Aku Louhimies: Kaikki on väärinymmärrystä

amandastaII kirjoitti:

Ja vielä jatkoa että meistä kaikista ei ole poliiseiksi, meistä kaikista ei ole sairaanhoitajiksi ja palomiehiksi jne. Meillä kaikilla ei ole henkistä kanttia ja vahvuutta tehdä ammatteja joissa näkee elämän raadollisuuden todellisuudessa ja kestää asioita mitä siellä työssä joutuu näkemään ja kohtaamaan. Kannattaa elokuva-alallakin pitää kiinni niistä omista vahvuuksista ja keskittyä niiden esiin tuomiseen omanlaisissaan produktioissa eikä kenties mennä tuotantoihin joihin ei ole henkisesti kypsä, valmis tms. [/quote

Eikä ole myöskään luuseriksi tai elokuvaohjaajiksi. Narsistin pitäisi olla jossain muualla kuin missään ammatissa.

Vierailija kirjoitti:

amandasta kirjoitti:

Katsoin eilen kun muut katsoi Jussi-gaalaa niin Amanda Pilkeen haastattelua Perjantai-ohjelmassa. Rehellisesti sanoen; suloinen ja fiksunoloinen 'tyttönainen', mutta puhui jotenkin hypnoottisella katseella tauotta jostain prosesseista ja vaikutti herkältä kuin haavanlehti. Jotenkin tuntui että on ollut jotenkin traumatisoitunut jo ennen näitä elokuviaan tai on jotenkin äärimmäisen herkkä ihminen.  Käsikirjoituksessa nimenomaan oli raiskauskohtaus. Hän on lukenut sen ja hyväksynyt samalla että se kohtaus siellä on. Jotenkin tuntuu että ehkä olisi kannattanut mennä herkkään taide-elokuvaan enemmin kuin tällaisiin produktioihin sitten. Elämä on valintoja myös näille näyttelijänaisille. Yritän ymmärtää kaikkia näkökulmia asiassa että en tuomitse Pilkettä, mutta jotenkin hän ei antanut kuvaa vahvasta ja itsetietoisesta näyttelijästä.

Eikö näyttelijän juuri pidä olla herkkä, että pystyy näyttelemään eri rooleja?

Ei hänen kuulu elää niitä niinkuin Louhimies haluaa.

Sanoihan Amanda että Puhdistus elokuvan teko oli rankkaa, mutta siinä hän sai tukea ohjaajalta.

Mikä "tyttönainen"? Onko Louhivuori mielestäsi poika mies?

Vierailija kirjoitti:

Louhimiehen keväällä esittämät anteeksipyynnöt ja lupaukset terapiaan menosta vaihtuivat sitten puolessa vuodessa uhoksi ja uhriutumiseksi.

  Tämä! Uhriiutumisen maailmanmestari, Louhimies. Säälittävää.

Vierailija kirjoitti:

Näyttää tosiaan katumus loppuneen. Häpeä Louhimies.

Ei taida osata.

Hyvä että totuus on viimein tullut julki.

Arvasin jo keväällä, että tyypin ura ohjaajana on ohi.

Hyvä!

Opetelkoon uuden itselleen sopivamman ammatin. Sellaisen, jossa ei ole tekemisissä ihmisten kanssa.

Ja hoitokin olisi nähtävästi tarpeen.

Hänen vastenmielisiä elokuviaan ei tarvita eikä kaivata. Pahuudella mässäily on vanhanaikaista.

käyttäjä-11350 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Louhimiehen keväällä esittämät anteeksipyynnöt ja lupaukset terapiaan menosta vaihtuivat sitten puolessa vuodessa uhoksi ja uhriutumiseksi.

  Tämä! Uhriiutumisen maailmanmestari, Louhimies. Säälittävää.

Läpeensä kiero.

Ihminen, joka valehtelee mustan valkoiseksi.

Nykyään L.n elokuvia katsoo toisin silmin.

Tietää, että näyttelijä ei näyttele, vaan kärsii oikeasti.

Ihan hirveää!

Ylen toimittajalta halpamainen yritys tuhota Louhimiehen työt myös briteissä. Kerta kaikkiaan ala-arvoista toimintaa. Tällainenko näiden ylevien moraalinvartijoiden oma moraali pohjimmiltaan on? Toisen ihmisen ei sallita aloittaa alusta, siitä pitää kantelija huolen.

..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näyttää tosiaan katumus loppuneen. Häpeä Louhimies.

Ei taida osata.

Hyvä että totuus on viimein tullut julki.

Arvasin jo keväällä, että tyypin ura ohjaajana on ohi.

Hyvä!

Opetelkoon uuden itselleen sopivamman ammatin. Sellaisen, jossa ei ole tekemisissä ihmisten kanssa.

Ja hoitokin olisi nähtävästi tarpeen.

Hänen vastenmielisiä elokuviaan ei tarvita eikä kaivata. Pahuudella mässäily on vanhanaikaista.

Louhivuori on tehnyt hyvää työtä huolimatta huonoista näyttelijöistä. Ei noista ole mihinkään. Onhan se kovaa kun korkeakoulun jälkeen vaadittiinkin jotain. Miksi Louhivuori oli ankara? Siksi että näyttelijät olivat huonoja Eihän mitään ongelmaa olisi tullut jos vaadittu suoritus olisi tullut kitkatta.

Parempi on että kouluttautuvat uydelleen ja harrastavat näyttelemistä jossakin kesäteatterin lavalla missä ei vaadita muuta kuin että osaa hengittää.

Naiset ovat vaan ymmärtäneet Lohimiehen VÄÄRIN.

Louekoski eroa!

Intohimoiset taiteilijat ovat usein ikäviä tyyppejä. Heitä on historia täynnä. Tavalliset pulliaiset loukkaantuvat heidän käytöksestään, vaikka nämä pyrkivät näkemystensä mukaiseen lopputulokseen jyrkinkin sanakääntein ja keinoin.

Tavispulliais näyttelijät eivät korkeasta koulutuksestaan huolimatta tätä useinkaan ole sisäistäneet ja nyt juuri Louhimiehen kohdalla. Kaikki sanomiset on otettu ns. itseensä.

Pitäisikin ymmärtää tällainen taiteen paloa.

Kyseessähän on kaunaisten näyttelijöiden selkäänpuukotus. Mitään rikollistahan ei ole tapahtunut todisteiden valossa.

Ohjaajien tuleekin  tämän episodin jälkeen harkita keitä ja kuinka kestävällä sietokyvyllä omaavia näyttelijöitä teoksiinsa värväävät.

Näyttelijöiden koulutus tasoa nostettava kirjoitti:

Louhimies on niitä harvoja ohjaajia,joiden töitä ei tarvitse myötähäpeää tuntien katsella.

Kokonaisuus,detaljit toimivat uskottavasti. Liikaa on suomalaisia elokuvia ja sarjoja,joihin eläytyvä katsoja kokemus on vaikeaa ja useimmiten mahdotonta.

Hyviä ohjaajia alkaa kuitenkin Suomessakin pilkistämään,mutta näyttelijä suorituksissa on todella paljon toivomista. Teatteri opetusta on kuitenkin ollut jo pitkään ja kääntäisin katseen sinne päin. Jotain siellä pitää tapahtua muutakin,kuin rehtorin heilutella pilkkakirvestä. Tietysti ohjaajankin pitää katsella tarkemmin, kenet ottaa mukaan.Ei tutut ole välttämättä aina parhaita,vaikka kasvot iltapäivä lehdissä on tuttuja.

Draamaan ne ,joilta irtoaa,loput kotikatu ja muihin perhesarjoihin.

Myötä häpeää

Katsojalle kokemusta

Teatterille opetusta

Kateelliset räksyttävät, koska Louhimies tekee menestysleffoja ja osaa käsitellä näyttelijättäriä.

Vierailija kirjoitti:

Kateelliset räksyttävät, koska Louhimies tekee menestysleffoja ja osaa käsitellä näyttelijättäriä.

Olenkin valtavan kateellinen kun en osaa ohjata mitään niin älyllistä kuin Levottomat-seksileffat.

Minusta ei ole oikein että Louhimies saa tällaista ryöpytystä päällensä ,ihmisiltä jotka eivät tiedä näyttelemisestä mitään .Eikä ainakaan ohjaamisesta eikä elokuvan teosta .Edellmankin katsoo taas asiakseen arvostella Louhimiestä .Katsoisi vaan omaa elämäänsä ja tekemisiään .Näyttää ajattelevan että aikaa jo kulunut ja unohtuneet .Mutta eivät ole .Louhimiehelle jää yksi mahdollisuus ,näitten todisteita vailla olevien ryöpytysten suhteen .Hänen on haettava oikeutta toiminnalleen ja haettava korvaukset myös mahdollisista menetetyistä töistä .

Missä viipyy poliisitutkinnan tulos??!

Mitä muuta Louhimies on elämässään muka tehnyt kuin ohjannut elokuvia?!

Kyllä näissä hänen touhuissaan, jotka tuntuu menevän aina yhä enemmän ja enemmän puolustelun pakoksi, tuntuu että asioita ja varsinkin ihmisiä katsotaan liian "valmiista" katsantokannasta, joka tuntuu olevan kuin jokin lapsuuden ehdollistuma (Bergmannin tuotannosta tulee aina mieleen sama homma, ja Bergmann tästä aikanaan elämänkerrassaan kirjoittikin muuten), asiat on siis totuttu tekemään tietyllä tapaa.

Siinä sitten on vaan se paha puoli, että kaikki ei näe asioita samalla tavalla. Olisi hyvä saada yleensäkin paljon ihmisten kanssa työskennellessä (ja etenkin valta-asemassa työskennellessä) näkökulmaa totuttuun, siihen ei sitten auta se, että ei halua muutosta, taikka pyrkii olemaan kontrollifriikki, taikka jotain sinne päin.

Mielestäni Louhimies pyrkii jotenkin "taiteellistamaan" liikaa, mutta samalla koettaa liikaa yllättää ja ärsyttää, tavallaan haluaa mennä katsojan iholle, tai sen alle, sanomalla enemmän kuin mitä tavallisesti sanotaan. Ongelma on ehkä myös Louhimiehen elokuvien päähenkilöt, jotka on joko tahdottomia ja pakkomielteisiä (kuten "Levottomien" se Nousiaisen esittämä päähenkilö) tai sitten joko armeijan, enemmän tai yleensä vähemmän luotettavien auktoriteettihahmojen, tai yhteisön ehdollistumien kautta tukahdutettuja, jotka koettaa joko pyrkiä kohti sankaruutta, taikka päästä yleensä itsenäiseksi.

Tämä on mielestäni kovinkin oleellinen seikka kun pyrkii miettimään Louhimiestä nimenomaan auteur - tyyppisenä ohjaajana. Eli kerrotaan siis jokseenkin "samaa tarinaa", taikka ainakin teemaa elokuvasta toiseen. Mielikuva silti tulee hyvin menestyksenhaluisesta ihmisestä, joka on siihen -haluunsa niin väsynyt, että ei osaa enää löytää itseään, on tavallaan hukkunut ruutineihinsa, tai joku (kenties yhteiskunta??!) hänet niihin hukuttanut. Seurauksena on yhä entisestään pahenevat rutiinit (elokuvissaan mm.pakkomielteenomaiset addiktiot pyrkimisessä), ja miten tässä käy ymmärrykselle toisista ihmisistä, joiden tarpeita ei edes menestyksen saavuttaminenkaan koskaan takaa???! ...