Voi itku tätä maailmaa...
Kun pitää olla niin herkkä kaikelle, mikä liittyy pieniin lapsiin :(
Tänään kaupassa olin kassalla ja mun edessä oli nuori äiti (n. 30 v) vaunujen kanssa. Aloin latoa ostoksia hihnalle, ja tämä äiti sanoi minulle, että " hei siihen tulee vielä mun ostokset" . Ihmettelin kun hänellä ei ollut koria eikä ostoskärryjä missään. Hän ilmoittikin ostavansa vain röökiä. Kiinnitin huomiota naiseen, kun hän kääntyi puhumaan minuun päin... tapa millä hän puhui oli jotenkin erikoinen (sekava) ja kun katsoin häntä kasvoihin, huomasin aika rajut ja halvan näköiset meikit naamalla ja muutenkin homssuisen ulkonäön. Sitten katsoin rattaissa istuvaa poikaa, joka oli n. 1-1,5 v ikäinen. Rattaat olivat tosi kuluneet ja monista paikoin rikki, pojalla oli päällä likainen toppahaalari ja tosi likaiset viime vuoden äitiyspakkauksen lämpötossut ja tumput (tossut selvästi jo liian pienet).
Sain sellaisen kuvan, ettei tämä äiti elä ihan tässä maailmassa... tuli mieleen heti huumeet ja mielenterveysongelmat ja siitähän se mielikuvitus sitten lähtikin laukkaamaan.
Ärsyttää, kun näkee näitä tapauksia aina sillon tällön ja ne jää vaivaamaan mieltä pitkäksikin aikaa, eikä kuitenkaan voi mitenkään ottaa selvää, että onko lapsella kaikki hyvin vai oliko ensivaikutelman antama mielikuva oikea. Tämä tämänpäiväinen poika oli kyllä ihan ikäisensä kokoinen, eikä vaikuttanut mitenkään huonovointiselta tai edes nälkäiseltä, mutta olisko sen röökiaskin voinut jättää ostamatta ja säästää vaikka vähän rahaa, että sais pojalle kengät... Voi surku!
Toinen " kasti" äitejä jotka aiheuttaa mulle pahaa oloa on ne (ainakin) Helsingin keskustan trendiliikkeissä ja -kahviloissa kärryjä työntävät nuoret äidit, jotka pukevat lapsensa kyllä viimeisen vauva- ja lapsimuodin mukaisesti ja istuttavat lapsiaan kalliissa rattaissa ja juovat täydessä tällingissä lattea, mutta kun lapsi vähänkin ilmoitaa tyytymättömyyttä niin hermo menee äidillä saman tien.
Onko tämä ihan normaalia, onko kukaan muu näin herkkä?? Luulis että ne hormoonit jo tasaantuis pikku hiljaa.....
Pakko purkaa tänne, muuten en saa rauhaa ja on haettava oma taapero hoidosta halittavaksi ;) (oikeesti pitäis jo nukkua yövuoron jälkeen!)
Kommentit (24)
Niin, mikään ei ole niin vaikea taiteenlaji kuin hyvä äitiys. Teet niin tai näin, aina voit jonkun mielestä tehdä väärin.
Myönnetään, että kuulun itse äiteihin, joita näkee juomassa kahvia kahviloissa ja saatanpa lapsen ja kavereiden kanssa käydä kaupungilla/ostoskeskusten ravintoloissa ihan lounaallakin ; ) Ja lapsi on sen aikaa syöttötuolissa. Onpa hän mukana kaupoissakin, viihtyy ihan hyvin rattaissa joko nukkuen tai katsellen. Ja ruokakaupassa käymistä suorastaan rakastaa, kun on niin paljon katseltavaa. Ikää kohta 11 kk. Täytyy myöntää, etten varmaankaan jaksaisi hoitaa häntä kotona ilman näitä kahvitteluja muiden äitien kanssa ja shoppailureissuja. Nämä hetket kodin ulkopuolella ovat sen verran piristäviä. Ja niin, lapseni tykkään pukea hyvin ja kauniisti, äidistä ei ole niin väliä ; )
Silti hän viettää (ainakin minun mielestäni) hyvää elämää, nukkuu päikkärinsä ulkona, käy päivittäin parin tunnin rataslenkillä minun ja koiran kanssa, keinuu leikkipuistossa, käy muskarissa tai sitten vaan leikkii kanssani kotona. Ihan mikä milloinkin parhaalta tuntuu. Ja se sama vauva siis istuu syöttötuolissa kahviloissa (mitä joku aikaisempi kirjoittaja paheksui)
Itseänikin kyllä säälittää nähdä perheitä, jotka ostavat kaupan kassalla korikaupalla kaljaa (okei, ostetaan sitä joskus meillekin) ja jos lapset ovat kovin resuisia. Koko maailmaa ei kuitenkaan voi pelastaa ja täytyy toivoa, että lapset saavat kuitenkin riittävästi ruokaa, lepoa ja virikkeitä, jotta kehittyvät normaalilla tavalla.
Meillä taidetaan elää ihan samalla tavalla ja sivistynyt arvaus on, että 95% näistä " paheksutuista shoppaaja/kahvittelijaäideistä " on ns. ihan tavallisia naisia (hyvin samanlaisia kuin he, jotka ovat heitä kaupungilla näkemässä ja paheksumassa :-)), jotka kiillottaa kotona vessanpönttöjä, vaihtaa vaippoja, tekee ruokaa, istuu hiekkalaatikon reunalla ja joiden lapsilla on ns. hyvä lapsuus.
Jos nyt sitten kerran viikossa tai kuussa käykin kaupungilla lounaalla tai kiertelee kaupoissa lapsien ja ystävättärien kanssa. Ei se vaaranna hyvää lapsuutta, ei. Eikä sekään, että äiti hoitaa myös itseään ja että se vielä näkyy ulospäinkin!
Ja vinkiksi niille, jotka luulevat, että lasten pitää istua märissä vaipoissa tuntikaupalla - ei tartte, kokeilkaapa vaikka Kampissa Bebesia, suorastaan loistavat vaipanvaihtotilat! Ilmaiset! =)
Enpä ois arvannu että mua paheksutaan jos käyn lapseni kanssa joskus " shoppailemassa" ja lapsi istuu rattaissa (ja muuten nauttii!)
Ihan uskomatonta että jotkut jaksaa kyttäillä toisten tekemisiä ja arvostella vaikkei tiedä toisten asioista tuon taivaallista.
Sen tietysti ymmärrän jos epäilee että lasta kohdellaan huonosti tai vanhemmat ei välitä lapsesta, että siihen kiinnitetään huomiota, niin teen itsekin ja tulee paha mieli lapsen puolesta.. Mutta tää " shoppailijoitten" arvostelu meni kyllä jotenki yli mun ymmärryksen!!
kattima:
Toisaalta myös säälittää hyvin toimeen tulevien perheidenkin lapset, jotka viettävät päivänsä rattaissa istuen kaupungilla kahviloissa tai vaateliikkeissä. Ei sellainen ole lapselle mieluista elämää! Lapset tarvitsevat liikuntaa ja puuhailua heidän omilla ehdoillaan. Tulee itselle aina huono omatunto jos istutan puolitoistavuotiastani rattaissa pidemmän aikaa jossain esim. kaupassa. Ei olisi itsestäkään mukavaa takapuoli hiessä ja vaippaa vasten painautuneena ulkovaatteet päällä istua montaa tuntia rattaissa ja tuijotella vaatteita.
Mistä tiedät, kauanko lapset " joutuvat" rattaissa istumaan? Kun kirjoitat " tuntikaupalla" . Seuraatko vierestä?
Anteeksi, meni ohi aiheen. Mutta näissä " shoppailu on heitteleillejättöä" -tyylisissä jutuissa ei mielestäni ole mitään järkeä, eikä yhteyttä alkuperäiseen vakavaan aiheeseen :(
Tämäkin menee ohi aiheen, mutta mites yksinhuoltajat sitten shoppailee jos lasta ei saa ottaa kärryissä kauppaan. Ja mistä ap tietää kuinka usein sitä lattea juodaan ja minkälainen ko. äiti oikeasti on lapselleen?
Ihan turhaa spekulointia ja parjaamista.
Ole onnellinen omasta elämästäsi eläkä murehdi muiden asioita (tämä oli lähinnä elämänohje, ei ivailua).
-HN-
p.s ja mitä siihen kitinään tulee, niin itse en voi esim. kaupassa huutavaa lasta ottaa syliin sillä hän rimpuilee ja potkii niin kovasti että joko a) loukkaa itsensä b) hänet on pakko laittaa lattialle ettei tipu sylistä ja sitten hän joko lähtee kävelemään tai kun nostan hänet takaisin vaunuihin huuto vaan yltyy. Asiat ei aina ole mustavalkoisia :)
Ja täytyy sanoa, ettei niinhin raadollisimpiin(kaan) tapauksiin koskaan totu. Mutta hankala on päälle päin muutaman sekunnin perusteella sanoa onko aina tilanne samanlainen, vai onko joku poikkeus...
Ihan jo omatkin kokemukseni siitä, ettei lasta aina halutessaan voi nostaa syliin, voi johtue esim. leikkauksesta, selkävaivasta tms. mitä ei aina heti ensimmäisenä edes vältämättä ajattele. Tiedän äitejä joita on kielletty nostelemasta mitään maitopurkkiapainavampaa, parin päivän ajan jos heiltä on poistettu viisudenhammas, eikä sitäkään varmasti aina ulkopuolinen huomaa.
Onhan toki myös niitä, vanhempia/hoitajia, jotka eivät välitä/jaksa hoitaa lasta 100% mutta joskus on pakko ajatella, asia niin että kunhan selvitään hengissä seuraavaan päivään. Kuulostaa varmasti julmalta, mutta vaikka kuinka haluaisimme että kaikilla lapsilla olisi hyvä ja virikkeikäs ympäristö, joskus on vain laitettava etusijalle se asia että lapsi saa ruokaa yms. Vaatteiden puhtaus yms asiat voivat siinä vaiheessa tuntua tois arvoisilta asioilta.
Näitä näkökulmia vain sen vuoksi, ettei asiat aina ole niin mustavalkoisia.
Surettaa kyllä, kun epäilyttää, että lapset tulevat huonosti hoidetuiksi. Mutta totta tosiaan, kovastipa me äidit toisiamme kytätään ja ollaan tietävinämme kaikki sen perusteella, mitä nähdään. Tämän tietäen minua oikein nolotti palauttaa kauppaan viini- ja olutpulloja iso laatikollinen poika ostoskärryssä istuen. Suorastaan tunsin paheksuvat katseet selässäni ja teki mieli kertoa, että " Niinpä niin, taas on unohtunut tämä pullojen palauttaminen puoleksi vuodeksi..." =) Eli joku saattoi tuomita minut alkoholistiäidiksi (Tosin oma ja pojan ulkonäkö ei toivottavasti nyt ihan siihen viitannut), vaikka totuus on se, että meillä juodaan tosi " sivistyneesti" silloin tällöin lasi viiniä tai saunaolut...
Kahvilla tai lounaalla käymisestä en ole edes tajunnut ottaa huonoa omaatuntoa, mutta näköjään silloinkin joku voi pitää minua huonona äitinä. Enpä silti taida luopua siitä, kun muistan, miten ylpeä viimeksikin olin 1v2kk pojastani, joka istui tomerana syöttötuolissa seuranani ja pisteli tyytyväisenä muusia omalla lusikalla suuhun. =)
Se, mitä näkyy ohikulkiessa, ei aina ole koko totuus. Valitettava totuus taas on se, että kyllä niitä huonosti kohdeltujakin lapsia tässä maassa riittää.
Kun tämä keskustelu näyttää rönsyilevän ja on ehkä hiukan karannutkin alkuperäisestä ajatuksesta niin kyllä minun on pakko sanoa, että tiedän hyvintoimeentulevia äitejä, jotka eivät ajattele lapsensa etua vaan menevät omien toiveidensa mukaan. Shoppailemaan, reissaamaan, bilettämään. No joo, tämä on varmasti marginaaliryhmä, mutta näinkin oikeasti on.
Ja sitten ne perheet, joissa asiat eivät ole niin hyvin. Mahdollisesti päihdeongelmaiset, perheet joissa vaan ei saada arkea toimimaan ja pienikin vastoinkäyminen saa aikaan suuren kaaoksen. On mielenterveysongelmia, työttömyyttä ja ihan selkeää välinpitämättömyyttä.
Joku peräänkuuluttikin sitä, että miksi ihmiset ei ole valmiita auttamaan. Ja tuo on ihan totta. On helppoa sulkea silmät ongelmalta tai kääntää selkä. Nämä ovat kuitenkin niitä perheitä, jotka eritoten tarvitsisivat tukea. Ja ne lapset, olisi tosi ihanaa, jos he saisivat kokea normaalia arkea ja vastaavasti vanhemmat vähän vapaata. Ja tällä en tarkoita sitä, että lapset hoitoon ja äidit/isät ryyppäämään. Varmasti näidenkin perheiden joukossa on niitä, jotka haluaisivat paremman elämän lapsilleen, mutta jostain syystä tarve ja tukitoimet eivät kohtaa. Jokainen kai, myös minä mukaanlukien, voisi miettiä miten näitä perheitä voisi omalla olemisellaan auttaa. Toki näin vakavien ongelmien hoito kuuluu sosiaali- ja terveyspuolen ihmisille, ei kenenkään yksittäisen ihmisen kontolle. Mutta ehkäpä meidän jonkun lähistöllä asuu äiti, joka ei tiedä minne mennä ja voisimme vaikka vihjata, että täällä on leikkipuisto tai perhekerho tai perhekahvila, jonne sinäkin olet tervetullut!
kyllä minäkin olen herkkä. Toivottavasti ensin mainitsemallasi lapsella on hyvä olla, eikä äiti käyttäisi huumeita tai muuta sellaista. Mutta kyllä silti olen sitä mieltä, että jos on vanhat vaunut ja vaatteet ei se välttämättä tarkoita sitä, ettei lapsesta huolehdita. Toiset ihmiset vaan on sitä mieltä, että lapset kasvaa niin nopsaan, ettei kaikkea kannata hankkia uutena. Ja sitten vaan on se toinen äärilaita, että vauvatkin kulkee Burberryssa ja Gantissa. Meitä on moneksi. Erilaisuus sallittakoon, mutta ei sen takia, että ostaa tupakkaa tai lapsella on vanhat vaunut tai että on kahvilla Helsingin keskustassa ja lapsi mukana vaunuissa, voida vetää johtopäätöksiä, että lapsella olisi asiat jotenkin huonosti. Annetaan äitien olla rauhassa äitejä lapsilleen.
Aloituksessani käsittelin lähinnä tunnepohjaisia asioita. Tietenkään en voi TIETÄÄ minkälaisesta kodista on oikeasti kysymys, mutta jos mulle tulee puristava tunne rintaan ja itku silmään katsellessani näitä omia esimerkkitapauksiani, niin se yleensä riittää siihen, että alan pohtia ja miettiä asiaa vähän " liikaa" . Siitähän mä kirjoitin, en tuomitakseni tai haukkuakseni ketään.
Ja kun joku niistä kahvilajutuista otti herneen nenään, niin en tietenkään tarkoittanut sitä, ettei kahviloissa tai kaupoissa saa lasten kanssa käydä. Itsekin käyn! Ja kun lapsi on jo puolitoistavuotias, eikä asuta kauhean kaukana Helsingin keskustasta, niin onhan sitä tullut käytyä useamman kerran. Ei tarvitse olla missään kahvilassa töissä tms. nähdäkseen mitä ympärillä tapahtuu.
Ja sitten vielä kommenttina sille, joka sanoi, että kyllä on helppo päivitellä asioita täällä mutta kun ei tehdä mitään..... Edelleen, kirjoitin aloituksessa TUNTEISTA. Ne tulivat sillä kertaa pintaan nähtyäni tämän yhden " kaupankassatapauksen" . En siis kirjoittanut päivitelläkseni tätä tapausta, vaan kertoakseni sen nostattamista tunteista.
Jo kokemuksesta voin sanoa (valitettavasti), että tarvittaessa myös teen asioille jotain, en vain " päivittele" .
Pakko kai niistäkin sanoa, että ihan ok, jos ostaa käytettyä ja saa muilta vanhoja tavaroita ja vaatteita, niin mekin saadaan kun ei ole kauheasti rahaa, mutta kun ne ei enää ollut ihan turvallisen näköiset ne vaunut (oli tosi huonossa kuosissa) ja se äiti siinä lähinnä mun huomion kiinnitti omituisen sekavalla olemuksellaan. Sen jälkeen vasta huomasin lapsen rikkinäiset vaunut ja likaiset vaatteet.
rattaissa tuntikausien shoppailureissuilla. Jo se, että niin moni älähti täällä, kertoo, että ilmiö on todellinen...
Normaalit ruoka- ym. ostokset toki pitää hoitaa, mutta vaateshoppailukierroksille on oikeasti aika hölmöä raahata lapsia mukana. Eivät lapset siitä nauti (päinvastoin ilmaisevat mielipiteensä hyvinkin selvästi, jos tällaista joskus on yrittänyt ;-)).
Uskon kyllä, että lapset voivat tottua istumaan toimettomina tuntikausia rattaissa, jos tähän ajanvietteeseen heidän on ollut pakko tottua vauvaiästä asti. Näillä apaattisilla " kauppakeskuslapsilla" voi toki olla ja varmaan suurimmaksi osaksi onkin koti-asiat kunnossa, mutta varmasti hekin leikkisivät mieluummin kavereiden seurassa puistossa yms.
Oon samaa mieltä sun kanssasi Lisa, että uskomatonta, että " shoppailijaäitejäkin" arvostellaan. Ihmettelen, jos joku äiti niin paljon jaksaa shoppailla, että siitä lapselle vaaraa olisi. Äitejäkin on monenlaisia, itse en ainakaan pelkästään hiekkalaatikon reunalla yms. jaksa olla, vaan on ihan mukava joskus käydä kahvilassa, ostoskeskuksessa tms. Näemmä joka asiasta pitää muita arvostella, äidit voisivat enemmän keskittyä omiin asioihinsa ja lapsiinsa.
missä sinun lapsesi ovat kun ostat vaatteita itsellesi tai lapsille? Isällä? Isovanhemmilla? Tiedätkö, kaikilla ei ole siihen mahdollisuutta. Aika monen on PAKKO ottaa ne lapset mukaan ostoksille jos meinaa ylipäätään viedä ne lapset joskus sinne puistoon (lue=lapsilla on vaatetta päälleen).
Minä en kuulu tähän porukkaan. Meillä yksinkertaisesti koko perhe pitää ostoksilla käymisestä! :))
Minä en kyllä muista koskaan nähneeni yhtään " apaattista kauppakeskuslasta" , mitähän silläkin mahdetaan tarkoittaa? Onpa hieno termi. Kyllä siellä kauppakeskuksissakin useimmiten näkee ihan tavallisia eläväisiä lapsia, joiden pää pyörii kuin väkkärä ja ääntäkin lähtee tarvittaessa ; ) Joten se siitä apaattisuudesta.
Ainakin minä tulkitsen lapseni oloa niin, että hän on tyytyväinen kun ei itke ja istuu ja katselee rattaissaan kaikessa rauhassa. Ehkä olenkin sitten ymmärtänyt asian ihan väärin...
Ja jos jollekulle jäi epäselväksi, niin ei meilläkään rattaissa tuntikausia istuta enkä itsekään jaksa shoppailla kovin kauaa. Tylsäähän se pidemmän päälle on, mutta pakollista.
Ja kyllä siihen menee monesti se puolipäivää, 3-4h, mutta lasten ehdoilla mennään. Omat vaatteet haluan ostaa rauhassa yksin sovitellen ja mies myös, mutta lapsille shoppaillaan, kun pää ja jalka on mukana! ;-))
Minua myös vaivaa aina pitkään uutiset joita välillä osuu silmään, esim. huostaanottotapaukset ja pahoinpitelyt. Kun itse ei vois kuvitella mitään kamalampaa kuin se että omalle lapselle sattuu jotain, ja sitten kuule näitä onnettomia tapauksia... Usein olen itkenyt näihin kamaluuksiin törmätessäni ja sitten täytyy pakottaa ajatukset muualle.
Lapseni on nyt 1,7v, joten synnytyksen jälkeistä hormonimyrskyäkään ei voi enää syyttää =).
Olen kyllä herkkä muutenkin. Olen esim. jo vuosia tukenut eläinsuojelutyötä eri tavoin, mutta mitään eläinsuojelun tiedotuslehtiä en voi lukea, enkä käydä nettisivuilla, sillä yksikin kuva eläinrääkkäystapauksesta jää vaivaamaan valtavasti.
Olen kuitenkin ajatellut, että parempi näin päin, kuin että ei tuntuisi missään.
Käyn satunnaisesti kaupan kassalla töissä ja usein meinaa itku tulla juuri em. tapausten vuoksi. Esim huumeissa olevia isiä käy ostamassa korviketta. Parivuotiaita lapsia, joilla on suussaan vauvojen ensitutti. Vanhemmat käyvät ostamassa kaljaa likaisiin ja rikkinäsiin vaatteisiin puettujen lasten kanssa. Tuntuu joskus ettei jaksa enää sitä masennusta, joka valtaa mielen, kun tätä katsoo sivusta.
Toisaalta myös säälittää hyvin toimeen tulevien perheidenkin lapset, jotka viettävät päivänsä rattaissa istuen kaupungilla kahviloissa tai vaateliikkeissä. Ei sellainen ole lapselle mieluista elämää! Lapset tarvitsevat liikuntaa ja puuhailua heidän omilla ehdoillaan. Tulee itselle aina huono omatunto jos istutan puolitoistavuotiastani rattaissa pidemmän aikaa jossain esim. kaupassa. Ei olisi itsestäkään mukavaa takapuoli hiessä ja vaippaa vasten painautuneena ulkovaatteet päällä istua montaa tuntia rattaissa ja tuijotella vaatteita.
Nimimerkillä herkkänahkainen myös
Tiedän tunteen. Minuakin joskus ihan melkein itkettää, kun näkee juopuneiden vanhempien hoitavan lastaan. Seurasin myös hyvin läheltä erään perheen tietä ns. hyvästä perheestä huonompiosaiseksi perheeksi. Tuo otti minulla koville ja vieläkin mietin mitä olisin voinut tehdä toisin. Yritin olla henkisenä tukena, annoin lapsille vaatteita, vein sinne jotain syötävää (leipää, juustoa). Ja joskus kun olin kylässä, oli lapsilla välipala-aika ja tyttö pyyteli lisää leipää ja juustoa. Olivat kuulemma äidin mukaan niin vähissä, ettei voinut antaa. Sen sijaan tikkaria kyllä löytyi välipalaksi:( Perheessä isälle tuli päihdeongelma ja käytti vähätkin rahat juomiin+hommasi lääkäreiltä lääkkeitä. Viimeisen kerran kun siellä kyläilin, oli vauva ihan likainen, isä joi kipsi jalassa kaljaa keinussa ja äiti voivotteli kuinka koira pissii kaikkialle. Ja lapsille tarjottiin välipalaksi karkkia... Jos oltaisiin oltu läheisempiä ystäviä, olisin varmasti yrittänyt pidempään auttaa, mutta huomasin, että perhe alkoi jo vähän luottaa siihen, että tullessani kylään tuon jotain kunnon syötävää (joka sekin oli tosi vähän).
Ja mitä tuohon shoppailuun lasten kanssa tulee, en ymmärrä sitä minäkään. Kyllä lapsen pitää saada olla lapsi. Muistan aivan pöyristyneenä kuulleeni eräältä äidiltä, että heidän alle 2v tyttö RAKASTAA shoppailua! Ja tuo samainen tyttö ei koskaan leikkinyt hiekkalaatikolla puistossa, isoveljensä kyllä jo sai touhuta itsekseen. Mutta vähän säälitti tyttö, joka oli puettu muotivaatteisiin ja tuli vaan aina puistoon istumaan rattaissa... No sentään pääsi puistoon...
niin harva laittaa rikkaa ristiin näiden köyhien ja/tai sairaiden (tähän voi sis. niin alkoholiongelmaiset kuin perheväkivaltatapauksetkin) hyväksi, vaikka auttamisen kanavia olisi tarjolla vaikka kuinka. Niin kauan kuin vain päivitellään, ei se auta yhtään huono-osaista; sanoista pitää mennä tekoihin, muuten on muka-empatiaa.
Ja mitä kaupungin Kauniisiin & Rohkeisiin tulee, niin ap. on ilmeisesti sitten jossain suositussa kahvilassa töissä, kun on niin paljon seuraamassa, miten nämä tietyllä tavalla pukeutuvat toimivat ?
Itse en ole asiantuntija, lattea kyllä juon kotonakin ja mieluummin shoppaan ilman lapsia, mutta olen kyllä nähnyt leikkipuistoissa myös pipopäisten ja tuulipukuisten mammojen hermostuvan lapsilleen " pienestä" , joten en voi millään ryhtyä niin lokeroivaksi ja ahdasmieliseksi, että väittäisin pukeutumistyylin ja shoppailun olevan suoraan verrannollinen lapsiinsa hermostumiseen ja huonoon äitiyteen.