Lue keskustelun säännöt.
Kun mies ei siivoa...
20.03.2018 |
Onko muilla käynyt samoin, että mies lupaili kaikenlaista ja yhteenmuuton jälkeen totuus on jotain ihan muuta. Seurusteltiin 1,5v ennen kuin muutettin yhteen. Mies siivosi omassa asunnossa aina ennen kuin tulin käymään, ei siellä mitenkään super siistiä ollut mutta ihan siedettävää. Ollaan nyt reilu 1kk asuttu yhdessä ja mies ei ole siivonnut kertaakaan, ei siis imuroinu, pessyt pyykkejä tai pyyhkinyt pölyä/siivonnut vessoja, vienyt sentään välillä likaiset vaatteet pyykkikoriin ( tai pesukoneeseen) sen jälkeen kun ne oli ensin lojunut lattialla päiväkausia ja kerran vaihtoi lakanat kun pyysin, olin itse ripustamassa pyykkejä. Alussa kasattiin muutamat huonekalut yhdessä ja suurimman osan kamoista (myös miehen) olen itse laittanut paikoilleen, mies laittoi sen vaatteet kaappiin kun ensin tapeltiin asiasta.
Mies räjähtää kun mainitsen siivoamisesta, ei kuulemma voi nyt siivota kun kämppä ei ole vielä laitettu (meillä on vaan parissa huoneessa muutama laatikko purkamatta, muuten kaikki laitettu paikoilleen), jännä että itse oon pystynyt hyvin siivoomaan. Sanoo että on ollut kiire vaikka on viettänyt normi elämää (harrastuksia on 3-5 kertaa viikossa joiden lisäksi näkee kavereita ja sukulaisia viikottain, ei kuulemma paljon jää aikaa siivoamiselle, saattaa kuitenkin vkl hengata 3h kumpanakin päivänä tekemättä mitään, pelaa koneella tms, tarvii kuulemma myös vapaa aikaa ja sitä että ei tarvitse tehdä mitään.
Sovittiin että mä voin siivota kun ei sitä kerran kiinnosta ja se laittaa ruokaa, niin kieltäytyi eilen laittamaan mulle höyrytettyjä kasviksia kun en syö pastaa ihotautini takia, ei kuulemma ala mitään erikoisruokia laittaa, että jos nämä ei kelpaa niin tee itse, vaikka itse olin sillä aikaa siivoamassa ja pyysin laittamaan mulle ruokaa samalla kun laittoi itselleen. Hirveä riita saatiin aikaiseksi ja sanoi että jos ei kelpaa niin voin muuttaa pois. Kyllä se sitten sen ruuan laittoi, kun lähdin itkien eri huoneeseen. Pyysi myöhemmin anteeksi ja sanoi että oli väärässä ja oli vaan väsynyt eikä jaksanut mitään ylimääräistä hommaa. Sanoo että alkaa siivoamaan heti kun kämppä on laitettu ja "mahtuu" siivoamaan ja on aikaa, kuullostaa että keksii vaan tekosyitä. Aika huijattu olo on, kun lupaili että osallistuu kotitöihin, itse joudun kaiken tekemään, muuten eletään kuin sikalassa. Ei tarvitse myöskään mitään pihatöitä tehdä yms. Kuskaa mua vaan kauppoihin, mutta käydään ostamassa kaikkea yhteistä kämppään ja yhteistä ruokaa, maksetaan myös kaikki puoliksi ja ehdotin että voin maksaa myös vaikka huonekaluista/tavaroista vähän enemmän kun sillä menee rahaa autokuluihin, sen oma auto kuitenkin on kyseessä jota en aja, mutta pääsen usein samalla kyydillä myös esim. töistä kotiin. Mielestäni en ole silti vaatinut liikaa?
Tiedän että kk on aika lyhyt aika, mutta olen vaan aika järkyttynyt tästä kaikesta, tuntuu että kaikki tapahtuu riidan kautta, ei jaksaisi taas tehdä muuttoa heti, eli pitäisi vaan odottaa että tilanne muuttuu, jos muuttuu :( Vinkkejä?
Kommentit (26)
No kuulostaa kyllä tosi pahalta, jos kuukauden jälkeen on noin kovat riidat ihan arjen perusasioista! Tietysti voisi ajatella, että kyse on yhdessäasumiseen sopeutumisesta, ja tuo on ihan hyvä juttu että mies myönsi tehneensä väärin, mutta toisaalta vaikea uskoa, että mies tuosta oppisi/innostuisi tekemään oma-aloitteisesti osuutensa kotitöistä. Jos voit jatkossa huonosti tuossa suhteessa niin ero (tai erilleenmuutto) ei ole mikään häpeä vaan paras vaihtoehto!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siis muutitko miehen luokse vai yhdessä uuteen kämppään. Jos jälkimmäistä niin eikö nyt pitäisi olla sellainen pesänrakennus käynnissä? Voihan olla vaan alkuhankaluuksia kun eri tapoja hiotaan yhteen, mutta jotenkin vaikeelta kuulostaa. Missä on alkuauvo? Ja mitä sitten kun arki astuu tohon vielä mukaan?
Joo muutettiin yhdessä uuteen kämppään. Ei ole ollut mitään alkuauvoa :( Toki tässä on ollut muita stressitekijöitä, alue paljastui rauhattomaksi ja itsellä oli aluksi vaikeuksia nukkua ja olin ihan hermoraunio. Kuitenkin olen suurimmaksi osaksi yksin laittanut kämppää, mies vaan auttoi kasaamaan jotain huonekaluja, itse olen siivonnut ja laittanut kamat paikoilleen, paitsi miehen vaatteet jotka riidan pääteeksi laittoi itse, olisin nekin laittanut mutta sen piti karsia turhat pois. On tuntunut ettei sitä kiinnosta koko pesänrakennus, mutta on ollut kuulemma niin kiire ja työreissujakin pari tässä välissä, odotin että kun on joskus muutama tunti vapaata niin olisi edes jotain tehnyt oma-aloitteisesti, nyt kyllä tekeekin jo jotain kun asioita piti ensin riidellä, en ymmärrä miksi näin hankalaa :( Sanoo että miksi luulen hänestä ettei muka aio koskaan siivota eikä tehdä kotitöitä, no siksi kun en ole nähnyt sitä niitä tekemässä kuin pari kertaa jotain pientä. No täytyy nyt katsoa miten tästä etenee, jos vuoden päästä sama meno niin asun mieluummin yksin kuin siivoan 2 aikuisen jälkiä :( On meillä toki ollut välillä hyviäkin hetkiä mutta kokonaisuudessaan aika ikävä fiilis on ollut tästä yhdessä asumisesta ja jos tämän kaiken olisin tiennyt, olisin pitänyt oman kämpän ja kattonut vähän aikaa kannattaako muuttaa yhteen. Ehdotin silloin miehelle että olisi muuttanut mun kämppään silloin ja oltais kokeiltu vaikka 2 viikkoa yhdessä asumista, muttei ylläri ehtinyt... Kummallakin oli aika pieni asunto ettei oltais yhdessä niin hyvin mahduttu kumpaankaan pidemmäksi aikaa... Ehkä tää on tosiaan alkukankeutta ja helpottaa ajan myötä, saa nähdä...
Vierailija kirjoitti:
No kuulostaa kyllä tosi pahalta, jos kuukauden jälkeen on noin kovat riidat ihan arjen perusasioista! Tietysti voisi ajatella, että kyse on yhdessäasumiseen sopeutumisesta, ja tuo on ihan hyvä juttu että mies myönsi tehneensä väärin, mutta toisaalta vaikea uskoa, että mies tuosta oppisi/innostuisi tekemään oma-aloitteisesti osuutensa kotitöistä. Jos voit jatkossa huonosti tuossa suhteessa niin ero (tai erilleenmuutto) ei ole mikään häpeä vaan paras vaihtoehto!
Kyllä näin se taitaa olla :( Meillä meni kyllä paremmin kun asuttiin eri osoitteissa, riideltiin kyllä silloinkin joskus ehkä kerran kuussa mutta sovittiin heti ja ajattelin että se kuuluu parisuhteeseen, nyt ollaan riidelty vähintään kerran viikossa ja välillä joka toinen ilta ja onhan se kuluttavaa :( Yritän hillitä itseäni ettei aina paisu riidaksi, joskus toimii joskus ei, molemmat aika temperamenttisia ja raivostun miehen sanoista joskus, kun kuullostaa niin itsekkäältä, myöhemmin kun rauhoitutaan ja selvitetään asiat niin tarkoittikin ihan muuta mitä ymmärsin, eli kommunikaatio-ongelmia, tai sitten yrittää vaan selitellä.. No ehkä opimme vielä asumaan saman katon alla, tai sitten ei...
Mutta kiitoksia vastauksistanne! :)
Juokse - pian.
Jos kaksi aikuista ihmistä ei saa hommaa pyörimään edes yhteen muuton alkuhuumassa, niin mietipä mikä paskakaaos sulla on käsissä, jos joskus päätätte lapsia hankkia.
Silloin on tilanne, että aikaa kotitöihin on molemmilla vähempi kuin koskaan, mutta siivottavaa enemmän kuin ikinä. Ja lasten myötä tuo ruuanlaittokin (joka nyt lipsumassa sulle sekin) on haastavampaa, kun väkisinkin miettii vaikkei överi-luomuruoka-vanhempi olisikaan, että ne saisi monipuolisesti ruokaa.
Jos siisteyskäsitykset eroaa heti alussa noin paljon, niin edessä on paljon riitaa.
Minä olen erittäin siisti ihminen - mieheni siisti hänkin, mutta ei läheskään samalla mittapuulla. Silti tullaan toimeen ja luojan kiitos paskakaaosta ei synny, koska lapset on perineet samat siisteyskäsitysgeenit kuin minä ja oman osansa ovat aina kiitettävästi hoitaneet.
Vierailija kirjoitti:
Juokse - pian.
Jos kaksi aikuista ihmistä ei saa hommaa pyörimään edes yhteen muuton alkuhuumassa, niin mietipä mikä paskakaaos sulla on käsissä, jos joskus päätätte lapsia hankkia.
Silloin on tilanne, että aikaa kotitöihin on molemmilla vähempi kuin koskaan, mutta siivottavaa enemmän kuin ikinä. Ja lasten myötä tuo ruuanlaittokin (joka nyt lipsumassa sulle sekin) on haastavampaa, kun väkisinkin miettii vaikkei överi-luomuruoka-vanhempi olisikaan, että ne saisi monipuolisesti ruokaa.Jos siisteyskäsitykset eroaa heti alussa noin paljon, niin edessä on paljon riitaa.
Minä olen erittäin siisti ihminen - mieheni siisti hänkin, mutta ei läheskään samalla mittapuulla. Silti tullaan toimeen ja luojan kiitos paskakaaosta ei synny, koska lapset on perineet samat siisteyskäsitysgeenit kuin minä ja oman osansa ovat aina kiitettävästi hoitaneet.
Tiedostan tuon kyllä, enkä aio tosiaan sellaisen ihmisen kanssa lapsia hankkia ellei tilanne muutu. Mies siivosi omassa kämpässä ehkä kerran kuussa, ei haitannut sotku, voin ihan mielelläni tehdä perusviikkosiivouksen yksinkin, jos mies tekisi jotain muuta, ei ole reilua hoitaa yksin enkä aiokaan. Oon vaan niin pettynyt ja on jotenkin huijattu olo kun sanat ja teot eivät kohtaa.
Siis muutitko miehen luokse vai yhdessä uuteen kämppään. Jos jälkimmäistä niin eikö nyt pitäisi olla sellainen pesänrakennus käynnissä? Voihan olla vaan alkuhankaluuksia kun eri tapoja hiotaan yhteen, mutta jotenkin vaikeelta kuulostaa. Missä on alkuauvo? Ja mitä sitten kun arki astuu tohon vielä mukaan?