Velat tuliko teille koskaan ajatusta olisiko pitänyt tehdä lapsi?

Minä en sitten vissiin ole aito vela, kun minulla on ollut lähinnä huonon itsetunnon ja yhteiskunnan paineen takia olo, että lapsia pitäisi tehdä. Siinä 28 vuoden kieppeillä kun muutenkin naiset on siinä iässä, että pitäis olla mies, omakotitalo, kaksi autoa ja koira. Ja siihen kaksi lasta, tyttö ja poika. Tällöin muistan kokeneeni valtavaa painetta olla "kuin kaikki muutkin".

Mutta mitä vanhemmaksi tulen (nyt ikää 40 v), sitä vähemmän mikään harmittaa. Vaikka aina valitetaan, että "kuolet yksin" jos ei lapsia tee. Mulla on enemmän ystäviä kuin nuorena, elän enemmän omaa elämääni. Ja olen vuosi vuodelta tyytyväisempi.

Pohdi rauhassa. Kävi niin tai näin, en usko että kaduttaa jos on lopulta tietoisesti päätöksen tehnyt.

Olen miettinyt paljon olenko tehnyt oikean päätöksen. Mutta aina on tuntunut enemmän oikealta olla yrittämättä lasta kuin yrittää. Joten pienestä epäilyksestä huolimatta tällä on menty.

Suomen sosiaaliturva ei jatkossa tule olemaan nykytasolla joten turha tuudittautua ajatukseen että kaikki järjestyy. Nykyiseen ei ole enää varaa. Lapsia tekevät päätyvät köyhyysloukkuun. Lapset pistetään kadulle "tienaamaan" kuten nyt Venäjällä.

Vierailija kirjoitti:

Lapsia ei tehdä, niitä saadaan.

Kyllä niitten tulemisen eteen pitää jotain tehdäkin, ei niitä noin vaan saada. Ihme nillitystä.

Ei. Olen nyt 48 v. Kuuntelin itseäni, en muita.

En ole enää lapsentekoiässä, mutta nyt dementoituvan äitini edesottamuksia seuratessa ja hänen taloaan siivotessa on tullut mieleen, että jonkun täytyy hoitaa asiat minun kuoltuani, tehdä perunkirjoitus, hoitaa hautaus, viedä tavarani kierrätykseeen... Tuo olisi tietysti aivan väärä motiivi tehdä lapsi, kun en muuten lapsista pidä enkä halua niitä kasvattaa. Taidan nakittaa homman veljeni lapsille, saavathan he sitten tädiltä mukavan perinnön vaivanpalkaksi.

Olen 40v, omasta tahdosta lapseton. On minulla välillä ollut kausia, kun olen lasta ihan vakavasti harkinnut ja kevyesti jopa "kuumeillutkin", mutta rationaalisesti olen aina tuon halun vaientanut. Kun mietin plussia ja miinuksia, sitä negatiivista vaan tulee mieleen enemmän kuin mahdollista hyvää. Enkä inhoa lapsia ollenkaan, kaksi kummilastani ovat minulle erittäin rakkaita.

Ei ole tullut mietintöjä ei katumisia.

Kun näen kiukuttelevan mukulan, huokaisen aina syvään.

Kun näen kiltin mukulan, siitä saa tarpeekseen muutamassa minuutissa. Sentään pysyy ajantasalla että kilttejä ja hiljaisiakin mukuloita jossain vielä on.

N42

Ei. 51 v

Eikun eihän ihmiset ikinä kadu mitään valintojaan? Taitaa olla yhtä paljon veloja jotka katuu lapsettomuutta kuin on lisääntyneitä jotka katuu lasten hankimista. Uskoisin kuitenkin että valtaosa molemmista ryhmistä on ihan tyytyväisiä omaan valintaansa. Onpa tyhmä kysymys.