuntuu iskulta vyön alle ja omakin sydän särkyy tätä pienen mielipahaa seuratessa.
Ja kun ei tunnu olevan mitään, millä minä voisin tämän korjata. Tekisi mieli naulata se ohari-olli äitineen seinään.
Kommentit (32)
Sano nyt vielä, että olit itse koulukiusattu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuten aimmat kommentitkin antavat ymmärtää, näin se monesti menee ja se on elämää. Ei toki hyvien tapojen mukaista.
Nyt vaan uutta yritystä kehiin saman tien, jotta pettymys unohtuu. Kaverille voi varmastikin sanoa, että tulisitko vaikkapa huomenna ja kertoa, että harmitti, kun oli odottanut tätä päivää.
Mä en kehottaisi kysymään että pääseekö kaveri huomenna, jos kerran teki oharit. Sanoisin pojalle että ainakin selvisi ettei ole luotettava tuttu, ja kannattaa kysyä jotain toista kaveria ensi kerralla!
Ei saa opettaa kaverinnälkäiseksi kynnysmatoksi.
Lapselle kannattaa opettaa, että jos kaveri ei ilmaannu sovitusti paikalle, lapsi voi kaivaa oman kännykkänsä esiin ja soittaa kaverille. Ei siis tarvitse olla passiivinen osapuoli ja odottaa, laittaako kaveri viestiä vai ei. Eihän me aikuisetkaan jäädä kovin pitkäksi aikaa odottelemaan vaan jos toista ei kuulu, pirautetaan ja kysytään, missä viivyt, meneekö vielä kauan vai onko tullut jotain, miksi koko tapaaminen peruuntuukin.
Vierailija kirjoitti:
JOs tää nyt ei oo provo niin oikeesti niin käske lapsesi kasvattaa pallit. Jos lasta itkettää, että joku ei päässyt tulemaan teille niin voi voi katsotaan jonain muuna päivävänä. Jos lapsesi itkee tollasesta asiasta niin hanki sille hoitoa ja mieti mikä meni vikaan...
Okei, ymmärrän alapeukut jossain määrin. Toi "hanki sille hoitoa ja mieti mikä meni vikaan..." kohta meni ehkä yli mutta ihan oikeasti jos joku alapeukutti jonkun muun syyn takia niin haluaisin kuulla miksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuten aimmat kommentitkin antavat ymmärtää, näin se monesti menee ja se on elämää. Ei toki hyvien tapojen mukaista.
Nyt vaan uutta yritystä kehiin saman tien, jotta pettymys unohtuu. Kaverille voi varmastikin sanoa, että tulisitko vaikkapa huomenna ja kertoa, että harmitti, kun oli odottanut tätä päivää.Mä en kehottaisi kysymään että pääseekö kaveri huomenna, jos kerran teki oharit. Sanoisin pojalle että ainakin selvisi ettei ole luotettava tuttu, ja kannattaa kysyä jotain toista kaveria ensi kerralla!
Ei saa opettaa kaverinnälkäiseksi kynnysmatoksi.
Niin, että se on kerrasta poikki kun kaikki ei mene tismalleen oikein niin kuin itse haluaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuten aimmat kommentitkin antavat ymmärtää, näin se monesti menee ja se on elämää. Ei toki hyvien tapojen mukaista.
Nyt vaan uutta yritystä kehiin saman tien, jotta pettymys unohtuu. Kaverille voi varmastikin sanoa, että tulisitko vaikkapa huomenna ja kertoa, että harmitti, kun oli odottanut tätä päivää.Mä en kehottaisi kysymään että pääseekö kaveri huomenna, jos kerran teki oharit. Sanoisin pojalle että ainakin selvisi ettei ole luotettava tuttu, ja kannattaa kysyä jotain toista kaveria ensi kerralla!
Ei saa opettaa kaverinnälkäiseksi kynnysmatoksi.
Ei ole luotettava jos ei pääse yhden kerran kaverille. Tolla asenteella ap:n pojalle niitä kavereita vasta löytyykin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuten aimmat kommentitkin antavat ymmärtää, näin se monesti menee ja se on elämää. Ei toki hyvien tapojen mukaista.
Nyt vaan uutta yritystä kehiin saman tien, jotta pettymys unohtuu. Kaverille voi varmastikin sanoa, että tulisitko vaikkapa huomenna ja kertoa, että harmitti, kun oli odottanut tätä päivää.Mä en kehottaisi kysymään että pääseekö kaveri huomenna, jos kerran teki oharit. Sanoisin pojalle että ainakin selvisi ettei ole luotettava tuttu, ja kannattaa kysyä jotain toista kaveria ensi kerralla!
Ei saa opettaa kaverinnälkäiseksi kynnysmatoksi.Ei ole luotettava jos ei pääse yhden kerran kaverille. Tolla asenteella ap:n pojalle niitä kavereita vasta löytyykin.
Niinpä. Ja siellä ap:n pojan luona on varmasti rentoa ja mukavaa vierailla, kun ap kiertää hälytyshelikopterina ympärillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuten aimmat kommentitkin antavat ymmärtää, näin se monesti menee ja se on elämää. Ei toki hyvien tapojen mukaista.
Nyt vaan uutta yritystä kehiin saman tien, jotta pettymys unohtuu. Kaverille voi varmastikin sanoa, että tulisitko vaikkapa huomenna ja kertoa, että harmitti, kun oli odottanut tätä päivää.Mä en kehottaisi kysymään että pääseekö kaveri huomenna, jos kerran teki oharit. Sanoisin pojalle että ainakin selvisi ettei ole luotettava tuttu, ja kannattaa kysyä jotain toista kaveria ensi kerralla!
Ei saa opettaa kaverinnälkäiseksi kynnysmatoksi.Niin, että se on kerrasta poikki kun kaikki ei mene tismalleen oikein niin kuin itse haluaa?
Mä olen usein ihmetellyt ihmisiä, joiden kaveri- ja ystävyyssuhteet menevät kerrasta poikki, jos jokin asia ei tapahdukaan juuri kuten oli sovittu. Mistä ihmeestä he ovat löytäneet sellaisen kaveripiirin, jossa kaikki aina tapahtuu täsmälleen sovitun mukaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hassua miten jotkut ylitulkitsevat minua ja poikaani. En ole draamaillut pojan edessä, olen lohduttanut ja sanonut että saattaahan kyse olla jostain väärinkäsityksestäkin tai että kaveria ehkä jännitti liikaa. Ensi kerralla parempi tuuri ja että varmasti asia ratkeaa tavalla tai toisella, ei ole hätä tämän näköinen ja muuta ympäri pyöreää. Silti sisäisesti tuntuu pahalta, ja sen varmasti jokainen äiti tietää, miltä omassa sielussa tuntuu kun lapsi joutuu väärinkohdelluksi.
Poika oli odottanut 20 minuuttia kaveriaan sovitussa paikassa, ilman että kaveri oli ilmaantunut paikalle. Puhelin pojalla oli kotona, ja kotiin tultuaan soitti heti kaverille, että mikä tilanne, jolloin selvisi että kaverilla ei ollut aikomustakaan ilmestyä paikalle tai ilmoittaa suunnitelmiensa muutoksesta. Siispä sanoisin tätä kaveria enneminkin siksi passiiviseksi osapuoleksi, enkä omaa lastani tässä tilanteessa.
En tahdo alkaa tekemään mitään isoa showta ja järjestää lohdutussirkusta, pidän lastani sen verran fiksuna että hän varmasti heti aavistaisi että yritän hyvitellä kaverin pönttöä käytöstä ja ehkäpä lapselle tulisi olo, että tämä onkin aika iso juttu vaikka äiti muuta sanoo.
Ehkäpä tämä tästä. Kiitos kaikille asiallisesti vastanneille ja kohtalotovereille.
-AP
Totta kai tommonen nyt harmittaa, mutta elämä on. Tuollaisiin pitää tottua myös tulevaisuudessa sillä aina se kaveri ei nyt voi olla, että kokeilee sitten myöhrmmin. Onhan tuo nyt kyllä aika rasittavaa, että ei jaksakkaan tulla.
Mun kuopukseni elää kolmiodraamaa. Hänellä on yksi tuttu kaveri jonka on tuntenut vauvasta asti. Sitten on luokkakaveri jonka tapasi ekalla. Nää kaverit ei tule keskenään toimeen.
Tän luokkakaverin äiti inhoaa tätä vanhaa kaveria ja soittelee jatkuvaati haukkuen tätä lasta. Se on oikeesti tosi raskasta. Oma lapseni sittne tasapainoilee siinä välissä ja tää tksi äiti keuhkoaa.
Älkää menkö noihn mukaan! Kyllä ne lapset pärjää kun vaan annetaan pärjätä.