Voi itku tätä maailmaa...
Kun pitää olla niin herkkä kaikelle, mikä liittyy pieniin lapsiin :(
Tänään kaupassa olin kassalla ja mun edessä oli nuori äiti (n. 30 v) vaunujen kanssa. Aloin latoa ostoksia hihnalle, ja tämä äiti sanoi minulle, että " hei siihen tulee vielä mun ostokset" . Ihmettelin kun hänellä ei ollut koria eikä ostoskärryjä missään. Hän ilmoittikin ostavansa vain röökiä. Kiinnitin huomiota naiseen, kun hän kääntyi puhumaan minuun päin... tapa millä hän puhui oli jotenkin erikoinen (sekava) ja kun katsoin häntä kasvoihin, huomasin aika rajut ja halvan näköiset meikit naamalla ja muutenkin homssuisen ulkonäön. Sitten katsoin rattaissa istuvaa poikaa, joka oli n. 1-1,5 v ikäinen. Rattaat olivat tosi kuluneet ja monista paikoin rikki, pojalla oli päällä likainen toppahaalari ja tosi likaiset viime vuoden äitiyspakkauksen lämpötossut ja tumput (tossut selvästi jo liian pienet).
Sain sellaisen kuvan, ettei tämä äiti elä ihan tässä maailmassa... tuli mieleen heti huumeet ja mielenterveysongelmat ja siitähän se mielikuvitus sitten lähtikin laukkaamaan.
Ärsyttää, kun näkee näitä tapauksia aina sillon tällön ja ne jää vaivaamaan mieltä pitkäksikin aikaa, eikä kuitenkaan voi mitenkään ottaa selvää, että onko lapsella kaikki hyvin vai oliko ensivaikutelman antama mielikuva oikea. Tämä tämänpäiväinen poika oli kyllä ihan ikäisensä kokoinen, eikä vaikuttanut mitenkään huonovointiselta tai edes nälkäiseltä, mutta olisko sen röökiaskin voinut jättää ostamatta ja säästää vaikka vähän rahaa, että sais pojalle kengät... Voi surku!
Toinen " kasti" äitejä jotka aiheuttaa mulle pahaa oloa on ne (ainakin) Helsingin keskustan trendiliikkeissä ja -kahviloissa kärryjä työntävät nuoret äidit, jotka pukevat lapsensa kyllä viimeisen vauva- ja lapsimuodin mukaisesti ja istuttavat lapsiaan kalliissa rattaissa ja juovat täydessä tällingissä lattea, mutta kun lapsi vähänkin ilmoitaa tyytymättömyyttä niin hermo menee äidillä saman tien.
Onko tämä ihan normaalia, onko kukaan muu näin herkkä?? Luulis että ne hormoonit jo tasaantuis pikku hiljaa.....
Pakko purkaa tänne, muuten en saa rauhaa ja on haettava oma taapero hoidosta halittavaksi ;) (oikeesti pitäis jo nukkua yövuoron jälkeen!)
Kommentit (24)
No tuossa tapauksessa shoppailu on oikeasti varmasti lapsellekin mukavaa. Ja kerran viikossa ei nyt minusta ole usein, lapsellekaan.
Ehkä minun näkemykseni on suppea tai ajattelen vaan elämästä eri tavalla, mutta jos shoppaillaan aikuisten ehdoilla ja lapsen ei edes anneta ulkoilla muuta kuin rattaissa istuen, kyllä minua harmittaa lapsen puolesta. Ei hän tuossa vaiheessa tajua mitään menettävänsä, mutta takuulla häneltä jää jotain kokemattakin. Ehkä toki saakin jotain. Itse en vaan voisi elää tuolla tyylillä.
Moi,
Mua harmittaa vauvat jotka itkevät vaunuissa eikä äidit(hoitajat) ota niitä syliin. Musta se on ihan kauheata. Vauvat eivät itke mitään uni-itkua vaan musta ihan hätäisesti. Ja äidit vaan shoppailee tai työntelee rattaita.
MIetin onko niille opetettu, että lapsi menee piloille, vai mikä oikein on.
No aina ei tietty voi tietää, mistä on kyse.
Meilläkin kyllä lapsi tykkää shoppailusta, mutta rajansa silläkin. Eli rattaissa pidetään niin vähän kuin mahdollista. Annan juosta tai kävellä itse kaupoissakin, jos vaan mitenkin onnistuu.
Mutta jotta äiti joskus pääsisi esim kahville, on lasta sen hetki istutettava
rattaissa tai syöttötuolissa.
yli herkkä (?)olen myös...mutta kannattaa kuitenkin ajatella asiaa myös siltä kannalta että äiti voi hyvinkin hoitaa lapsensa vaikka likaiset vaatteet lapsella olisikin!
Eihän me loppusistaan tiedetä vaikka lapsi olisi aiemmin telminyt pihalla ja liannut vaatteensa...
Ja tohon kenkä jutskaan vielä että meidänki typy oppi käyttämään vasta nyt loppu talvesta kenkiä,vaikka on jo 1v6kk...hänelle ei yksinkertaisesti saanut kenkiä jalkaan koska käpristi varpaat aina taitavasti käppyrälle :)
Ja vaunuillakaan ei niin väliä ole,itselläkin vanhat oran vaunut kun ei ole ollut tarvetta saada sitä parasta ja kalleinta...pääasia kun pääsee liikenteeseen muksujen kans :)
Loppusistaan tuollaisetkin asiat on vain " hämääviä" ,tiedä miten hyvä äiti lapsellensa on.
Pahempiakin asioita on olemassa,minä ainakin suren pedofiilien uhreiksi joutuvia pikku lapsia kaikista eniten.
Meillä tykätään käydä perheenä ostoksilla. Olen lasten kanssa kotona ja lasten ehdoilla puuhastellaan ja touhutaan kaikki päivät ja ulkoillaan useampi tunti päivässä. Kerran viikossa käymme yleensä perheenä ostoksilla. Osan ajasta vuorotellaan miehen kanssa leikkipaikalla, niin että toinen saa rauhassa katsella ja sitten kierrellään ihan lasten kanssa. Usko tai älä, meidän lapset RAKASTAA shoppailua. Jopa poika vajaa 2v! Siinä shoppailun lomassa jutustellaan kaikkea pientä, välillä pääsevät reppuselkään kyytiin, kulkevat keskenään käsi kädessä ja naureskelevat. Pienin kulkee myös siellä rattaissa. Meillä shoppaillaan aina lasten ehdoilla ja reissun päätteeksi käydään ravintolassa syömässä. Lapset odottaa joka kerta reissuun lähtöä. Vanhin tyttö 3v kiertelee kaupoissa ja ilmoittaa aina " että tämä sopisi äidille, tämä pikkuveljelle, tämä isille jne." . Tykkää myös sovitella vaatteita.
Meillä lapset on usein merkkivaatteissa, siellä puistossakin, mutta eipä se lapsuutta ole näyttänyt lyhentävän. Onnellisen oloisia pikkuisia. :)
Mitä tulee ap:n aloitukseen, olen herkkis varmaan sieltä pahimmasta päästä. Välillä tuntuu melkein ettei pää kestä tätä elämän raadollisuutta. Uutisia ei tee paljon mieli seurata ja tahtoisi sulkea silmät kaikelta pahalta.... :((