Vaidoin etunimeni, vanhempani eivät suostu kutsumaan sillä koskaan

Vierailija kirjoitti:

Vaikea käsittää AIKUISIA ihmisiä, jotka vaihtavat nimensä tai vihaavat nimeään. Samat tyypit varmasti mielellään vaihtaisivat syntymäkuukaudenkin, koska ei koe olevansa lokakuun lapsia vaan ihan selvä juhannuslapsi, lisänä tietysti jokapäiväinen ruskeiden piilolinssien käyttö ilman vahvuuksia, koska ei koe vihreiden silmien tukevan identiteettiään.

Miten olisi vaikka jokin ihan oikea ongelma?

Mä taas en ymmärrä miksi se on muille ongelma, jos ihminen päättää korjata elämässään häirinneen seikan. Korjauksen jälkeen asia ei ole ongelma, ennen se oli. Kaikilla parempi mieli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tekisin aivan samoin kuin vanhempasi, jos lapsi alkaisi hifistellä etunimensä kanssa eikä hälle kelpaisi kasteessa saatu. Ei kelpaisi minullekaan tuo keinotekoinen muodissa oleva nimi.

Ihmettelen kyllä kuka on niin turhamainen että alkaa tuollaiseen nimenmuutos-, vai onko korrekti tapa kirjoittaa nimenkorjaus-, rumbaan.

Kasteessa ei saada nimeä, kasteessa liitetään seurakuntaan.

Ja kyllä, minä olin niin turhamainen, että luovuin yhdysnimeni toisesta osasta. Olin niin turhamainen, etten halunnut aktivoida koulukiusaamisen muistoa joka kerta, kun minua puhuteltiin.

Rumba oli täsmälleen yhtä iso kuin niillä, jotka vaihtavat sukunimeä avioituessa.

Aika lapsellinen olet. Luuletko, että sua nimen takia kiusattiin? Kiusaamiseen keksitään ihan mikä tahansa syy. Väärän värinen vaate, silmälasit, väärä osoite. Se on aivan randomia, miksi kiusataan ja mistä keksitään kiusaamisen aihetta. Ei se sun nimen vika siis ole. Kaikkien nimiä väännellään ja käännellään, mutta kaikki eivät vedä siitä hernettä nenään ja syytä vanhempiaan, jotka ovat kuitenkin sen ajatuksella valinneet omalle lapselleen.

Tämä palsta on aina yhtä hupaisa. Jos tekisin aloituksen, jossa kertoisin suunnittelevani lapselleni nimeä x-y (en tässä yhteydessä kerro omaa alkuperäistä nimeäni), vastattaisiin heti oikopäätä että älä, lastasi kiusataan tuosta nimestä ja hän tulee vihaamaan sitä.

Mutta kun minulle on oikeasti annettu tuo nimi, kiusaaminen johtuikin persoonastani ja minua oltaisiin kiusattu joka tapauksessa.

Huvittava olet, vaikka trolli oletkin.

Vierailija kirjoitti:

Ehkä tyhmä kysymys, mutta miksi helkutissa teidän piti vaihtaa nimenne. Joissakin tapauksissa jotenkin sen kenties ymmärränkin. Muistan, miten joskus jo teininä juttelimme nimistämme ja totesimme, että ovat ihan OK, mutta jos olisi kutsumanimenä vaikka Keiju ja sattuisikin olemaan rotevaa tekoa ja lisäksi ylipainoinen, niin silloin kyllä voisi vaihto olla motivoitu. Kukapa haluaisi olla Tonnin Keiju?

Yleensä nimenvaihtajilla on jotenkin turhan omituinen tai esim. väärän sukupolven nimi. Haluaisitko itse olla vaikkapa Lyyli tai Sirpa-Irmeli? Mun nimi on tuontyylinen ja joka kerta kun pitää se sanoa ääneen, häpeän.

Vierailija kirjoitti:

Vaikea käsittää AIKUISIA ihmisiä, jotka vaihtavat nimensä tai vihaavat nimeään. Samat tyypit varmasti mielellään vaihtaisivat syntymäkuukaudenkin, koska ei koe olevansa lokakuun lapsia vaan ihan selvä juhannuslapsi, lisänä tietysti jokapäiväinen ruskeiden piilolinssien käyttö ilman vahvuuksia, koska ei koe vihreiden silmien tukevan identiteettiään.

Miten olisi vaikka jokin ihan oikea ongelma?

Jotenkin olisin aistivinani, että sullakaan ei ole mitään äärettömän akuutteja ongelmia.

Saako kysyä miksi olette vaihtaneet nimenne?ihan näin mielenkiinnosta. Itsekin mietin nuorempana mutta vaan lähinnä siksi kun oma nimi on niin turhankin yleinen.

Sanot ihan suoraan, että toivot heidän kunnioittavan jatkossa sun omia päätöksiäsi sen verran, aikuinen kun olet, että kutsuvat sinua nimellä, jonka olet itsellesi valinnut. Kerrot, myös suoraan, että tiedät heidän valinneen sulle toisen nimen, mutta nimi ei tunnu sinulta itseltäsi. Et mitenkään hauku, vaan toteat faktat. Tämä auttoi ainakin mun tapauksessa.

Vierailija kirjoitti:

Miten te löysitte/keksitte uuden nimen? Itsekin haluan vaihtaa nimeni mutta ongelma on siinä että uuden nimen valitseminen on hirveän vaikeaa. En ainakaan halua nimeä, joka jollain tutulla on, mutta ei mitään liian erikoistakaan.

Itselläni on molemmat etunimet ihan kamalia ja se 1 etunimi olisi selvillä mutta en keksi 2 etunimeä joka sopisi siihen....

Myönnän, mä olen ollut törppö yhden lapsuudenkaverin nimiasiassa. Hän vaihtoi nimensä pidemmäksi, tyyliin Elisa->Elisabeth. Jotenkin kauhean hankalan tuntuista käyttää tuota uutta nimeä varsinkin sellaisissa äkillisissä tilanteissa, kun on koko ikänsä tottunut siihen lyhyempään versioon. Olisi ollut helpompaa orientoitua ”kokonaan uuteen” nimeen.

Vierailija kirjoitti:

Saako kysyä miksi olette vaihtaneet nimenne?ihan näin mielenkiinnosta. Itsekin mietin nuorempana mutta vaan lähinnä siksi kun oma nimi on niin turhankin yleinen.

No sanotaan, että jos kerron nykyään entisen nimeni, ihmisten reaktio on epäuskoinen "ihanko totta?" Eräs henkilö oli varma, että vitsailen, toinen kutsui entistä nimeäni Alivaltiosihteeri-nimeksi.

Mun kolmikymppisen kaverin etunimi oli tyyliä Jorma tai ehkä se oli Yrjö tai Uuno. Voitte uskoa että joka kerta virnuiltiin tai ainakin hieman nyki suupieltä kun hän esittäytyi. Nykyisin hän käyttää toista etunimeään ja on erittäin tyytyväinen ratkaisuunsa. Ensivaikutelman voi tehdä vain kerran ja pöhkö nimi voi todellakin pilata sen.

Vierailija kirjoitti:

Vaikea käsittää AIKUISIA ihmisiä, jotka vaihtavat nimensä tai vihaavat nimeään. Samat tyypit varmasti mielellään vaihtaisivat syntymäkuukaudenkin, koska ei koe olevansa lokakuun lapsia vaan ihan selvä juhannuslapsi, lisänä tietysti jokapäiväinen ruskeiden piilolinssien käyttö ilman vahvuuksia, koska ei koe vihreiden silmien tukevan identiteettiään.

Miten olisi vaikka jokin ihan oikea ongelma?

Kerro miksi ihminen ei saisi tehdä muutoksia parempaan elämässään? Miten se on pois sinun hyvinvoinnistasi, jos joku pystyy elämänlaatuaam parantaviin muutoksiin?

Ovatko vanhempasi autoritäärisiä?

Vanhempasi ovat omituisia

Muita?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikea käsittää AIKUISIA ihmisiä, jotka vaihtavat nimensä tai vihaavat nimeään. Samat tyypit varmasti mielellään vaihtaisivat syntymäkuukaudenkin, koska ei koe olevansa lokakuun lapsia vaan ihan selvä juhannuslapsi, lisänä tietysti jokapäiväinen ruskeiden piilolinssien käyttö ilman vahvuuksia, koska ei koe vihreiden silmien tukevan identiteettiään.

Miten olisi vaikka jokin ihan oikea ongelma?

Kerro miksi ihminen ei saisi tehdä muutoksia parempaan elämässään? Miten se on pois sinun hyvinvoinnistasi, jos joku pystyy elämänlaatuaam parantaviin muutoksiin?

Onhan tuo hyvin turhamaista. Vaihtaa oman ikäluokan nimi napakkaa lyhyeen teinitytön nimeen. Minusta on huvittavaakin tavata viisikymppinen Jenna tai Ada.

Nimi on merkki omistajuussuhteesta. Lahkoissakin annetaan uus nimi jäsenelle että voi jättää vanhat yhteydet taakseen, samoin työelämässä siunataan millon minkäkinlaisilla titteleillä, jotka merkkaavat paikkaa hierarkiassa. Perinteisesti naisen kohdalla nimi muuttuu kun omistajuussuhde vaihtuu isältä aviomiehelle. Jos vaihtaa itse oman nimensä niin se viestii että välittää piut paut moisista, joka näyttää ulkopuoliselle yhteisölle siltä että perheen päällä ei pysy langat käsissä tai pahempaa, lapsella on oma pää. Häpeällistähän se hierarkisissa kulttuureissa on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tekisin aivan samoin kuin vanhempasi, jos lapsi alkaisi hifistellä etunimensä kanssa eikä hälle kelpaisi kasteessa saatu. Ei kelpaisi minullekaan tuo keinotekoinen muodissa oleva nimi.

Ihmettelen kyllä kuka on niin turhamainen että alkaa tuollaiseen nimenmuutos-, vai onko korrekti tapa kirjoittaa nimenkorjaus-, rumbaan.

Kasteessa ei saada nimeä, kasteessa liitetään seurakuntaan.

Ja kyllä, minä olin niin turhamainen, että luovuin yhdysnimeni toisesta osasta. Olin niin turhamainen, etten halunnut aktivoida koulukiusaamisen muistoa joka kerta, kun minua puhuteltiin.

Rumba oli täsmälleen yhtä iso kuin niillä, jotka vaihtavat sukunimeä avioituessa.

Aika lapsellinen olet. Luuletko, että sua nimen takia kiusattiin? Kiusaamiseen keksitään ihan mikä tahansa syy. Väärän värinen vaate, silmälasit, väärä osoite. Se on aivan randomia, miksi kiusataan ja mistä keksitään kiusaamisen aihetta. Ei se sun nimen vika siis ole. Kaikkien nimiä väännellään ja käännellään, mutta kaikki eivät vedä siitä hernettä nenään ja syytä vanhempiaan, jotka ovat kuitenkin sen ajatuksella valinneet omalle lapselleen.

Muiston aktivoimisesta tuossa puhuttiinkin. Kiusaamisen todellisella syyllä ei liene väliä, jos vanhan nimensä kuuleminen tuo kiusaamismuistot pintaan. Miksi tästä tulisi kärsiä, jos joka tapauksessa ei nimestään pidä?

Siinä mielessä osaan samaistua, että muutamat sanat tekevät tätå minullekin. Yhtäkkiä flashback kiusaamistilanteesta ja kiusaajan virneestä ihan vaan tavallisen arkipäiväisen sanan kanssa mihin kellään muulla ei ole mitään syytä reagoida. Jos tämä sana olisi oma nimeni, niin vaihtamista harkitsisin.

Sama juttu mulla myös. Käytän jo 20 vuoden ajan toista nimeäni ja silti joka kerta joidenkin sukulaisten kanssa pitää käydä sama keskustelu "no millähän nimellä sua nyt sanoisin, voi voi kun on niin vaikeaa tottua uuteen nimeen". Vallankäyttäyttöä ja veetuilua, ei mitään muuta.

Vierailija kirjoitti:

Sama juttu mulla myös. Käytän jo 20 vuoden ajan toista nimeäni ja silti joka kerta joidenkin sukulaisten kanssa pitää käydä sama keskustelu "no millähän nimellä sua nyt sanoisin, voi voi kun on niin vaikeaa tottua uuteen nimeen". Vallankäyttäyttöä ja veetuilua, ei mitään muuta.

Sukulaiset 👎

Meillä isä olisi halunnut kutsumanimeksi kolmannen nimeni, mutta onneksi kummitäti oli sanonut, että etunimi on parempi ja nykyaikaisempi. Kolmas nimeni on ok siellä lopussa, mutta se on tyyliä "Orvokki". Etunimeni on aikalaisteni nimi ja tykkään siitä muutenkin. Etunimi on äidin lempparinimi ja äiti olisi antanut isälle periksi, kuten kaikessa, mutta onneksi kummitädin sana oli painanut tarpeeksi. Takulla olisin kustumanimen vaihtanut niin pian kuin olisin itse voinut, onneksi ei tarvinnut.