On tämä kotiäidin elämä yhtä syömistä!
Kello vasta 12 ja olen vetänyt naamaan 3 lautasellista jauhelihakeittoa,3 näkkileipää,4 sämpylää, juustolla ja meetvurstilla, pannullisen maitokahvia.
Imuroitu, pyykätty ja askarreltu, mutta aina vaan ruuanhimo on valtava. Ja tylsyyden piristystä. Olisipa työpaikka, pääsisi jääkaapin luota pois.
Kommentit (58)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ongelma ei ola jano, juon paljon vettä. Vaan tuo jäätävä ruuan himo. En edes ehdi tuntea nälkää ku syön taas.
Ihan hyvän neuvon sain tutultani taannoin: hoida tunne-elämäsi kuntoon ennen kuin yrität yhtään mitään elämäntapamuutosta. Se lähtee sieltä, koska useimmiten ylisyödään jonkun syyn takia (vituttaa, surettaa, stressaa ynm). Noudatin itse hänen neuvoaan (oma parisuhde oli tuolloin päin helvettiä joten istuimme alas ja purimme asiaa mm. pariterapiankin keinoin) ja pian alkoi paino laskemaan kun en enää syönyt siihen vitutukseen. Ei toki kaikilla näin, mutta ihan hyvä neuvo.
Tässä on paras neuvo ikinä, oikeasti! AP on tunnesyöppö, jolloin ensin pitää saada pää kuntoon ennenkuin kroppaa kannattaa edes ajatella!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta taas kotiäitinä oli helppo pitää paino normaalina. Oli aikaa tehdä ruokia ja tutkia erilaisia reseptejä ja kokeilla. Lapsetkin kun söivät ensin vaan sitä sosetta ja myöhemmin vasta oikeaa ruokaa. Liikuin tosi paljon, ensin lasten kanssa ja iltapäivällä usein lähdin lenkille kun isä tuli kotiin. Ah niitä aikoja! :D
Nyt kun olen töissä, aikaa jää niin paljon vähemmän mihinkään. Tekosyitä joo, mutta on se aikapulakin ihan krooninen kun on päiväkotijutut, vaativa työ, arkiaskareet ynm. ja priorisoin aina ensimmäiseksi sen, että saan viettää lasten kanssa aikaa. Muutama kilo on tullut mutta jospa se tästä! Onneksi on viikonloput!
Kun mies kotiutuu niin minä menen maate :D Lukittaudun tunniksi makkariin lukemaan kirjaa, se on sitä omaa aikaa. Ap
Muista ottaa jotain pikku naposteltavaa mukaan niin on kivempi löhöillä ja lueskella.
Xtra suklaata on yleensä se 100g :) ap
Vierailija kirjoitti:
Johan oli vinkit :D:D:D
Joskus oli naisporukan kanssa juttua laihduttamisesta. Yksi naisista kertoi joskus kuulleensa, että jos juoksee 15km/viikko, ei tarvi syömistä välittää. Tämä rouva oli sillä tavalla joskus itsensä laihduttanut ja jatkaa sitä edelleen ympäsi vuoden. Tartuimme työkaverin kanssa tähän ja päätimme kokeilla. Säännöt olivat seuraavat. Aluksi kävely/juoksulenkkejä viitenä päivänä viikossa, kunnes jaksaa juosta 3km yhteen pötköön. Sitten vähintään se 3km juoksua + kävely niin että 5km täyttyy 3 x viikko, kunnes jaksaa juosta 5km yhteen pötköön. Sitten vaan jatketaan 3x5km viikko tavoitteena 5km puolessa tunnissa. Oma kokeiluni päättyi tuohon, että jaksoin juosta tuon 5km (2,5 viikkoa). Sitten alkoi polvi kipuilemaan ja piti lopettaa. Laihduin 3kg tuona aikana. Työkaveri jatkoi viikon pitempään ja laihtui 4kg hänen piti lopettaa muista syistä. Ruokatottumuksiamme emme muuttaneet. Olimme vielä molemmat keittiötöissä.
Sama oli aikoinaan itsellä! Vauva herätti noin 6.00, en saanut enää unta ja keitin kahvin sekä söin jugurtin, hetken päästä leipää, sitten muroja, sitten pastaa ja kastiketta... tuon tyyliin koko päivä. Oli talvi ja kovat pakkase, joten hirveästi ei viitsinyt ulkoilla, eikä vauva myöskään ihan pienenä vaatinut mitään viihdytyksiä vaan köllötti tyytyväisenä sylissä tai huovalla lattialla. Joten katsoin telkkaa, pyöritin pesukonetta, vaihdoin vaippoja.. ja söin.
Olin yh, ja univelat sekä tylsistyminen pistivät minut syömään tai juomaan jotain ihan KOKO AJAN. Oikeasti. Kavereilla oli omat menonsa ja vaikka äitini kävi välillä kahvilla, enimmäkseen olin tytön kanssa kaksin 12 h vuorokaudessa. Tyttö syntyi vielä marraskuussa, keskellä räntäsateita ja kylmyyttä joten ulkoilua ei tullut hirveästi harrastettua! Mitä nyt hain lähikaupasta leipää ja suklaalevyjä... Join myös tolkuttomat määrät kokista lisäkofeiinin saamiseksi. Olin tylsistynyt ja yksinäinen, sekä jatkuvassa krapulaisessa olossa valvottujen öiden vuoksi. Lihoin helvetisti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minunkaan elämässä ei ole muuta sisältöä kuin kotityöt ja lasten asiat ,niin ei paljon kiinnosta muu ajanviete kuin syöminen kun aina on kuitenkin kotona jumissa.
Ketjuihin teljettynä siellä kotona?
Kun mulla oli 2 pientä yhtä aikaa kotona kävelimme joka päivä 5km (yhteen suuntaan) kauppakeskukseen lasten kanssa ostoksille ihan tarkoituksella. Näin tuli liikuttua. Toinen vaihtoehto oli kävellä kaverin luo 3km tai 6km päähän. Toinen vaunuissa toinen siinä sisaristuimessa. Hyvin tuli kuntoa pidettyä yllä!
Jos on 3 pientä kävelytaidotonta sitten on tietty hankalampaa
Pointtini oli se, että kotiäitiys on niin hel''tin tylsää ja masentavaa, ettei oikein mistään muusta kuin herkuttelusta saa nykyään mielihyvää. Ei paljon vaunukävelyt nappaa yksinään lumisateessa. Ja kyllä, kadun lastenhankintaa.
Musta just se vauvan kanssa lenkkeily on ihan parasta! Vauva kuitenkin usein nukkuu sen aikaa, joten voi vaan olla omien ajatusten kanssa, kuunnella musiikkia tai vaikka äänikirjaa. Ja eipä ole kertaakaan ollut sellaista keliä, ettei ulkoilmassa silti olisi kivaa. Meillä on myös koira, joten siellä pihalla tulee käytyä joka päivä kelissä kuin kelissä.
Ehkä kannattaa ensimmäisenä heivata tuo negatiivinen asenne, ettei voi mennä ulos koska liian kuuma/kylmä/pilvistä/aurinkoista tai ei voi tehdä muutakaan koska liian raskasta/kevyttä/tylsää/kiire. Se ei varmaan kyllä ole helppoa, mutta elämä on kummasti parempaa kun kaikki ei aina ole sellainen yleisvi*utus päällä.
Parasta vauva-ajassa oli nimenomaan se ettei tarvinnut istua sisällä. Töissä sitä ehtii sitten taas istumaan ja haikailemaan ulos. Satoi tai paistoi, niin vauva kyytiin ja lenkille. Kävin ainakin pari kolme kertaa päivässä ja vaikka ei nukkunutkaan niin lähdettiin kauppaan vähän kauemmaksi yms. No painoa onkin hävinnyt äitiysloman aikana 30 kiloa, joista 8 kg raskaudesta johtuvaa. Itsekin unohtaisin ajatuksen huonosta kelistä. Vaatteita päälle ja menoksi! Ja taaperon kanssa ulkoillaan myös väh. kaksi kertaa päivässä. Kyllä mekin käydään ostamassa sitä suklaata/irttareita kaupasta, mutta onpahan vastineeksi tullut myös liikuttua.
Sekoisin päästäni jos vain istuisin lapsen kanssa sisällä. Ja se lapsi sekoaisi myös.
Kyllä me ulkoillaan ja lapsi rattaissa kun kävelen. Mutta eipä se auta jos heti kotona syö kuin jätemylly
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Johan oli vinkit :D:D:D
Ihan normaalia ruokaa ja vielä hyvää!! Kai nyt jokainen normaali ihminen nuo tajuaa ilman että tarvitsisi lehteen laittaa?
Tosin itse käytän salaatinkastikkeena oliiviöljyä mutta sitruunamehu tai granaattiomenamehu (siemenistä puristettu, ei kaupan) toimii yhtä hyvin ja maistuu ihanalta.
Päiväuniaikaan meni 2 snickersiä.Iltapäivällä spagettia ja makkarakastiketta, mutta vain 1 lautasellinen. Nyt pari irrokarkkia. Ap
Itsellä kyllä kanssa ennemmin niin päin ettei ehdi tai muista syödä. Täälläkin taapero ja melko itkuinen vauva. Päiväruan tänään sai lämmittää kolme kertaa ennen kun ehdin syödä loppuun asti. Lisäksi kyllä taaperon kanssa tulee ulkoiltua päivittäin ja yleensä on hiki kun pääsee kotiin kun touhuaa pojan kanssa.
Pitäisi päättää ruokailujen määrä päivässä, 4-5 kertaa päivässä syö ja niitten välillä vaan juo vettä / teetä tms.
Sitten voisi koittaa valita aina terveellisimmästä päästä ruokia eikä kiinnittäisi huomiota määriin. Söisi vaikka terveellistä vihannessosekeittoa, vaikkakin paljon ja yhden leivän. Smoothieita, puuroa, hedelmiä, salaatteja, rahkaa, marjoja. Tuolla tavalla aloittelisi, jotta saisi ruokailukerrat ja ruokavalinnat kuntoon. Sitten alkaisi pikkuhiljaa koittamaan syödä vähemmän, niin ettei annoskoot olisi niin suuria. Ruokailut voisi ajoittaa 8 tunnin aikaikkunan sisään, niin 16 tuntia jäisi ruuansulatukselle "vapaa-aikaa". Kokeile tuollaista.
8 tunnin aikana 4-5 ateriaa? No huh, eikös ap teekin juuri niin jo nyt, jos syö koko ajan. Jälleen yksinkertainen ohje, älä osta herkkuja kotiin, niin ei ole, mitä mussuttaa.
Itse myös työttömänä vaan söin ja söin kokoajan kotona tylsyyteen, joten ymmärrän 100% sinua. Minulla oli siinä mielessä hyvä tilanne, etten lihonut laisinkaan! Olen aina ollut todella liikunnallinen ihminen, joten johtunee siitä. Oli silto ällöttävä ja epämukava olo kokoajan. Kun sain vihdoin taas töitä, muuttui tämä asia saman tien!!!! Välillä työpäivinä tulee syötyä niin vähän, että miettii ihan onko tämä tottakaan 😂
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mahtaa olla ihanan kevyt olo:(
Ja iltapäivä ja ilta edessä. Ei enää tunnu missään nämä määrät. Ap
Sinun on nyt opittava eroon jatkuvasta napostelusta.
Teet itsellesi aamulla valmiiksi koko päivän annokset. Syöt kunkin annoksen tietyllä tunnilla. Myös välipalat. (Samalla näet miten suuri on koko päivän ruokamäärä. - Voit kirjoittaa myös vertailukohteeksi listan siitä, mitä kaikkea tavallisesti syöt - voi toimia pelotteena.)
Asetut pöydän ääreen rauhassa syömään sen annoksen hitaasti pureskellen (myös keiton voi pureksia). Keskityt siihen syömiseen. Kun annos on syöty, "tottelet" itseäsi ja alat tehdä jotain muuta, kotitöitä tai lukemista tai mitä vain. Valmistat termoskannullisen teetä (makuteetä tai maustat itse esim. sitruunaviipaleella, jota siemailet hitaasti, jos tulee heikko hetki - eli korvikepuuhaa sille, että söisit ohimennen jotain jääkaapista.
Seuraavan kiinteän annoksen aika on kun kello ilmoittaa.
Kun opit noudattamaan tätä ruokailuaikataulua, voit tutustua halutessasi johonkin vähähiilaridieettiin, jolla saat kunnon painonpudotuksen vauhtiin. Jumppaa ja liikuntaa ulkona, niin kiinteydyt samalla. Kesään mennessä on vähintään ensimmäiset 5 kiloa pois, etkä nälässä joudu olemaan.
Vierailija kirjoitti:
8 tunnin aikana 4-5 ateriaa? No huh, eikös ap teekin juuri niin jo nyt, jos syö koko ajan. Jälleen yksinkertainen ohje, älä osta herkkuja kotiin, niin ei ole, mitä mussuttaa.
Eihän se herkkujen ostamattomuus auta, jos ongelma on, että normaalia ruokaa ja voileipiä menee hillittömiä määriä.
Jotenkin yleinen harhaluulo, että lihomiseen tarvitaan epäterveellisiä herkkuja. Kyllä se vaan ihan normaalilla, terveellisellä ruuallakin onnistuu, kun sitä syö isoja annoksia ja usein.
Itse asiaan en oikein osaa neuvoa. Mulla oli ihan sama ongelma pienten kanssa, mutta loppui joka kerta kun lopetin imetyksen. Sitten vaan ei tehnyt enää mieli mässyttää kokoajan, ja paino putosi ihan yrittämättä takaisin normaalilukemiin. Eli mulla oli selvästi kyse hormoneista.
Pointtini oli se, että kotiäitiys on niin hel''tin tylsää ja masentavaa, ettei oikein mistään muusta kuin herkuttelusta saa nykyään mielihyvää. Ei paljon vaunukävelyt nappaa yksinään lumisateessa. Ja kyllä, kadun lastenhankintaa.