Täällä annettiin sata syytä olla hankkimatta lapsia ja pyydettiin syitä hankkia lapsi. Yhtään ei tullut

Tehkää lapsia ja opettakaa heille ympäristön suojelun tärkeys! Vaikka maailmassa on miljardeja ihmisiä, ovat Suomessa koulua käyvät ja opiskelevat lapset niitä, jotka aikanaan voivat ratkaista maailman ympäristö-, vesi- ja energiaongelmat. Suomalaisella on ihan eri näkökulma asioihin, kun jollain intialaisella huippuoppilaalla tai harvardin käyneellä jenkillä, jotka haluavat vain tehdä rahaa. Suomen koululaitos on maailman paras ja nämä jutut ovat meidän omiamme. Meidän pitää luoda sukupolvi, joka on sisäistänyt ympäristöasioitten perusjutut jo pienestä pitäen. Lähtötaso on liian alhaalla jos vasta 20-vuotiaana aletaan keksiä että "hei, kierrätys ja lajittelu on tärkeää!". Siinä vaiheessa pitää päästä jo ylemmälle tasolle. Esimerkki toiselta alalta on joku peliteollisuus. Siellä menestyvät suomalaiset ovat pelanneet alle kymmenvuotiaasta ja tekevät itse juttuja jo 15-vuotiaina. Ympäristöasioissa pitää päästä samaan, muuten maailma ei pelastu. No joo, joku heittää että "voihan lapsen adoptoida". Mutta tosiasiassa se adoptio on sairaan raskas ja energiaa vievä prosessi, jonka hoito itsessään vie ihmiseltä ajan monen vuoden ajaksi.

Minä en nyt tiedä yhtäkään kaikkiin ihmisiin pätevää hyvää syytä, miksi EI voisi hankkia  lapsia. Mutta en myöskään tiedä yhtäkään kaikkiin ihmisiin pätevää hyvää syytä, miksi PITÄISI hankkia lapsia.

Kas ap hyvä kun ne ovat kaikki subjektiivisia syitä.

Minä hankin lapsia, koska

1) pidän lapsista

2) halusin perheen

3) halusin kokea lapsen ja äidin välisen rakkaussiteen (se on vahvempi kuin milloinkaan puolison kanssa)

4) lapsen saaminen on tärkeä ja mieltä avartava kokemus ja koen kasvaneenin sen myötä paljon kärsivällisemmäksi ja paremmin yhtäaikaisia prosesseja hallitsevaksi

5) Minusta pieni irtiotto työelämästä oli todella ihanaa, olin siihen mennessä ehtinyt tehdä uraa jo toistakymmentä vuotta

6) Samaten halusin tutustua uudenlaisiin ihmisiin ja elämänpiireihin. Lapsen hankkiminen on hyvä konsti päästä luontevasti ulos "kuplasta", johon muutoin herkästi uppoaa, kun tapaa lähinnä vanhoja opiskelukavereitaan ja työkavereitaan.

7) Minusta kotoilu on kivaa ja samaten lasten kanssa puuhailu. Kerrankin minulla oli hyvä "tekosyy" mennä pulkkamäkeen ja tilata Aku Ankkaa

8) Lapsien kanssa kukaan ei odota sinulta sosiaalisesti liikaa... sitä paitsi minulla on lopun elämäni olemassa ihanat lapset, joilta kysyä seuraa, mielipidettä jne. Toki tämä riippuu vanhemmasta, mutta minulla on oikein hyvät ja läheiset suhteet lapsiini (toinen on jo aikuinen, toinen lukiolainen)

9) Pienten lasten vanhempana on pakko pitää kunnostaan huolta ja se kohenee ihan luonnostaan, kun ulkoilee lasten kanssa kahdesti päivässä, kanniskelee ja huushollaa. Minulla ei ole koskaan ollut niin hyvä yleiskunto kuin hoitovapaalla ollessa

10) Lapsien ansiosta saatoin tehdä ongelmitta 80% työaikaa monta vuotta, mikä oli mukavaa. Muuten osa-aikaisen työajan sopiminen on meidän duunissa ollut hankalaa, mutta osittaisesta hoitovapaasta pomon on vaikeampi kieltäytyä.

Tuossa nyt muutamia, mutta jokaisella nuo syyt vaihtelevat. Nuo pätevät kumminkin MINUUN, ja koska tässä nyt oli siis henkilökohtaisesta päätöksestä kyse, niin sehän riittää.

Ihan vastaavasti monet velojen syyt pysyä lapsettomina ovat minulle täyttä sanahelinää, joten...

Minä ainakin tarvitsin lapsen, koska halusin perillisen omaisuudelleni ja minulla on runsaasti rakkautta antaa ja osaamista siirtää.

Vierailija kirjoitti:

Minä en nyt tiedä yhtäkään kaikkiin ihmisiin pätevää hyvää syytä, miksi EI voisi hankkia  lapsia. Mutta en myöskään tiedä yhtäkään kaikkiin ihmisiin pätevää hyvää syytä, miksi PITÄISI hankkia lapsia.

Kas ap hyvä kun ne ovat kaikki subjektiivisia syitä.

Minä hankin lapsia, koska

1) pidän lapsista

2) halusin perheen

3) halusin kokea lapsen ja äidin välisen rakkaussiteen (se on vahvempi kuin milloinkaan puolison kanssa)

4) lapsen saaminen on tärkeä ja mieltä avartava kokemus ja koen kasvaneenin sen myötä paljon kärsivällisemmäksi ja paremmin yhtäaikaisia prosesseja hallitsevaksi

5) Minusta pieni irtiotto työelämästä oli todella ihanaa, olin siihen mennessä ehtinyt tehdä uraa jo toistakymmentä vuotta

6) Samaten halusin tutustua uudenlaisiin ihmisiin ja elämänpiireihin. Lapsen hankkiminen on hyvä konsti päästä luontevasti ulos "kuplasta", johon muutoin herkästi uppoaa, kun tapaa lähinnä vanhoja opiskelukavereitaan ja työkavereitaan.

7) Minusta kotoilu on kivaa ja samaten lasten kanssa puuhailu. Kerrankin minulla oli hyvä "tekosyy" mennä pulkkamäkeen ja tilata Aku Ankkaa

8) Lapsien kanssa kukaan ei odota sinulta sosiaalisesti liikaa... sitä paitsi minulla on lopun elämäni olemassa ihanat lapset, joilta kysyä seuraa, mielipidettä jne. Toki tämä riippuu vanhemmasta, mutta minulla on oikein hyvät ja läheiset suhteet lapsiini (toinen on jo aikuinen, toinen lukiolainen)

9) Pienten lasten vanhempana on pakko pitää kunnostaan huolta ja se kohenee ihan luonnostaan, kun ulkoilee lasten kanssa kahdesti päivässä, kanniskelee ja huushollaa. Minulla ei ole koskaan ollut niin hyvä yleiskunto kuin hoitovapaalla ollessa

10) Lapsien ansiosta saatoin tehdä ongelmitta 80% työaikaa monta vuotta, mikä oli mukavaa. Muuten osa-aikaisen työajan sopiminen on meidän duunissa ollut hankalaa, mutta osittaisesta hoitovapaasta pomon on vaikeampi kieltäytyä.

Tuossa nyt muutamia, mutta jokaisella nuo syyt vaihtelevat. Nuo pätevät kumminkin MINUUN, ja koska tässä nyt oli siis henkilökohtaisesta päätöksestä kyse, niin sehän riittää.

Ihan vastaavasti monet velojen syyt pysyä lapsettomina ovat minulle täyttä sanahelinää, joten...

Miten voit sanoa, että äidin ja lapsen välinen rakkausside on vahvempi kuin side puolisoon? Puoliso on itse valittu ja tärkein.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en nyt tiedä yhtäkään kaikkiin ihmisiin pätevää hyvää syytä, miksi EI voisi hankkia  lapsia. Mutta en myöskään tiedä yhtäkään kaikkiin ihmisiin pätevää hyvää syytä, miksi PITÄISI hankkia lapsia.

Kas ap hyvä kun ne ovat kaikki subjektiivisia syitä.

Minä hankin lapsia, koska

1) pidän lapsista

2) halusin perheen

3) halusin kokea lapsen ja äidin välisen rakkaussiteen (se on vahvempi kuin milloinkaan puolison kanssa)

4) lapsen saaminen on tärkeä ja mieltä avartava kokemus ja koen kasvaneenin sen myötä paljon kärsivällisemmäksi ja paremmin yhtäaikaisia prosesseja hallitsevaksi

5) Minusta pieni irtiotto työelämästä oli todella ihanaa, olin siihen mennessä ehtinyt tehdä uraa jo toistakymmentä vuotta

6) Samaten halusin tutustua uudenlaisiin ihmisiin ja elämänpiireihin. Lapsen hankkiminen on hyvä konsti päästä luontevasti ulos "kuplasta", johon muutoin herkästi uppoaa, kun tapaa lähinnä vanhoja opiskelukavereitaan ja työkavereitaan.

7) Minusta kotoilu on kivaa ja samaten lasten kanssa puuhailu. Kerrankin minulla oli hyvä "tekosyy" mennä pulkkamäkeen ja tilata Aku Ankkaa

8) Lapsien kanssa kukaan ei odota sinulta sosiaalisesti liikaa... sitä paitsi minulla on lopun elämäni olemassa ihanat lapset, joilta kysyä seuraa, mielipidettä jne. Toki tämä riippuu vanhemmasta, mutta minulla on oikein hyvät ja läheiset suhteet lapsiini (toinen on jo aikuinen, toinen lukiolainen)

9) Pienten lasten vanhempana on pakko pitää kunnostaan huolta ja se kohenee ihan luonnostaan, kun ulkoilee lasten kanssa kahdesti päivässä, kanniskelee ja huushollaa. Minulla ei ole koskaan ollut niin hyvä yleiskunto kuin hoitovapaalla ollessa

10) Lapsien ansiosta saatoin tehdä ongelmitta 80% työaikaa monta vuotta, mikä oli mukavaa. Muuten osa-aikaisen työajan sopiminen on meidän duunissa ollut hankalaa, mutta osittaisesta hoitovapaasta pomon on vaikeampi kieltäytyä.

Tuossa nyt muutamia, mutta jokaisella nuo syyt vaihtelevat. Nuo pätevät kumminkin MINUUN, ja koska tässä nyt oli siis henkilökohtaisesta päätöksestä kyse, niin sehän riittää.

Ihan vastaavasti monet velojen syyt pysyä lapsettomina ovat minulle täyttä sanahelinää, joten...

Miten voit sanoa, että äidin ja lapsen välinen rakkausside on vahvempi kuin side puolisoon? Puoliso on itse valittu ja tärkein.

Puolison kanssa tehty lapsi on vieläkin tärkeämpi. Rakkaus puolisoon voi loppua, mutta en ole kuullut kenestäkään, jolla rakkaus lapseen olisi loppunut. Sitä en väitä, etteikö heitäkin olisi.

-eri

Ihminen, joka on oikeasti sinut oman vapaan valintansa kanssa, ei tee tällaisia aloituksia.

Missä ketjussa näin? Roikun täällä säälittävän usein enkä muista tuollaista ketjua nähneeni.

Suomen oloissa lapsettomuuden ansioista on ihan turha pitää meteliä, höpöjä kaikki, paitsi jos vanhemmat ovat sairaita tai kantavat perinnöllistä, vakavaa sairautta joka voi puhjeta jälkikasvussa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en nyt tiedä yhtäkään kaikkiin ihmisiin pätevää hyvää syytä, miksi EI voisi hankkia  lapsia. Mutta en myöskään tiedä yhtäkään kaikkiin ihmisiin pätevää hyvää syytä, miksi PITÄISI hankkia lapsia.

Kas ap hyvä kun ne ovat kaikki subjektiivisia syitä.

Minä hankin lapsia, koska

1) pidän lapsista

2) halusin perheen

3) halusin kokea lapsen ja äidin välisen rakkaussiteen (se on vahvempi kuin milloinkaan puolison kanssa)

4) lapsen saaminen on tärkeä ja mieltä avartava kokemus ja koen kasvaneenin sen myötä paljon kärsivällisemmäksi ja paremmin yhtäaikaisia prosesseja hallitsevaksi

5) Minusta pieni irtiotto työelämästä oli todella ihanaa, olin siihen mennessä ehtinyt tehdä uraa jo toistakymmentä vuotta

6) Samaten halusin tutustua uudenlaisiin ihmisiin ja elämänpiireihin. Lapsen hankkiminen on hyvä konsti päästä luontevasti ulos "kuplasta", johon muutoin herkästi uppoaa, kun tapaa lähinnä vanhoja opiskelukavereitaan ja työkavereitaan.

7) Minusta kotoilu on kivaa ja samaten lasten kanssa puuhailu. Kerrankin minulla oli hyvä "tekosyy" mennä pulkkamäkeen ja tilata Aku Ankkaa

8) Lapsien kanssa kukaan ei odota sinulta sosiaalisesti liikaa... sitä paitsi minulla on lopun elämäni olemassa ihanat lapset, joilta kysyä seuraa, mielipidettä jne. Toki tämä riippuu vanhemmasta, mutta minulla on oikein hyvät ja läheiset suhteet lapsiini (toinen on jo aikuinen, toinen lukiolainen)

9) Pienten lasten vanhempana on pakko pitää kunnostaan huolta ja se kohenee ihan luonnostaan, kun ulkoilee lasten kanssa kahdesti päivässä, kanniskelee ja huushollaa. Minulla ei ole koskaan ollut niin hyvä yleiskunto kuin hoitovapaalla ollessa

10) Lapsien ansiosta saatoin tehdä ongelmitta 80% työaikaa monta vuotta, mikä oli mukavaa. Muuten osa-aikaisen työajan sopiminen on meidän duunissa ollut hankalaa, mutta osittaisesta hoitovapaasta pomon on vaikeampi kieltäytyä.

Tuossa nyt muutamia, mutta jokaisella nuo syyt vaihtelevat. Nuo pätevät kumminkin MINUUN, ja koska tässä nyt oli siis henkilökohtaisesta päätöksestä kyse, niin sehän riittää.

Ihan vastaavasti monet velojen syyt pysyä lapsettomina ovat minulle täyttä sanahelinää, joten...

Miten voit sanoa, että äidin ja lapsen välinen rakkausside on vahvempi kuin side puolisoon? Puoliso on itse valittu ja tärkein.

Se vaan on. Biologinen vaistoasia kaiketi pohjimmilaan. Lapsi on sinun lihaasi, kasvanut sinussa ja sinun kasvattamasi. Tätä ei voi ihan täysin ymmärtää, kun ei ole itse kokenut.

Vierailija kirjoitti:

Toisessa ketjussa annettiin kaksitoista syytä hankkia lapsia, mutta ne olivat vitsejä ja oikeasti syitä olla hankkimatta lapsia. Kumma juttu, kun lapsettomuutta puoltavat aina todelliset syyt ja perheellisyyttä vitsit.

Onhan ne kiihkovelatkin olleet itse lapsia 🤔

Mä näin ne otsikot, mutta en avannut. Ei mua kiinnosta keksiä mitään syitä sille, miksi pitää tehdä oma henkilökohtainen ratkaisu siihen tai tähän suuntaan. Miksi pitäisi kiinnostaa?

Miksi teillä lapsettomilla on aina niin kova tarve puolustella ja selitellä valintaanne?

Vähän niin kuin vegaanit, kova tarve päästä kertomaan se vaikka ketään ei kiinnosta.

-haluan joskus lapsenlapsia

-halusin kokea evoluution ihmeen, sitähän se pienen ihmisen kasvu on, amööbasta vesieläimen ja neanderthaalilaisen kautta homo sapiens sapiensiksi

-halusin kokea raskauden ja synnytyksen ihmeen, vaikka sitten biologisena kokeena

-synnyttäneenä ja vauvaa hoivatessa, vaikka imettäessä, koin suunnatonta yhteenkuuluvuutta muihin naaraseläimiin -me hoivataan vauvojamme samalla tavalla ja se on liikuttavaa

Ihan oikeasti, kannattaisiko ap:n hankkia joku harrastus. Mieti, tämäkin on yksi päivä ainutkertaisesta elämästäsi. Näin ne kuluvat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsettomana keksin paljon syitä, miksi lapsia ei kannata hankkia. Mielen muututtua huomasin, että asiat eivät ole niin mustavalkoisia eli lasten myötä elämä ei mennyt pilalle, parisuhde ei loppunut ja aamuisinkin sain nukkua pitkään.

Lapsettomalla on kokemusta vain lapsettoman elämästä, lapsia hankkineella on kokemusta kummastakin. Mutta minusta on ihan sama, hankkiiko joku lapsia tai ei ja millä perusteilla.

Lapsia hankkinut tietää siis, että lapsettomilla on helppo elämä.

Haista kakka!

T. Lapseton insestin uhri, joka jäi orvoksi ennen täysi-ikäisyyttä ja saitastaa nyt rajua syöpää.

Vierailija kirjoitti:

3) halusin kokea lapsen ja äidin välisen rakkaussiteen (se on vahvempi kuin milloinkaan puolison kanssa)

Oletan, että kirjoittaja puhuu tässäkin vain itsestään, eikä väitä, että näin olisi kaikkien kohdalla, enkä näin ollen halua kritisoida hänen henkilökohtaista haluaan. Ihan vaan eri näkökulmien esittelyn vuoksi totean kuitenkin, että itselleni tämä on yksi suurimmista syistä olla haluamatta lapsia. En halua rakastaa ketään enempää kuin rakastan puolisoani. En tiedä, miten pysyisin järjissäni, jos olisi joku, jota rakastaisin vielä enemmän. Osittain tähän liittyy tuo huolehtiminen. Tiedän, ettei elämää voi elää pelossa (ja suostun kyllä ottamaan monenlaisia riskejä), mutta en ole kovin hyvä olemaan huolehtimatta. 

Btw, tavallaan tuo vanhemman kaiken muun mahdollisen ja mahdottoman ylittävä rakkaus omaan lapseen on aika traagista siinä mielessä, että se hirveän harvoin on vastavuoroista. Itse ainakin olen harvemmin kuullut kenenkään sanovan, että rakastaa omia vanhempiaan yhtä paljon kuin omia lapsiaan. Sama näkyy myös siinä, että vaikka jokainen on ollut lapsi, niin sitä ei lasketa kokemukseksi vanhemman ja lapsen välisestä rakkaussiteestä.

Onko se sitten tämä yksipuolisuus, mikä tekee siitä rakkaudesta niin erityisen? Jonkinlainen pyytettömyys verrattuna siihen rakkauteen, jota useimmat kokevat puolison kanssa? Vaikka sitten taas kyllä se vanhempien ylimaalinen rakkauskin tuntuu olevan jossain määrin ehdollista, kun lukee näitä kuvauksia siitä, miten välit lapseen kylmenevät tai jopa katkeavat vääränlaisen kumppanin, seksuaalisen suuntauksen, uskonnollisen näkemyksen, poliittisen mielipiteen, haluttomuuden tuottaa lapsenlasta tai milloin minkäkin elämänvalinnan seurauksena...

-N30

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset on erilaisia. Ite hankin lapsia ihan vaan sen takia että halusin. Haluun että joku rakastaa ja ihailee mua estottomasti, kutsuu mua äidiks, saan lohduttaa kun lapsi on kipeä ja napata sen kainaloon nukkumaan. Halusin olla raskaana ja kokee sattuuko se synnytys niin hitosti. Haluan mennä ulos leikkimään vesilätäköissä, opettaa ajamaan pyörällä ja uimaan. Lasten hankkiminen ja päätös olla hankkimatta on aina itsekäs päätös, se miten päättää riippuu ihan ihmisestä ja kumpaan tahansa päätyykin on aivan yhtä oikein.

Tämä kuulostaa omaan korvaan sairaalta...

Miten heikko itsetunto ihmisellä on jos kokee tarpeelliseksi tuntemattomille netissä perustella omia elämänvalintoja yrittäen korottaa sillä itseään?

Ei taida velat täällä olla oikeasti tyytyväisiä elämäänsä. Ihan sama mitä nyt tulette kitisemään, nämä aloitukset puhuvat teidän puolesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsettomana keksin paljon syitä, miksi lapsia ei kannata hankkia. Mielen muututtua huomasin, että asiat eivät ole niin mustavalkoisia eli lasten myötä elämä ei mennyt pilalle, parisuhde ei loppunut ja aamuisinkin sain nukkua pitkään.

Lapsettomalla on kokemusta vain lapsettoman elämästä, lapsia hankkineella on kokemusta kummastakin. Mutta minusta on ihan sama, hankkiiko joku lapsia tai ei ja millä perusteilla.

Lapsia hankkinut tietää siis, että lapsettomilla on helppo elämä.

Pitääkö elämän olla niin helppo? Jää ihmisenä kasvu kesken pahasti jos vain surffaa kivan aalloilla. Lapsettomien elämä on varmasti helpompaa, mutta toisaalta siitä -minun mielestäni- puuttuu isoja oleellisia asioita. Mutta, kukin tavallaan, en käy arvostelemaan. Toivon samaa muilta.

Sun koko kommentti on arvostelua.

- lapsettoman henkinen kasvu jää kesken

- lapsettoman elämä on vaan kivan aalloilla surffaamista

- lapseton haluaa vain helppoa elämää

- lapsettoman elämästä puuttuu tärkeitä ja oleellisia asioita

evvvk

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en nyt tiedä yhtäkään kaikkiin ihmisiin pätevää hyvää syytä, miksi EI voisi hankkia  lapsia. Mutta en myöskään tiedä yhtäkään kaikkiin ihmisiin pätevää hyvää syytä, miksi PITÄISI hankkia lapsia.

Kas ap hyvä kun ne ovat kaikki subjektiivisia syitä.

Minä hankin lapsia, koska

1) pidän lapsista

2) halusin perheen

3) halusin kokea lapsen ja äidin välisen rakkaussiteen (se on vahvempi kuin milloinkaan puolison kanssa)

4) lapsen saaminen on tärkeä ja mieltä avartava kokemus ja koen kasvaneenin sen myötä paljon kärsivällisemmäksi ja paremmin yhtäaikaisia prosesseja hallitsevaksi

5) Minusta pieni irtiotto työelämästä oli todella ihanaa, olin siihen mennessä ehtinyt tehdä uraa jo toistakymmentä vuotta

6) Samaten halusin tutustua uudenlaisiin ihmisiin ja elämänpiireihin. Lapsen hankkiminen on hyvä konsti päästä luontevasti ulos "kuplasta", johon muutoin herkästi uppoaa, kun tapaa lähinnä vanhoja opiskelukavereitaan ja työkavereitaan.

7) Minusta kotoilu on kivaa ja samaten lasten kanssa puuhailu. Kerrankin minulla oli hyvä "tekosyy" mennä pulkkamäkeen ja tilata Aku Ankkaa

8) Lapsien kanssa kukaan ei odota sinulta sosiaalisesti liikaa... sitä paitsi minulla on lopun elämäni olemassa ihanat lapset, joilta kysyä seuraa, mielipidettä jne. Toki tämä riippuu vanhemmasta, mutta minulla on oikein hyvät ja läheiset suhteet lapsiini (toinen on jo aikuinen, toinen lukiolainen)

9) Pienten lasten vanhempana on pakko pitää kunnostaan huolta ja se kohenee ihan luonnostaan, kun ulkoilee lasten kanssa kahdesti päivässä, kanniskelee ja huushollaa. Minulla ei ole koskaan ollut niin hyvä yleiskunto kuin hoitovapaalla ollessa

10) Lapsien ansiosta saatoin tehdä ongelmitta 80% työaikaa monta vuotta, mikä oli mukavaa. Muuten osa-aikaisen työajan sopiminen on meidän duunissa ollut hankalaa, mutta osittaisesta hoitovapaasta pomon on vaikeampi kieltäytyä.

Tuossa nyt muutamia, mutta jokaisella nuo syyt vaihtelevat. Nuo pätevät kumminkin MINUUN, ja koska tässä nyt oli siis henkilökohtaisesta päätöksestä kyse, niin sehän riittää.

Ihan vastaavasti monet velojen syyt pysyä lapsettomina ovat minulle täyttä sanahelinää, joten...

Miten voit sanoa, että äidin ja lapsen välinen rakkausside on vahvempi kuin side puolisoon? Puoliso on itse valittu ja tärkein.

Puolison kanssa tehty lapsi on vieläkin tärkeämpi. Rakkaus puolisoon voi loppua, mutta en ole kuullut kenestäkään, jolla rakkaus lapseen olisi loppunut. Sitä en väitä, etteikö heitäkin olisi.

-eri

Täällä palstalla on tosiaankin ollut aloituksia näistä aroista aiheista, joissa äidit katuvat lasten hankintaa ja tuntevat syyllisyyttä kun ei ole muodostunut tällaista sidosta omaan lapseen. Jotkut jopa tuntevat vihaa omaa lastaan kohtaan. Eli kyllähän näitä on. Sen takia olisikin tärkeää, ettei mitätöidä syitä heppoisiksi, jos joku miettii, miksi ei halua tulla äidiksi. Eikä tosiaankaan painosteta kaikkia naisia hankkimaan lapsia. Yritettäisiin todella ymmärtää, että se, mikä tekee sinut henkilökohtaisesti onnelliseksi, tulee olemaan toiselle naiselle vain negatiivinen taakka.