Miksi vammaista lasta ei saisi hylätä?
Eikö lapsi kuulu antaa pois jos ei siitä pysty huolehtimaan? Paras ratkaisu lapsen kannalta on päästä perheeseen, jossa vanhemmat jaksavat hoitaa, eikö niin?
Yhdessä ketjussa täällä aloittaja kertoi, että parin vuoden seurustelun jälkeen hänen mies oli paljastanut antaneensa oman vammaisen lapsensa pois. Ap ja kommentoijat olivat järkyttyneitä tästä. Mutta eivät siitä että mies kertoi ison asian vasta noin monen vuoden päästä.
Itse olen ainakin sopinut mieheni kanssa, että antaisimme vammaisen lapsen pois jos (tunnen olevani vela) lapsi meille tulisi. Abortti tietysti jos vamma näkyy varhaisessa vaiheessa.
Suurin osa tekisi samoin, mutta tuomitseva ilmapiiri pakottaa toimimaan oman tahdon vastaisesti.
Kommentit (11)
Niin, mietipä asiaa uudelleen, ap.
Minä ymmärrän, että moni päätyy aborttiin, jos raskausaikana saa tietää sikiön vammaisuudesta.
Mutta sen jälkeen, kun vauva on syntynyt, päätös käy koko ajan vain vaikeammaksi. Oma lapsi on rakas, vaikka olisikin vammainen.
Ja mistä olet saanut päähäsi, että vammaisille lapsille on jonossa adoptiokoteja? No ei ole. Sijaishoitokoteja kyllä, mutta se on kylmä vaihtoehto, voi vaihtua hyvinkin tiheään.
Toki olen siinä mielessä samaa mieltä, että jos vaihtoehtona on laiminlyövä ja kylmä bioäiti, sijaiskoti on aina parempi vaihtoehto.
Mutta ei se kyllä tosiaan kerro hyvää biovanhemmasta, jos ei yhtään lapseensa kiinny siksi, että tämä on vammainen. Ja nyt siis puhun normaalin elämän eläneestä aikuisesta, jonka perustelu on inho ja "emmä viitsi nähdä vaivaa".
Vain pahasti häiriintynyt vanhempi ei kykene muodostamaan kiintymyssuhdetta omaan lapseensa. Normaali ihminen rakastaa lastaan kakkine vikoineen ja puutteineenkin. Lapsen ei tarvitse täyttää mitään tiettyjä vaatimuksia kelvatakseen. Jos minä hylkäisin vastasyntyneen lapseni tieto siitä ahdistaisi suunnattomasti ja varmasti varjostaisi koko loppuelämääni. Olen kolmen terveen lapsen äiti. Nuorimman kohdalla ikää oli jo sen verran että sillä perusteella tarjottiin seulontatutkimuksia. Kieltäydyin koska tiesin ettei tuloksilla olisi ollut merkitystä.
En missään tapauksessa huolisi puolisokseni niin tunnekylmää ihmistä joka olisi hylännyt oman lapsensa.
Aloittaja, jos sinä vammautuisit, olisiko mielestäsi ok, jos kaikki omaisesi hylkäisivät sinut? Kai ymmärrät, ettei terveys ole mitenkään staattinen tila, vaan voit esim. joutua sellaiseen onnettomuuteen jo tänään, jonka takia tarvitse apua koko loppuelämäsi.
Aloittajan ei kannata hankkia terveitäkään lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja, jos sinä vammautuisit, olisiko mielestäsi ok, jos kaikki omaisesi hylkäisivät sinut? Kai ymmärrät, ettei terveys ole mitenkään staattinen tila, vaan voit esim. joutua sellaiseen onnettomuuteen jo tänään, jonka takia tarvitse apua koko loppuelämäsi.
Sen takia pitäisikin eutanasia sallia! En ap mutta samaa mieltä hänen kanssaan.
Ap, ymmärrän näkemyksesi, ja itsekin olen joskus ajatellut samoin. Kuitenkaan etukäteen ei voi aina tietää, miten toimisi jossain tilanteessa. Omat reaktiot voivat yllättää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja, jos sinä vammautuisit, olisiko mielestäsi ok, jos kaikki omaisesi hylkäisivät sinut? Kai ymmärrät, ettei terveys ole mitenkään staattinen tila, vaan voit esim. joutua sellaiseen onnettomuuteen jo tänään, jonka takia tarvitse apua koko loppuelämäsi.
Sen takia pitäisikin eutanasia sallia! En ap mutta samaa mieltä hänen kanssaan.
Jokaisella on oikeus tappaa itsensä, ei vaatia että hoitohenkilökunta sen tekee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja, jos sinä vammautuisit, olisiko mielestäsi ok, jos kaikki omaisesi hylkäisivät sinut? Kai ymmärrät, ettei terveys ole mitenkään staattinen tila, vaan voit esim. joutua sellaiseen onnettomuuteen jo tänään, jonka takia tarvitse apua koko loppuelämäsi.
Sen takia pitäisikin eutanasia sallia! En ap mutta samaa mieltä hänen kanssaan.
Mutta sitten, jos sattuisi omalle kohdalle, olisit todennäköisesti ihan eri mieltä.
Olet väärässä! Suurin osa EI tekisi samoin.